Sanokaa mitä järkeä on tulla kaapista ulos?
Miksi tulla kaapista?
kaapissa oleva
281367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Määrittele kaapista tuleminen ensin. Kuitenkin kyse on rakkaudesta toiseen ihmiseen, joka on yksityinen asia. Mutta jos haluat saattaa oman onnesi muiden tietoon, niin ehkä sitten olisi ideaa tulla kaapista?
En tiedä, itsekin olen vielä kaapissa, joten...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8661382
Tultiin ulos.
Jotkut sanoo, et elämä on helpompaa, ku tulee ulos kaapista. Mä oon kertonu ihan vaan parille tyypille ja kyllä se mua tietysti helpotti. Silti mä oon osittain kaapissa ja aion jatkossakin miettii sen, missä ja kelle mä kerron.
Homot kuitenkin joutuu aina miettiin, kelle ne kertoo ja millon vai kertooks koskaan. Ne, jotka sanoo, et on helppoo olla avoimesti homo, ni niiden kaveripiiri koostuu pelkistä DTM:n kaakattavista kanahomoista ja ns. hetero-faghageista.
"Homot kuitenkin joutuu aina miettiin, kelle ne kertoo ja millon vai kertooks koskaan. Ne, jotka sanoo, et on helppoo olla avoimesti homo, ni niiden kaveripiiri koostuu pelkistä DTM:n kaakattavista kanahomoista ja ns. hetero-faghageista"
- ensimmäinen lause pitää jokseenkin paikkansa, mutta jos ottaa käytännökseen vastata asiallisesti kysyvälle rehellisesti olevansa homo, niin se on silloin kerrasta poikki, jos kysyjä ei hyväksy asiaa, niin olkoon hyväksymättä, kysymyshän on omasta elämästäni ja mitä tulee tuohon loppu juttuusi, niin mitähän tuohonkin vastaisi; ainakin ajatusmaailmasi on kiertynyt pieneksi ns. hesalais sisäsiittoisuudeksi, ystävä hyvä, elämää on kehä3 ulkopuolellakin, ainakin oma ystäväpiiri koostuu enimmäkseen aivan tavan heteroista, miehistä ja naisista, homouttani harjoitan sitten ihan tavallisten homojen kanssa, jos nyt ymmärrät mitä heillä tarkoitan...niin, ja on todellakin helppo olla avoimesti homo, ihan tavallisessa keskikokoisessa savolaisessa pitäjässä, jossa lähes jokainen tunteee toisensa, joten ns. "kaappi-homona" heittää elämänsä aivan turhaan/hukkaan
Totta kai asiallisesti kysyvälle voi kertoo rehellisesti olevansa homo, niin mäkin teen, mut jos vastaan kävelee skinin näkönen tyyppi, joka näyttää siltä, et vois vetää turpaan, jos kuulee rehellisen vastauksen, ni siinä vaiheessa normaali itsesuojeluvaisto puuttuu peliin.
Niin ku mä jo kerroin, ne joiden mielestä on helppoo olla avoimesti homo (siis kailottaa homouttaan joka paikassa miettimättä seurauksii), niiden kaveripiiri tosiaan koostuu DTM:n kanahomoista ja hetero-faghageista. Todellisuudessa kuitenkin me kaikki homot ollaan enemmän tai vähemmän kaapissa. Vai kävelet sä muka poikaystäväs kanssa julkisesti käsi kädessä kaduilla? Tietysti helpompaa on olla homo sillon, jos läheisimmät tietää. Mun läheiset tietää muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ei se kaikille kuulu. Mä en kulje pitkin seinii kaupungilla ja pelkää joka hetki paljastuvani homoks. Jos mä paljastun jolleki, ni sit paljastun.
Elämää on Kehä III:n ulkopuolellakin (niin ku myös sen sisäpuolellaki). Täytyy laajentaa oma kaveri- ja tuttavapiiri (poislukien sukulaiset) Kehä III:n ulkopuolelle ennen ku huomaa elämän monimuotosuuden. Kaikki ei suinkaan elä niin ku sä tai mä. Mä en tyrkyä omaa elämääni tai mielipiteitäni kellekään, kuhan vaan kerron omista kokemuksistani ja mielipiteistäni. Kukin eläköön tyylillään, näin toimii elämää.
