Kuinka pitkään tätä menoa uskaltaa katsoa, vai uskaltaako ollenkaan? Tiputin sitalopraamiannoksen kahdeksan viikkoa sitten kahdestakymmenestä kymmeneen mg. Alkuunhan kaikki meni hyvin niinkuin aina näissä kokeiluissani, mutta nyt on yli viikko ollut selkeää masennusta ilmassa. On vaikeuksia jaksaa arkea, käydä suihkussa, syödä ja selviytyä siinä sivussa koulutöistä. Töitä riittäisi hyvin viikonloppullekin, mutta vaikka yritän levätä viikonloppuna, en ehdi palautua ennen seuraavaa maanantaita.
Mieliala on kuitenkin heti korkeammalla, jos pystyn tekemään jotain miellyttävää ja unohtamaan hirveän kiireen mikä meillä koulussa on. Ne hetket valitettavasti ovat harvassa. Sitten kun olen vielä alkanut syödä rauhoittavia oloni helpottamiseksi. Ei sinänsä mikään uusi juttu minulle, mutta olen selvästi koukussa niihin. Kummallista yrittää päästä eroon yhdestä lääkkeestä ja samalla syödä liikaa jotain toista :O
Kohonnut ahdistuneisuus on alkanut taas aiheuttaa realiteettien vääristymistä. Yksi ilta olin varma sekoavani täysin. Luulin kehoni olevan täynnä matoja ja yritin tunnustella niitä ihon läpi. Lisäksi olin varma kuolevani sydänkohtaukseen.
Elikkäs.. Voisiko olla niin että kiire ja stressi pistää pääni sekaisin, ja oireet hellittävät jos vain selviän kunnialla joululomalle? Vai, onko masennus uusimassa kun ei 10mg annos riitä? Ikuinen lääkkeen orja(ko)?
Mieliala on kuitenkin heti korkeammalla, jos pystyn tekemään jotain miellyttävää ja unohtamaan hirveän kiireen mikä meillä koulussa on. Ne hetket valitettavasti ovat harvassa. Sitten kun olen vielä alkanut syödä rauhoittavia oloni helpottamiseksi. Ei sinänsä mikään uusi juttu minulle, mutta olen selvästi koukussa niihin. Kummallista yrittää päästä eroon yhdestä lääkkeestä ja samalla syödä liikaa jotain toista :O
Kohonnut ahdistuneisuus on alkanut taas aiheuttaa realiteettien vääristymistä. Yksi ilta olin varma sekoavani täysin. Luulin kehoni olevan täynnä matoja ja yritin tunnustella niitä ihon läpi. Lisäksi olin varma kuolevani sydänkohtaukseen.
Elikkäs.. Voisiko olla niin että kiire ja stressi pistää pääni sekaisin, ja oireet hellittävät jos vain selviän kunnialla joululomalle? Vai, onko masennus uusimassa kun ei 10mg annos riitä? Ikuinen lääkkeen orja(ko)?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mielenkiintoista ja osin jaan samoja kokemuksia. Miksi lopettaa sopiva mielialalääke? Nuo oireet jotka tiputtamisesta tulevat ovat vieroitusoireita juu. Lääkäri osaa parhaiten neuvoa miten lopettaa tuo lääke hitaasti vähentämällä jollei tahdo ns. kylmät kalkkunat eli kerrasta poikki ja itku&hammasten kiristys sun muut joten sitä älä tee.
Joku lopettajakin tosin osaa neuvoa mutta mun neuvoni on että älä lopeta niitä tässä tilanteeessa koska taidan niitä tarvita ja hoppuahan sulla pitää.
Olen hyväksynyt sen että olen koukussa mielialalääkkeeseeni mutten sitä että voin jäädä koukkuun myös nukahtamislääkkeeseen.
Voi minusta hyvin olla niin että härdelli ja kiire stressaavat sinua ja siihen päälle lääkkeen puolitusta, niin ei hyvä välttämättä heilu.
Selviät kunnialla lomaan kun et lopeta niitä lääkkeitä juuri nyt "pahimpaan aikaan" vaan menet rauhallisesti vaikka loman jälkeen lääkärille jossa pohditte lopetatteko lääkityksen ja miten.
Nyt jos menet itse lopettelemaan liian nopeasti niin vakuutan että sitten vasta stressiä pukkaakin, valitettavasti.
