Miten masentuneena voi saada motivaatiota pitää yhteyttä ystäviin? Tällä menolla mulla ei ole kohta enää ketään johon voisin ottaa yhteyttä, kun en jaksa vastata edes tekstareihin. Ei huvita, ei kiinnosta, enkä oikeastaan edes välitä... Toisaalta tiedostan etten tahdo jäädä yksin, mutten silti viitsi tehdä mitään asian eteen. Elämäni on muutenkin ihan piloilla joten miksen antaisi kavereidenkin kaikota pois?
Ihmissuhteiden laiminlyönti
8+10=?
5318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Seuraa meidän muiden masentuneiden jalanjäljissä ja käännä selkäs kokonaan kavereilles. Kyllä niiden tekstareiden tuleminen loppuu aikanaan ja saat jäädä omaan rauhaasi kitumaan. Omalla kohdallani yhteydenottoja tuli noin vuoden ja sitten pikkuhiljaa lakkasi kun en vastannut koskaan takaisin.
Pistä yhteisjakeluna lyhyt viesti jossa kerrot olevasi masentunut ja että nyt et jaksa pitää kontaktia yllä. Pyydä ymmärrystä ja lupaa ottaa yhteyksiä kun olo on parempi.
Ja sitten lääkäriin!
yksi kaveri joskus sanoi että "st" on siitä omituinen tyyppi että sen kanssa voidaan aina jatkaa siitä pisteestä mihin edellisellä kerralla on jääty. masennusta ja eristäytymistä on ollut puolin jos toisin, vuosienkin verran. tuo lause on pysynyt mielessäni ja olen turvautunut siihen kun olen pelännyt joutuvani liian etäälle kaikista. eihän suhde voi kovin läheinen olla jos ei ole sanaakaan vaihdettu pitkiin aikoihin mutta tieto siitä että ystävä pysyy ystävänä kauempaakin helpottaa. kerro heille ettet halua lopullisesti jättä heitä. sitten kun voit paremmin, ota oikein asiaksesi tavata kavereita. se piristää kummasti.
Kerro kavereillesi miten asianlaita on. Jos jätät kokonaan vastaamatta heille niin kyllä he olettavat helposti ettet heihin halua olla missään yhteyksissä. Ja kumminkin, kyllä sinä varmasti eniten kaverit haluat pitää, kun niit ei ole niin masennus vaan syvenee kun huomaa olevansa täysin ilman mitään tukiverkostoa.
Taistele sitä masennusta vastaan vaikka juuri sillä että vastaat tekstareihin. Itselläni masennus teki minusta ns. martyyrin ja ajattelin ettei kukaan välitä minusta ja helpolla jätin kaikki kaverit omiin oloihinsa koska kaverisuhteiden ylläpito oli minulle liian vaikeaa ja tuntui että pääsen helpommalla kun vetäydyn omiin oloihini ja tässä sitä ollaan.... yksin. Onneksi vanhat kaverit on edelleen olemassa mutta uusien kaverisuhteiden solmiminen tuottaa vaikeuksia....
Kyllä se ois hyväksi pitää yllä tuota sosiaalistakin puolta, muutenkin, kuin vain tekstiviestien lähettämiset? Tätä sinä et kertomasi mukaan jaksa tehdä. Ei kai se nyt niin kauheasti vaadi energiaa, muutamien viestien naputteleminen? Täytyy vain "ottaa itseään niskasta kiinni".
Ystävät ja läheiset ovat tärkeitä elämässä, ei niitä kannata sivuuttaa. Ei ole hyvä olla yksinään, yritä arvostaa sitä, että sinulla on ihmisiä, jotka välittävät. Eikä se elämä varmaankaan ole ihan piloilla, vaikka se tällä hetkellä tuntuisi sellaiselta. Ilon aiheitakin riittää, niitä tulee meille jokaiselle, sinullekkin, kunhan vain jaksat uskoa.