Onko dtm ainoa paikka pääkaupunkiseudulla, saati sitten muualla Suomessa olla ulkona kaapista?
En mä usko, et on. On kai niitä muitaki homobaarei, esim. Turussa, Tampereella, Oulussa... Pointti oli, et on helpompi olla avoimesti homo, jos kaveripiiri koostuu toisista homoista ja homoystävällisistä heteroista.
Ulostulon ydin ja selkein syy on itsensä kunnioittaminen, se että ymmärtää olevansa hyväksynnän arvoinen ja tietää että on oikeus rakastaa avoimesti ja saada rakkautta. Lisäksi se voi helpottaa myös jonkun läheisesi ulostuloa.
"avoimesti homo (siis kailottaa homouttaan joka paikassa miettimättä seurauksii)"
Aivan kuten avoimesti heterotkin kailottaa heterouttaan kaikkialla ja kaikille? Käyttäytyvätkin niin pirun heteromaisesti, mokomat avoimet elvistelijät. Panee vihaksi tuommoinen.. :D
Joo, no kukin kokee asiat tavallaan, mutta itselleni avoimesti homona eläminen ei nyt ihan tuota tarkoita. =)
"Joo, no kukin kokee asiat tavallaan, mutta itselleni avoimesti homona eläminen ei nyt ihan tuota tarkoita. =)"
Mitä se sit tarkottaa? Jos sä et sitä joka paikassa kailota, ni sillonhan sä OOT enemmän tai vähemmän kaapissa. Tuskin sä sentään otsaas oot tatuoinu, et "mä oon homo"...
Mä ite oon osittain kaapissa. Ne, joille mä oon kertonu, tietää. Mä en salaile sitä, mut en myöskään kailota.
Tehtävä sulle: määrittele sä vuorostas, mitä kaapissa oleminen sun mielestä tarkottaa. Mä oon jo omalta kohdaltani määritelly sen.
Ja mihin tulokseen päädyit?
Täysin kaapissa= Kukaan ei tiedä sun homoudesta, sulla ei oo aikomustakaan kertoo sitä kellekään, sä koitat salata sen ja mietit kauhulla, mitä seuraa, ku joku saa tietää. Mitä sukulaiset sanoo? Tai naapurit? Kavereista puhumattakaan. Sulla voi olla kulissiakka ja pari rääkyvää kakaraa riesanas ja sä onnetonta perhehelvettii, joka pilaa sun elämän ja murskaa sun mielenterveyden.
Osittain kaapissa= Sun läheiset tai ainakin osa niistä tietää, mutta sä kuitenkin silti harkitset tarkkaan, kelle sä kerrot, missä ja millon. Sä et kulje kaupungilla seinän viertä pitkin luimistellen ja joka hetki miettien, millon sä paljastut homoks ja jos sä paljastut, se ei oo sulle mikään ongelma. Sä et kuitenkaan homouttas joka paikassa kailota etkä pidä huolta siitä, et kaikki varmasti tietää sun olevan homo - sellasetki, joita asia ei millään tavalla kosketa.
Avoimesti homo= Sä pukeudut stereotyyppisesti, puhut kanamaisesti kaakattaen, sun kaveripiiri koostuu kaakattavista kanahomoista ja homoi fanittavista - yleensä naispuolisista - heteroista. Sun koko olemus henkii homomaisuutta, sulle homouden esiintuominen myös sellasissa yhteyksissä, joissa se ei oo ollenkaan tarpeen, on itseisarvo sinänsä. Sä et voi ymmärtää, miks kaikki homot ei kailota homouttaan joka paikassa, miks kaikki ei pukeudu stereotyyppisesti ja miten jonkun kaveripiiri VOI koostuu ei-stereotyyppisistä tavispersoonista.
Nää oli tarkotuksella tehty mahdollisimman kärjistäen ja stereotypioita korostaen. Nauttikaa lukuelämyksestä!
Hyvin kirjoitit...
:)
Olen tavallaan osittain kaapissa, kun olen bi.
