Hieman vielä perustuslaista. Olen joskus aiemmin esittänyt noiden perusoikeuksien muodostumisen nykyiseen perustuslakiin ns. perusoikeuspaketin yhteydessä silloiseen vanhaan hallitusmuotoon 1990-luvulla tehtyjen säännösten siirtämisillä sellaisenaan uuteen perustuslakiin. Niinpä perusoikeuksien yhteydessä on keskeinen tulkintalähde perusoikeuspaketin valmistelutyöt, erityisesti hallituksen esitys HE 309/1993. Tuosta hallituksen esityksestä voi havaita myös perustuslain toteaman kaksikielisyyden ja suomen ja ruotsin kielten aseman maamme virallisina kielinä.
Kun esitin käsitykseni, että kouluopetuksen sisältöä voidaan käsitellä lainsäädännössä niin totesin, että mahdollista suomen ja ruotsin kielen (jäljempänä kansalliskielen) pakollista opetusta koskeva ratkaisu voidaan tehdä niin, ettei ratkaisu ole perustuslain määräysten vastainen. Sen sijaan lainsäädännöllinen puuttuminen siihen, että opetusta ei annettaisi omalla äidinkielellä suomenkielisille tai ruotsinkielisille lapsille olisi perustuslain vastaista.
Palattakoon vielä kielilakiin, jossa siis säädetään kansalaisen oikeudesta käyttää omaa kieltään tuomioistuimissa ja viranomaisissa perustuslain 17 §:n määräyksen lakitasolla toteavasti. Kielilaki on säädetty peruslain säännöksen toteuttamiseksi ja sen kumoaminen tai olennainen muuttaminen edellyttää edeltävää perustuslain muutosta. Kielilaissa ei säädetä mitään koulujen kieltenopetuksesta. Ylipäätänsä kielilainsäädännön perusteiden tunteminen on varsin heikkoa keskustelijoille, joten on ehkä syytä selventää käsitepohjaa. Kannattaa tutustua faktatietoon enneminkin kuin propagandaan.
Sen sijaan käsittääkseni kansalliskielen pakollisuus oppiaineena ei sisälly perustuslain 17 §:n 2 momentin velvoitteisiin. Kielilaissa on todettu ne velvoitteet, jotka ovat olemassa viranomaisten ja tuomioistuinten velvollisuutena turvata jokaiselle oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä. Kyse ei t ässä ole siitä, että koulutuksellisesti pyrittäisiin mahdollisimman kattavasti saamaan riittävä kielitaito koko kansalle kansalliskielten suhteen. Käsittääkseni historiallisessa suhteessa tilanne oli vanhan kansakoulun aikaan sellainen, ettei yleissivistävään peruskoulutukseen (kansa- ja kansalaiskoulu) sisältynyt toisen kansalliskielen opetusta. Mikäli perustuslain 17 §:n 2 momentin ja sitä myötä kielilain keskeinen tavoite oikeudesta käyttää omaa kieltään viranomaisissa ja tuomioistuimissa vaarantuu riittävänä toimena voidaan pitää ruotsinkielen opetuksen erityistä tukemista ja myös virkamiesten kielitaitoa lisäävien kannustusjärjestelmien käyttöä.
Oma käsitykseni on se, että kielilain perusrakenteen muuttamiseen ei ole tarvetta edes siinäkään tilanteessa, että kansalliskielten opetus vapaaehtoistuu. Todettakoon, että olemme eläneet perustuslaillisessa kaksikielisyydessä lähes 90 vuoden ajan niin, että olennaisella tavalla perusrakenne ei ole muuttunut sen enempää perustuslain/hallitusmuodon kielellisten oikeuksien ja perustuslakia alemman kielilainsäädännön suhteen. Ruotsin kielen asema suinkaan ole n 2000-luvun tuotetta vaan itsenäisen Suomen historian ajan vallinnutta lainsäädännöllistä olotilaa. Todettakoon se, että tuona aikana ei ole ollut koko ajan koko koulutettavaa ikäluokkaa koskevaa kansalliskieltä koskevaa opiskeluvelvoitetta.
Oma käsitykseni on, että vaikkakin kansalliskielen pakollisesta opetuksesta luovuttaisiin, kielilainsäädännön toteamat asiat ovat täysin toteutettavissa eikä syytä perustuslain tai kielilain muuttamiseen ole. Asian merkitys ei sittenkään ole niin suuri kuin arvon debatöörit antavat ymmärtää!
