Hei kaikille! Viime keväänä minulla alkoivat paniikkikohtaukset. Kesän jälkeen olen alkanut näkemään paniikkikohtauksien tai epämiellyttävän olotilan yhteydessä varjoja (varsinkin pimeässä). Ulkona kulkiessa luulen välillä, että pimeässä seisoo joku. Osittain tämä on osa pelkoani, että päälleni hyökätään (½v sitten näin kävi). Onko siis paniikkihäiriöiselle mahdollista, että näen/luulen näkeväni harjoja (vai onko tämä nyt jotain pahempaa)?? Lisäksi huomaan kiinnittäväni kaikkeen liikahtavaan ajoittan huomioni. Kiitos vastauksista =)
Toinen kysymys vielä: tuleeko teille paniikkikohtauksien aikana lamaantunut olo? Itselle käy kuin lapselle: voimat vähenevät, pysähdyn, mikään ei kiinnosta ja on vaikea keskittyä, ahdistaa, sekoamisen pelko kasvaa ja tuntuu kuin normaalit taidot valuisivat hukkaan? Tätä kestää hetken, mutta on aivan kauheaa!!
näköharhat? paniikkia vai seoanko?
35
3716
Vastaukset
- lumipalloko
tuollaiset jokaisella ilmenee jotain näistä enemmän tai vähemmän.
Jatkuva pelko saa näkemään uhkan kaikessa ja lamaantumaan .
Et sekoa vaikka siltä voi tuntua.- aloittaja
Kiitos sinulle todella paljon. :) Huojentavaa jälleen kerran kuulla, että ei ole ainoa tämän asian kanssa!
- apoteekkari
aloittaja kirjoitti:
Kiitos sinulle todella paljon. :) Huojentavaa jälleen kerran kuulla, että ei ole ainoa tämän asian kanssa!
Tuntemuksia on täälläkin.Tosi inhottavia.
- asasasdddddd
eivät todellakaan kuulu paniikkihäiriöön, olivat ne sitten kuulo, näkö tms. harhoja! Kysyhän asiaa psykiatriltasi.
Ihminen kun voi sairastaa ph:n kanssa samanaikaisesti muitakin psyykesair.- panich 20v ajan
Kylläpä vaan minulla oli ja joskus vieläkin kaikenmoisia mustia 'pirulaisia' näin päällekäyvän nukkumaan mennessä kun silmät yritin sulkea. Ei mulla depistä kummempaa ole diagnosoitu. Paniikkiäiriö toki on. Eivät siis mielestäni varsinaisia harhoja. Kiusallisia kyllä ja pelottavia, ihan inhottavia. En edes pelkää sekoavani. Meillä on kaikenlaisia omituisuuksia itsekelläkin.
- aloittaja
panich 20v ajan kirjoitti:
Kylläpä vaan minulla oli ja joskus vieläkin kaikenmoisia mustia 'pirulaisia' näin päällekäyvän nukkumaan mennessä kun silmät yritin sulkea. Ei mulla depistä kummempaa ole diagnosoitu. Paniikkiäiriö toki on. Eivät siis mielestäni varsinaisia harhoja. Kiusallisia kyllä ja pelottavia, ihan inhottavia. En edes pelkää sekoavani. Meillä on kaikenlaisia omituisuuksia itsekelläkin.
Sitä pelkään itsekin, että eivät kuulu :(
- ex-kofeinisti
Saanko kysyä, käytätkö kofeiinia jossain muodossa, kahvia, energiajuomia, kolajuomia, teetä ?
- aloittaja
Kyllä käytän, mutta olen vähentämään päin. Niin paljon kuin ketuttaakin sanoa ;) tiedän, että laukaisevat minulla paniikin. Aina kun olen sen kahvikupin mennyt nauttimaan niin illalla ruumis laulaa hoosiannaa.
- ex-kofeinisti
aloittaja kirjoitti:
Kyllä käytän, mutta olen vähentämään päin. Niin paljon kuin ketuttaakin sanoa ;) tiedän, että laukaisevat minulla paniikin. Aina kun olen sen kahvikupin mennyt nauttimaan niin illalla ruumis laulaa hoosiannaa.
