syyt:
1. äiti olis varmasti ollu vastaan
2. tämänhetkinen elämäntilanne
1. äiti olis varmasti ollu vastaan
2. tämänhetkinen elämäntilanne
ei meillä ois ollu mahiksiakaan
realisti, kai
463710
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
mistä sä nyt oikein puhut...
En tiedä minkä ikäinen realisti olet..
1.Jos äiti määrittää elämääsi - onneksi olkoon
(tosin jos kovin nuori kuuntele myös äitiä).
2.Elämäntilanteissa tapahtuu muutoksia.
3.jos homma ei toimi pysy realistina, kai
4.mitä ikinä järkeilet tai teet älä silti menetä uskoasi rakkauteen :) ..iästä riippumatta..
kyllä mä rakkauteen jaksan uskoa, kai.
1. no ei äiti varsinaisesti määritä elämää, mutta asettuu vastakampaan.
2. varsin valaiseva kommentti.
Olen yrittänyt lentää tunteiden mukana mutta sitä alko jo siipilihaksia sen verran pakottamaan että pakko laskeutua.
Ikä. no...
1.se kai pois sieltä.
2.anna äidin vähän mukista.
3.eikö totta.
..dallaile sitten maanpinnalla vähän aikaa ja tee siipijumppaa.. sitten taas lentoon.. annat vaan tuulen kannatella, eikä liikaa räpyttelyä,neuvoisi...
5.elä elämääsi, niin että olet onnellinen.
törkeä häly nousi tästä. Ykkösviesti oli tarkotettu lähinnä retoriseksi, jotta mahdollisesti eräs tietty tyttö lukis sen eikä olis ittelle sen takia vihanen että homma tyri, kai.
mahdollisesta hämmingistä. Ei ole tarkoitus
puuttua kenenkään suhteisiin. Kunhan aina joskus kommentoi mitä erilaisimpia viestejä - ihan ohimennen. Ja siksi vain, että on kiva jos ihmiset voivat olla yhdessä ja onnellisia keskenään. Itse kun olen usein aika yksinäinen niin on sentään kiva jos voi muita auttaa.
Toimivuushan on kahden ihmisen välinen asia, eikä se ulkopuolisille kuulu. Tytöt eivät tosin yleensä tule vihaisiksi, lähinnä surullisiksi, jos hommat tyriytyvät.
En tunne kyseistä tyttöä, enkä sinua. Henkilökohtaisesti kuulun tyttöihin, jotka uskovat, että pienet mutkat matkassa ei haittaa. Kun ei tiedä tilannettanne oli tietenkin sinänsä hölmöä kommentoida koko asiaa.
..tarkoitus ei ollut olla myöskään tyly. Kunhan vain kehoittaisin relistejakin elämään kuunnellen myös sisintään ja sydäntään. Minulla on vahva aavistus siitä, että se on se sellainen tie siihen onnellisuuten. Ihan kaikille.
Joten ei muuta kun siipiä jumppamaan :)
Usko siihen rakkauteen - kuka ikinä oletkin -
ja unohda se, kai -ajattelu.
homma meni pieleen ihan omituisesti..ei mitään tolkkua siinä asiassa, mikä pilasi kaiken. Kaikki vois onnistua, jos suostuisit näkemään asiat uudelleen ja sysätä syrjään sen yhden ikävän jutun..katsoa, että mitä tulee.. Tiedät kuten minäkin, että ei sellasta ihastumista tuu ehkä enää kummallekaan vastaan ikinä. Se olit sinä ja sinua en unohda..ikinä.
Oiskohan mahdollista et toi viest oli mulle omistettu...Mä kyl uskon et meil ois mahdollisuuksia tulevaisuudessa.
Maksalaatikkoa. Milloin söit viimeksi hyvää maksalaatikkoa? Mistä saisi niin hyvää maksalaatikkoa, että koirakin suostuisi syömään?
ei siis kuin lentohon yhdessä siitä ;)
Taidat pelätä sitoutumista. Jos todellista rakkautta löytyy, nii tienne kyllä kohtaa jossain vaiheessa, vaikka se veisi hiukan aikaakin.
Nyt ehkä tajuan miten sä asian ajattelit. Että mun olis pitäny vaan tulla kysymään ja sitte oltais voitu alottaa ja kattoa mitä tulis.