Kun esitin käsitykseni, että kouluopetuksen sisältöä voidaan käsitellä lainsäädännössä niin totesin, että mahdollista suomen ja ruotsin kielen (jäljempänä kansalliskielen) pakollista opetusta koskeva ratkaisu voidaan tehdä niin, ettei ratkaisu ole perustuslain määräysten vastainen. Sen sijaan lainsäädännöllinen puuttuminen siihen, että opetusta ei annettaisi omalla äidinkielellä suomenkielisille tai ruotsinkielisille lapsille olisi perustuslain vastaista.
Palattakoon vielä kielilakiin, jossa siis säädetään kansalaisen oikeudesta käyttää omaa kieltään tuomioistuimissa ja viranomaisissa perustuslain 17 §:n määräyksen lakitasolla toteavasti. Kielilaki on säädetty peruslain säännöksen toteuttamiseksi ja sen kumoaminen tai olennainen muuttaminen edellyttää edeltävää perustuslain muutosta. Kielilaissa ei säädetä mitään koulujen kieltenopetuksesta. Ylipäätänsä kielilainsäädännön perusteiden tunteminen on varsin heikkoa keskustelijoille, joten on ehkä syytä selventää käsitepohjaa. Kannattaa tutustua faktatietoon enneminkin kuin propagandaan.
Sen sijaan käsittääkseni kansalliskielen pakollisuus oppiaineena ei sisälly perustuslain 17 §:n 2 momentin velvoitteisiin. Kielilaissa on todettu ne velvoitteet, jotka ovat olemassa viranomaisten ja tuomioistuinten velvollisuutena turvata jokaiselle oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä. Kyse ei t ässä ole siitä, että koulutuksellisesti pyrittäisiin mahdollisimman kattavasti saamaan riittävä kielitaito koko kansalle kansalliskielten suhteen. Käsittääkseni historiallisessa suhteessa tilanne oli vanhan kansakoulun aikaan sellainen, ettei yleissivistävään peruskoulutukseen (kansa- ja kansalaiskoulu) sisältynyt toisen kansalliskielen opetusta. Mikäli perustuslain 17 §:n 2 momentin ja sitä myötä kielilain keskeinen tavoite oikeudesta käyttää omaa kieltään viranomaisissa ja tuomioistuimissa vaarantuu riittävänä toimena voidaan pitää ruotsinkielen opetuksen erityistä tukemista ja myös virkamiesten kielitaitoa lisäävien kannustusjärjestelmien käyttöä.
Oma käsitykseni on se, että kielilain perusrakenteen muuttamiseen ei ole tarvetta edes siinäkään tilanteessa, että kansalliskielten opetus vapaaehtoistuu. Todettakoon, että olemme eläneet perustuslaillisessa kaksikielisyydessä lähes 90 vuoden ajan niin, että olennaisella tavalla perusrakenne ei ole muuttunut sen enempää perustuslain/hallitusmuodon kielellisten oikeuksien ja perustuslakia alemman kielilainsäädännön suhteen. Ruotsin kielen asema suinkaan ole n 2000-luvun tuotetta vaan itsenäisen Suomen historian ajan vallinnutta lainsäädännöllistä olotilaa. Todettakoon se, että tuona aikana ei ole ollut koko ajan koko koulutettavaa ikäluokkaa koskevaa kansalliskieltä koskevaa opiskeluvelvoitetta.
Oma käsitykseni on, että vaikkakin kansalliskielen pakollisesta opetuksesta luovuttaisiin, kielilainsäädännön toteamat asiat ovat täysin toteutettavissa eikä syytä perustuslain tai kielilain muuttamiseen ole. Asian merkitys ei sittenkään ole niin suuri kuin arvon debatöörit antavat ymmärtää!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Perustuslaki edellyttää ruotsinkielisten palveluiden saatavuuden koko maassa.
Se ei edellytä koulujen pakkoruotsia, virkaruotsia, eikä esim. kielikiintiöitä ja kuntien kielirajoja.
Siis kaikki svekojen puheet, että perustuslaki vaatisi nuo asiat, ovat valhetta.
Ruotsinkieliset palvelut voidaan hyvin turvata ilman noita asioita.
Perustuslaki takaa,että asiointitulkkaus tarvittaessa takaa palvelut suomea osaamattomille ruotsikoille.