Kofeiini laukaisee ahdistuneisuutta, mutta paniikkihäiriön kehittyminen kofeiinin kautta toimii aivan eri mekanismilla ja kestää vuosia. Vähentäminen saattaa auttaa jos vähennät tarpeeksi uja sinulla on sopivat geenit, itselläni 2 pientä kupillista päivässä piti vielä yllä paniikkihäiriötä aiheuttavaa lihassolujen tuhoutumista, vasta täydellinen lopettaminen tepsi oireisiin jo viikossa.
- ex-kofeinisti
ex-kofeinisti kirjoitti:
Kofeiini laukaisee ahdistuneisuutta, mutta paniikkihäiriön kehittyminen kofeiinin kautta toimii aivan eri mekanismilla ja kestää vuosia. Vähentäminen saattaa auttaa jos vähennät tarpeeksi uja sinulla on sopivat geenit, itselläni 2 pientä kupillista päivässä piti vielä yllä paniikkihäiriötä aiheuttavaa lihassolujen tuhoutumista, vasta täydellinen lopettaminen tepsi oireisiin jo viikossa.
Ai niin, nuo näköharhat. Viime vuonna juuri valmistui tutkimus, jossa todettiin kofeiinin aiheuttavan hallusinaatioita aika suurelle joukolle käyttäjistä.
- khglj
siis ei täysin kuvitellut asiat, vaan että kun näin jotain - kuvittelin sen hetken ajan olevan jotakin muuta, jonka tietysti tunnistin nopeasti vääräksi hälytykseksi. Esim. mustat roskat lattialla näytti kaikki hyönteisiltä. Eli juurikin sitä, että on niin valmis näkemään kaikkea uhkaavaa, että kaikki näyttää uhkaavalta. (Joo, ei hyönteiset nyt munkaan mielestä ollut uhkaavia, vaan ainostaan ällöjä.)
- aloittaja
khglj puit ajatukseni sanoihin. Juuri tälläisestä on kyse valotolppan voin nähdä aluksi hahmona kunnes lähempänä tajuan sen olevan vain valotolppa.. ei hemmetti mitä tämän kanssa tekee..
- panic jo 20v
aloittaja kirjoitti:
khglj puit ajatukseni sanoihin. Juuri tälläisestä on kyse valotolppan voin nähdä aluksi hahmona kunnes lähempänä tajuan sen olevan vain valotolppa.. ei hemmetti mitä tämän kanssa tekee..
tää voi olla just tyypillinen paniikkioire ihan fysiologisesti. Tutkailin näitä aikoinaan niin paljon kun tietoa löysin. Ratkaiseva havaintoni oli...koetan selittää lyhyesti ja selvästi.?
Paniikkihäiriössä havainnot menevät suoraan mantelitumakkeeseen ( se amygdala mikälie). Ikiaikainen keino luonnossa selviytymiseen. Siis näet narunpätkän tiellä ja se on KÄÄRME sanoo matelijan aivot tai apinan aivot. Toimit sen mukaan eli pakene! Tuo reaktio tapahtuu meillä ihmisillä myös ennenkuin järki ehtii mukaan. Se viesti ei siis ehdi kiertää sitä kautta, että arvioisimme mitä todella näimme. Kehon reaktiot ovat valmiit pakenemiseen. Kaikki fysiologiset tuntemuksethan paniikissa vastaa just sitä stressiä jota kokee (kuoleman) uhan alla.
Näin kun ajattelen, niin ei huolestuta enää nuo reaktiot. Antaa tulla vaan. Se muuten on yks hyvä keino. Sano itsellesi: Tulkaa paniikit niin kauheina kuin osaatte. Eipä tule yhtään paniikkia :) - ex-kofeinisti
panic jo 20v kirjoitti:
tää voi olla just tyypillinen paniikkioire ihan fysiologisesti. Tutkailin näitä aikoinaan niin paljon kun tietoa löysin. Ratkaiseva havaintoni oli...koetan selittää lyhyesti ja selvästi.?
Paniikkihäiriössä havainnot menevät suoraan mantelitumakkeeseen ( se amygdala mikälie). Ikiaikainen keino luonnossa selviytymiseen. Siis näet narunpätkän tiellä ja se on KÄÄRME sanoo matelijan aivot tai apinan aivot. Toimit sen mukaan eli pakene! Tuo reaktio tapahtuu meillä ihmisillä myös ennenkuin järki ehtii mukaan. Se viesti ei siis ehdi kiertää sitä kautta, että arvioisimme mitä todella näimme. Kehon reaktiot ovat valmiit pakenemiseen. Kaikki fysiologiset tuntemuksethan paniikissa vastaa just sitä stressiä jota kokee (kuoleman) uhan alla.
