Tuttavan lastenlapsi oli sattuneesta syystä meillä päivähoidossa. Kyseltiin sitten, mistä ruuasta tämä pitää. Vastaus oli yksiselitteinen, oikeista lihapullista. Rupesin sitten valmistelemaan parhaan reseptini mukaisia lihapullia, tosin miedosti maustettuina, joita kaikki lapseni suorastaan ahmivat. Niinpä sitten valmistin niitä oikein runsaasti, kun "pojat" kävivät kalassa. Palattuaan oli muussia ja lihapullia pöydässä. Kun vieras oli ensimmäisen palan maistanut, tokaisi tuo, että eihän nämä mitään oikeita lihapullia ole. Väitin, että varmasti on ihan oikeita lihapullia ja oikeasta lihasta tehty. Vastaus tuli heti kuin hyllyltä: Mutta kun äiti tekee niitä, joiden paketin päällä lukee ATRIA!!!
Lapsirukka ei ollut koskaan saanut itse kotona tehtyjä lihapullia, vaan aina eineslihapullia. Eipä silti, onhan nekin ruokaa.
Lapsirukka ei ollut koskaan saanut itse kotona tehtyjä lihapullia, vaan aina eineslihapullia. Eipä silti, onhan nekin ruokaa.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Joskus hoitaessani hoitolapsia koin ihan samanlaista. Meillä oli vain kyseessä perunamuusi, jota jotkut lapset eivät alussa tahtoneet millään syödä! Jonkin aikaa ihmeteltyäni tajusinkin niille lapsille tehdä perunamuusin jauheesta ja nyt saivatkin mieleistään ruokaa!! Samoin kävi monille liharuokien maistelu ylivoimaiseksi kun koskaan eivät olleet maistelleet kotona alusta alkaen tehtyä ruokaa! Kaikki einekset näille lapsille oli tuttuja ja muuta ei osattu syödä vaikka ikääkin alkoi lapsella olla jo muutama vuosi. Maksakastikekin oli yksi inhokkilistan kärjessä, mutta lisäsin sitä hiukan kasvis-lihapadan joukkoon ja sitten se syötiin suurena herkkuna! Joten mielikuvitusta tarvitaan yllättäen mummoiltakin näiden lasten ruokkimiseksi! Samoin puurot ja vellit vaativat hetkisen opettelua, mutta eihän sitä voi pelkkää muroa, jugurttia tai "taffeleita" aamusta toiseen syödä! Minua naurattaa vieläkin kun jotkut lapset ei syö edes joulupuuroa kun se on heidän mielestään niin pahaa! Mietin mikä on kodin osuus lapsen kasvatuksesssa! Ei hoitopaikan ole tarkoitus kaikkea lapselle opettaa, vaan tukea vanhempia näiden kasvatuksessa. Anteeksi, en voinut olla kirjoittamatta tätä...
Omat lapsenlapseni ovat saaneet oikeaa kotiruokaa alusta lähtien ja ainakin hampaat ovat pysyneet terveenä näin ruokittuna ja karkkipäivätkin sujuvat leppoisasti herkutellen vähemmillä lisäaineilla. Mummolassakin käydessään lapsenlapset valitsevat terveellisiä vaihtoehtoja ja niitä tarjoankin mielelläni kun meilläkin syödään mieluusti terveellisesti. Esimerkki kannustaa lapsiakin.
Pakko oli vastata, vaikka mummo en olekaan vaan parikymppinen tytönrääpäle.. Meillä käy silloin tällöin hoidossa eräs ekaluokkalainen, ja meillä tehdään kunnon kotiruokaa lähes aina alusta loppuun. Ja salaattia on aina ennen ruokaa. No, tyttö ei salaattiin suostu yleensä edes koskemaan koska "ei meillä kotona koskaan syödä salaattia". Myöskään kypsennetyt kasvikset eivät uppoa koska "ei kotona tarvi syödä kasviksia", aina närpitään ruoasta se liha ja jätetään muu lautaselle. Kovalla kannustuksella saa välillä muutakin syömään. Ja kaikki keitot ovat kamalia. Luultavasti söisi pelkkiä kalapuikkoja jos itse saisi päättää... Toivottavasti koulussa oppii monipuolisempaa ruokavaliota. Vähän säälittää kyllä ettei tyttö ole tottunut hirveästi muuhun kuin eineisiin..