"Siis kaikki svekojen puheet, että perustuslaki vaatisi nuo asiat, ovat valhetta."
Yksikään sveko ei tällä palstalla ole perustuslakiin vedoten eikä juuri muutenkaan puolustanut pakkoruotsia!!
Pakkoruotsi ja meidän ruotsinkielisten perustuslaillinen oikeus omakielisiin palveluihin eivät suoranaisesti liity toisiinsa!
Se yhteys on luotu teidän netti fennojen korvien välissä.
Ne omakieliset palvelut on järjestettävä mutta miten ne järjestetään on sitten aivan eri juttu. Palveluiden saatavuus on lakisääteinen juttu, pakkoruotsi on vain yksi sovellus, kielilisät y.m. kannustimet toinen sovellus.
Pakkoruotsista en piittaa pätkän vertaa mutta niiden omakielisten palveluiden ja oikeuden asua ja elää tässä maassa myös ruotsinkielellä takia olen valmis nousemaan barrikaadeille.
Lakkauttakaa pakkoruotsi varsågoda EVVK!
MVH Ankdam
Pakkoruotsi ja meidän ruotsinkielisten perustuslaillinen oikeus
omakielisiin palveluihin eivät suoranaisesti liity toisiinsa! >>
Kerro tuo sitten Kimmo Sasille ja Wideroosille, kun asia tulee käsittelyyn,
Perusopetuslaki 21.8.1998/628
11 §
Opetuksen sisältö
Perusopetuksen oppimäärä sisältää, sen mukaan kuin 14 §:n nojalla säädetään tai määrätään, kaikille yhteisinä aineina äidinkieltä ja kirjallisuutta, toista kotimaista kieltä, vieraita kieliä, ympäristöoppia, terveystietoa, uskontoa tai elämänkatsomustietoa, historiaa, yhteiskuntaoppia, matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, biologiaa, maantietoa, liikuntaa, musiikkia, kuvataidetta, käsityötä ja kotitaloutta.
14 §
Tuntijako ja opetussuunnitelman perusteet
Valtioneuvosto päättää tässä laissa tarkoitetun opetuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista sekä perusopetukseen käytettävän ajan jakamisesta eri oppiaineiden ja aineryhmien opetukseen sekä oppilaanohjaukseen (tuntijako).
Opetushallitus päättää perusopetuksen eri oppiaineiden ja aihekokonaisuuksien, oppilaanohjauksen ja muun tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä sekä kodin ja koulun yhteistyön ja oppilashuollon keskeisistä periaatteista ja opetustoimeen kuuluvan oppilashuollon tavoitteista (opetussuunnitelman perusteet). (13.6.2003/477)
Opetusministeriö valmistelee 1 momentissa tarkoitetun tuntijakoa koskevan päätöksen esiopetusta koskevilta osiltaan yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Opetushallitus valmistelee 2 momentissa tarkoitetun opetussuunnitelman perusteita koskevan päätöksen esiopetusta, oppilashuoltoa sekä kodin ja koulun yhteistyötä koskevilta osiltaan yhteistyössä sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen kanssa. (13.6.2003/477)
Kun laki on epäoikeudenmukainen niin se pitää muuttaa oikeudenmukaiseksi jos aiotaan elää demokraattisessa valtiossa.
Avauksessa puhutaan perustuslaista,ei perusopetuslaista! Ne ovat eri asioita.
Tavallinen laki voidaan muuttaa helpostikin, mutta perustuslain muuttaminen on vaikeaa.
"Perstuslaki ja "pakkoruotsi""
Vai että persuilla on ihan omat lakinsa.
Jopas jotakin!
Painovirhepaholainen, tuo vanha vainooja, kamala kauhia on julma hirmuinen. Taas se iski näppeihin. Anteeksi vaan.
Katselin tuossa täällä kommentoitua Osmo Soininvaaran blogia. Havaitsin ajatustavan muistuttavan paljolta omaani, jota olen täällä aiemminkin tuonut muun muassa perustuslain osalta esille. Hänkin pitää kaksikielisiä palveluja riittävässä laajuudessa tarpeellisina, mutta ei ns. pakkoruotsia koko ikäluokalle tarpeellisena sekä toteaa, ettei pakkoruotsille ole perustuslaillista perustetta.
Itse asiassa voisi kiinnittää vielä huomiota virkamiesten kielitaitovaatimukseen, joka on ylimitotettu siihen nähden, mitä kielilain velvoitteiden täyttäminen vaatisi.
