Minulla on todettu masennus ja olin pari kuukautta lääkityksellä, mutta lopetin sen.
Olen usein ahdistunut. Olen hyvin epäsosiaalinen, kavereita ei ole enkä mitään harrasta mutta asun perheen kanssa (olen 18v).
Nykyään olen ikään kuin "koukussa" väkivaltaisiin kuvitelmiin. Katson slasher elokuvia ja netistä verisiä kuvia ja kuvittelen monta kertaa päivässä tappavani ihmisiä jne...
Tunnetilat ovat ahdistunut, vihainen ja tunteeton. Nuo ajatukset helpottavat oloa huomattavasti ja vievät huomion pois. Olen nuori mutta todellakin epäonnistunut elämässäni jo ja suoraansanoen hyvin välinpitämätön mistään. Ajattelen myös itsemurhaa, mutta ajatukset toisten satuttamisesta on vähentänyt sitä.
En usko olevani oikeastaan mielisairas, vaan ahdistunut koska olen, kaunistelematta sen sanoen, aika p*ska ihminen enkä uskalla elää. En esim. pysty käymään kouluja, seurustellut en ole koskaan ym.
Ajattelin kuitenkin kysyä, onko muilla tällaisia ajatuksia? Pitäisikö niistä olla huolissaan? En ole ikinä käyttänyt väkivaltaa kehenkään enkä rikoksia harrastanut.
Olen usein ahdistunut. Olen hyvin epäsosiaalinen, kavereita ei ole enkä mitään harrasta mutta asun perheen kanssa (olen 18v).
Nykyään olen ikään kuin "koukussa" väkivaltaisiin kuvitelmiin. Katson slasher elokuvia ja netistä verisiä kuvia ja kuvittelen monta kertaa päivässä tappavani ihmisiä jne...
Tunnetilat ovat ahdistunut, vihainen ja tunteeton. Nuo ajatukset helpottavat oloa huomattavasti ja vievät huomion pois. Olen nuori mutta todellakin epäonnistunut elämässäni jo ja suoraansanoen hyvin välinpitämätön mistään. Ajattelen myös itsemurhaa, mutta ajatukset toisten satuttamisesta on vähentänyt sitä.
En usko olevani oikeastaan mielisairas, vaan ahdistunut koska olen, kaunistelematta sen sanoen, aika p*ska ihminen enkä uskalla elää. En esim. pysty käymään kouluja, seurustellut en ole koskaan ym.
Ajattelin kuitenkin kysyä, onko muilla tällaisia ajatuksia? Pitäisikö niistä olla huolissaan? En ole ikinä käyttänyt väkivaltaa kehenkään enkä rikoksia harrastanut.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ominpäinkö?
Sinuna hakisin apua. Pitäisi, pitäisi olla huolissaan
Lopetin masislääkkeiden käytön omin päin. En jaksa käydä siellä lääkärillä koska ahdistun sellaisista tilanteista enkä pysty/halua muuttua.
Älä jää yksin noihin tuhoisiin mietteisiin. Ne ei kanna ketään, syövät vain sisältä voimat niin vihaajalta kuin vihatultakin. Puhu jollekin pahimmat pois ja hae heti apua, jos tunne menee överiksi.
Olet arvokas yksilö, älä haaskaa sitä.
kaikki ei ole arvokkaita yksilöitä, ikävä kyllä.
kiva harrastus.
harrastuksia on ollut, mutta mikään ei kiinnosta päivää kauempaa...
päivä joku uusi harrastus.
Esim:
Maanantaina käy uimassa
Tiistaina pelaa shakkia
Keskiviikkona käy kävelemässä luonnossa
Torstaina käy joogassa
Perjantaina lue kirjaa
Lauantaina tutustu psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szászin kirjoituksiin http://www.szasz.com/
Sunnuntaina katso elokuva
Kiva harrastus, mikähän kiva harrastus auttaisi? Jalkapallo? vitut vaan päähän potkimista ja naama auki repimistä. Kyllä se on luova homma, kuten musiikki johon on hyvä saada höyryt purettua. black metal, horrorcore yms. Musiikkiin kaikki pimeimmät ajatukset.
https://www.youtube.com/watch?v=HMRzrqc_zPE&t=12s
Onko mahdollista olla ulkoisesti ihminen, mutta sisäisesti tavallaan "vajaava" niin ettei täytä ihmisyyden tuntomerkkejä? Pikkulapsesta asti olen ollut omituinen enkä saa ihmisiin yhteyttä... Kuten sanoin niin ajatukset ja impulssit tulevat ja menevät, en osaa suunnitella, järkeillä, olen tavallaan aivan impulssien ja VAISTOJEN varassa. Mitään en halua, muuta kuin olla rauhassa puolikoomassa.