Näin kun ajattelen, niin ei huolestuta enää nuo reaktiot. Antaa tulla vaan. Se muuten on yks hyvä keino. Sano itsellesi: Tulkaa paniikit niin kauheina kuin osaatte. Eipä tule yhtään paniikkia :)Paniikkihäiriö perustuu juuri siihen, että stressireaktion kohottama kortisolitaso ei kykene estämään hypotalamuksen paraventrikulaaritumakkeen CRH-hormonin erittymistä, joka säätelee stressihormonien eritystä. Tällaisessa tilanteessa stressihormonien säätelyyn vaikuttavat voimakkaasti juuri nuo alkukantaiset, ontologiset stressitekijät, joihin reagoimme "eläimen" tasolla ymmärtämättä tilannetta itse, koska olemme täysin vieraantuneita eläimesta itsessämme. Stressihormonien säätelyjärjestelmän jarrukoneisto on epäkunnossa.
Paniikkihäiriö on siis aivotoimintojen toiminnallinen häiriö, johon on mahdollista vaikuttaa poistamalla häiriön aiheuttaja ja tukemalla aivojen toimintaa tarjoamalla niille niiden tarvitsemia ravintoaineita oikeissa suhteissa.
http://qmies.blogit.fi/page/2/?s=paniikkihäiriö - ex-kofeinisti
panic jo 20v kirjoitti:
tää voi olla just tyypillinen paniikkioire ihan fysiologisesti. Tutkailin näitä aikoinaan niin paljon kun tietoa löysin. Ratkaiseva havaintoni oli...koetan selittää lyhyesti ja selvästi.?
Paniikkihäiriössä havainnot menevät suoraan mantelitumakkeeseen ( se amygdala mikälie). Ikiaikainen keino luonnossa selviytymiseen. Siis näet narunpätkän tiellä ja se on KÄÄRME sanoo matelijan aivot tai apinan aivot. Toimit sen mukaan eli pakene! Tuo reaktio tapahtuu meillä ihmisillä myös ennenkuin järki ehtii mukaan. Se viesti ei siis ehdi kiertää sitä kautta, että arvioisimme mitä todella näimme. Kehon reaktiot ovat valmiit pakenemiseen. Kaikki fysiologiset tuntemuksethan paniikissa vastaa just sitä stressiä jota kokee (kuoleman) uhan alla.
Näin kun ajattelen, niin ei huolestuta enää nuo reaktiot. Antaa tulla vaan. Se muuten on yks hyvä keino. Sano itsellesi: Tulkaa paniikit niin kauheina kuin osaatte. Eipä tule yhtään paniikkia :)Kirjoitin näistä ontologisista ärsykkeistä joskus viime keväänä, nyt se juttu löytyi.
http://qmies.blogit.fi/ontologiset-arsykkeet-ja-kofeiini-paniikkihairiosyndrooman-aiheuttajina/ - aloittaja
ex-kofeinisti kirjoitti:
Kirjoitin näistä ontologisista ärsykkeistä joskus viime keväänä, nyt se juttu löytyi.
http://qmies.blogit.fi/ontologiset-arsykkeet-ja-kofeiini-paniikkihairiosyndrooman-aiheuttajina/panic jo 20v Kiitos myös sinulle :) En voi sanoin kuvailla kuinka hieno tämä foorumi parhaimmillaan on. Tukea ja tietoa! Kiitos teille!!!
- Niinuska---
Minulle tulee kohtauksen tullessa juuri tuollainen lamaantunut olotila, menen ihan lapseksi siinä ja töissä kun vielä olin niin työvälineet vaan putoili kädestä kun en enää osannut tehdä niillä mitään. Ja ihan kauheasti pelkäsin tarttua niihin uudestaan... hassua. "Pysähdyn, mikään ei kiinnosta ja on vaikea keskittyä, ahdistaa, sekoamisen pelko kasvaa ja tuntuu kuin normaalit taidot valuisivat hukkaan." Kuin olisit kirjoittanut minun päästäni nuo jutut koska juuri noin minulle käy. Kun se olo iskee niin käperryn nojatuoliin tai sängylle ja koetan keskittyä vesilasin juomiseen tai piirtelen jotain paperille tai katson telkkarista jotain ja parasta on jos yksinollessa saan soitettua miehelle niin hänen rauhoittavat höpöttelynsä yleensä saavat mielen toisaalle. Noista harhoista en tiedä muuta kuin että silmän nurkissa on joskus alkanut näkyä jotain mustia pisteitä joita sitten vilkaisen että no oliko siinä ötökkä vai ei, mutta ihan että isoja näköharhoja, niitä ei ole minulle sattunut. Olen kyllä kuullut että liittyy paniikkihäiriöön.