Mä taas ajattelin asiat vähänniinku mielikuvallisemmin. Susta jäi mulle semmonen mielikuva niinku olisit yrittäny vaan käyttää mua hyväkses tai että olisit aikonu niinku "siivelle", ku sä vaan itte ootit ja halusit että mä teen kaiken. Jos olisin tullu kysymään sua niin homma olis alkanu sitte tuntua että koko homma on mun harteilla, eihän semmonen ykspuolinen suhde kestä. Olisin oottanu että sä olisit itte kans vähä panostanu. Siinä sitte rupes molempia pikkuhiljaa vituttamaan koko juttu.
Varmaan tästä johtu että se juttu meni niin oudosti linkkuun.
Mikset voi suoraan sanoa sille tytölle asioistas. Voisit vaikka lähettää sähköpostia, jos sulla nimittäin on sen sähköpostiosoitetta? Ei muuta kuin MAILAA! Tuli vaan mieleen, että ehkä se tyttö on kans ujo.
Tuskin on enää kiinnostunu, tuskin oon mäkään...kunhan kirjoittelin.
sehän kurja oletus. Juttele tytön kanssa. Ethän voi tietää vaikka olisi korviaan myöten rakastunut sinuun.
naiset, etenkin ujot sellaiset yleensä toivoo että miehet tekisi konkreettisen aloitteen.
Siitä sitä suhdetta suhdetta sitten yhdessä rakennetaan, eikä kukaan silloin "siivellä lentele". Ihan kaiketi omilla siivillään molemmat yhdessä :)
oon täs vähä miettiny, et missä viipyy se Janssonin kiusauksen resepti.
1/2kg perunoita
100g anjovisfileitä tai liotettua suolasilliä
2 sipulia
3-4dl kermamaitoa
2-3valkosipulinkynttä
hiven valko- ja mustapippuria
Pinnalle:
juustoraastetta
Kuori ja suikaioi perunat ja sipulit. Lata ne voideltuun laakeaan vuokaan. Lisää 2dl kermamaitoa. Kypsennä 175-200C noin tunti. Lisää loppu maito ja juustoraaste pinnalle. Tarjoile salaatin kera - ja muista tunnelman mukainen kattaus ;)
Kiitoksia.
Mihin ne anjovisfile / suolasillit laitettiin.... .... oliks ne tarkotettu kattaukseen?
ne ovat mukana...tunnelman vuoksi.
Saako kysyä kuinka pitkällä suhteenne oli? vai olitteko edes kerenny vielä juttelemaankaan, vai peräti niin, että katsekontaktejakaan ei ollu vielä kunnolla syntynyt?
realisti tarkemmin sunhteenne laatua ja syitä, miksi se päättyi?
Toivottavasti et ole se keneksi ehkä luulen, eli jos työsi liittyy yöhön ja asut Lau.. nii vastaa jotain heti.
ei, en ole se...
...tää tosiaan on ollut, ja olen osannut syyttää siitä itseäni. en mä tarkoituksella ole lahnasti käyttäytynyt - jospa en jatkossa tyri samalla tavalla. tietäisitpä vaan mitä kaikkea tässä on takana. oisi sut ollut kiva tuntea, sen suurremmitta odotuksitta. musta tuntuu tosi vaikealta ottaa mitään kontaktia siihen suuntaan, taisin aika tomerasti panna pisteen viime kerralla?
Ei se vaikeeta oo.
Niin tai voihan se olla vaikeeta, mutta sä osaat!
vähän rohkeutta vaan peliin
sua enää mahtaa päästä bongaamaankaan. sain itsekin sen kuvan että kaikki on mänt.
semmosen kuvan mäkin oon täs vähitellen saanu..
haluatko sä, että sovitaan että kaikki on männyttä? mä en haluaisi ensisijaisesti sitä. toisaalta se toisi helpotuksen. mutta turha kai sitä on tekemälläkään tehdä, jos ei ota syttyäkseen. sanosit sä mulle vuorostasi jotain. vastaisin kyllä nätisti.
se äite tähän asiaan kuului, sen tahtosin vielä tietää... ;)
Kehuinko mä joskus olevani vahva? Se heikko kohta on löytynyt. Onko tämä leikkiä? Jos on, niin tämä on sitten jo ties kuinka monnennes erä, jota olen häviämässä.
Miehet joilla on äiti kompleksi huom. Norman Bates PSYKOSSA! Varsinki jos mies sattuu oleen vielä aikuinen, niin kaikki ei ole pääkopassa kohdalla. Varoitus sulle nainen!
veivataan toisten nikeillä juttua(-r..). tästä yläoikeella olevat ei oo mun tekstiä.