Minusta on ihanaa säästää aikaa arkisin johonkin muuhun kuin ruuanlaittoon. Laitan usein puolivalmiista ruuista aterian viikolla. Ehtii sitten leikkiä tai askarrella lastenlasten kanssa. Viikonloppuna käytän usein enemmän aikaa ruuan valmistukseen ja laitan ison annoksen, että voi seuraavana päivänä sitten vähän muunnellen tehdä nopeasti aterian ja jää muuhun tekemiseen aikaa. Keittoja saatan tehdä kyllä koko kattilallisen ja laitan pakkaseen kerta-annoksina ja keitoissakin saatan lisukkeina käyttää pakastevihanneksia ym. Leipomukset ovat nykyään niin ihania pakasteista, pakastepiirakka- tai torttutaikinasta. Nyt joulun alla valmistamme piparitkin valmiista piparitaikinasta. Yksinkertaista ja helppoa ja arvatkaapa miten olen oppinut. Tietenkin tyttäriltäni. Käytin minäkin aikanaan työssäkäydessä kalapuikkoja, ranskalaisia, nakkeja tai lenkkimakkaraa ja sain lapsilleni hetkessä pika-aterian. - Kas maailma muuttuu mummoseni - ei kaikkea tarvitse alusta asti vääntää (jos on tarkka, niin ei se ainakaan kalliimmaksi aina tule). - Nytkin tulee taas joulu ja kyllä puolivamisteet auttaa paljon emäntää - tosin kinkku pitää paistaa itse. Muuten ei joulu tule.
pöh, turha sitä kinkkua on ite paistaa, voi ostaa valmiina. kyllä joulu tulee ilman kauheaa paistorumbaakin.
Olen samaa mieltä kuin Emäntä Ennen.Laitan nopeesti valmistuvaa ruokaa niin mulle jää aikaa leikkiä lasten kanssa tal teen pakasteeseen niin voi vaan lämmittää.lapset tulee hoitoon mielellään kun niiden kanssa on aikaa touhuta.Mutta jouluks pitää paistaa ite kinkkuja porkkanalaatikko.
kerta on itse tehtyjä ja joka toinen kerta eineslihapullia. Muutenkin työssäkäyvänä äitinä kiitin Atriaa ja Saarioista monta kertaa. Osaan laittaa ruokaa ja sitä teenkin 2/3 osaa aterioista, mutta ein pidä ruuanlaitosta. Miten vaan helpoimmalla pääsee.
Lapset ovat nyt jo nuoria aikuisia, normaalisti kasvaneita (niin henkisesti kuin fyysisesti) äärimmäisen harvoin sairastaneita. Nuorimman 18 v lempiruokaa on edelleen perunat ja jauhelihakastike - annoskoot vaan tahtoo olla todella valtavia.
Vaikka olen tarjonnut eineksiä, en koe itseäni huonommaksi enkä paremmaksi äidiksi kuin muutkaan tavalliset äidit.
Kyllä ne Saarioiset, Atriat ym. osaavat tehdä äitien veroista ruokaa. Ei meidän mummoja ja äitejä tarvitse syyllistää, jos helpotamme ruuanlaittoamme eineksillä tai pakasteilla ym. puolivalmisteilla. - Minusta on nyt naurettavaa ajatellakin entisiä notkuvia juhla- ja jouluoöytiä, joihin perheenemännät yötä myöten loihtivat kotona alusta lähtien valmistettuja herkkuja. Ja sitten esim jouluna itse olivat aivan nääntyneinä, eivätkä pystyneet loppuunväsyneinä nauttimaan itse juhlasta. Onneksi ne ajat ovat jo takanapäin. Maustaminen on sitten jo taitolaji, voihan eineksenkin muokata mieleisensä makuiseksi.
Jokainen tekee omalla tavallaan, näinhän se menee. Itse en voi sietää, esim. näitä valmislihapullia/pihvejä jne...Aivan hirveän makuisia ovat. Jauhelihapihvien valmistuksessa ei mene kauan aikaa, 400 g jauhel. pussi sipulikeittoa, yksi muna ja vähän vettä, sekoitetaan hyvin ja "pläiskäistään" uunipellille kypsymään. Nopeasti valmistuvat ja maistuvat maukkailta, ainakin meidän perhe lapsenlapset tykkäävät. Tosin aika monille ruuille nämä lapsenlapsukaiset sanovat ei, jostain syystä?
Mutta kyllä sitä välissä täytyy syödä valmislihapullia jotta ne omatekoiset maistuvat mm. Jouluna niiiin erityisen hyviltä, mutta valmislihapullista en kyllä pysty syömään kun yhtä merkkiä (on muuten mummon lihapullia nimeltään=) )
Eli meillä syödään kyllä molempia, niin eineksiä kun omatekoisia, luulisi osaavan lasten olla sitten hoidossakin, jos joskus hoitoon pääsevät..