- aloittaja
Niinuska--- Käytkö enää töissä sitten ollenkaan?
- aloittaja
aloittaja kirjoitti:
Niinuska--- Käytkö enää töissä sitten ollenkaan?
nostellaan ylös..
- sss000
aloittaja kirjoitti:
nostellaan ylös..
ylös
- Myöskin
aloittaja kirjoitti:
Niinuska--- Käytkö enää töissä sitten ollenkaan?
Paikallaan olevat kohteet esim pöydällä olevat esineet. Mutta tämä johtuis siintä että paniikkilääkitykseni (pamit) oli katkolla puoli vuotta. Ja heti kun sain k.o lääkkettä kaikki oireet parani.
- *polarbear*
Mulla kanssa suht vastaavia kokemuksia. Kun olin päässy yli murehtimasta mahdollisia fyysisiä sairauksia (sydänkohtaus, aivokasvain, syöpä ym. ym.) olo parani "lähes" normaaliksi, niin ei menny kauan kun mun mieli alko vakuuttelee et sul onki jokin oikea mielisairaus. Ja sitten alkokin kunnon jyrinällä psykoottisten sairauksien (lähinnä tietty skitsofrenian) pelko. Ensin aloin tietty tarkkailla kuuloani, et kuuluuko ylimäärästä (nyt kyl naurattaa kirjottaa tätä, mut sillon olin niin paniikis koko ajan, ettei ajatus juossu kunnol lainkaan) ja sit sen jälkeen se siirty mun näön tarkkailuun. Kaikki pienet äänet, joiden alkuperää en kyennyt tunnistamaan oli "pommin varmoja" merkkejä psykoosiin lipumisesta. Ja näkökentän rajoilla alko tietty vilistelee kaikenmaailman pisteitä mitälie. Toi valotolppajuttukin on koettu enemmän kuin useasti.
Mutta, noikin oireet todennäköisesti taas kerran johtuu just tosta taistele-tai-pakene reaktiosta. Eli kun ollaan uhan edessä kroppa valmistautuu taisteluun tai pakoon ja silloin se läpikäy tiettyjä fysiologisia muutoksia, kuten adrenaliinin eritys, pulssin nousu, hengityksen kiihtyminen jne. Muutoksia jotka liittyy kuuloon ja näköön on esim. putkinäkö, pupillien laajentuminen ja kuulon tarkentuminen. Kaikki nämä ja muut vain sen takia, että kroppa olis valmiina toimintaan. Mut noissahan se vastaus piilee. Putkinäön takia näkökentän rajoilla voi kuvitella hetkellisesti näkevänsä mitä vain, pupillien laajentuessa silmät näkevät paremmin (ja jos ei ole mitään nähtävää, mieli yrittää väkisin etsiä) ja kuulon parantuessa erotamme pienimmätkin äänet, joita emme normaalisti kuulisi. Pelottavaa, mutta vain ahdistuneen mielen/ruumin normaalia toimintaa. Hauskaahan se ei ole, varsinkin jos on enemmän tai vähemmän paniikissa koko ajan, eikä varsinkaan yöllä. Muta ymmärtämällä ja hyväksymällä noistakin pääsee eroon.
Toi "panic jo 20v":n ohje: Antaa tulla vaan, toimi mulla hyvin kun kärsin noista fyysisistä jutuista, esim. kun kassajonossa rintaa puristi tai pyörrytti, niin sanoin paniikilleni: "Pistä tällä kertaa parastasi Perkele, mä kyl tiedän mikä sä oot, yhtä tyhjän kanssa! Mä en kuole tai menetä hallintaa tälläkään kertaa, hah ha!" Aluks pelotti kokeilla tota noitten sekoamispelkojen kanssa, ku ajattelin et mitä jos se saakin mut pimahtamaan totaalisesti, ajaa ns. reunan yli. Mutta ei, toimii edelleenkin. Paras tekniikka minkä olen oppinut, vaatii tietty harjoittelua.