Kohtuullisen hyvään ja tosiasiassa kenenkään asemaan loukkaamattomaan lopputulokseen päästäisiin, jos virkamiesten kielitaitovaatimuksia lievennetään ja toisen kotimaisen opetus tehtäisiin vapaaehtoiseksi. Perustuslaki olkoon entisellään ja kielilakikin.
Keskustelun runsaus ja aggressiivisuus osoittaa, että kysymys pakkoruotsista on tulehtunut. Mistä ei voi vaieta, siitä on puhuttava. Koska omaa kantaani asiaan on pidetty tunnettuna, ehkä on hyvä, että kerron sen itse.
Minä pidän ihmisten oikeutta äidinkieleen ja äidinkielisiin palveluihin tärkeänä. Siksi on välttämätöntä, että riittävä osa suomalaisista osaa ruotsinkieltä. Koska ruotsinkielisten ammattijakauma ei vastaa suomenkielisten ammattijakaumaa, ei riitä, että ruotsinkieliset osaavat ruotsia ja palvellevat sairaaloissa toisiaan.
"Kohtuullisen hyvään ja tosiasiassa kenenkään asemaan loukkaamattomaan lopputulokseen päästäisiin, jos virkamiesten kielitaitovaatimuksia lievennetään ja toisen kotimaisen opetus tehtäisiin vapaaehtoiseksi. Perustuslaki olkoon entisellään ja kielilakikin.>>
Tuo olisi helpoin ja nopein ratkaisu.
Oma käsitykseni on, että vaikkakin kansalliskielen pakollisesta opetuksesta luovuttaisiin, kielilainsäädännön toteamat asiat ovat täysin toteutettavissa eikä syytä perustuslain tai kielilain muuttamiseen ole. Asian merkitys ei sittenkään ole niin suuri kuin arvon debatöörit antavat ymmärtää!>>
Olen samaa mieltä, mutta kerropa se Kimmo Sasille, Folktingetin vpj:lle ja samanaikaisesti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajalle.
Voit myös tutustua siihen ankaraan vääntöön, jota käytiin yo-pakkoruotsia poistettaessa...
Perustuslakivaliokunta vääntää kyllä pakkoruotsinkin poistamisen estämiseksi sellaisen tulkinnan, että pakkoruotsia tarvitaan nimenomaan kielilain mahdollistamiseksi..
(Entä jos, mutta kuitenkin, joissakin tapauksissa, pitkällä aikavälillä.. blaa blaa)
Ioni¤ 26.6.2008 08:40 tällä palstalla
Perustuslakivaliokunta toteaa "Ehdotetulla sääntelyllä ei puututa kansalliskielten asemaan lukiokoulutuksen opetuskielinä tai oppiaineina. Ehdotus voidaan näiltä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä." Huomatkaa sana "oppiaineina", joka jäi vaivaamaan valiokunnan lausunnossa.
Vastakohtaispäätelmänä voisi lauseen todeta tarkoittavan sitä, että mikäli kansalliskielten asemaan opetuskielinä tai oppiaineina puututtaisiin se olisi lainsäädännöllisesti tehtävä perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Oman käsitykseni mukaan perustuslain 17 §:n 2 momentin säännös suo perustuslaillisen suojan omakieliselle opetukselle. Näin myös perustuslakivaliokunta: "Kouluolojen ja opetuksen järjestämisen näkökulmasta perustuslain 17 §:n 2 momentin säännöksissä on valiokunnan mielestä keskeisesti kysymys jokaisen oikeudesta saada oman kielen opetusta ja opetusta omalla kielellään" Kyse on perustuslain k.o säännöksen sisältämästä velvoitteesta huolehtia maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.
Sen sijaan käsittääkseni kansalliskielen pakollisuus oppiaineena ei sisälly perustuslain 17 §:n 2 momentin velvoitteisiin. Kielilaissa on todettu ne velvoitteet, jotka ovat olemassa viranomaisten ja tuomioistuinten velvollisuutena turvata jokaiselle oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä. Kyse ei tässä ole siitä, että koulutuksellisesti pyrittäisiin mahdollisimman kattavasti saamaan riittävä kielitaito koko kansalle kansalliskielten suhteen. Käsittääkseni historiallisessa suhteessa tilanne oli vanhan kansakoulun aikaan sellainen, ettei yleissivistävään peruskoulutukseen (kansa- ja kansalaiskoulu) sisältynyt toisen kansalliskielen opetusta. Mikäli perustuslain 17 §:n 2 momentin ja sitä myötä kielilain keskeinen tavoite oikeudesta käyttää omaa kieltään viranomaisissa ja tuomioistuimissa vaarantuu riittävänä toimena voidaan pitää ruotsinkielen opetuksen erityistä tukemista ja myös virkamiesten kielitaitoa lisäävien kannustusjärjestelmien käyttöä.