Ei mitään. Joillekin ihmiselle aikanaan kerroin asiasta ja se aiheutti vain ongelmia. Sen jälkeen olen päättänyt että minun seksuaalisuus ei kuulu kenellekään, ei minuakaan kiinnosta esim missä asennossa vaikkapa työkaverit seksiä harrastavat. Kukin pysyköön kaapissaan.
"Avoimesti homo= Sä pukeudut stereotyyppisesti, puhut kanamaisesti kaakattaen, sun kaveripiiri koostuu kaakattavista kanahomoista ja homoi fanittavista - yleensä naispuolisista - heteroista. Sun koko olemus henkii homomaisuutta, sulle homouden esiintuominen myös sellasissa yhteyksissä, joissa se ei oo ollenkaan tarpeen, on itseisarvo sinänsä. Sä et voi ymmärtää, miks kaikki homot ei kailota homouttaan joka paikassa, miks kaikki ei pukeudu stereotyyppisesti ja miten jonkun kaveripiiri VOI koostuu ei-stereotyyppisistä tavispersoonista."
Sanoi kirjoittaneesi tuon aivan tahallaan ja tarkoituksella provosoivaksi, vapaa maa ja vapaa sana, mutta joku maan hiljainen hissukka saattaa otta tuonkin todesta. Minulle "avoimesti homo" tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että elän aivan normaalia, vaihtelevalla menestyksellä, elämää, enkä tietenkään kailota suu pyöreänä; "hei katsokaa, olen homo" ja ei tule mieleenikään kenellekkään tuntemattomalle vastaantulijalle, skini tai ei, alkaa huutelemaan, että olen homo, en korosta pukeutumisella yms. homouttani, mutta jos jolloinkin jossain ihmisten kesken keskusteluissa minulta kysytään asiallisesti, olenko homo, niin vastaan suoraan olevani, itselleni nämä kaappihomojutut on olleet tuntemattomia asioita, koska en ole elämässäni kertaakaan tarvinnut kieltää itseäni, olen homouteni kanssa kavanut hamasta lapsuudesta asti, joten nämä lokeroinnit tuntuvat aika tavalla käsittämättömille, on varmaan helvetillistä elää itselleenkin valehtelemalla kaksoiselämää, muuten, onkohan elämä pelkästään "homoyhteisön" keskuudessa mitenkään onnen ja autuuden syleilyä, me homot kun olemme kumminkin aika "mustasukkaista" lajia
Hyvin provottu, kun taas täällä kirjoittelen.. :D
Micken kärjistelty kuvaus täysin kaapissa olevasta vastaa melko pitkälti omaa näkemystäni. Osittain kaapissa taas napsahtaa omalta osaltani avoimena elämiseen, freegay kuitenkin kuvasi tätä näkemystäni hieman paremmin. Micken avoimena elämisen näkemys on taasen jotain varsin mystistä ja itselleni tuntematonta. Ei kai kukaan nyt kavereitaan pane vaihtoon, kun kaapista astuu, tai ala koukistella pikkurilliä ja puhua nasaaliäänellä sekä keikutella peppua piukoissa valkoisissa farkuissaan ympäri kaupunkia silkasta avoimuuden ilosta (näin kärjistettynä)? Jokainen tietenkin on sellainen kuin on, ja käytös, pukeutuminen, kaveripiiri ym. elää ja muuttuu koko ajan.
Normaalissa kanssakäymisessä ei seksuaalisella suuntautumisella ole mitään väliä. Ei kukaan heterokaan tule esittäytymään: "Hei, olen hetero", tai ehdottele hävyttömyyksiä jokaiselle vastaan tulevalle vastakkaisen sukupuolen edustajalle saatika muuten vain himoa heistä jokaista. Koska Micke on omien sanojensa mukaan vielä osittain kaapissa, niin hänelläkin saattaa vielä heterotuttavia olla, joten varmaan tämän tiesikin jo. Joten vastapallona voisinkin heittää kysymyksen: mitä eroa sinun mielestäsi on avoimella heterolla ja avoimella homolla?