Sori, tuli vähän pitkä, mut mä vihaan paniikkia :)- aloittaja
Siis kiitos sinulle ^polarbear^!!! Helpottaa lukea tekstiäsi. Tuntuu, että alan itsekin ymmärtämään paremmin itseäni. Jotenkin sitä alkaa itsekin uskomaan ehkä hetken kuluttua, että ei se noutaja tule hakemaan :) altistusta ja itsensä kuuntelua.
- apua22vtytölle
aloittaja kirjoitti:
Siis kiitos sinulle ^polarbear^!!! Helpottaa lukea tekstiäsi. Tuntuu, että alan itsekin ymmärtämään paremmin itseäni. Jotenkin sitä alkaa itsekin uskomaan ehkä hetken kuluttua, että ei se noutaja tule hakemaan :) altistusta ja itsensä kuuntelua.
Nostetaan ylös jos löytyisi joku ketä vielä kokee samoja asioita. Niin inhottavaa :(
- apua22vtytölle
hei! kirjoitan ehdottomasta sinulle kun saan viikon sisällä sähköpostini toimimaan!!
- Tuomo81
apua22vtytölle kirjoitti:
hei! kirjoitan ehdottomasta sinulle kun saan viikon sisällä sähköpostini toimimaan!!
Kofeiinista... Mulla menikin näin päin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8888732 - Tiedan
auttoi kovasti kayda psykologin juttusilla, ihan muutaman kerran vain. Ennen juttusille paasya olin ihan varma, etta psykologi tulee varmasti, analysoituaan tilannettani ja mieleni liikkeita, toteamaan etta hullu se on. Olin varma etta olen sekoamassa, ehka jopa jo psykoosissa. Nain juurikin kaikenlaisia tummia pisteita nakokentan reunamilla, joskus valahdyksia (epailin tietysti etta naossanikin saattaisi olla jotain vakavasti pielessa). Nukkumaan mennessa pimeassa olin nakevinani "violettia pyorteilevaa usvaa" niin silmien ollessa kiinni kuin aukikin. Joka tapauksessa: keskustelutuokion paatteeksi psykologi-tati totesi, etta vaikutan oikein tervejarkiselta. Mita? Oikeasti? Olen varma, etta asiantuntijan sana vaikutti osittain myos siihen, etten enaa koskaan saanut paniikkikohtauksia (*panee sormet ristiin*), silla niiden vallitsevin ja kamalin tunne oli juuri sekoamisen pelko. Ja kas kummaa, kun aloin kirjoittaa tata kommenttia muistin piiiitkasta aikaa tuon oudon violetin sumun, joka tuppasi olemaan asioista hirmuisin. Nain sita paaseekin asioiden yli ja jatkamaan vahemman pelokkaana taivaltaan. Voimaa kaikille, kaykaahan juttusilla niin paasette todennakoisesti TURHISTA peloista.
- wldmkn f
Tiedan kirjoitti:
auttoi kovasti kayda psykologin juttusilla, ihan muutaman kerran vain. Ennen juttusille paasya olin ihan varma, etta psykologi tulee varmasti, analysoituaan tilannettani ja mieleni liikkeita, toteamaan etta hullu se on. Olin varma etta olen sekoamassa, ehka jopa jo psykoosissa. Nain juurikin kaikenlaisia tummia pisteita nakokentan reunamilla, joskus valahdyksia (epailin tietysti etta naossanikin saattaisi olla jotain vakavasti pielessa). Nukkumaan mennessa pimeassa olin nakevinani "violettia pyorteilevaa usvaa" niin silmien ollessa kiinni kuin aukikin. Joka tapauksessa: keskustelutuokion paatteeksi psykologi-tati totesi, etta vaikutan oikein tervejarkiselta. Mita? Oikeasti? Olen varma, etta asiantuntijan sana vaikutti osittain myos siihen, etten enaa koskaan saanut paniikkikohtauksia (*panee sormet ristiin*), silla niiden vallitsevin ja kamalin tunne oli juuri sekoamisen pelko. Ja kas kummaa, kun aloin kirjoittaa tata kommenttia muistin piiiitkasta aikaa tuon oudon violetin sumun, joka tuppasi olemaan asioista hirmuisin. Nain sita paaseekin asioiden yli ja jatkamaan vahemman pelokkaana taivaltaan. Voimaa kaikille, kaykaahan juttusilla niin paasette todennakoisesti TURHISTA peloista.
nostan pitkästä aikaa :)
- khig
wldmkn f kirjoitti:
nostan pitkästä aikaa :)
nostan
Hyi, yhteystietoja. Pyydänpä ylläpitoa poistamaan ne!
