Rakkaani taivaassa.

Särkynyt81 kirjoitti:

Mun poikaystävä kuoli viime kesänä mun käsiin. Hän asui ulkomailla ja näimme harvoin ja hänen armeijansa takia viime näkemisestä oli aikaa kuukausia. Nyt kuitenkin armeija oli loppu ja olimme saaneet suhteemme uuteen alkuun ja hän olisi joko muuttanut suomeen luokaseni tai minä hänen luokseen. Olin häntä tapaamassa kuukauden matkalla ja hän menehtyi ennenkuin ehdimme edes jutella kahden kesken vaikka molemmat olivat odottaneet niin kauan tätä tapaamista. Ehdin nähdä häntä tasan 3 tuntia ja hänen ystävänsä olivat kanssamme, joten emme voineet olla kahden ja kun sen aika viime oli hän lähti pois. Hän jäi minibussin alle ja kuoli. Yht`äkkiä. Kävelimme yhdessä ja hänen ystävänsä huusi häntä tien toiselta puolelta ja hän sanoi että odota hetki niin käyn katsomassa mitä asiaa hänellä on ja sen jälkeen tehdään mitä sinä ikinä tahdot. Jäin odottamaan kun hän lähti ylittämään tietä, kuului kolahdus ja hänen ystävänsä juoksivat ja huusivat, itkivät ja sekosivat ja sitten tajusin. Se kolahdus oli ollut kun bussi osui poikaystävääni. Ensin en ymmärtänyt mitään. Poikaystäväni makasi 20 metrin päässä tiellä ja hänen kenkänsä olivat lentäneet ympäri tietä. Tiellä vallitsi kaaos ja minä vain tuijotin. En osannut itkeä, en mitään. Näinhän heti että hän on kuollut. Kaikki itkivät ja poliisin lausunnon mukaan myös minä. En muista. En muista kuinka olen mennyt takaisin hotellille. Yksin, vaikka sinä iltana piti alkaa minun uusi elämä. Kaikki jäi auki ja mahdoton ikävä tuli. En ikinä unohda hänen viimeisiä sanojaan ja sitä kolahdusta. Kaikki loppui vaan ja mun rakas oli poissa. En tiedä olenko nyt puolessa vuodessakaan käsittänyt tapahtunutta. Mun on niin valtava ikävä, ja jotenkin tiedän että hän on mun kanssa koko ajan. Ja tuntuu ettei mun pitäisi olla enää täällä... Mua ei kiinnosta mikään ei mikään. Ajattelen vain häntä, ja meidän rakkautta, joka kesti kaiken. Viimeisenä iltanaan hän lauleskeli erästä laulua, jossa kerrotaan etä kuollut rakastettu odottaa rakastaan takana hopeisen kuun. Ja sinä iltana oli täysikuu ja onnettomuuspaikalla katsoin kuuta ja sen upeaa kuunsiltaa merellä ja musta tuntui jotenkin tosi rauhalliselta ja tahdoin vain mennä hänen perässään koska tiedän että hän odottaa mua. Onnettomuuden jälkeen en muuta illasta muistakaan. Olen nyt surrut häntä 6 kk ja ainoa lohtu on se, että hän on aina mun ja tiedän että hän on mun luonani vaikka onkin kuollut. Ja eräänä yönä heräsin siihen kun joku seisoi mun sängyn vieressä (tiedän ettei se ollu unta) Ensin pelästyin, se hahmo oli tavallaan kasvoton, mut tiesin et siinä on mun rakkaani. Hän ojensi kätensä ja mä otin siitä kiinni ja mun tuli niin hyvä olla, nukahdin heti ja seuraavana aamuna heräsin tosi levänneenä vaikka en surutyön takia ollut nukkunut kuin hajanaista unta öisin. Tunnen vieläkin sne lämpösen rauhottavan kosketuksen. En ennen uskonu kummituksiin, mut nyt tiedän että se oli hän. En vaan tiedä että tuliko hän pyytämään mua mukaan vai vaan lohduttamaan tai näyttämään että kaikki oli hyvin ja hän muisti mut. Sen jälkeen oon voinu paljo paremmin ja oon jopa hetkittäin pystyny elämään normaalisti. Mutta jotenki musta tuntuu, että mun poikakaveri oottaa mua tuolla jossain, enkä tahdo enää olla täällä. En vaan pysty, koska tiijän etten pysty rakastamaan ketään muuta, koska mun sydän on aina toisen. Kai mä oon tullu hulluksi, mut en kestä elää näinkään, mun on nii ikävä!!! Kukaan ei voi uskoo kuinka ikävä, en ikinä saa käsiteltyä tätä asiaa, enkä oo kenellekään puhunu mun tuntemuksista vaikka mun kaverit tietääki mitä tapahtu onnettomuudessa. Mut ei ne tajuu etten voi elää ilman häntä. Oon jo 30-vuotias ja tiijän millasta on ku sydän särkyy tms. Mut tästä mä en selviä. Tai selviän menemällä hänen luokseen. Joskus jopa toivon että saisin jonku tappavan sairauden ja syyn lähteä täältä. Koska en tahdo aiheuttaa mun vanhemmille surua tekemällä itselleni jotain. Mut mun paikka ei oo enää täällä. Oonko mä oikeesti hullu? Mitä mä teen? En pysty elää näinkään enää... Mun on liian paha olla. Ihan liian paha.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä