väliin vituttaa. Käväsin tossa eräänä päivänä lekurilla, kun oli keuhkoputkentulehdus. No lekuri laittoi sydänfilmiin, mitäs sieltä löytyi, no haarakatkos, kuinkas muuten, mun tuurilla.
Pisti vakavasti miettiin, kun makaa ensiavun paareilla ja lekuri sanoo, että joo, sivuäänihän siellä on.
Mä ajattelin, että voi helkkari, tulee seuraava lekuri ja kuuntelee ja tuumaa, että läppä taitaa reistata.
Siinä sitten vaan hikkaat, ja jo makaat kardiologisella ja itket, ja pelkäät että se tuli nut lähtö.
Elämä on sitten joskus pirullista, kun yllättää ja läimii avokämmenellä.
Nyt sitten opetellaan terveellisiä elämäntapoja, ja tupakoimattomuutta, ja sitä, ettei sairaana ja kuumeessa ole ihan pakko mennä töihin. Kun se pulju ei kaadu kuulemma, vaikka mä pitäsit pari saikkupäivää vuodessa. Miksen mä tota ajoissa hoksannut????
Ai niin, se haarakatkos korjas itte itsensä, mutta aortan läppä on kalkkissa pikkuisen.
Olenko mä nyt sitten 51;senä kalkkis, mä en hyväksy sitä....
Oli muuten sellanen tilanne, että ekan kerran elämässä tää nainen nappas rauhottavan, ja kiltti hoitajatäti taputti olkapäälle, ja sano että nuku nyt vaan, huomennna on uusi päivä.
Mä aion elää vielä ainakin 30 vuotta, ihan takuulla.
Pisti vakavasti miettiin, kun makaa ensiavun paareilla ja lekuri sanoo, että joo, sivuäänihän siellä on.
Mä ajattelin, että voi helkkari, tulee seuraava lekuri ja kuuntelee ja tuumaa, että läppä taitaa reistata.
Siinä sitten vaan hikkaat, ja jo makaat kardiologisella ja itket, ja pelkäät että se tuli nut lähtö.
Elämä on sitten joskus pirullista, kun yllättää ja läimii avokämmenellä.
Nyt sitten opetellaan terveellisiä elämäntapoja, ja tupakoimattomuutta, ja sitä, ettei sairaana ja kuumeessa ole ihan pakko mennä töihin. Kun se pulju ei kaadu kuulemma, vaikka mä pitäsit pari saikkupäivää vuodessa. Miksen mä tota ajoissa hoksannut????
Ai niin, se haarakatkos korjas itte itsensä, mutta aortan läppä on kalkkissa pikkuisen.
Olenko mä nyt sitten 51;senä kalkkis, mä en hyväksy sitä....
Oli muuten sellanen tilanne, että ekan kerran elämässä tää nainen nappas rauhottavan, ja kiltti hoitajatäti taputti olkapäälle, ja sano että nuku nyt vaan, huomennna on uusi päivä.
Mä aion elää vielä ainakin 30 vuotta, ihan takuulla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
et kuitenkaan pysty lopettamaan tupakanpolttoa tai kevyttuotteiden syömistä.
joka viestistä huokuu. Potkaise pelkoa perseelle:) Mieti mitä hyvää elämässä tulee olemaan kunhan kunto kohenee. Pääset liikkumaan ja aloittamaan kuntoilun, mikäli se on jäänyt vähiin. Kävely on hyvää sydämelle ja verenkierrolle.
Älä mieti, että teen sitä ja tätä JOS en satu kuolemaan. Koita unohtaa kuoleman pelko. Kaikki me joskus kuollaan ja sitä ei päivittäin saa miettiä. Muuten sekoaa nuppi ja kroppa voi vielä huonommin ja pää voi sen jälkeen taas huonommin. Sitten kidutaan ja kovaa.
Työpaikka ei tosiaan kaadu, eikä pysähdy vaikka heittäisit henkes. Uutta ihmistä vaan etsitään sitten apinan raivolla. Myöskään asiakkaat eivät halua muuta kuin palvelua ja mielellään heti. Ei niitä kiinnosta jonkun työntekijä vaivat ja huolet.
Siitä ei kannata loukkaantua.
Mieheni on yrittäjä ja asiakkaan perkeleet soittelee sunnuntainakin iltayhdeksältä, että koskahan sitä ja tätä vois tehdä. Se on tätä päivää. Jos ei heti tänään tulla (niinkuin muita asiakkaita ei olisi tai perhe-elämää) niin sitten vittuillaan ja vinoillaan. "me kaikki halutaan jouluksi valmiiksi tämä ja tuo". Oisko kannattanu tilata hommat vähän aikaisemmin kuin päivää ennen?
Se täytyy vaan kestää ja lähinnä ollaan vaan mietitty, että mikä niitä ihmisiä vaivaa? Sillekään ajatukselle ei kahta sekuntia enempää kannata uhrata. Elämä on.
Mulla on ollut halvaus lähellä, selän takia. Mietin vaan, että maalaan sitten sen pyörätuolin oikein räikeäksi ja viritän jonkun pääkallolipun ja sitten menoksi. Sen jälkeen olen ollut autokolarissa, jonka vuoksi en ole työelämässä.
Nöyränä on oltu monet kerrat ja on vituttanut ja on ollu vaikka mitä. Mutta pelko on jotain, joka voi vievä toimintakyvyn ja tulevaisuuden toivon.
