Vasabladetin entinen päätoimittaja sekoilee Magman sivuilla.
Dennis Rundt
659 vuotta, vuodesta 1150 vuoteen 1809, olivat Ruotsi ja Suomi yksi valtio. Yhteensä 169 vuotta, 1219-1262 ja sitten 1397-11523, muodostivat Ruotsi, Norja, Islanti ja Suomi unionin, jälkimmäinen ajanjakso Kalmarin unionin muodossa.
Se oli eräänlainen liittovaltio joka vastusti saksalaista laajentumista pohjoiseen. Kalmarin unionia ei koskaan pitänyt hajoittaa, mutta näin tapahtui kun saksalaiset suurruhtinaat eivät enää olleet uhkana.
Jatkosodan loppuvaiheessa, samanaikaisesti neuvostoliittolaisen suurhyökkäyksen aikana Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944, esitti saksalaismielinen historioitsija Lauri Puntila (1907-1988) tohtorinväitöskirjansa ”Ruotsalaisuus Suomessa, aatesuuntauksen synty”. Siinä Puntila painotti, joka siihen aikaan puhui Suur-Suomen puolesta, että ruotsinkielinen kokoomusliike Suomessa oli epäisänmaallinen ja ongelmallinen koska se perustui aatteisiin jotka olivat tuotettu Ruotsista.
Hän viittasi Axel Olof Freudenthaliin (1836-1911) joka 1850-luvun lopussa oli muodostanut ruotsalaisen kansallisuusliikkeen Suomessa vastapainoksi fennomaanisuudelle.
Freudenthal oli ruotsinkielen professori, puhui ”yhdestä kansasta – kahdesta kielestä, oli vakuuttunut, että Suomesta tulisi neljäs itsenäinen valtio Skandinaaviassa ja, että maan ruotsinkieliset voisivat olla yhdistävä lenkki skandinaavien ja suomalaisten välillä. Hän oli tutkinut Närpiön murretta ja oli enemmän maalais- kuin kulttuuriruotsalainen.
Ennen ja jälkeen sotaa syytettiin suomenruotsalaisia epäisänmaallisuudesta ja epäluonnollisesta suhteesta Ruotsiin. Kritiikki oli tavallisempaa maan eteläosissa ja ehkä kielisovinnon vuoksi suomenruotsalaiset sanoutuivat irti yhteyksistä Ruotsiin, kun taas pohjalaisruotsinkieliset jatkoivat niitten viljelemistä kaikin mokomin.
Keskustelun yhteydessä mahdollisuudesta ja oikeudesta katsoa Ruotsin tv:tä myöskin maan eteläisissä osissa ja ruotsin kielen heikentynyttä asemaa, tuli myöskin kulttuuriruotsalaisten piirissä sallittua puhua riippuvuudesta ruotsalaiseen kielialueeseen lännessä.
Ruotsin suurlähetystö halusi tukea ruotsin kieltä Suomessa. Hyvä niin.
Tuntea yhtenäisyyttä Ruotsin kanssa ei ole etääntymistä, ei Suomesta eikä maan suomenkielisestä enemmistöstä tai kulttuurista.
Yhtenäisyys jota on jatkunut 659 vuotta ei vain jää unholaan. Kansallinen itsenäisyys on tärkeätä, mutta toisinaan on valtionraja este.
Kun Suomi vielä oli Pohjoismaiden neuvoston ulkopuolella, joka perustettiin 1952, ehdotti pääministeri Urho Kekkonen eräässä lehtiartikkelissa, että Pohjoismaat muodostaisivat turvallisuuspoliittisen neutraalin alueen. Suomen mukaantulo 1955 Pohjoismaiden neuvostoon ja YK:hon olivat yksi jakso kansallisessa vapautumisessa.
EU- jäsenyys 1995 oli yksi tapa päästä osalliseksi 2000-luvun Eurooppaa.
Myöskin EU:ssa valtionraja tekee mahdottomaksi teknisten kommunikointilaitteiden käytön kuten digitaali-tv:n ja iptv:n joka perustuu toisessa maassa oleviin reitittimiin.