Hauskaa näköharhojen, paniikin ja sekoamisen jatkoa :)
- lottamari1000
mielikuvitus ja eideetikko eli hyvä kuvamuisti, niin silleen. Mutta vanhemmiten opit tajuamaan, että mielikuvitus on syntymälahja. Varsinkin pimeässä kiinnität huomiota herkästi liikkuvaan ja erilaisiin hahmoihin. Tottakai se on ihan normaalia ihmisellä, jolla on vilkas mielikuvitus. Valitse sellainen ammatti, jossa voit hyödyntää omaa mielikuvitustasi. Älä surkuttele ja ihmettele, vaan toimi ja aloita työ, jossa mielikuvitus saa jyllätä mielin määrin, niin ne tekevät muutkin sinunkaltaisesi. Hahmomuisti se vaan on, mikä saa aikaan erilaisia tavallisia asioita. Ei ole lainkaan patologista vaikka sille tuntuu.
Muista, että nykymaailmassa lääketiede kirjaa kaiken normaalinkin numeroina sairaskertomuksiin. Kautta aikojen on ollut ja tulee olemaan mielikuvitusrikkaita ihmisiä, kuten kirjailijoita, kuvataiteilijota, elokuvantekijöitä, muusikoita jne. Luovuus kukoistakoon ja nauttikaa elämästänne luovat henkilöt. Teitä maailma tarvitsee.- ketjun aloittaja
- ------------- -
Hei Kuulostaa siltä, että oireesi ovat traumaperäisiä, vaikka enhän voi varmasti tietää. Lue traumaterapian klassikko teos tiikeri herää.Tuskinpa siittä haittaakaan on. Siittä on apua asian ymmärtämisessä. Vastaa hyvin kysymykseen miksi ja kirjassa on myös hyviä harjoituksia omalle mielelle. itseäni auttoi. Voimia!
- jännittäjätyttönen
Olen itse kokenut paniikkihäiriön aika moninaiset muodot. Esimerkiksi vapina, ahdistus, sormien ja jalkojen pistely, vaikeus puhua ja ilmaista itseä, hengenhaukkominen, suun ja huulien kuivuminen, näköhäiriöt ja kouristelu sekä tunne on paettava. Kaikkia oireita ei ole kerralla ollut, mutta kaikki nämä olen joutunut kokemaan ja se on kyllä ollut rankkaa. Kerran olen päässyt kohtauksista kolmeksi vuodeksi eroon, mutta uuden trauman koettuani aloin saada uudelleen kohtauksia ja tällä hetkellä elänkin pahinta aikaa, joten tiedän miltä se epätoivon ja pelonsekainen tunne on, kun tuntee melkeenpä, että kuoleeko vai jääkö henkiin!?
Voimien väheneminen on ainakin omalta osaltani ollut joka kohtauksen jälkeen ja melkeinpä on pakko nukkua, että jaksaa jatkaa eteenpäin päivää. Käyn normaalisti töissä enkä juuri koe siellä saavani kohtauksia, mutta ilta on varsin kamalaa aikaa.
Kaikille teille oikein paljon voimia tämän ph:n kanssa eläville! :) ja hyvä kuulla, että muillakin samantyyppisiä kokemuksia. - Shaloah
En halua tuputtaa, mutten voi sanoa muuta kuin, että kannattaa kokeilla kääntyä Herran puoleen ja rukoilla Jeesuksen Kristuksen nimessä oireita katoamaan. Vaikkei heti toimisikaan niin jatka vain uskoen.
Jeesuksen nimessä on uskomaton voima! Kokeile edes...voiko siitä haittaakaan olla?
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kaksi vuotta
Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek184631Raamatun kiroukset ja uhkaukset osoittavat sen ihmisperäisyyden
"Se sanotaan galatalaiskirjeessä, että jos joku levittää väärää evankeliumia: "...jos joku julistaa teille evankeliumia4982437Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1422001Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.181909- 811586
- 1461505
- 121186
- 102984
- 124842
Olisitko maailmani?
Ajattelen sinua ja pelkään välillä, että olenko antanut sinulle liikaa kannettavaksi. Olenko vaatinut sinulta aivan liik40839