missä menee nostelun raja??

16 kg ja se on kyllä ehdoton yläraja. En jaksa enempää ja sekin kohta jää jos ja kun alkaa ottamaan vatsasta tai tulee supistuksia. Onneksi kulkee ja kävelee jo aika hyvin.

Kaupassa käyn vaunujen kanssa, mies auttaa myös. Mulla vkoja 14.

Oletko huomannut että tulis kipuraja vastaan jossain kohtaa?

Mä oon vanhuspuolella töissä ja siellä on raskaita nostoja ja siirtoja. Eli ihmisiä siirretään käsipelin, nykyään kyllä olen enemmän käyttänyt henkilönosturia nostoissa ja siirroissa, jos on täysin autettava vanhus. Mulle lääkäri kyllä sanoi, että normaalisti voin tehdä töitä...?

Kysyin samaa asiaa joskus neuvolalääkäriltä ja hän sanoi, että yli 20kg ei saisi nostaa raskaana ollessa. Tärkeintä on kuitenkin kuunnella omaa vointia. Mikäli kantaminen tai nostelu aiheuttaa supistuksia, on taakkaa vähennettävä. Urheilussa pätee sama asia - pitää kuunnella omaa kehoa. Lajit, joissa saa iskuja tai tärähdyksiä on kielletty (esim. nyrkkeily ja jotkut itsepuolustuslajit). Paljon on kyse myös siitä, mihin elimistösi on tottunut.

Eli siis Saksassa tämäkin asia on määritelty lailla (lähinnä työnantajaa varten). Säännöllisesti saa nostaa 5 kg painoa, silloin tällöin (mutta ei säännöllisesti) 10 kg. Sen vuoksi en saanut tehdä esikoista odottaessani töissä paljoa mitään, hoitoalalla kun olen.

Kotona tulee nostettua ja välillä kannettua tulevaa isosiskoa, joka painaa nyt n. 14 kg. Se on minulla yläraja.

moista asiaa, kun perheeseen kuuluu neljä lasta, joista nuorin 1,4 kk ja n. kuukauden päästä pitäisi seuraavan syntyä. Nuorinta tulee luonnollisesti nosteltua ja kanneltua pitkin päivää ja ruokakaupassa käyn yleensä kun mies on töissä, jotan kannan meidän porukan ostoksetkin.
Iltaisin on kyllä kroppa niin väsynyt, ettei juuri romanttisia asioita tule edes mieleen...
Harrastuksia olen joutunut laittamaan tauolle raskauden edetessä, mutta arkea ei voi pysäyttää.

itse olen pitänyt rajana nostamisessa, että nostan niin painavat kuin voin jos vaan ei tarvitse tukea vatsaa vasten.. jos tarvitsee tukea niin tuen kylkeen tai jätän nostamatta. Paljonhan tämä riippuu nostettavan muodostakin.

Minulle neuvottiin ensimmäisessä neuvolassa näin: Noin puoleenväliin raskautta max 20kg ja sen jälkeen max. 15kg. Mihinkään "kantotalkoisiin" ei saa osallistua esim. muuttoapuna oleminen tai työpaikallani (kaupassa) kuormanpurku, silloin kun se sisältää muutamaa laatikkoa enemmän nostelua (kevyempää tavaraa saa hyllyttää mielinmäärin, jos joku muu kantaa laatikot hyllyn viereen tai laatikot voi tuoda paikalle hulilla lavalla (eli ei tarvitse nostaa). Lisäksi jos tulee kipuja tai supistuksia niin heti pitää hellittää tahtia.

Toisaalta serkkuni eri paikkakunnalla sai ohjeet että kaikkea voi nostaa normaalisti 2 ensimäistä raskauskolmannesta kunhan huolehtii ergonomiasta tavallista tarkemmin.(Hän tekee hoitotyötä, jossa paljon nostoja.)

Eli ohjeet vaihtelee tosi paljon neuvoloittain.