Mutta täytyy myöntää että olen joskus kyllä itsekin syönyt niin hirveen makuista omatekoista ruokaa, mietin että jos ei sitä ruoan tekoa opettele kunnolla, niin turvautukoon mielummin niihin eineksiin!!!
Pussikeitto?
Kamalaa, kyllä ne sipulit kuuluu käyttää tuoreina ja ne pitää olla myös omassa maassa kasvatettuja, samoin liha pitää olla omasta navetasta.
Missäs kylässä tuollaista karua historiaa on ollut? Ennen vanhaan varmasti monet emännät ilolla valmistivat herkkuja, eiväthän ne muuten tahdo onnistuakaan kunnolla. Ja nykyajan arkiruokaa on hyvä mennä vertaamaan sadan vuoden takaisen suurkeittiön joulukinkereihin.
"Lapsirukka ei ollut koskaan saanut itse kotona tehtyjä lihapullia, vaan aina eineslihapullia."
On se kyllä hyvä, jos huolesi ovat tuota luokkaa. Monella lapsella maailmassa, kun ei ole vanhempia, sukulaisia, vaatteita, ruokaa eikä kotia vaan elävät jossain katuojassa vailla mitään.
Kyllä tämä mummi leipoo lihapullat kullannupuilleen ihan itse. Ja syöpöttelevät ihan innoissaan. Ei ne paskiaiset kuitenkaan anna mitään arvoa sille, onko ne jonkun muun äidin tekemää ruokaa. Hyvä jos osaavat kiitoksen sanoa pöydästä noustessaan. Pitävät kaikkea niin itsestäänselvänä. Arvostelevat mummia ja vaaria ilkeästi takanapäin mutta ovat sitten pyytelemässä apuja. Nyt se on loppu, selvitköön jokainen ihan vaan omillaan, niin sitä on selvitty ennenkin.
En ihmettele yhtään, olet se ilkeä mummi.
"Ei ne paskiaiset kuitenkaan anna mitään arvoa sille, onko ne jonkun muun äidin tekemää ruokaa. Hyvä jos osaavat kiitoksen sanoa pöydästä noustessaan."
"Arvostelevat mummia ja vaaria ilkeästi takanapäin.."
Lihapullat eivät ole ainoa ruoka maailmassa. Lapset kasvavat ja voivat hyvin myös kasvisruualla. Ruoka on suomalaislapsille itsestäänselvyys ja niin sen pitää ollakin! Lasten ei kuulu nöyristellä ja olla kiitollisia arkipäiväisistä asioista. Ethän itsekään ole kiitollinen, että sinulla on lastenlapsia, ja lastenlasten saaminen ei edes ole mikään itsestäänselvyys!
Katkeruus ja kostaminen vievät ilon elämästä.. Sinulla näyttää olevan pikkuriikkinen huoli, josta teet VALTAVAN murhenäytelmän.
No kyllä on ottanu tiukille. Tyypillinen nainen. Arvaappa kaksi kertaa olenko ikinä uskaltanu sanoa vaimolle saati äidille että kaupan lihapullat ovat oikeasti perempia kuin heidän tekemänsä.
Joku arvostaa itse tehtyä ruokaa, toinen säästynyttä aikaa. Ei siinä sen kummempaa.
Meillä tehdään lihapullat itse, milloin milläkin reseptillä. Joskus on tomaattia tai kermaviiliä mukana. Lapset syö tai sitten ei. Mummo laittoi meille omatekemiä lihapullia, jotka maistuivat "oikealta", koskapa mies epäili niitä kaupan tuotteiksi, niin olivat kiinteitä ja maukkaita...
Just joo, luuletteko että meidän vanhusväestö on hankkinu sydän ja verisuonisairautensa syömällä einesruokia? No ei todellakaan, vaan juuri siitä rasvan ja suolan kyllästämästä "kunnollisesta kotiruuasta".
Kun tuosta "kunnollisesta suomalaisesta kotiruuasta" aletaan pikkuhiljaa päästä eeroon, niin kas kummaa, kansakin alkaa tervehtyä.
Niin, ja päästy sitten siihen yksimakuiseen einesruokaan, josta on tullut se "lapsuuden maku", mikä sitten muistetaan ruuasta. Ennen todella kotiruoka oli sitä kotona teurastetusta siasta valmistettu, melko rasvainen ruoka, mutta niin aitoa kuin saattaa ollakaan.