Kun nyt tavallaan kysyttiin, niin voin kertoa, että koen eläväni melkoisen avoimena homona. Työyhteisössä tiedetään, kaverit ja suurin osa sukulaisista tietää (aivan, vain osa, koska en ole kokenut tarpeelliseksi tehdä soittokierrosta jokaiselle sukulaiselle ja kertoa itsestäni, koska homous ei määrittele minua serkkuna, veljenpoikana, lapsenlapsena tai muuna vastaavana, varsinkaan jos täytyy jollekulle soittaa ja raportoida elämästäni, sillä ne läheiset ovat osa arkista elämääni). Jos joku asiallisesti suoraan kysyy seksuaalista suuntautumistani, en koe ongelmaksi kertoa olevani homo. Asiallisella kysymisellä en toki tarkoita tilanteita, joissa otsaanlyöntikilpailu tuntuu todennäköisimmältä vaihtoehdolta. Tuskin kukaan täysissä järjissä oleva vastaa myöntävästi, jos kysytään: "Haluatko puukosta?" (näin kärjistettynä).
Se on hyvä, jos on sinut itsensä kanssa ja pärjää elämässä. Itse olen nykyisessä suhteessani päässyt tähän onnelliseen asemaan, ja toivon sitä samaa kaikille tätä palstaa lukeville ihmisille.
Mitä eroo on avoimella heterolla ja avoimella homolla?
Mielenkiintonen kysymys. Mun mielestä ero on siinä, et heteron ei varsinaisesti tarvii olla "avoimesti" hetero, koska heterona oleminen on eräänlainen normi yhteiskunnassa: oletetaan automaattisesti, et jokanen on hetero, jollei se muuta todista. Heteron ei tarvi miettii, onks se kaapissa vai ei, koska heteron suuntautuminen hyväksytään norminmukasesti poikkeuksetta. Avoimesti heteroo ei siis tavallaan oo olemassa, koska heterous on heteronormatiivisessä yhteiskunnassa kaikissa tilanteissa hyväksytty.
Homo puolestaan joutuu miettiin kahteen tai jopa useempaankin kertaan, onks se kaapissa täysin vai osittain vai täysin avoimesti homo (ja saa samalla paskaa sankokaupalla niskaansa, jos on täysin avoimesti homo). Homon suuntautumista ei yhteiskunnassa kuitenkaan hyväksytä täysin ja homon oletetaan automaattisesti olevan hetero, jollei se muuta todista tai oo niin homomainen (lue kuvaus mun edellisestä viestistä), et sen homous on päivänselvää kaikille. Homo joutuu aina miettiin sitä, kelle kertoo ja jos kertoo, ni miten ihmiset suhtautuu.
Tiivistäen: heteron ei siis tarvi miettii avoimuus- ja kaappikysymyksii, homo puolestaan joutuu miettiin niitä ihan jokapäiväsessä elämässään.
""homo puolestaan joutuu miettiin niitä ihan jokapäiväsessä elämässään.""
jos todella kohdallas asia on näin, niin raskasta taakkaa kannat, ei,ei todellakaan avoimesti homona oleminen tarkoita, että olemistaan joutuu joka päivä miettimään, saati sitä toisille todistelemaan, eikä arkipäiväisessä kanssakäymisessä muitten(heteroitten)kanssa toisten seksuaalinen kiinnotuneisuus ole mikään aktuelli asia
Herra Freegay, ei mua tarvi herrotella, mä en oo niin hieno. :) Mut asiaan.
"ei todellakaan avoimesti homona oleminen tarkoita, että olemistaan joutuu joka päivä miettimään"
No, tietenkään avoimesti homot ihmiset ei olemistaan muille todistele eikä mieti sitä joka päivä. Muutenhan toisten ihmisten halveksunnan sietäminen ois varmaan aika rankkaa tilanteissa, joissa pitää varmistaa, et jokaikinen, jonka sä päivän aikana tapaat, tietää sun olevan homo. Tietysti järkevämpää ois olla osittain kaapissa ja kertoo pelkästään vaan niille, joille asia oikeesti kuuluu. Niin mä omalla kohdallani oon tehny eikä se oo likikään niin rankka ku sun valitsema tie.
