20. vuosisadan aaveet

Muistatko Rakas, miten ennen oli laivoissa purjeet,
muistatko ne kankaat ja miten niissä oli ääni, kuinka
tuuli niissä sanoi, laulu niistä kuului ja tarinat, jostain
kaukaa tulivat ja meille niitä satamassa kertoivat..

Muistatko vielä pulloja vihreitä aavalta, minä uin vaatteeni
ylläni niitä Sinulle hakemaan, Sinä nauroit minulle, mutta
se Oli Rakkautta ja yhdessä avasimme pullon ja luimme
postin sisältä, sain hetkiksi liitää hiukseni hiuksiisi..

Muistatko miten piirsin hiekaan sydämen sormellani
ja kuinka siihen tartuit ja piirsimme yhdessä päälle meidän
sydämemme, annoit ensi suudelmasi ja painoit pääsi rinalleni,
ehkä et silloin tiennyt kuinka se tuntui, minuun lukkiutui.

Muistan kun seisoin laivani kannella ja huusin niin pitkään kuin
jaksoi palaavani, se kaikki muuttui uneksi, painajaiseksi läpi
elämän, hätäviesteksi pullossa minulta Sinulle, purjeiksi sisälleni
kuljettamaan minua Sinun luo, toivot että olet unohtanut..

..ja voin kulkea painajaisteni läpi Sinuun Rakastamaan..

http://www.youtube.com/watch?v=mLKUdhZQQm8&feature=related

Kiitos Runostasi.

Kun Rakkaus alkaa, taivas on avoin ja sees,
suuntaa monta, tunteet yhteiset..

Kaikki kuitenkin niin herkkää ja ehyttä
ja tuuli voi rientää, yltyä, lämpö kohota
poltteeksi, liekkeihin ja mikä olis sees,
kääntyy virnaan..

Rakkaus kuin merimies, joka ei enää löydä
tuulta kotisatamaan, vaikka on laiva ja purjeet,
mutta ei enää koskaan tuttua satamaa..

Rakkautta,,vaikka siinä painajainen..

Rakkausrunoasi, joka kuljetti jälleen
uuteen luovuuteen ja sanallisuuteen,
kerrontaan.

Teksitissä oli tunteita ja rikkaita
rakenteita lukijalle.

Säkeet elivät ja kuljettivat nautittavasti
tunnnelmissa kuin eri aikakausissa, muassa
tummaa Rakkauden kiihkoa..

Upea ja luettava Runosi!

Kannustusta ja voimia koko
päivääsi Sinulle hyvä Ystävä.

tummien huntujen takaa,
kuin pois mennyttä läheistä.
Häntä, joka oli ja eli minussa - sydämessäni.
Jätän jäähyväisiä sille kaikelle,
sille joka myrskysi ja tyyntyi minussa.
Voin vieläkin tuntea, kuinka kasvosi olivat
käsissäni, tuntea huultesi poltteen. Mutta
herään kuitenkin, yksin.

Tumma, mutta hyvin kaunis runo hienoilla
elementeillä koottu. Pitää todellakin lukijan
otteessaan, joten ei voi kuin ihaillen lukea.

Kiitos lukunautinnosta ja oikein hyvää lepopäivän jatkoa
Sinulle sinne tunturien maahan.