Jaa-a ikuinen lääkkeen orjako, sitä ei kukaan tiedä muuta kun aika näyttää. Jollei ole pahoja sivuvaikutuksia ja lääke toimii, miksi lopettaa?
Tsemppiä sulle ja olet selvästi tehokas ja työteliäs, muista myös levätä aina kun voit.
Jos nyt oletetaan että nämä olisivat ohi meneviä viekkareita, niin en todellakaan haluaisi nostaa annosta takaisin 20mg. Olen yrittänyt päästä tästä lääkkeestä eroon ainakin kolme kertaa viimeisen neljän vuoden aikana, ja 10mg on aina sellainen kipuraja, jolloin alkaa tulla todella hankala olo.
Lääkärit sanovat että kaksi vuotta pitäisi syödä tilanteen tasaantumisen jälkeen. Se on siinä mielessä outoa, että minulla on masennusjaksoja myös lääkettä syödessäni, eikä tilanteeni ole varmaan koko elämäni aikana ollut tasainen. Mistä sen tasaantumisen siis mittaa?
Lääkkeet haluan lopettaa koska en ikinä halunnut niitä aloittaakaan, en vain keksinyt enää mitään muuta apua itselleni. Mielestäni on myös väärin että tavallinen elämä tässä maailmassa vaati sen, että pidät itsesi pystyssä lääkkeillä. Tässä vaiheessa joku sitten sanoo, että maailma nyt vain on tällainen, ja niinhän se on. Omasta elämästäni haluan kuitenkin rakentaa sellaisen, etten tarvitse syödä päivittäin lääkkeitä kestääkseni jatkuvan kiireen ja suorituspaineet.
Kaiketikaan en kuitenkaan voi kieltäytyä hankkimasta ammattia, enkä haluakaan. Omien taitojen kehittäminen on mukavaa. Olisi vain kovin miellyttävää jos opiskeluolosuhteet olisivat hieman inhimillisemmät. Ala jolle valmistun, on sellaista käsillä tekemistä. Meillä on ryhmässä kolme kertainen määrä ihmisiä siihen verrattuna mihin opettajan ja jo pelkästään tilojen rahkeet riittävät. Puolet vähemmän tunteja kuin pitäisi, kolme kertaa vähemmän opetusta kuin pitäisi ja sitten vielä monia työkaluja löytyy vain yksi kappale koko ryhmälle. Sitten vielä kun kaikki on organisoitu päin helvettiä, jotkut opettajat ovat täysin ammattitaidottomia ja pitäisi pystyä tekemään kaikki työt samassa aikataulussa, mikä on suunniteltu sille kolme kertaa pienemmälle ryhmälle. Kyllä sitä ollaan joka jaksossa oltu sellaisessa kusessa, ettei arvaa erkkikään.
Mutta niistä lääkkeistä. Jos nostan annoksen takaisin 20mg, vaikutus alkaa näkyä vasta joskus neljän viikon kulutua, ja nykyinen jakso loppuu neljän viikon kuluttua. En siis voita siinä mitään, jos nämä ovat vieroitusoireita. Mutta mikäli taas asia on niin, että olen masentumassa uudelleen, odottelu vain pahentaa asioita.
En ole terapiassakaan enää käynyt kun kohdalleni sattui joku "sijainen", jonka kanssa en tule lainkaan juttuun. Ensin käyntejä vähennettiin todella rutkasti, käyntejä vain noin kahden kuukauden välein, ei siis minun tahdostani. Tämän sijaisen metodeihin tuntuivat enemmän kuuvulavn pelottelu ja omasta elämänkokemuksesta kertominen. Sitten unohdin yhden käynnin ja ilmoitin sen jälkeen että varaan ajan sitten joskus kun on aikaa, eli en ihan lähiaikoina.
purtavaksi tosiaan tämä ydin asiassa: "En siis voita siinä mitään, jos nämä ovat vieroitusoireita. Mutta mikäli taas asia on niin, että olen masentumassa uudelleen, odottelu vain pahentaa asioita."
Nyt en tiedä mitä sanoa ja mitä tekisin samassa tilanteessa. Todellako kestää 4 viikkoa että mahdollinen nostoannos alkaa vaikuttaa? Tai alkaa kai jos niin kirjoitit, minulla ei ole kokemusta kun Sepramista 6 helvetin esikartanoviikkoa ja sitten Efexorista jota on nyt ja se alkoi kyllä vaikuttaa pian kuten sen nostoannoskin.