Olen ajatellut, että ehkä minulla on mieli muttei sielua? En usko siis varsinaisesti raamatulliseen sielukäsitykseen, mutta tavallaan minusta puuttuu osa inhimillisyyttä? Järkikään ei oikein loista, olen keskovertoa hitaampiälyinen... Kuin olisin syntynyt henkisesti rampana, mutta en sillä tavalla että joku tohtori voisi sen todeta.
Koen olevani enemmän eläin kuin ihminen, joskus myös "zombi" ilman sisältöä. Tunnen nälkää ja kipua, erotan ympäristön mutten tajua sitä oikein?????
kellään ole mieltä samassa mielessä kuin on aivot. Mieli on kielikuva.
koska aivotoimintasi "pätkii". Aivotoimintasi ei ole harmoniassa, eli tasapainossa.
- Tohtori voi, ja osaa määritellä.
Veikkaan että aivosi ovat epätasapainoiset mitä eri aivoalueiden toimintaan tulee. Sinulla on erinomainen kyky tunnistaa omia tuntemuksiasi - ymmärrätkö?
Tässä asiassa olet loistava. (vähän epäkiitollinen tilanne, ymmärrän.)
Miten tämä liittyy asian?
Jossain aivojesi sopukoissa on alue, jossa on vääntöä. Se osaa tulkita erittäin hienovaraisesti muiden aivoalueiden toimintaa - signaaleja. Valitettavasti jossain tökkii - ehkä tiedonsiirrossa.
Kertomasi perusteella saa hyvän kuvan siitä missä, mutta en lähde sitä tässä sen enempää purkamaan.
Lyhyesti:
Voi olla että kärsit ns. keskittymishäiriöstä. Asian on ollut esillä mediassa, mutta silloin puhutaan ADHD:sta. H tulee sanasta "hyperactive" mikä tarkoittaa ylivilkasta.
Valitettavasti media on antanut erittäin suppean kuvan asiasta - kuten aina.
ADD, on lyhenne sanoista "Attention deficit disorder". Suomenkielellä, sanasta sanaan;
attention= huomio,
deficit= vaje,
disorder= häiriö.
Kuulostaako tutulta?
Ehkä ihmettelet sanaa ylivilkkaus, ja sitä miten se liittyy sinuun?
Kyseisestä ADD.sta on olemassa monta eri oire-luokkaa, ja yhteen niistä liittyy patogeeninen prokrastinointi eli sairaalloinen vetelehtiminen.
Syy ei ole sinun, että ole tehnyt mitään väärin. Aivotoimintasi ei tue tekemiseen liittyviä mekanismeja, joten et pysty saamaan aikaiseksi tai jaksa tehdä paljoa.
Ongelmaan on kuitenkin ratkaisun, mutta se vaatii lääkitystä. (aivojesi toiminnan voi saada tasapainoisempaan tilaan.)
Vain yksi taho Suomessa tutkii asiaa sen edellyttämällä tasolla; Meilahden neuroklinikka, johon on vuosien jono. (kannattaa hakeutua jonoon.)
Mitä siellä tehdään?
Vaikka sinusta vaikuttaa siltä että toimit jotenkin vajavaisesti, niin tilanne voi todellisuudessa olla täysin päinvastaisen. Mikäli tietyt osat aivoistasi vetävät jatkuvasti täysillä (kohtaus), niin oireet voivat olla samanlaisia kun tiettyjen aivoalueiden vajaatoiminnoissa. Psykologisin metodein asiaan ei saa varmistusta, mutta aivojen magneettikuvantaminen paljastaa "rikollisen toiminnan".
Tsemiä, olet vielä nuori.
Kiitos vain vastauksestasi, mielenkiintoista tietoa. En kuitenkaan usko että olen ADD koska olen lapsena kai pystynyt keskittymään ihan normaalisti. Mihinkään aivokuvaukseen en myöskään pääse.
"Kuin olisin syntynyt henkisesti rampana, mutta en sillä tavalla että joku tohtori voisi sen todeta." eli et kertoisi tohtorille mitään, kun pelkäät, kuten minäkin. Ei kukaan voikkaan auttaa jos ei avaudu.
Ehkäpä haluat "kostaa" huonon olotilasi/ahdistuksen jollekkin? Viha on tunne joka vie huomion pois ahdistuksesta.
