12-vuotias, oranssivöinen tyttäreni on jostain syystä päättänyt ryhtyä olympiavoittajaksi. Takana on muutama junnu cup. Kysyisin, miten paljon pitäisi panostaa harjoitteluun tässä iässä ja miten myöhemmin? Entä missä pääkaupunkiseudun seurassa tämä kilpajudo on hanskassa? Nykyinen seura ei taida olla kovin kiinnostunut siitä touhusta.
Kilpajudokaksi?
esa-a
11755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lähinnä Chikara ja Meido-Kan Helsingissä ja Judo-Kan Espoossa, kehyskunnissa on myös kisaseuroja.
mitäs näissä kehyskunnissa olisi? Ihan Helsingissä,kun ei asuta.
Sipoolainen ei varmaankaan ole kiinnostunut Kirkkonummen tai Nummelan seuroista. Eli missä asut?
Judoshiai.fi ja es-judo.net löytyy tuloksia junnusarjoista, sieltä näet missä on paljon kilpailijoita/tyttöjä. Paremmin jaksaa treenata, kun on muitakin.
Junnusarjojen katselun lisäksi kannattaa huomata seuraavaa:
12-14 vuoden iässä poikien kanssa randorin ottaminen alkaa käydä vaikeaksi, joten kannatta katsoa missä seurassa on erityisesti kilpailevia tyttöjä. Poikien voimataso alkaa tässä vaiheessa mennä tyttöjen ohi ja homma menee helposti voimalla jyräämiseksi.
Sosiaalista mieltä kannattaa myös kasvattaa: Pääkaupunkiseudun kaikissa seuroissa on niin vähän kilpailevia tyttöjä, että viimeistään 14-vuotiaana säännölliset vierailut muiden seurojen harkoissa ja/tai muiden seurojen tyttöjen kutsuminen omiin harkkoihin tulee ajankohtaiseksi. Tätä toimintaa luonnollisesti helpottaa, jos kilpailija/vanhemmat/oma valmentaja on onnistunut muiden silmissä pysyttelemään poissa ns. idiootin kirjoista. Tämä on helppoa, kun em. henkilöt kykenevät noudattamaan hyviä käytöstapoja ja reilua judohenkeä myös silloin, kun naapuriseuran Tiina on antanut omalle tulevaisuuden toivolle kuudetta kertaa pataan 10-0. Jos kilpailija/äippä/valkku kykenee onnittelemaan ipponin arvoisella suorituksella oman kullan voittanutta henkilöä 5 minuuttia matsin jälkeen, niin oikealla tiellä ollaan.
on tapanilan erälle tullut varmaankin eniten nuorten sm-mitaleja nimenomaan tyttöjen sarjoista.
Kannattaa katsoa judoliiton sivujen kautta että seura olisi "nuori suomi"-sinetti seura. Silloin lasta ei pakoteta menestymään väkisin ja annetaan kehittyä rauhassa. Kisoihin meno mietitään yhdessä ja kaikilla on kivaa. Sinettiseurassa myös opetetaan myös että kilpailun sijaan oma henkinen kasvu on tärkeintä. Olympiavoittajaksi haluaminen olisi mukava lisä , mutta ei tärkeintä.
Parempi olisi että saisit lapselta tuollaiset kovat arvot pehmenemään, judohan on joustava laji.
Täsmentäisin kuitenkin, että edellinen ei varmaan tarkoita kuitenkaan sitä, että seura jolla ei ole sinettiä ei voisi toimia terveellä pohjalla. Ja kun katsoo sinettiseuralistaa, voi vastaavasti todeta, että kovinkaan moni niistä ei ole erityisemmin profiloitunut kilpajudossa. Eli valitsisin seuran myös muulla perusteella kuin sen sinetin, varsinkin jos tarkoitus on voittaa se olympiamitali.
Toisaalta, miksi edes aloittaa judo voihan yhtä hyvin kutoa myssyjä ja juoda teetä. Pysyypähän pehmeänä
Nuorukaisen kasvaminen / haluaminen huippu-urheilijaksi on asiakokonaisuus, johon todella kannatta perehtyä. Hyvää aineisto siihen on saatavilla vaikkapa Nuoren Suomen kotisivuilta
http://www.nuorisuomi.fi/vanhemmille
Kannattaa tutustua
Muutaman junnucupin ja parin vuoden treenistä innostuminen on toki todella mukavaa ja on hienoa että nuorella on tavoitteita ja halua jatkaa urheiluharrastusta. Upeaa jos innostus todella lähtee nuoresta itsestään ja vanhemmat tukevat lapsen harjoittelua, siihen kuitenkaan liikaa puuttumatta. 12-vuotias nuori on todellakin vielä nuori, mutta toki jos huipulle haluaisi päästä on valmennusta yms ajateltava ajoissa. Liian kovan treenin aloittaminen kuitenkin liian nopeassa tempossa ilman asiantuntevaa valmennusta ja kykyä lukea nuorta urheilijaa on kuitenkin hyvin arka asia ja turhan monilla sitten treeni-into tyssää ja harrastus (tavoitteellinenkin sellainen) saattaa loppua harmittavan lyhyeen tai sitä tehdään vastentahtoisesti tai liian kovaa, millä on omat seuraamuksensa. Harjoittelun monipuolisuus ja oikea sovittaminen urheilijalle sopivaksi on tärkeää. Etenkin nuorilla tytöill liian rajut painonpudotukset kisoihin on kyseenalaisia ja ravinto ja lepopuoleen on kiinnitettävä myös huomiota.
Pettymyksiä ja häviöitä vuosien kovan treenin ja turnauksien varrelle tulee taatusti jokaisella mahtumaan ja myös pään pitää olla hommassa ajan tasalla jos huipulle halajaa. Siinä on nuorilla oppimista myös.
Tavoitteita kannattaa ja pitää olla, miksei pitkälläkin aikavälillä, mutta tärkeää on asettaa myös lyhyemmän aikavälin tavoitteita eikä vain odottaa sitä olympiakarsintoihin pääsyä.. jne. Välitavoitteet ja niiden saavuttaminen matkalla antaa uutta potkua ja jaksamista harjoitteluun ja harjoitteluun ja harjoitteluun ja vielä kerran harjoitteluun.
Lihashuolto on myös tärkeä oppia sillä kova treeni verottaa ja jos kropasta ei pidä kaikella tavalla huolta voi kroppa pettää. Vaatii paljon työtä ja itsekuria ja ennen kaikkea rakkautta lajiin... todella! Aina se ei ole kivaa mutta lähes aina sen pitäisi olla.
Kannattaa käydä katsomassa ja koittamassa ja juttelemassa eri pk-seudun seurojen pakeilla ja siten löytää se ITSELLE SOPIVIN seura ja valmentaja. Ja monipuolisuus on valttia ja tosiaan mennä vierailemaan myös muiden seurojen treeneissä toisinaan =)
Treeni-iloa!