Voimaa ja kaikkea hyvää sulle asian ratkaisemiseksi. Ei se auttaisi että menet asiaa puhumaan lääkkärille, onko sulla hoitavaa lääkäriä on toki?
Tää oleminen on välillä kyllä sellasta p*askaa ettei tiedä miten päin olisi oli sitten Efeä päässä tai ei, pienehköjä suht harmittomia masispuuskia pukkaa joskus ihan tyhjästä, ilman aihetta mutta ne menevt onneksi nopeasti ja vähällä vaivalla pois (mies vaikka kutittaa/naurattaa tai yllättää iloisesti).
En minä muuten sitä voisi muistaa, mutta pidän mielialapäiväkirjaa josta näen kyllä hyvin selkeästi miten mielialani temppuilee. 20mg sitalopraamia pitää mielialan hieman paremmin kurissa. 30 ja 40mg olen myös syönyt, mutta olon rauhoituttua olen kyllä pudottanut takaisin kahteenkymmeneen. Tuntuu turhalta syödä suuria annoksia, varsinkin kun teho tuntuu hiipuvan jossain vaiheessa kuitenkin.
Lääkäri luultavasti sanoisi että syö lääkkeesi, enoä ole siltä puolelta ennenkään kovin loistavia neuvoja saanut.
Syön myös ketipinoria 25-50mg illassa, koska ilman sitä en nuku lainkaan. Pitää varmaan kesällä kokeilla alkaako uni maittaa useamman valvotun vuorokauden jälkeen. Niin hullu en kuitenkaan ole että lopettaisin iltalääkkeen nyt. Olen vuodepotilas muutamassa päivässä.
Positiiviset jutut kyllä auttavat. En vain hirveästi jaksa mennä mukaan. Se että jaksan koululla olla ihmisten seurassa ja puhua paskaa, vie voimat kohtuullisen hyvin. Kiitos tsemppauksesta, sitä tarvitaan :)
Tietysti mieliala muuttuu kun jättää keinotekoiset onnellisuuspillerit pois. Niiden käyttäminen aiheuttaa vain näennäistä onnellisuutta/mielen hämäystä. Niiden toiminta on lähellä huumausaineiden vaikutusmekanismia. Miltä tuntuisi laskeutua perustilaan, jos olisi vetäny vaikka viikon vauhtia? Lääkityksen tilalle tulisi löytää aitoja asioita, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen. Ei siihen mitään aineita tarvita!
Tärkeintä on, että on itsensä kanssa sujut. Se vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä ihminen tekee. Kun hyväksyy itsensä, onnistuu opiskeluissa, työssä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ei siihen mitään onnellisuuspillereitä sitten tarvita. Eihän matkustajakoneetkaan olisi niin turvallisia, ellei niiden peruskunto olisi moitteeton. Kapteenin on helppo ohjata suurta alusta, kun tuntee koneen ominaisuudet ja kun se käyttäytyy halutulla tavalla. Näin on myös ihmisen elämässä.
Minä purin venlafaksiini-lääkityksen reilu kuukausi sitten. Lähtötilanne oli se, että otin 150 mg:n kapselin joka aamu ja lensin korkealla ja "aineissa". Sitten puolitin annoksen viikon ajaksi. Ehkä sitä olisi voinut jatkaa kaksikin viikkoa. Kuitenkin toisella viikolla jätin myös 75 mg:n kapselin pois. Nyt olen ollut yli kolme viikkoa ilman venlafaksiinia. Elimistöni vaatii edelleen ainetta: vielä tänäänkin on ollut sähkäreitä nupissa. En ala sitä kuitenkaan enää käyttää, koska se aiheuttaa minulle fyysistä tuhoa, aivojen vaurioista puhumattakaan.
Sinähän olet aivan selvästi psykoottinen. Tuollaiset selittämättömät tuntemukset ovat harha-aistimus, ja harhaluulot madoista jne taas harhaluulo, ja nämä täyttävät skitsofreniadiagnoosin kriteerit. Jos kertoisit tuon lanttumaakarille, hänen pitäisi passittaa sinut lataamon suljetulle neuroleptilääkityksessä.
http://www.terveysportti.fi/pls/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli?p_artikkeli=nix00191
SSRI-lääkkeiden aloitukseen, annostuksen vaihtamiseen ja lopetukseen liittyy psykoosivaara, lopetuksen yhteydessä riskiraja on, riippumattomien asiantuntijoiden mukaan, kolme kuukautta. USA:ssa noin 8% sairaalahoitoa vaativista psykooseista aiheutuu SSRI-lääkkeiden sopimattomuudesta. Tämä tekee vuosittain noin 150 000 tapausta.