Itselläni raskausviikkoja 33. Neuvolassa ei kyllä puhuttu mitään nostelusta eikä kantamisesta, kaikki oman voinnin ja tuntemusten mukaan. Ensimmäistä odotan eikä mitään oireita tai ongelmia ole ollut. Ennen varhennetulle äitiysvapaalle jääntiä tein fyysistä työtä ihan loppuun asti ja nyt loman aikana olen rempannut kotia myös kantaen tasoitesäkit, laatat ja vesieristeet autosta sisälle. Ainoa mistä tosiaan varoiteltiin ja on varoiteltu koko raskausaika on kaatuminen ja putoaminen.

Ilmeisesti tässä kantamisessa ja nostelussa täytyy noudattaa oman kehon tuntemuksia. Mikä tuntuu pahalta, sitä ei pidä tehdä. Toki työnantajalle suositusrajat nostoille on ihan oikeusturvakysymys, jos jotain sattuu. Ja jokainen odottaja on voinniltaan ja jaksamiseltaan erilainen. Toiset ovat kipeitä koko ajan mutta toisilla raskaus vaikuttaa "vain" mahaa kasvattavasti.

Tuohan on ihan henkilökohtaista. Minusta on outoa puhua siitä, mitä saa tehdä, koska eihän mikään laki kiellä nostelemasta yhtään mitään. Minulle ei ole neuvolan taholta koskaan annettu mitään muuta ohjeistusta kuin se, että omaa kroppaansa pitää kuunnella ja minusta se on erittäin järkevä ohje. Se siis tarkoittaa minun kohdallani sitä, että jos koen oloni huonoksi ja en oikein jaksaisi tai supistaa tai alkaa sattua tai jotain, niin silloin en nosta, mutta jos ei tunnu mitenkään erikoiselta, niin silloin en edes ajattele koko asiaa vaan nostan sen, mikä tarvitsee. Edellisessä raskaudessa muista viimeisilläni esimerkiksi muutossa siirtäneni yksin isoa pakastinta, eikä siinä ollut mitään ongelmia. Toisaalta muistan taas tilanteista, jolloin nostaminen ei ole tuntunut hyvältä, enkä siis ole sitä sitten tehnyt.

Urheilusta olen samoilla linjoilla. Jos urheilu tuntuu hyvältä, sitä voi harrastaa, jos ei tunnu, niin sitten jätetään väliin. Juokseminen ja pyöräily ei ole tuntunut minusta koskaan raskaana hyvältä, joten minulla ne on jäänyt silloin pois. Sen sijaan olen ratsastanut vielä lasketun ajan jälkeenkin, eli ihan muutamia päiviä ennen lapsen syntymää. Toisessa raskaudessa taas ei tullut mieleenikään nousta hevosen selkään. Yksilökohtaista. Toki niissä lajeissa, joissa on tapaturmariski (kuten ratsastuksessa), pitää ajatella riskiä myös vauvan kannalta, mutta jos esimerkiksi heppa on luotettava ja itsellään on taitoa, niin sitten vain ridaamaan. Pitäähän tapaturmariskiä miettiä itsensäkin kannalta, eli ei se vauva niin kauheasti eroa siihen tee.

Omaa kroppaa kuunnellen tosiaan, mulle ainakin lääkäri sano että jos jaksaa niin ihan normaaleja juttuja voi tehdä. Ite jätin ratsastuksen heti kun tulin raskaaksi kun oli jo yritetty useempi vuosi enkä halunnu tipahtaa mahan päälle.

Nosteltua on kyllä tullut, vielä 38 3 autoin navetalla miestä kantamaan vastasyntynyttä vasikkaa joka paino noin 40 kg eli 20 kiloa molemmille.. Tuli siitä vähän alaselkä kipeeksi mutta eipä tuo olis yksinkään sitä saanu vietyä. Toki mulla on nää "nostelulihakset" ammatin puolesta vahvat että ei joka mamma pysty tuommosia nosteleen viimesillään mut mihin on tottunu sehän se ratkasee.