Eli en muista tarkkaan milloin on alkanut, olen aina ollut hirveän epävarma itsestäni ja olen nainen. En ole niinkään ujo vaan epävarmuus ilmenee ystävyyssuhteissa ja myös miesten tapaamisessa. Eli jos tapaan miehen joka kiinnostaa minua eli tälläinen sosiaalinen menestyvä mies, niin en osaa olla,vaan koko ajan mietin miltä näytän hänen silmissään ja tulkitsen hänen eleitään ym. Tarkkailen itseäni myös, epävarmuus ilmenee myös että kun mies kysyy minulta jotain niin tuntuu että haisen pahalta, vastaan hiljaa ja yleensä joudutaan kysymään uudestaan että mitä sanoin, katson poispäin tai alaspäin. En vain osaa rentoutua vaan olen äärettömän epävarma, vastaan lyhyesti kysymyksiin. Sitten en osaa kysyä oikeita kysymyksiä mieheltä vaan menen lukkoon ja odotan että hän kysyy minulta. Jos taas otan alkoholia niin se on päinvastainen vaikutus, tulen rennoksi ja liian innokkaaksi ja avoimeksi ja kerron kaiken. Siis tyypillisen alkoholistin tavoin. Alkoholia otan harvoin kuitenkin. Alkoholi vaikuttaa myös niin että teen aloitteita suhteessa mieheen eli saatan suudella jne. mikä on noloa. Näin on käynyt usein..
Ystävyyssuhteita minulla ei ole kuin yksi. Ja ystävyyssuhteiden luomisessa myös ongelmana epävarmuus mikä karkoittaa muut pois. Eli keskustelussa en pysty kuuntelemaan toisen asiaa loppuun vaan saatan keskeyttää sen ja ruveta kertomaan itse. Tämä sen takia että kätken sen että toinen huomaisi miten minä olen epävarma. Myös sama kysely on hankalaa eli en keksi mitään kysyttävää.
Onko kellään samaa ja mistä apua? Olen nyt käynyt pari kertaa yksitt. terapeutilla mutta vielä en tiedä onko apua, lähinnä itseanalyysia ja toinen kyselee välillä ja ohjaa keskustelua.
Ystävyyssuhteita minulla ei ole kuin yksi. Ja ystävyyssuhteiden luomisessa myös ongelmana epävarmuus mikä karkoittaa muut pois. Eli keskustelussa en pysty kuuntelemaan toisen asiaa loppuun vaan saatan keskeyttää sen ja ruveta kertomaan itse. Tämä sen takia että kätken sen että toinen huomaisi miten minä olen epävarma. Myös sama kysely on hankalaa eli en keksi mitään kysyttävää.
Onko kellään samaa ja mistä apua? Olen nyt käynyt pari kertaa yksitt. terapeutilla mutta vielä en tiedä onko apua, lähinnä itseanalyysia ja toinen kyselee välillä ja ohjaa keskustelua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä olen itse ihan samanlainen mitä kuvailit itsestäsi. Mulla se johtuu siitä kun olen niin kauan ollut narsistisen ihmisen elämässä ja oma minuuteni on kokonaan käytännössä hänellä, tunnen/tunsin olevani riippuvainen hänestä ja soitin hänelle heti jos olin epävarma jostain..en osannut itse hoitaa asiaa koska minuuteni ja itseluottamukseni oli käytännössä hänen käsissään.
Olen nyt repinyt itseni hänestä irti ja en edes halua nähdä häntä enää, paine tulee heti ja ahdistun kun edes ajattelen häntä.Kun puhelin soi niin pelästyn heti kun pelkään että hän soittaa mulle.
Myöskin minä kun saan alkoholia niin rentoudun ja monasti tekis mieli soittaa hälle ja sanoa suorat sanat ja paineet pois mitä hän on aiheuttanut.
Onko sulle jotain sattunut aikasemmin jonkun kans mikä on jäänyt ikäänkuin päälle...se juttu voi olla todella läheinen asia niinkuin omani oli osa mun elämää...tajusin sen vasta liian myöhään. Nyt paranen siitä ja yritän ajatella itsestäni positiivisesti. itse käyn myös terapiassa tämän takia. Sielä pitää muistaa olla rehellinen ja sanoa tasan miltä tuntuu
Aloita joistain tosi pienistä asioista joita teet rohkealla mielellä. Mene vaikka kauppaan jotkin semmoiset vaatteet päällä mikä ei ole sun tyyliä ja kävele ylpeydellä...laita tukka jotenki erilailla.Ihastele itseäsi peilistä ja ajattele positiivisesti. Tai tee yleensäkkin jotain mikä hieman pelottaa mutta ajattele että "mä en kuole tähän ja teen tämän ylpeänä itsestäni".
Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan ja leuka pystyyn vaikka se kuinka tuntuu pahalta.
haluaisin kirjoittaa sinulle olet aivan kuin minä..e-mailin kautta miel. itse körsin myös narsistisesta ihmisuhteesta.