"June, 1999: CLINICAL PSYCHIATRY NEWS reported that Dr. Malcolm Bowers a psychiatrist at Yale has found that physicians are not paying enough attention to patient factors that could make initiation of SSRIs dangerous. He found that "SSRI-induced psychosis has accounted for 8% of all general hospital psychiatric admissions over a recent 14-month period." And "What is surprising is that this particular group of side effects is really underplayed." (The 8% figure represents over 150,000 SSRI induced psychotic breaks per year!!!!!!!)"
http://www.rense.com/general/pro.htm
Aivosi ovat oppineet toimimaan aineen vaikutuksen alaisena, ja kestää ehkä kauan, ennen kuin lääkkeen aikaansaamat muutokset aivosoluissa palautuvat. Paras keino on välttää kaikkea, mikä kohottaa stressihormonitasoja, kuten kofeiinia kaikissa olomuodoissaan. Kofeiini säätää aivokemiaa kortisolin kautta psykoottisuuden suuntaan. Sinun olisi kai viisainta mennä päihdevieroituslääkärille.
http://qmies.blogit.fi/
Tuosta kofeiinista pitää kyllä varoittaa, sen pitkäaikaiskäyttö aiheuttaa psykoottisuutta, mutta vaikeassa riippuvuudessa vieroitus kohottaa akuutin psykoosin riskiä moninkertaiseksi, joten taitaa olla parempi vieroittautua yhdestä myrkystä kerralla. Mikäli käytät kofeiinia, nosta lääkeannos takaisin sille tasolle, ettet oireile, ja lopeta sitten kofeiininkäyttö. Noin puolen vuoden kuluttua voit alkaa purkamaan lääkitystä Diapamin avulla.
Muista lisäkkeet, kuten E-Epa, karnosiini jne... blogistani löytyy ohjeet.
Pöh sentään! Yleinen Vuodattaja ja ystäväni jolla lääkitys sama (venlafaksiini) ovat pössiksessä ja "lentävät lujaa".
Minä en ole tätä kokenut ja kysyinkin kaveriltani etttä oletko oikeasti ihan tosissasi? KYLLÄ.
No, ei tässä nyt lentämään tarvitse alkaa ja riittää tämäkin olo verrattuna siihen masikseen johon päädyin ennen lääkäriin menoa.
Kyllä minulla esiintyy psykoottisuutta. Se tulee ilmi voimakkaan ahdistustilan yhteydessä jolloin pelot ottavat vallan terveestä järjestä. Luin joku aika sitten dissosiaatiohäiriöistä ja oli aika osuvaa tietoa, kannattaa sinunkin lukaista. Nämä psykoottiset oireeni ovat lähes aina depersonalisaatio- ja derealisaatiotiloja, eivätkä liity skitsoreniaan tai muutenkaan psyykoseihin, vaikka oireet ovat hyvin samankaltaisia. Kaikki minulla olleet lääkärit, psykologit ja psykiatrian puolen sairaanhoitajat ovat saaneet kuulla näistä tuntemuksista, mutta en minä niiden takia ole suljetulla vieraillut. Kahdesti olen käynyt sairaalakeikalla, huom. omasta tahdostani, kun on kokeiltu uusia lääkkeitä, joihin reagoin usein aika rajusti. Suljettu on suljettu vain kun sinne väkisin viedään. Etkös sinäkin jossain ollut "mielipidevankina", vai muistanko aivan väärin?
Nämä matotuntemukset eivät ole mitään konkreettisia tuntemuksia, että ihollani tai sen alla olisi jotain, vaan minulla on vahva luulo siihen että niitä on. Tämä taas liittyy sairaudenpelkoon, jota olen potenut niin pienestä kuin muistan, ja pienempänä olin vielä paljon hysteerisempi. Sairaudenpelko luultavasti liittyy siihen turvattomuuteen joka varjosti koko lapsuus ja nuoruusikääni aina kotoa lähtemiseen ja paikkakunnalta muuttamiseen asti. Masennus puhkesi vuosi sen jälkeen kun olin jättänyt ns. menneisyyden taakseni, ja alkanut ymmärtämään että se arki jota olin elänyt, ei ollutkaan ihan normaalia kivaa nuoruutta, vaan että olin ollut henkisen ja fyysisen väkivallan uhri, tarhassa, kotona ja koulussa koko pienen ikäni. Se vähän nakertaa.