Kielilaki ja laki julkisyhteisöjen henkilöstön kielitaidosta pohjautuvat perustuslailliseen toimeksiantoon, jonka perusteella on täsmennetty perustuslain 17 §:n säännös käytännön tasolla.
Tässä nuo valiokunnan perustelut. Hieman ristiriitaiset mielestäni.
Ioni¤ 25.6.2008 14:07
Perustelu löytyvät eduskunnan sivuilta lukiolain käsittelytiedoista. Kyseessä on Perustuslakivaliokunnan lausunto 12/2004. Lukiolain muuttamista ei nähty perustuslakikysymyksenä.
Otettakoon suora teksti valiokunnan lausunnosta
"Laista ehdotetaan poistettaviksi säännökset, joiden nojalla ylioppilastutkinnosta on toimeenpantu kokeiluja. Perustuslain yhdenvertaisuussäännösten näkökulmasta valiokunta puoltaa esitystä pitkään jatkuneiden ylioppilastutkinnon rakennekokeilujen päättämisestä (PeVL 58/2001 vp , s. 2/II).
Suomi ja ruotsi ovat perustuslain 17 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalliskielet. Pykälän 2 momentissa edellytetään lailla turvattavaksi jokaiselle oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä. Momentti sisältää lisäksi julkiseen valtaan kohdistuvan toimeksiannon huolehtia maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.
Perustuslain säännöksillä kielellisistä oikeuksista on perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan merkitystä esimerkiksi koulu- ja muiden sivistysolojen järjestämisessä (HE 309/1993 vp , s. 65). Kouluolojen ja opetuksen järjestämisen näkökulmasta perustuslain 17 §:n 2 momentin säännöksissä on valiokunnan mielestä keskeisesti kysymys jokaisen oikeudesta saada oman kielen opetusta ja opetusta omalla kielellään. Tätä tukee lukio-opetuksen osalta myös perustuslain 16 §:n säännös muun kuin perusopetuksen saatavuudesta erityisten tarpeiden mukaisesti. Opetuksen päätteeksi toimeenpantavan ylioppilastutkinnon olemassaolo tai tutkinnon yksityiskohtainen rakenne taikka suorittamistapa tai -muoto sen sijaan eivät valiokunnan käsityksen mukaan ole oppilaan kielellisten perusoikeuksien kannalta merkityksellisiä seikkoja.
Ehdotetulla sääntelyllä ei puututa kansalliskielten asemaan lukiokoulutuksen opetuskielinä tai oppiaineina. Ehdotus voidaan näiltä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Sääntelyllä voi valiokunnan mielestä olla pitkällä aikavälillä välillisiä vaikutuksia perustuslain 17 §:n 2 momentissa jokaiselle turvattuun oikeuteen käyttää äidinkieltään tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa. Tällaisia vaikutuksia saattaa ilmetä, jos lukio-opiskelijat esimerkiksi enenevästi jättäisivät toisen kotimaisen kielen kokeen ylioppilaskirjoituksissa suorittamatta. Tämä taas voi heijastua lukion suorittaneiden edellytyksiin täyttää esimerkiksi virkamiehille säädettyjä kielitaitovaatimuksia. Valiokunta pitää näiden seikkojen vuoksi tärkeänä, että valtioneuvosto seuraa kansalliskielten opetuksen ja opiskelun yhtä hyvin määrällistä kuin laadullista kehitystä ja ryhtyy tarvittaessa toimiin perustuslaissa taattujen kielellisten oikeuksien toteutumisen turvaamiseksi. Valiokunta muistuttaa, että valtioneuvosto antaa kielilain 37 §:n perusteella vaalikausittain eduskunnalle hallituksen toimenpidekertomuksen oheisaineistona käytettäväksi kertomuksen kielilainsäädännön soveltamisesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta sekä tarpeen mukaan muistakin kielioloista"