Äidin nukahtamisvaikeus

nappailemaan turhaan nukahtamislääkkeitä. Olet vielä herkkänä synnytyksen jälkeen, niin luonto on sen tarkoittanut. Kyllä unet alkavat sinulle maistua, kunhan lapsi vähän tuosta kasvaa.
Kuinka ihmeessä muuten pystyt nukkumaan puolille päivin? Eikö vauva herätä sinua? Ellei, niin pane kello soimaan vaikka seitsemältä, Uni tulee silloin varmasti helpommin illalla, ja ilman mitään lääkkeitä.

Minä sain opamoxia tilapäisesti käytettäväksi imetys aikana. Käytännössä se meni niin että otin yhden aina silloin tällöin kun tulin totaalisen uupuneeksi jatkuvasta valvomisesta. Valitettavasti minulla ei mennyt unettomuus ohi itsestään ja myöhemmin sain masentuneen diagnoosin. Nyt monen kuukaudenkaan päästä en saa öisin nukutuksi vaikka lapsi vetelee 10h unet öisin. Minulla on masunnuslääkkeet jotka väsyttävät jolloin saan öisin hieman paremmin nukutuksi.

Itse en suosittelisi sitä että laittaa herätyskellon soimaan aamulla aikaisin jos on yöllä vasta myöhään nukahtanut. Tai voihan sitä pari kertaa kokeilla ja jos auttaa niin hyvä. Valitettavasti minulle kävi vain niin että olin sitäkin väsyneempi mutten silti yöllä nukkunut. Minulle lääkäri suositteli että jos ei yöllä saa nukutuksi niin nukkuu aina kun siihen on mahdollisuus niin ei voimavarat lopu kesken.

Itse teen 16 tunnin työpäivää (fyysistä) eikä muuten ole vaikeuksia nukahtaa. Sekin on tavallaan ongelma, sillä työmatka (1 tunti) alkaa loppuviikosta olemaan haasteellinen to-pe iltoina pysyä hereillä.

herääkö vauva ilta yöstä ja seurustelette?

Ensimmäiseksi vauva nukkumaan illalla eikä yöllä seurustella. Seuraava vaihe on muuten sairaala jossa vauvasi uni rytmi paikataan. Vauva oppii yön ja päivän eron sinulta.

Klo 22.00- 6.00 EI SEURUSTELLA EI PUHUTA SYÖTTÄMINEN JA RÖHTIMINEN AIVAN HILJAA JA VALOT POIS.

Hei ap,
äidin nukahtamisvaikeudet ovat minulle tuttu juttu, mutta onneksi jo taakse jäänyttä aikaa. Tukea ongelmaan oli vaikeampi saada, joten ajattelin lähettää sinulle kannustusta - tilanteesta selviää kyllä pikkuhiljaa.

Minua univaikeudet alkoivat painamaan siinä vaiheessa, kun lapsi ei enää kaivannutkaan ruokaa öisin eli noin 6 kuukauden iässä. Olin niin tottunut yöheräilyihin, että en osannut enää nukkua täysiä öitä vaan koikkelehdin ylhäällä yleensä klo 24-4. Vauva-ajan jatkeeksi miehelläni tuli ongelmia työmaalla ja murehdin niitä öisin. Tämä vain pahensi uniongelmiani. Kun lapsi oli vuoden vanha, niin käännyin puoleen. Olisin kaivannut keskusteluapua, mutta lääkkeitä vain lykättiin. Rupesin ottamaan unilääkettä aina silloin, jos tunnistin puoliltaöin unettomuuden tunteen.

Nyt lapsi on 3,5 vuotias, enkä ole enää kaipaillut lääkkeitä vaan olen päässyt tilanteesta ylitse. Sen verran koville tuo unettomuuden aika kuitenkin otti, että enpä usko että meille tulee enää toista lasta. Koen, että minun jaksamisen rajani tulivat tuolloin vastaan enkä halua enää jaksamistani koetella.

Vinkiksi sanoisin, että pyri pääsemään unettomuuden ylitse niin nopeasti kuin vain pystyt. Mitä pidemmälle tilanne etenee, sitä vaikeampi siitä on päästä ylitse. Lääkkeet eivät ole ratkaisu, mutta ne katkaisevat kierteen. Muutoin koin, että unettomuuteen auttoi oman mielen keventäminen keskusteluin, ulkoilu ja urheilu sekä mukavan kirjan lukeminen iltaisin.

Uskalla tunnustaa ääneen ongelmasi, niin joku siihen tarttuu. Näin jälkeenpäin uskallan itsekin tuoda esiin tarinani, vaikka tuolloin koin tekevän särön minuuteeni tällä heikkoudellani. Ei meistä kukaan ole kuitenkaan täydellinen. Jaksamista!

itelläni valvomiskierre lähti heti alkumetreillä, mulle annettin mahdollisuuksia ja runsaasti aikaa kyllä nukkua mut uni ei vaan tullu millään ilveellä vaikka yritti mitä. neljän viikon jälkeen kun tuntu et pää sekoo kohta niin kävin lääkräissä, kerroin mikä vaivaa ja hän määräs dormicum-nimistä nukahatmislääkettä eli ei oo unilääke vaan auttaa nukahtaan nopeammin, ja vaikutusaika on 3h. muutaman kerran jälkeen kun sai noiden avulla nukuttua ja vähän relattua niin pääs ton yli niin et en enää tarvi niitä, tuolla on puoli pakettia kaapissa käyttämättä =D noi jotka käskee vaan nukkua tai "kyllä se siitä ajan myötä" niin ei tiedä mistä puhuvat. lääkräille jutteleen niin kyllä sieltä voi ainakin koittaa löytää ratkasua. nih.