Nykyisin joka einekseen lisätään natriumglutamaattia eli maun vahvennetta, että se maistuisi edes jollekin. Siitä ihmelisäaineesta varoitetaan jo maailmanlaajuisesti ja suurkäyttömaassa Kiinassa siitä on tehty tutkimuksia, että se on liikalihavuuden yksi syy. Päivän Hesari kertoi juttua siitä. Kansa on lihavempaa kuin koskaan ennen, ylipaino on suuri ongelma maailmanlaajuisesti. Ennen syötiin läski- ja voivuoret, mutta lihavuutta ei meidän koulussakaan ollut. Tietysti rasvaa poltti lasten tekemät työt ja monet harrastukset, hiihtäminen, pyöräily, piilosilla pelaaminen yms kirmailu pihoilla. Nyt istutaan tietsikan ääressä tuntisotalla päivässä. Nyt kun käy koulun pihassa, niin huomaat, että lasten liikkuminenkin on vaivalloista kuin vanhainkodissa, kukaan ei juokse, kun läskit painavat ja nivelet särkevät, einesruuan ansiosta.
Lapsilla ei ole hajuakaan oikean aidon ruuan mausta, vain natriumglutamaatilla vahvennettu einesruoka jää lapsuuden makumuistiksi.
Eipä silti, helppoa ruokaahan eines on ja paljon parempaa kuin omana aikanani. Helpottaa monen kotiäidin hommia ja saa pikaisesti ruuan perheelle, ilman monimutkaisia vääntämisiä ja reseptejä. Ja jos ei edes sitä jaksa, voi tilata kotiin pitsoja, joissa rasvapitoisuus on vallan hirveä, vaikka onkin maukasta ravintoa.
Niin tai näin, mutta pointti jäi monelta sivuun eli se makumuisti, mummolan ruuan tuoksu, yhdessä valmistelu ja maisteleminen. Muistan vielä kotona ja mummolassa pullan tuoksun ja maun, tuoreen ruisleivän maukkauden, kotijauhoista valmistettuja kaikki. Ja se makumuisti ei ole mitään nostalgiaa tms. sillä viime kesänä sain vierailla tuttavalla, joka teki kaiken kotiruuan omalta tilalta saasusta lihasta ja viljasta. Makumuistini toimi!!! Harmi vain, että se "suomensika" kuoli sukupuuttoon, joten sitä makua ei enää saa kuin Viron maaseudulla kasvatetusta siasta. Ja sieltäkin se katoaa pois, koska suursikalat eivät kasvata sitä läskisikaa.
Eli maailma muuttuu ja makutottumukset siinä mukana. MOT
Nyt kyllä muistat hieman väärin. Ennen lihavia pidettiin kauniina, vauraina ja jopa ihanteena. Kyllä meni perheellä hyvin, kun akka oli lihava, ukko mahakas ja lapset pulleroita ja palleroita. Näin se vaan oli!
Katseleppas hieman ympärillesi minkä näköisiä ovat tämän päivän nuoret.. ja sitten voit verrokkina katsella esim teemalta miltä näyttivät 1960-70 luvun nuoret. Luulenpa että kun tämän päivän nuoret ovat vanhuksia ovat ne kaikin puolin huomattavasti sairaampia kuin nykyiset ikäihmiset.
Kyllä sitä lihavuutta on aina ollu, jos on ollu riittävästi rahaa syödä.
Lasten lihavuudelta pelasti lähinnä köyhyys, nyt kun elintaso on noussut, niin lihavuus on llisääntynyt, siitä holimatta että ruoka on nyt terveellisempää.
Lihavuus ei johdu siitä että ruoka olisi epäterveellisempää. Ihmist vaan syö liikaa. 60-luvulla elintaso oli vielä sen verran alempana, ettei lapsille annettu omaa rahaa jolla voisi ostaa syödäkseen mitä haluaa, eikä jääkaapissa pidetty naposteltavaa.
Ruoka sinänsä on taatusti tänäpäivänä terveellisempä kuin 60 luvulla.
lisäaineita, ynnä muita, joita ei voida edes kertoa, ja ruoka mahtaa tullakin ties mistä, loppujen lopuksi, eli en ole välttämättä samaa mieltä, että nyt olisi kauhean paljon terveellisempää ruokaa kun 60-luvulla, ja kuolevaisuudenkin mahtaa nähdä vasta myöhemmin....
Ja tuo kookosrasva jota elintarviketeollisuus käyttää ihan joka ruuassa, se on pahinta myrkkyä ihmisten aineenvaihdunnalle. Sen vaikutuksen näkee parhaiten katsomalla minkä näköisiä ja painoisia ovat esim Tahitilaiset ja muut Kookosta pääruokanaan käyttävät väestöt.