Vastaus siihen äitikompleksiin.http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000011&posting=22000000002791508
musta itestä ainaki alkaa tuntua turhauttavalta kun toinen on vaan passiivisena tekijänä mukana. Voi johtua siitä että oot ujo tai sitte siitä että muuten vaan kiusoittelet mua, siltä musta alko pari kuukautta sitten vahvasti tuntua.
-e-, en oo enää niin kauheen ihatunu, välillä tuntuu että oon, välillä taas ei miltään. Oon ehkä toivonu että jos sais vastakaikua niin se vahvistuis taas.
Syy miksi vielä ahdistelen sua on se että mua vaivaa se että jos sä tosiaan oot (ollu) ihastunu muhun, niin homma kariutuu sen takia kun et uskalla. Varmaan se jäis suaki v:maan.
Nyt eletään tasa-arvon aikaa, ennen se ehkä onnistikin että emäntä istu keinutuolissa ja hakkas isäntää kaulimella päähän että tee tämä ja tee tuo, se ei enää nykyään toimi vaan kummankin pitäs osallistua. Huomaaksä että eä oot tähän asti vaan passoottanu mua kokoajan. -tosi ihastumiselta vaikuttaa.
Vaikka väittäisit olevas kuinka ihastunu tai ujo tai muuta niin en aio enää tulla kysymään, saan vaan saman vastauksen ku aikasemmillaki kerroilla ("emmätiiä"). Sua on ehkä loukattu mutta niin on muakin. Kuulostaa ehkä hauskalta mutta on miehilläkin tunteet. Mä en halua että juttu jää roikkumaan ja vaivaamaan vaan haluun selvän lopun (tai jatkon). Jatko on aina epävarma mutta vois kumpikin sitten ainaki hyvällä omallatunnolla sanoa että ollaan ainaki yritetty.
Kaikessa epätoivossaan niin epätoivoista, että onko kyseessä jokin poikarakkauden genre? Linkki mahdolisesti valaisisi, mutta jääköön pojille.
soita niin päästäis ees selvyyteen siitä mitä me aiotaan tehdä. Netissä se ei onnistu.
Parempi että saadaan asiat joskus sovittua nii ei jää kummallekkaan kusinen maku suuhun. Mitä kauemmin ootetaan sitä vaikeempaa.
[HHhh] jaa'a, painaisko Lähetä viesti -nappia vai Keskeytä -nappia...no..
Taisit lähettää jotain muutakin...
En lukenut tuota edellistä viestiäsi, sorry. Kiireessä ei ehdi. Oikeassa olet, puhua pitäis. Vaan enpä tiedä ketään, jota olisi niin vaikea lähestyä. Yksi puhelu kehrää vieläkin korvissa, tai se jäi kehräämään jostakin kumman syystä :o) - mukavia asioita muistelee mielellään.
Jospa tässä nyt kuitenkin edetään viimeisimmän mukaan - ainakin ottelutauon verran.
No kaippa se on ihan ymmärrettävää, meillon just nyt elämä vähänniinku keinulaudalla. Ei ehkä ihan ekaks tee mieli ihastua keneenkään nyt. En oo mäkään enää niin-.
-ilmeisesti turha näin perällä enää kirjotella...
Avaapa kaihtimet ja kurkkaa ulos.
"Teillä on elämä keinulautailua". Mä en tykkää keinulautailusta. Turhaa tempoilua, pois semmoisesta, ulos ja uusiin juttuihin.
Metsässä on tosi vähän lunta. Viikko sitten siellä upposi niin että saattoi kävellä vain ladun vierellä. Viikossa oli ilmestynyt pälviä, purot pulisevat ja auringossa on kiva sittailla. Kamerakin saa syödäkseen. Parin viikon päästä voi taas pörrätä poluttomassa metsässä.
"Ei tee mieli ihastua". Sä taidat elää ihastumisista. Senkus elät. Mä rupean siivoaan itselleni loppupäivää, auringossa sittailua ja kirjan kuuntelua!
Nyt jo saattoi pörräillä vanhoilla omilla poluilla. Toisinaan ei ollut lunta ollenkaan ja siellä missä oli, kantoi. Ja mikä auringonpaiste. Linnuilla on melkoinen kevätkirmailu. i h a n a a.