Onko ollut ongelmia, kenellä on tullut vastaan tilanne missä tuote ei ole vastannut käyttöohjeita? Omalle kohdalle osui tilanne viime keväänä jolloin tuli tehtyä pari sataa tuntia ylimääräistä duunia kun lakka ei asettunutkaan kuten edellis vuotena.... kahden ihmisen työpanos, ei aivan vähän kevätkiireessä?
Tarkka case -kuvaus blogissa:
http://bluebrook.wordpress.com/2009/09/06/lakkapruuvin-huomioita/
Kiinnostaa tietää onko muilla viime keväältä samoja kokemuksia? Tai aikaisemmilta vuosilta ja muistakin tuotemerkeistä?
Tarkka case -kuvaus blogissa:
http://bluebrook.wordpress.com/2009/09/06/lakkapruuvin-huomioita/
Kiinnostaa tietää onko muilla viime keväältä samoja kokemuksia? Tai aikaisemmilta vuosilta ja muistakin tuotemerkeistä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tonkinois on ollut mulla kerran käytössä, Mahonkisen Viklan täydellisen korjauksen yhteydessä.
Ohjeet oli onnettomat ja ihmetys suuri, kun jostain vihdoin löysin jotain hajatietoja oikeasta toimintatavasta.
Komukset siitä pääpiirteissään: Koska lakkaa ei saa ohentaa, on lakkaus erittäin raskasta. Tasaisissa vaakasuorissa pinnoissa kunnollinen kuivuminen ja koneellinen välihionta on välttämätöntä. Kaksi kerrosta voi aina vetää märkää märälle -menetelmällä ilman välihiontaa, mutta useammasta ei ole enää hyöttyä epätasaisuuksien kertautuessa. Vaikka lakka on erittäin paksuua ja "liisterimäistä", niin se valuu silti pystysuorilla pinnoilla ihan yhtä helposti kuin ohuempikin lakka. Tästä tuli paljon harmaita hiuksia, kun ei sitä vaan voinut vetää niin ohuelti, ettei se olisi valunut. No, lopulta käänneltiin sitä Viklaa niin, että lakattiin vaan vaakasuoria pintoja...
Jälki oli moitteetonta ja lakkaus on kestänyt nyt yli 10 vuotta. Kohta se täytyy tehdä uudelleen, mutta nyt käytän kyllä eri aineella.
Parhaan lakkaustuloksen olen saanut kaikille puupinnoille sisällä ja ulkona Unican uretaanilakalla. Tarttuu hyvin öljyttyynkin puuhun (kuten kyllä Tonkinois´kin.) Öljyän aika lakattavan pinnan pellavaöljyllä huolellisesti. Lakka pysyy paremmin öljytyssä puussa. Eka kerros jopa 50/50 suhteella ja seuraavat 20/80 suhteella ohennetuna. Kaikki kerrokset täyskirkasta ja joko märkää märälle tai täydellinen kuivuminen ja välihionta 240 paperilla ja koneella, mikäli mahdollista. Vasta viimeinen kerros lakataan halutulla kirkkausasteella (mulla yleensä puolihimmeä).
Välihionnan tarkoituksena ei ole vain parantaa tarttumista edelliseen lakkapintaan, vaan tasoittaa sitä lakattavaa pintaa. Jos lakkaa useita kerroksia ilman välihiontaa, alkaa epätasaisuudet (kuten pensselinjäljet) kertaantua ja viimeiset kerrokset on jo perunpeltoa! SIis välihionnat pitää tehdä sitä silmälläpitäen, että tasoitetaan pinta ennen seuraavaa lakkausta. Hyvä epäkeskokone on oiva väline tähän. Myös ensimmäisen lakkauskerran jälkeen on syytä olla erityisen huolellinen hionnan kanssa, mikäli on lakannut puhtaalle puulle. Se ensimmäinen lakkakerros nostaa "karvat pystyyn" siitä puusta. Pinta on tikkuisen tuntuista, siksi kunnon hionta koneella ja 240 paperilla on välttämätön laadukasta jälkeä haluttaessa.
Viimeisen lakkakerroksen vetäisin mieluiten ruiskulla, mutta aina siihen ei ole mahdollisuutta. Silloin käytän laadukasta pensseliä ja ohentamatonta lakkaa ja paljon aikaa. Pensselinä kannattaa käyttää puurunkoista laatupensseliä, jota on käytetty jo useita kertoja. Ei irtoa enää karvoja, kun pensseliä on käytetty paljon ja lakkaa on kertynyt sinne karvojen juureen liimaamaan ne paremmin paikalleen...
... sillä itseasiassa tuossa on seikkaperäinen case -kuvaus tapahtumista;
http://bluebrook.wordpress.com/2009/09/06/kun-lakka-kusee-silmaan/
Lähinnä menetetty aika harmittaa, sillä kyllä nuo materiaalikulut vielä pystyy kuittaamaan maahantuojan kanssa.