Eli mikäli minulla on skitsofrenia, se on vasta puhkeamaisillaan, ja on ollut sitä lähes kaksikymmentä vuotta. Psykoottisuus ei ole läheskään aina oire lähestyvästä psykoosista, enkä ole muuten ikinä ollut psykoosissa. En tiedä oletko ikinä puhunut psykoosissa olevan skitsofreenikon kanssa, mutta voit uskoa että heidän matonsa ovat paljon todellisempia kuin minun.
Älä nyt höpötä, ei sinulla mitään skitsofreniaa ole, nuo oireet ovat toiminnallinen häiriö, johon pystyy erittäin todennäköisesti vaikuttamaan ruokavaliolla. Minun kohdalleni osui lääketieteen sosiopaatteja, joiden mielestä sellaista henkilöä, jolla on mielenterveysdiagnoosi, voi kohdella kuin keskitysleirivankia jos sattuu haluamaan sen kaltaista viihdettä päivystyspolin yövuorossa kun on hiljaista, vaikka potilaalla on selkeästi hypertensiivinen kriisi, joka on hengenvaarallinen tila ja vaatii välitöntä hoitoa. Hän ei suostunut edes nousemaan tuolistaan tutkimaan minua, koska hänen ei tarvinnut, hän olisi pystynyt perustelemaan toimimattomuuttaan entisillä diagnooseillani ja "somatisaatiolla". Jos olisin kuollut, se olisi merkitty luonnolliseksi kuolemaksi.
Minulle on vain sattunut sellainen huono säkä, että olen osunut sellaisille lääkäreille, jolle homman keskeinen tarkoitus on pönkittää jonkin persoonallisuushäiriön nakertamaa itsetuntoa lääkärin sosioekonomisen aseman arvovallalla. No, ei se mitään, selvisin hengissä suomalaisen terveydenhuollon mämmikourista ja nyt olen lähes uutta vastaavassa kunnossa ihan omien toimenpiteiden ja oman järkeilyn avulla.
Noiden, ahdistusta herättävien, psykologisten tekijöiden suhteen ei pidä sokeutua niin, ettei näe metsää puilta. On ihan hyvä, että löytää elämästään sellaisia tekijöitä, jotka antavat stressiärsykkeen, mutta sehän on aivan normaalia, että sellaisia tekijöitä on elämässä. Se, mikä on epänormaalia, on se, että aivojemme stressihormonien käsittely on niin kuralla, että mikä tahansa asia, joka ei normaalisti aiheuttaisi mitään reaktiota, vie sängyn pohjalle kuukaudeksi itkemään, ja sille löytyy aivan takuulla täysin järkeenkäypä selitys, kun tutustuu siihen, miten omiin elämäntapoihin kuuluvat ravintoaineet ja päihteet vaikuttavat stressihormonitasoihin.
Minä puhuin noin vuosi sitten suljetulla skitsofreenikkojen kanssa 18vrk ja deliriumtapauksia olen nähnyt kun olin päihdehuoltoalalla duunissa nuorempana. Kun oikein viiraa, niihin tuntemuksiin löytyy varmasti mitä uskomattomampia selityksiä, mutta ne tuntemukset ovat oikeita fyysisiä tuntemuksia, jotka eivät synny psyyken ansiosta, vaan autonomisen hermoston yklikierrosten vaikutuksesta siten, että pelot voivat ohjata esimerkiksi kiputuntemuksen esimerkiksi maksan alueelle, jolloin virheellisesti toimiva aivorunko sekoittaa sekä tuntohermostosta tulevat, että lihaksille menevät signaalit ja aiheuttaa lihaskramppeja, jotka aiheuttavat hermopinteitä, joiden signaalit vahvistuvat kiihtyneessä aivorungossa.