Jotkut psyykelääkkeet lisäävät nuorilla henkilöillä aggressiivisuutta/vihan tunteita.
Miksi lopetit lääkityksen? Etkö koennut sen auttavan?
Itselläni oli nuorempana (joskus 16v) samantapaisia "fantasioita". Ikävä kyllä, kovan ahdistuksen jatkuessa ja lisääntyessä, nuo ajatukset alkoivat purkautumaan myös käyttäytymisenä.
Sen vuoksi olisi tärkeää, että pääsisit purkamaan ahdistuksen terveillä keinoilla ennen kuin se purkautuu "sairailla" keinoilla.
Miksi et pysty käymään koulua? Onko ahdistus vienyt ns. voiton?
Uskon ymmärtäväni tilanteesi liiankin hyvin..
En osaa sanoa haluanko kostaa kenellekkään. Vihani ei kohdistu tiettyyn henkilöön, se vaan on.
Lopetin lääkityksen koska en usko olevani sairas.
En käy koulua koska en jaksa ja olen huono opiskelussa.
Tuskin mulla koskaan muuttuu nämä ajatukset teoiksi. Pitäisi vaan ajatella positiivisempia asioita.
..itse jo vastasit kysymykseesi :)
ja olet huomannut sen, hyvä - sinulla on toivoa.
Väkivaltaiset fantasiasi ovat epätavallisia, mutta eivät poikkeuksellisia. (olet vielä nuori, ajatukset voivat kadota (vielä) kuin itsestään.)
Suosittelen että lopetat elokuvien katselemisen, ensitilassa. Ne ruokkivat väkivaltaista mielentilaasi, mistä saat mielihyvää. Väkivaltainen käytös johtaa nyky-yhteiskunnassa vaikeuksiin.
Yritä löytää jokin fyysinen harrastus missä pääset purkamaan energioitasi, sitä kautta myös aggressioita.
Mikäli haluat päästä eroon sinua vaivaavista pakkoajatuksista, niin sinun pitää oppia hillitsemään niitä. Älä yritä hallita, vaan hillitä - hallitseminen vaatii treeniä.
(erittäin paljon. kuin taistelulajeissa konsanaan. kukaan ei ole seppä syntyessään.)
Opettele kävelemään ennen kuin lähdet juoksemaan...
Itsetuhoiset ajatukset ovat itseen kohdistuneita väkivaltaisia- impulsseja. Tämä selittää sen että toisiin kohdistettuina (projisoituna) ne vähenevät.
Yritä kohdistaa vihasi vaikka nyrkkeily-säkkiin.
Yleensä käy niin, että pystyn hillitsemään aggressiotani mutta se purkautuu sitten entistä pahempana jos ärsyynnyn.
Joku liikuntaharrastus olisi hyvä, mutta en ole koskaan ollut liikunnallinen ja tavallaan vihaan liikuntaa ja kaikkia liikunnallisia ihmisiä. Tyhmää, mutta en osaa tehdä mitään, minkä tavallaan olen ulkoistanut muille "normaaleille" ihmisille.
Kirjoitan sinulle kuin olisit pikkuveljeni. Tahdon sanoa ensiksi sen, että henkinen kipu vähenee voimakkaasti kun ikää karttuu lisää. Olet herkkä poika ja se on tosi hienoa. Kannusta tuota herkkyyttä itsessäsi, sen pitää saada ilmaisukeino. Taide on sellainen väline, että sen avulla voit muuttaa mielikuvituksesi hienoksi luovaksi voimaksi. Mene KVT:n työleirille. Siellä saat hyviä kavereita. Seurustelukumppani löytyy paremmin harrastusten kautta kuin mistään baarista. Pysy kaukana alkoholista ja hommaa terveet elämäntavat, hanki koira ja vie ulos kävelylle. Olet vielä tosi nuori. Muista, että kyllä tytöillä on sydän ja he haluavat herkän kaverin. Olemalla oma itsensä kaikkine hyvine ja huonoine puolineen, sitä on semmoinen ihminen johon joku sitten joskus rakastuu. Se on ihan varma. Siihen saakka, lue paljon kirjoja, älä tuijota televisiota ja nauti nuoruudestasi. Kaikkea hyvää!