Pohjoismaiden ministerineuvoston nykyinen ja tuleva puheenjohtajamaa Islanti ja Tanska tekivät syksyllä aloitteen pohjoismaisesta kielikampanjasta jonka ensi vuonna odotetaan hyödyntävän lasten ja nuorten kykyä ymmärtää ja kommunikoida toistensa kanssa tanskaksi, norjaksi tai ruotsiksi.
Dagens Nyheter-lehdessä (27.10) ehdotti Gunnar Wetterberg, historioitsija ja yhteiskuntapoliittinen johtaja Ruotsin akateemisten keskusliitossa, että pohjoismaat muodostaisivat liittovaltion.
Se hoitaisi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, finanssipolitiikkaa, keskeisen lainsäädännön, maahanmuuton, työmarkkinapolitiikan sekä tutkimuksen ja korkeamman koulutuksen. Tällä modernilla Kalmarin unionilla olisi 25 miljoonaa asukasta se olisi kymmenenneksi suurin ekonomia maailmassa – ennen Venäjää.
Kielet voitaisiin hoitaa siten, että oppilaat alussa lukevat toista pohjoismaista kieltä äidinkielensä rinnalla. Viralliset asiapaperit julkaistaisiin suomeksi ja jollain skandinaavisista kielistä.
Pääministeri Matti Vanhanen heitti heti ajatuksen. Suomi ei ole kiinnostunut, hän sanoi.
Mutta historia ei lopu. Kalmarin unioni raukesi 486 vuotta sitten siitä huolimatta, että sen piti olla ikuinen, mutta on ajankohtainen vielä tänään. Ja norjalaiset ovat suomalaisen tutkimuksen mukaan se kansa josta suomalaiset pitävät eniten.
http://www.magma.fi/dennis-rundt/oskiljbara-trots-allt
Dennis Rundt
659 vuotta, vuodesta 1150 vuoteen 1809, olivat Ruotsi ja Suomi yksi valtio. Yhteensä 169 vuotta, 1219-1262 ja sitten 1397-11523, muodostivat Ruotsi, Norja, Islanti ja Suomi unionin, jälkimmäinen ajanjakso Kalmarin unionin muodossa.
Se oli eräänlainen liittovaltio joka vastusti saksalaista laajentumista pohjoiseen. Kalmarin unionia ei koskaan pitänyt hajoittaa, mutta näin tapahtui kun saksalaiset suurruhtinaat eivät enää olleet uhkana.
Jatkosodan loppuvaiheessa, samanaikaisesti neuvostoliittolaisen suurhyökkäyksen aikana Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944, esitti saksalaismielinen historioitsija Lauri Puntila (1907-1988) tohtorinväitöskirjansa ”Ruotsalaisuus Suomessa, aatesuuntauksen synty”. Siinä Puntila painotti, joka siihen aikaan puhui Suur-Suomen puolesta, että ruotsinkielinen kokoomusliike Suomessa oli epäisänmaallinen ja ongelmallinen koska se perustui aatteisiin jotka olivat tuotettu Ruotsista.
Hän viittasi Axel Olof Freudenthaliin (1836-1911) joka 1850-luvun lopussa oli muodostanut ruotsalaisen kansallisuusliikkeen Suomessa vastapainoksi fennomaanisuudelle.
Freudenthal oli ruotsinkielen professori, puhui ”yhdestä kansasta – kahdesta kielestä, oli vakuuttunut, että Suomesta tulisi neljäs itsenäinen valtio Skandinaaviassa ja, että maan ruotsinkieliset voisivat olla yhdistävä lenkki skandinaavien ja suomalaisten välillä. Hän oli tutkinut Närpiön murretta ja oli enemmän maalais- kuin kulttuuriruotsalainen.
Ennen ja jälkeen sotaa syytettiin suomenruotsalaisia epäisänmaallisuudesta ja epäluonnollisesta suhteesta Ruotsiin. Kritiikki oli tavallisempaa maan eteläosissa ja ehkä kielisovinnon vuoksi suomenruotsalaiset sanoutuivat irti yhteyksistä Ruotsiin, kun taas pohjalaisruotsinkieliset jatkoivat niitten viljelemistä kaikin mokomin.