Alkoholin, amfetamiinien, kokaiinin ja kofeiinin aiheuttamia psykooseja ei voida erottaa skitsofrenian aiheuttamasta akuutista tilasta pelkkien oireiden perusteella. Erotusdiagnoosia kofeiinimyrkytykselle on vaadittu asiantuntijaprofessorien toimesta useaan otteeseen jo vuodesta 1974 alkaen, mutta raha on voittanut toistaiseksi. Kofeiinin vieroitusoireet kyllä on saatu tautiluokituksiin, samoin ahdistuneisuus, psykoosi, unihäiriöt, ja muita määrittelemättömia psykiatrisia tiloja mutta riippuvuutta ei ole voitu merkitä luokituksiin poliittisista syistä, se tekisi byrokratian kannalta jokaisesta kofeiininkäyttäjästä mieleisairaa, koska päihderiippuvuudet ovat psykiatrisia sairauksia.
Selvennykseksi vielä...
Minä halusin sanoa, että lääkäri voi halutessaan tulkita nuo oireesi psykoosiksi. Esimerkiksi jos olette eri mieltä siitä, mikä sinua vaivaa, tai lääkityksestä tai jostain ja henkilökemiat eivät natsaa. Tai vain jos lääkäri on tarpeeksi vittumainen ihan omasta takaa, ja kyykyttää mieluusti rupusakkia, kuten kuulin lataamossa eräältä alkoholistilta, joka oli tuotu katkolta. Se lääkäri pitää samaa tyylia alkkisten ja pilleristien kanssa, jotka ovat sellaista hylkyväkeä, joiden kohtelusta ei koira perään hauku, kuten ei ilmeisesti hänen kokemuksensa mukaan mt-ongelmaistenkaan kohtelusta.
Yv ei enää lennä korkealla kun ei ole ottanut "huumetta" kuukauteen.
Sinulla on korkea annos, mutta se on hyvä kun saat siitä apua, etkä mene pössikseen. 3 x 75 mg = 225 mg/vrk. Jos ottaisit jonkin aikaa tuon 225 mg kerralla, ehkä sitten Venlakin tulisi Efexorin aiheuttamaan Flying high -olotilaan.
ps. jokohan kesäksi saat alkaa purkaa lääkitystä? :).
Yritin tuossa sepustuksessani juuri selventää sinulle kuinka epätodennäköistä olisi että minulla on skitsofrenia, mutta turha oli yritys, huoh.
Edelleen minua ihmetyttää se, ettet näy pitävän elettyä elämää ja sen suomia traumaattisia kokemuksia minkäänlaisena oireiden aiheuttajana. Itse näen selkeän yhteyden joillakin menneisyyden tapahtumilla ja nykyisellä käytökselläni. Ei siihen mitään laskelmia, taulukoita tai todennäköisyyksiä tarvita. Riittää kun on maalaisjärkeä. Mikään ruokavalio ei poista huonoja muistoja, opittua epäluottamusta ihmisiin tai yöllisiä painajaisia tapahtuneista.
Enkä ymmärrä tuotakaan:
" On ihan hyvä, että löytää elämästään sellaisia tekijöitä, jotka antavat stressiärsykkeen, mutta sehän on aivan normaalia, että sellaisia tekijöitä on elämässä. Se, mikä on epänormaalia, on se, että aivojemme stressihormonien käsittely on niin kuralla, että mikä tahansa asia, joka ei normaalisti aiheuttaisi mitään reaktiota, vie sängyn pohjalle kuukaudeksi itkemään, ja sille löytyy aivan takuulla täysin järkeenkäypä selitys, kun tutustuu siihen, miten omiin elämäntapoihin kuuluvat ravintoaineet ja päihteet vaikuttavat stressihormonitasoihin."
Mitä hyvää on stressissä, joka pahenee, koulun vaatiessa joka jaksossa aina vain parempaa ja nopeampaa suoritusta asioissa joita ei ole käyty läpi tai opetus on ollut vajaavaista. Minusta se kertoo vain päin h*lvettiä organisoidusta opetussuunnitelmasta.
Minusta minulla on varsin pätevät syyt olla ahdistunut ja masentunut kun katson menneisyyteeni. En ihmettele tilannettani yhtään. Menneisyys rakentaa ihmisen sellaiseksi kuin hän on, ja siksi ihminen myös muuttuu koko elämänsä ajan.
Jos mikä tahansa asia saa kaadettua sinut sängyn pohjalle itkemään kuukaudeksi, niin silloin kyllä puuttuu itsekuria. En ole ikinä ongelmieni takia hakenut sairaslomaa koulusta tai töistä, olin sitten missä jamassa tahansa. Ihmiset harvoin tajuavat miten suuri merkitys tahdonvoimalla on.