Minullakin olisi sanani sanottavana mutta sitä ennen haluan tietää että minkä ikäistä porukkaa täällä on?
Ai, miks sä haluut tietää ihmisten iät?
No, mä oon just nyt 19, mut kohta 20...
Onnittelut Mickelle!
18 tuli eilen lasiin ja vieläkin päätä särkee.
:)
Onnee täysikäselle! 18 on hyvä ikä. ;) Ilmeisesti tuli oltuu baarissa eilen? :)
No ihan vain sen takia että haluan keskustella tällaisista asioista ja muutenkin mielummin nuorten kuin keski-ikäisten naakkojen kanssa, mutta hyvältä näyttää.
Mutta nyt itse asiaan, elikkä itse olen täysin kaapissa ja jos tulen joskus osittain ulos niin teen sen vasta sitten jos tapahtuu se ihme että löydän sen oikean, mutta silloinkaan en kerro homoudestani muille kuin sille oikealle, koska kukaan muu ei tee sillä tiedolla yhtään mitään. Mutta näyttää siltä että ennen kuin se meikäläisen kohdalla tapahtuu niin lehmätkin lentävät ennen sitä. Kuten varmaan huomaatte niin elämäni ei ole ollut helppoa, olen ollut ihastunut/rakastunut ainakin 100 kertaa mutta mikä pahinta niin koskaan en ole saanut rakkaudelle vastakaikua, ja pahaa pelkään että kaikki kohteet ovat olleet heteroita. Vaikka vanha sananlasku kertoo että "niin metsä vastaa kuin sinne huudat", niin voin sanoa että ei pidä paikkaansa nimi merkillä kokemusta on.
Jos haluaa ehdottomasti oll akuten heterotkin, niin sitten tulee kaapista. Voi myös olla homo niin, että vain rivien välistä ymmärretään. Kuten minä. Olen 40-vuotias miehekäs mies, en koskaan puhu naisista tai katsele heidän peräänsä, minua ei kiinnosta lätkä ja jalkapallo tai formulat, mutta kulttuurielämä kyllä. On sanomattakin selvä, että olen homo, niille jotka yhtään viitsivät asiaa ajatella. Minun ei tarvitse tehdä suuntautumisestani minkäänlaista numeroa tai tulla suurells showlla mistään kaapista ulos.
tätä; micke880 ja kaappihomo; "vanhempi tietää mitä on olla nuori, mutta nuori ei tiedä, mitä on olla vanhempi" ja "elämää opitaan vain elämällä sitä" eli kaikille tulee eteen se "keski-ikäisten naakkojen" osa, kannattaa siis suhtautua tulevaan sillä silmällä, että voi joutua joskus "vastuuseen" sanomisistaan, itse sain onneksi nuoruudessani myös kavereita vanhemmista miehistä ja opin ajoissa ymmärtämään ja tietämään ns. elämän realiteettejä, nuorena kuvittelee helposti olevansa voittamaton, mutta kun se elämä ei ihan mene omien halujen ja tahdon mukaan.
Ja kerran vielä; avoimena homona eläminen on aivan verrattavissa pkm/heteron elämään, noin arkipäivässä, koko homoutta ei todellakaan tarvitse ajatella 24/7 vielä vähemmän mitä muut mahdollisesti siitä ajattelevat, enemmän on heteroystäviä(luonnollisesti) niin työssä kuin vapaallakin ja harrastuksissa, ja se mitä sitten teen kotonani ja makuuhuoneessa, ei kuulu hevon helvettiä kenelläkään muulle.
Ja jos haluaa asua yksin, ei tarkoita, että on yksinäinen, kaikki ei ole pariutumishaluisia, ei lähestulkoonkaan, sen tulette sitten aikananne huomaamaan, kun yritätte väkisin etsiä sitä elinikäistä kumppania ja huomaatte, että siinähän se sitä etsiessä elämä hujahtaakin ohi.
Kumminkin, kaunista talvea ja kukkivaa kesää odotellessa, raottakaa kaappinne ovia ja alkakaa elää.
20 tuuman nauloja, jolla voitte naulata kaappinne ovet tiukasti kiinni...