Suomen talentin pitäisi kai olla iloa tuottava tv-ohjelma mutta mun kohdalla se aiheuttaa äärettömän masentavan olotilan. Mietin katsoessani noita iloisia tanssiryhmiä, että minä voisin olla yksi noista jos elämä olisi mennyt toisin - jos en olisi saanut niin paskoja kortteja. Elämä osaa olla helvetin julmaa.
Tanssiharrastus jäi ja masennus tuli. Kaverit jäi ja erakon elämä tuli. Elämä on mennyt hukkaan koneen ääressä. Jänteet on jäykistynyt ja lihakset surkastunut. Mikään ei ole masentavampaa kuin sen asian tiedostaminen, että elämä on mennyt hukkaan. Iloiset ja menestyvät ikätoverit jotenkin realisoi sen asian.
Tanssiharrastus jäi ja masennus tuli. Kaverit jäi ja erakon elämä tuli. Elämä on mennyt hukkaan koneen ääressä. Jänteet on jäykistynyt ja lihakset surkastunut. Mikään ei ole masentavampaa kuin sen asian tiedostaminen, että elämä on mennyt hukkaan. Iloiset ja menestyvät ikätoverit jotenkin realisoi sen asian.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Osuitpa kirjoituksellasi naulan kantaan. Juuri tuollaiselta minusta tuntuu katsoessani kyseistä ohjelmaa. Olen sinua pari vuotta vanhempi ja inhoan kaikenlaisia kilpailuohjelmia joissa porukkaa tiputetaan vuoron perään pois pelistä. Tulee vain tunne että yritetään vetää mattoa jalkojen alta.
Katsos kun suomessa kaikki on vain suoritusta ja tulosta. Tehoyhteiskunta. Siksi hyvä ystäväni, joka muutti pois suomesta kiteytti suomalaiset osuvasti yhteen nippuun: "nää suomalaiset on niin national"! Eli oman perseen kautta eletään.
Hiffasin saman 55-vee, nyt olen kunnossa, mutta bileet on jo ohi.
http://qmies.blogit.fi/
Hei, asia ei todellakaan ole kuten sanoit. Elämäsi ei ole missään nimessä ohi vaan olet vasta elänyt aikusiästäsi pari vuotta. Sinulla on jokin syy miksi ajattelet noin, ehkä et itsekään sitä tiedosta. Moni aloittaa tanssiharrastuksen 25-45 vuotiaana ja nauttii ja iloitsee siitä täysin, ei ole mitään järkevää syytä mikset voisi jatkaa omaa harrastustasi. Hae apua masennukseesi niin voit olla yhtä iloinen ja menestyä yhtä hyvin tai paremmin kuin ikätoverisi.
Ihan tosi, pystyt kyllä aloittamaan ja menestymään tanssiharrastuksessa. Siellä mielikin piristyy
Oletko jotenkin ikäänkuin elänyt kavereittesi kautta ja nyt kun elämässäsi ei ole sisältöä, olet alakuloinen. Ikävä kyllä elämä on vain jatkuvaa muutosta ja siihen kuuluu tunteiden koko kirjo, pettymyksiä, menetyksiä, ihastuksia, vihastuksia, iloa, surua ja rakkautta. Ei yksinäisyys oikeasti niin paha juttu ole. Siihen pitää vain tottua, että on vain itsensä kanssa ja löytää se mielenrauha.
Millaista sen elämän pitäisi olla? Voihan sitä hetken olla paikallaan ja vain seurailla, jos siihen on mahdollisuus. Sitten koita aktivoitua, lue kirjoja ja harrasta jotain mielekästä. Kokeile löytää jokin henkireikä. Mikä se voisi olla? Se voi olla jokin asia, jota pidät mitättömänäkin.
Elämä ei ole ohi 21 vuotiaana todellakaan. Se on vasta alkanut ja alussa pientä haparointia, mutta siitä se lähtee. Tämä elämä on vain sinun ja sun pitää itse löytää se mielekäs tapa miten elää ja toteuttaa itseään.