Mutta jos sinua lohduttaa, niin voin kyllä olla ilman kofeiinia puoli vuotta ja katsoa tapahtuuko ihmeparaneminen. En häviä siinä mitään, eikä kofeiinista ole temppu eikä mikään päästä irti.. siis minulle..
hei Malice, kirjoitit että sinulla on ollut lapsuudessasi ja nuoruudessasi ikäviä kokemuksia. Itselläni oli sama tilanne, yritin jättää ikävän menneisyyden "taakse" ja keskittyä omaan elämään. Masennusta kesti monta vuotta, kunnes tajusin että lapsuudet muistot ovat jääneet päähän kummittelemaan enkä saa niitä suljettua pois. Terapiasta on ollut minulle suurta apua. Sinulla oli huonoja kokemuksia terapiasta, mutta suosittelen että hakeudut eri terapeutille ja intensiivisempään terapiaan, sitä pitäisi olla vähintään kerran viikossa. Tarkoitus ei todellakaan ole että terapeutti kertoo omista elämänkokemuksistaan. Sinun pitäisi terapian jälkeen olla helpottunut ja levollisempi olo. On normaalia että kaikkien terapeuttien kanssa ei tule täydellisesti juttuun, voi tuntua ettei ole helppo kertoa omista asioista tai tuntua että terapeutti ei ymmärrä tai häntä ei kiinnosta. Sen takia terapeuttia voi vaihtaa. Tietysti on helpompaa jos on hyvät taloudeliset resurssit, voi hakeutua suoraan yksityisille terapeuteille. Mutta myös Kelan rahoittamaan terapiaan on mahdollista päästä.
Moni pitkäaikaisessa terapiassa käynyt tuntee että on sen ansiosta muuttunut ihan uudeksi ihmiseksi. Sopivan terapiamuodon ja terapeutin löytäminen voi kestää mutta kannattaa yrittää! Oireiden palaaminen lääkkeiden jälkeen käytön jälkeen kertoo siitä että tarvitset terapiaa. Kuulostat tarmokkaalta ihmiseltä joka ei lannistu helposti joten saat varmasti sinulle parhaiten sopivan terapian järjestettyä jos vain haluat.
Nyt vasta muistin, että olen kirjoittanut noista matotuntemuksista viime vuonna, kun kuvasin kofeiinin vieroitusoireita. Ne tuntemukset vahvistuivat heti lopettamisen jälkeen aivan uskomattomasti, joka puolella kehoa esiintyi ihona alla värinää ja nykimistä, ja kasvolihakset harrastivat samaa niin, että tuntui tosiaan kuin nenä olisi ryömiskellyt pitkin naamaa.
"Ihonalaisia nykiviä, kiemurtelevia, väriseviä lihastuntemuksia, jotka eivät aina näy ihon pinnalla. (Henkilö saattaa olla kyvytön kuvailemaan näitä tuntemuksia ymmärrettävästi jos hänellä on psykoosiin viittaavia oireita. “Nenä ryömii tai kävelee, ihon alla on matoja, vatsassa on käärmeitä”, jne.)"
http://qmies.blogit.fi/vieroitusoireista/
"Luulin kehoni olevan täynnä matoja ja yritin tunnustella niitä ihon läpi. Lisäksi olin varma kuolevani sydänkohtaukseen."
Ei ne mitään matoja ole, ne on bakteereja. Kai tuo on pelkkää keuhkoklamydiaa. Oletko hoitanut infektiotasi lainkaan? Valkosipuli käy, jos tulee oireita, niin eiköhän se jo osoita jotain. Nestemäinen jodi on kuitenkin huomattavan paljon voimakkaampaa. Metronidatsoli käy myöskin, voi ostaa goldpharma.com nimisestä EU-nettiapteekista edulliseen hintaan (30 kpl/ noin 10 eur). Osaatko muuten tuon metronidatsolin pulssituksen? Aluksi pitää edetä varovaisesti. Hoito-aika on valitettavan pitkä, ainakin pari vuotta. Kantapään kautta tuli se opittua itsekin, että masennuksesta ei parannuta niin vain :(
Lisäravinteita on myös lähes pakko käyttää, sillä noista bakteereista irtoaa niin paljon roskaa, että tarvitaan apua detoksifiointiin. Minun ihoni muuttui aluksi ainakin ihan punaiseksi jodista, eli kannattaa varovasti aloittaa aluksi. Lisäksi aluksi voi tulla aivoherxeja, kuten itsetuhoisia ajatuksia, maniaa, kun bakteerit kuolevat keskushermostosta. Mania liittynee ROS:iin (reactive oxygen species), eli reaktiivisiin happiradikaaleihin, joita saattaa muodostua kun bakteereja kuolee paljon kerralla. Eli maltti on valttia ainakin aluksi, mutta kyllä se siitä.