Onko LeTonkalle muita korvaavia vaihtoehtoja?
Näyttää siltä, että teillä oli samoja ongelmia kuin meilläkin silloin kymmenisen vuotta sitten. No, tuollaisessa pienessä Viklassa niistä pääsi lakkaamalla vain vaakasuoria pintoja, tai siis tekemällä kaikista pinnoista lakkauksen ajaksi vaakasuoria...
Jotenkin vaan tuntui siltä, että sitä ei vaan voi vetää niin ohuelti, ettei se valuisi. Ja sen valumisen seurauksena taas tulee niitä ryppyjä...
Tai oikeammin: ryppypinta ja valuminen sekä myös kuplat on kaikki seurausta yhdestä ja samasta asiasta: Liian paksulti tavaraa kerrallaan. Ja kun se Tonkka on niin paksua, niin meinaa väkisin tulla liikaa tavaraa kerrallaan. Väittäisin, että ihan siitä on vaan kyse.
Sitä Tonkkaa pitää käyttää niin, että laittaa sitä siveltimeen normaalisti, mutta levittää sitä pientä määrää aina vaan laajemmalle ja laajemmalle, kunnes sitä on riittävän ohut kerros joka kohdassa. Vaatii tarkkuutta ja sitkeyttä...
Olen suosioilla siirtynyt uretaanilakkoihin. Ohenteena on tärpätti (lakkabensiini) ja siveleminen helppoa ja jälki hyvää. Kerroksia saa vaan laittaa vähän useamman. Lopputulos on silti mielestäni parempi ja ennenkaikkea työmäärä vähäisempi. UV-suojakin on parempi, joten mahonki ei vaalene niin paljoa eikä tarvitse suojata lakattuja puuosia auringolta niin paljon.
Palataan lähtöruutuun; eli erässä oli se ongelma että se ei ollut tasalaatuista. Ilmeisesti käytetty kiinanpuuöljy -erä ei sekoittunut kunnolla muiden komponenttien kanssa josta seurasi kolme keskeistä ongelmaa;
1. kuivumisaika ei ollut enää luvattu 24 h vaan 32-34 h
2. lakka ei ollut tasalaatuista joka johti siihen että pystypinnoilla se välillä asettui ja välillä 'tipahti/valahti' alas. Tulos: surke pinta.
3. Pintaan syntyi kuplia, jopa täysin valvotuissa olosuhteissa. Jopa täysin tasaisille ja puhtaille pinnoille. Kesä aikana pienet 'kuplat' kesivät auki=kelvoton pinta.
Ja luethan uudelleen tämän, jossa koko hupi kuvattuna...:
http://bluebrook.wordpress.com/2009/09/06/lakkapruuvin-huomioita/
http://bluebrook.wordpress.com/2009/09/06/lakkapruuvin-huomioita/
..nuo molemmat tekstit.
Tasalaautuista tuo tavara ei kai koskaan ole, tai olosuhteet jossa lakataan ei ole "tasalaatuiset".
Kun itse käytin Tonkkaa, en edes kuvitellut sen kuivuvan vuorokaudessa hiottavaan kuntoon. Kolme vuorokautta lämpöisessä hallissa oli minimiaika.
Lisäksi sitä tavaraa pitää ihan oikeasti sekoittaa lähes joka kerta ensin, ennen kuin kastaa siveltimen siihen.
No nämä on omia kokemuksiani ja huomioitani tuosta aineesta.
Alkuun skrapattiin useita kertoja se kama pois, kun ei heti opittu sitä tarpeeksi ohuen kalvon tekemistä. Lopulta se jotenkin onnitui ihan vaan niin, että kun kastellulla siveltimellä oli aikonut lakata vaikkapa 20*20 sentin alueen, niin sitä piti vaan sillä siveltimellä levittääkin 40*40 sentin alueelle vetämällä sitä ainetta vaan kymmeniä ja kymmeniä kertoja sillä siveltimellä laajemmalle. Näin se saatiin jotenkin toimimaan oikein. ja tämä kaikki siis lämpöisessä ja pölyttömässä hallissa yhden talven aikana. Ja kevyesti käänneltävälle jollalle.
Tsemppiä ensikevään kunnostuksiin. On hienoa nähdä, kun joku vielä tekee hyvää jälkeä vanhaan puuveneeseen ja vielä julkaisee sen kaikille. Aikanaan minäkin tein Hilulle sivut, mutta ne hävisivät bittien avaruuteen maikkarin lopetettua kotisivupalvelunsa. Ja oli ne muutenkin aika valovuoden perässä Jääkyyhkyn sivuista ;-)