Itku on joskus vapauttavaa. Päräyttää pahan olon ja ahdistuksen pois ja sen jälkeen voi pyyhkiä kyyneleet ja sanoa itselleen, kyllä se tästä.
Kiitä itseäsi pienistä askeleista. Tänään pääsin jo portille, jes! Jos huomenna ei pääsekään niin muista, että eilen pääsit ja kyllä se kunto siitä vielä kasvaa. Aurinkokin melkein paistoi.
Tällaista ajatustapaa voi opetella pikkuhiljaa. Naurunkäkätys vapauttaa monista peloista ainakin hetkeksi.
Itselläni on nyt sydän tutkimukset kesken tai alkuvaiheessaan. Kunto pääsi salakavalasti muiden vaivojen takia yllättämään. Rytmihäiriötä ja ei oikein pystyssä jaksa olla. Saattaa olla syntymästä lähtien mutta nelikymppisenä tulee esiin. Läppäri sylissä nytkin näpyttelen.
Hyvälle ystävälle voit sanoa, että nyt mua pelottaa. Sitten kannattaa yrittää keskittyä muuhunkin. Mitä ystävälle kuuluu? Mitä suunnitelmia kullakin on? Hassuttelua ja hauskuutta.
Vaikka sinulla on nyt sairaus niin olet kuitenkin edelleen SINÄ eli Hilda ;)
Voimahalit täältä.
aivan oikeista sanoista, ne tulivat juuri oikealla hetkellä. Mä en ole ikinä ollut itsesääliin vaipuvaa tyyppiä, mutta nyt teki tiukkaa. Onneksi mulla on kuitenkin itsepäinen, ja sisukas luonne, joka ei anna periksi. Viestisi laittoi asioita järjestykseen päässäni.
Ajatustapaa täytyy tosiaan muuttua, minä itse olen tärkeä, ja turha hätäily ja hötkyily pois. Mä kun olen ollut sellanen, että jommat pitäis tapahtua heti, jos mä päätän. Töissäkin teen itse, jos homma ei mun mielestä suju nopeasti. Mä vaadin itseltäni paljon, mutta myös muilta, varmaankin olen joskus aika rasittava.
Terveellistä huomata, että en ole yksin, muillekkin tapahtuu vastoinkäymisiä, ja niistä selviää.
Tänään kävin kävelyllä, askel oli huomattavasti hitaampi kuin ennen, mutta mä pääsin sinne minne halusin.
Hiukan kauemmin siinä meni, mutta ei se mitään, ensi viikolla se sujuu jo nopeammin.
Oli terveellistä lukea viestistäsi myös se, että muillakin vaikka on vastoinkäymisiä, ja potkii vastaan, niin
elämä jatkuu. Niinhän se matkanteko muutenkin on, joskus joutuu muuttamaan reittiä, pysähtymään, tankkaamaan ja voipi remonttikin olla paikallaan.
Mutta sitten taas matka jatkuu, mä olen nyt maisemareitillä, ajelen hittaammin ja katselen maisemia.
Voimahalit sinullekkin, sisulla ja hurtilla huumorilla mennään etiäppäin.
Ei kannata jäädä murehtimaan. Se nyt on vaan joskus sellasta.
Sain ensimmäisen sydänkohtauksen alle 40-vuotiaana. Sitten tehtiin ohitusleikkaus kun oli 47-vuotias.
Nyt olen 57-vuotias ja kuitenkin aivan hyvässä kunnossa. Sydän ei ole oireillut ja olen voinut olla töissä koko ajan. Olen seuraillut säännöllisesti terveydentilaa työterveyshuollossa.
Niin, minäkin aikoinaan ajattelin, että nyt tää sitten loppu ja kersat jäävät vielä ihan pieniksi. Mutta niin ei käynyt. Ei lainkaan. Nyt on jo lastenlapsiakin.
Tupakin polttaminen pitää lopettaa, ei se ole edes vaikeaa. Olen ollut polttamatta reilun 10 vuotta, korkeintaan olen poltellut unissani. Tupakkia ei tee mieli.
Vakavan sairauden jälkeen seuraa helposti masennus ja kaiken maailman kiukuttelu ja katkeroituminen. Silloin pitää ymmärtää enemmän itseään ja mahdollisesti puhua asiasta hoitavalle lääkärille. Minun piti turvautua vähäksi aikaa mielialalääkkeisiin. Mutta ei se mitään, siitä sain merkittävää apua vaikeina aikoina. Kanssaihmisille puhuminen auttaa myös oman mielen hallinnassa.
Nyt sitten kaikessa rauhassa paranemista. Jos tilanne pahenee, siihen voidaan tehdä ihan rutiininomaisesti parantavia toimenpiteitä. Mitään ei ole vielä menetetty.
hyvää onneakin, kun sattu löytymään ajoissa toi aortan läppä kalkkeutumisasiakin, jos mä elän terveellisesti ja urheilen, niin hätäkös tässä.
Toi tupakka on myrkkyä, sorruin pari kertaa, ja voi jessus, miten pumppu hakkasi, ja oli todella paha olo.
Mutta ei tää ole helppoa, tupakka on koko ajan mielessä, ei vaan voi enää polttaa, jos yhtään itseään ajattelee.
Kyllä tää tästä, pikkuhiljaa, ensi viikolla alkaa taas työt, pääsee rytmiin takasin.