kiitos mutta olen oikeastaan naispuolinen :D
kuvataidetta ja kirjoittamista olen harrastanut, mutta alan inhota yleensä niitäkin koska en kestä oma lahjattomuuttani ja olen laiska ja äärimmäisen lyhytjänteinen
Minulla on ollut masennusta, itsetuhoisuutta, maanisuutta, adhd, kaksinuuntainen mielialahäiriö, olen ex-narkomaani ja nykyinen alkoholisti. On rekisterissä pahoinpitely ja rattijuopumus. Ex-tyttöystäväni lähettää varmaan vielä jonkun oveni taakse koputtelemaan että varmaan lista tulee jatkumaan. Itsellänikin on noita väkivaltafantasioita, ja olen niistä henkilökohtaisesti huolissani. En ole itse koskaan aloittanut tappelua, mutta uskon vahvasti, että kykenen tappamaan viattoman. Tästä syystä harkitsen joka ikinen päivä itsemurhaa, koska viaton ei saisi kuolla sen takia että inhimillisyyteni hetkeksi kuoli. En tiedä mitä tehdä... En pelkää kuolemaa, sillä olen kerran ”kuollut” (sydänpysähdys) joten ainoa asia joka estää minua päättämästä kurjuuttaki ja takaamasta muiden turvallisuutta on omat läheiseni. Neuvokaa minua, pyydän
Älä ainakaan kirjoita tänne. Poliisi on jo ilmoittanut psykkolookeille ja ottanut ip.osoitteesi selville. Elektroninen seuranta on mahdollisesti jo harkinnassa. Kotiinkin saattavat tulla kamerat, jos näyttää siltä, että tarvitaan. Tämä on minun elämän realismia seitsemän vuotta psykoosin jälkeen, vaikka en edes kenenkään kimppuun käynyt, vain vähän omaisuutta vaurioitui. Mielellään jätät puhumatta muille niin paljon kuin mahdollista ja selvität itse. Lääkekierre ei todellakaan ole hyvästä
Poliisi ei ole nähnyt mitään kirjoituksia saatika ilmoittanut psykologeille. Kuka tahansa voi näitä kirjoitella, hei olemme netissä. Olen Karto, vai olisiko sittenkin Mushane? Ei, olen sittenkin nyt Jussi.
Tottakai on hyvä ammattilaiselle puhua edes jotain, tai hajoo pää. Netissä se avautuminen on huomattavasti helpompaa, kun saa itsestään jotain esille anonyymisti, varsinkin kun on yksinäinen. Ymmärrän täysin.
Ala kirjoittamaan ajatuksiasi ylös. Sitten kirjoita ne lauluksi tai räpiksi niin brutaalina kuin mahdollista ja päästä täysillä murha mässäily höyryt ulos mikrofonille. Jaa biisiä eteenpäin esimerkiksi soundcloudissa. Näet kuuntelijoiden määrästä kuinka monta olet suolestanut ja koe mahdolliset hyvän olon rushit.
Äsken piti saada kissani kiinni kotona, mutta karkuun lähtee, kun hänelle pitäisi siis antaa matokuuri. Yritän saada kiinni, alkaa vituttaa ja koen valtavan hyvän olon humahduksen miettiessäni, kuinka kuristan sitä helvetin kovaa kurkusta ja hakkaan sitä seinään, kun sen kiinni saan. En voi tehdä niin, mutta näistä voisi biisejä tehdä.
Meissä on samankaltaisuutta. Vihani on ihmpulsiivista ja olen paljon yksin, ilman seurustelua. Suorastaan rakastan kauhuelokuvia, aina olen rakastanut ja netistä olen yhdessä vaiheessa etsinyt mahdollisimman paljon aitoa gorea. En tosin halua enää sitä ruudulleni.
Joskus näen mielessäni jonkun läsnäollessa, miltä tuntuisia lyödä veitsi hänen kaulaansa, varsinkin kun on veitsi kädessä. Se näkyy niin selkeästi, ettäs e voisi joskus tapahtua, kuin vahingossa ns. "lumoissa". Tiedän että katuisin sitä suunnattomasti.
Muista, että liiallinen gore mässäily ei tee hyvää mielikuvituksellesi saatika mielenterveydelle, varsinkin yksin ahdistuneena ja vittuutuneena. Mieti jos näkisit sitä oikeasti yhtäpaljon kuin ruudulta? Ruudulla se on myös realisitisen oloista.
Ala kirjoittamaan ajatuksiasi ylös. Sitten kirjoita ne lauluksi tai räpiksi ja
Perus terapiaan sinun on turha mennä, mene suoraan psykkan puheille.
Kun kävin terapiassa, kerroin vihastani, johon terapeutti vain tokaisi "et ainakaa vaikuta siltä", tuommoista paskaa älä mene kuuntelemaan.