En vaihtaisi kyllä oloani pois näin kolmen vuoden antibakteerisen terapian jälkeen. Ja joo, minäkin luulin kuolevani sydänkohtaukseen alussa. Keuhkoklamydia on se kuuluisa sydänkohtausbakteeri, joka elää myös verisuoniston seinämissä. Nämä kohtaukset ovat silti hyvänlaatuisia. Jos kuitenkin annat bakteerin lisääntyä elimistössä niin kauan, että se vuotaa niin sanotusti yli, eli tulee spontaani sydänkohtaus, niin sitten se voi olla menoa.
olet pelkästään hullu
" olet pelkästään hullu"
En sentään yhtä hullu kuin sinä. Mitäs sinulla olikaan ihon alla, matoja vai?
Muutama lisäys aikaisempaan:
""Kroonisen keuhkoklamydiainfektion hoitoon tarvitaan ilmeisesti samanaikainen useamman antibiootin yhdistelmä, kuten on jo käytössä helikobakteeri-infektioiden ja tuberkuloosin hoidossa. Tutkimuksen mukaan kroonista keuhkoklamydiainfektiota ei voida parantaa eikä infektion kiihdyttämää ateroskleroosia ehkäistä tavanomaisella yhden antibiootin hoidolla. Tämä ilmenee Suomen Akatemian Mikrobit ja ihminen -tutkimusohjelman hankkeista, joissa on selvitetty infektioiden ja ateroskleroosin yhteyttä kokeellisessa keuhkoklamydian infektiomallissa sekä keuhkoklamydian ja isäntäsolun vuorovaikutuksia. Hankkeita johtavat tutkimusprofessori Maija Leinonen ja emeritus professori Pekka Saikku sekä dosentti Mirja Puolakkainen.""
..tutkimuksen mukaan kroonista keuhkoklamydiainfektiota ei siis voida parantaa yhden antibiootin hoidolla!
http://www.aka.fi/en-gb/A/Science-in-society/Research-programmes/Completed/MICMAN/E-MICMAN/1895/1906/
Keuhkoklamydia kuuluu samaan sarjaan kuin tuberkuloosi ja helikobakteeri, joihin ei mikään yksittäinen tavanomainen antibiootti oikein pure. Tämän jälkeen ei sitten kannata miettiä, miksei kukaan koskaan parane keuhkoklamydiatartunnastaan. Tämä on muuten tarkoin varjeltu salaisuus, jos ihmisiä ruvettaisiin yleisesti hoitamaan yhdistelmä-antibioottihoidolla, vaikkei mitään infektioon viittaavaa olisikaan, niin se karu totuus paljastuisi. Menisi lääkebisnekset aika piloille, kun nykyään tyrkytetään sata ja yksi lääkettä infektion aiheuttamiin oireisiin, olkoon sitten mielialalääkkeitä tai tulehduskipulääkkeitä.
Mutta joillakin harvoin käytetyillä antibiooteilla on kuitenkin hillitön teho keuhkoklamydiaa vastaan:
Täältä löytyy paljon "floksattuja" uhreja jotka (luulivat) olivansa terveitä, mutta terveys romahti vuosiksi muutaman fluorokinoloniantibioottipillerin takia.
http://www.fqresearch.org
http://www.fqvictims.org
http://www.antibiotics.org
Oireet muistuttavat porfyriaa, mutta voidaanhan me keskustella asiasta, jos joku on eri mieltä.
Älkää ottako vastaan näitä fluorokinoloneja, jos lääkäri tarjoaa, sillä teillä on todennäköisesti juuri laajalle levinnyt keuhkoklamydiatartunta alla, joka heikentää ratkaisevasti immuunipuolustusta, jolloin saa helpommin muita opportunistisia infektioita.
Täältä mielenterveysosastolta löytyy todennäköisesti joku joka on floksattu, tai ainakin joku tuntee sellaisen. Määrätään usein virtsatietulehdukseen tai eturauhastulehdukseen.