Keskustelun yhteydessä mahdollisuudesta ja oikeudesta katsoa Ruotsin tv:tä myöskin maan eteläisissä osissa ja ruotsin kielen heikentynyttä asemaa, tuli myöskin kulttuuriruotsalaisten piirissä sallittua puhua riippuvuudesta ruotsalaiseen kielialueeseen lännessä.
Ruotsin suurlähetystö halusi tukea ruotsin kieltä Suomessa. Hyvä niin.
Tuntea yhtenäisyyttä Ruotsin kanssa ei ole etääntymistä, ei Suomesta eikä maan suomenkielisestä enemmistöstä tai kulttuurista.
Yhtenäisyys jota on jatkunut 659 vuotta ei vain jää unholaan. Kansallinen itsenäisyys on tärkeätä, mutta toisinaan on valtionraja este.
Kun Suomi vielä oli Pohjoismaiden neuvoston ulkopuolella, joka perustettiin 1952, ehdotti pääministeri Urho Kekkonen eräässä lehtiartikkelissa, että Pohjoismaat muodostaisivat turvallisuuspoliittisen neutraalin alueen. Suomen mukaantulo 1955 Pohjoismaiden neuvostoon ja YK:hon olivat yksi jakso kansallisessa vapautumisessa.
EU- jäsenyys 1995 oli yksi tapa päästä osalliseksi 2000-luvun Eurooppaa.
Myöskin EU:ssa valtionraja tekee mahdottomaksi teknisten kommunikointilaitteiden käytön kuten digitaali-tv:n ja iptv:n joka perustuu toisessa maassa oleviin reitittimiin.
Pohjoismaiden ministerineuvoston nykyinen ja tuleva puheenjohtajamaa Islanti ja Tanska tekivät syksyllä aloitteen pohjoismaisesta kielikampanjasta jonka ensi vuonna odotetaan hyödyntävän lasten ja nuorten kykyä ymmärtää ja kommunikoida toistensa kanssa tanskaksi, norjaksi tai ruotsiksi.
Dagens Nyheter-lehdessä (27.10) ehdotti Gunnar Wetterberg, historioitsija ja yhteiskuntapoliittinen johtaja Ruotsin akateemisten keskusliitossa, että pohjoismaat muodostaisivat liittovaltion.
Se hoitaisi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, finanssipolitiikkaa, keskeisen lainsäädännön, maahanmuuton, työmarkkinapolitiikan sekä tutkimuksen ja korkeamman koulutuksen. Tällä modernilla Kalmarin unionilla olisi 25 miljoonaa asukasta se olisi kymmenenneksi suurin ekonomia maailmassa – ennen Venäjää.
Kielet voitaisiin hoitaa siten, että oppilaat alussa lukevat toista pohjoismaista kieltä äidinkielensä rinnalla. Viralliset asiapaperit julkaistaisiin suomeksi ja jollain skandinaavisista kielistä.
Pääministeri Matti Vanhanen heitti heti ajatuksen. Suomi ei ole kiinnostunut, hän sanoi.
Mutta historia ei lopu. Kalmarin unioni raukesi 486 vuotta sitten siitä huolimatta, että sen piti olla ikuinen, mutta on ajankohtainen vielä tänään. Ja norjalaiset ovat suomalaisen tutkimuksen mukaan se kansa josta suomalaiset pitävät eniten.
http://www.magma.fi/dennis-rundt/oskiljbara-trots-allt
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tekstissä Freudenthal esiintyy lähes suomalaisen sankarina!
Voi noita svekojen vääntämisiä ja valehteluja.....
se kansa, josta suomalaiset pitävät jopa ruotsalaisia enemmmän, mutta eihän tuo ole mikään ihme olihan
Norja aikoinaan Ruotsin tossun alla ja jopa virallisesti osa Ruotsia samoin kuin Suomi aikoinaan joten
norjalaisilla ja suomalaisilla on ollut yhteinen alistaja.
Mitä hän yrittää sanoa?
Juuri sitä mistä otsikkokin kertoo, että "Rundt sekoilee Magman sivuilla" , ei päätä ei häntää, käänsin sen kuitenkin, että muutkin saavat lukea.