Epävarmuus itsestään.

Eli en muista tarkkaan milloin on alkanut, olen aina ollut hirveän epävarma itsestäni ja olen nainen. En ole niinkään ujo vaan epävarmuus ilmenee ystävyyssuhteissa ja myös miesten tapaamisessa. Eli jos tapaan miehen joka kiinnostaa minua eli tälläinen sosiaalinen menestyvä mies, niin en osaa olla,vaan koko ajan mietin miltä näytän hänen silmissään ja tulkitsen hänen eleitään ym. Tarkkailen itseäni myös, epävarmuus ilmenee myös että kun mies kysyy minulta jotain niin tuntuu että haisen pahalta, vastaan hiljaa ja yleensä joudutaan kysymään uudestaan että mitä sanoin, katson poispäin tai alaspäin. En vain osaa rentoutua vaan olen äärettömän epävarma, vastaan lyhyesti kysymyksiin. Sitten en osaa kysyä oikeita kysymyksiä mieheltä vaan menen lukkoon ja odotan että hän kysyy minulta. Jos taas otan alkoholia niin se on päinvastainen vaikutus, tulen rennoksi ja liian innokkaaksi ja avoimeksi ja kerron kaiken. Siis tyypillisen alkoholistin tavoin. Alkoholia otan harvoin kuitenkin. Alkoholi vaikuttaa myös niin että teen aloitteita suhteessa mieheen eli saatan suudella jne. mikä on noloa. Näin on käynyt usein..
Ystävyyssuhteita minulla ei ole kuin yksi. Ja ystävyyssuhteiden luomisessa myös ongelmana epävarmuus mikä karkoittaa muut pois. Eli keskustelussa en pysty kuuntelemaan toisen asiaa loppuun vaan saatan keskeyttää sen ja ruveta kertomaan itse. Tämä sen takia että kätken sen että toinen huomaisi miten minä olen epävarma. Myös sama kysely on hankalaa eli en keksi mitään kysyttävää.
Onko kellään samaa ja mistä apua? Olen nyt käynyt pari kertaa yksitt. terapeutilla mutta vielä en tiedä onko apua, lähinnä itseanalyysia ja toinen kyselee välillä ja ohjaa keskustelua.