Miten te ihmiset koette sen, että jos olette päättäneet tehdä abortin, niin tunnetteko olevanne lapsen äiti/isä?
Itse jouduin vaikean valinnan eteen noin kuukausi sitten. Raskaus oli edennyt yli 12rv:n ja valinta oli todella vaikea. Päädyin aborttiin.
Näin myöhemmin on alkanut miettimään lasta, ja monet itkut on asian tiimoilta itketty.
Olisi mukava kuulla ajatuksia muilta toimenpiteen kokeneilta !
Itse jouduin vaikean valinnan eteen noin kuukausi sitten. Raskaus oli edennyt yli 12rv:n ja valinta oli todella vaikea. Päädyin aborttiin.
Näin myöhemmin on alkanut miettimään lasta, ja monet itkut on asian tiimoilta itketty.
Olisi mukava kuulla ajatuksia muilta toimenpiteen kokeneilta !
Vastaukset 84
Vanhimmat
jotka eivät ole tehneet aborttia, mutta jotka ovat vain ja ainoastaan täällä tuomitsemassa muita ja pönkittämässä omaa egoaan. Täältä saa pian pahan mielen, koska tämä ei ole varsinaisesti vertaistukipalsta, vaan lähinnä syyllistämispalsta.
Kyllä pidän itseäni lapseni äitinä. Aikaisemmin en pitänyt, mutta nyt jälkeenpäin on tullut ymmärettyä niin paljon asioita, että en voi väittää ettenkö olisi sen kyseisen lapsen äiti. Jokainen ajattelee eritavalla, mutta minä ainakin henkilökohtaisesti ajattelen asian näin. Varsinkin nyt kun olen uudestaan raskaana niin tajuan vieläkin koko ajan enemmän asioita. Ja pidän itseäni tämän "uuden" lapsen äitinä jo nyt, mikä muukaan sille olisin. Vaikka raskaus nyt onkin vasta 8. viikolla.
Aborttiani olen katunut oikeastaan enemmän kuin mitään muuta ja se tulee aina olemaan koko elämäni hirvein kokemus, sitä on aivan turha kieltää. Aikaisemmin kielsin kaiken, ajattelin että "ei tunnu missään", "ei se ollut edes lapsi vielä enkä ole tappanut ketään tai mitään" yms., mutta nyt ajattelen aivan eritavalla. Mm. sellaisten asoiden myötäminen itselle, kuten vaikka että abortoitu alkio tosiaan oli oma lapsi ja hänet minä kirjaimellisesti tapoin, on ollut vaikeaa mutta myös auttanut asian läpikäymistä ja käsittelyä. Tästä syystä varmasti nykyään ajattelen itseni abortoimani lapsen äidiksi. Siis siitä syystä että olen ymmärtänyt "abortin todellisuuden", enkä enää yritä kieltää tai kaunistella asoita tai tunteita asian tiimoilta. Tuskinpa muuten ajattelisin itseäni lapseni äidiksi.
Nyt joku abortinvastustaja varmaan tarttuu tähän kun abortin tehnyt myöntää katuvansa tekoaan. Ei se kuitenkaan kaikilla mene näin, toiset katuu ja toiset ei. Jos päätöksen on itse tehnyt ja saanut rauhassa miettiä, niin silloin tuskin katuu. Pahalta varmasti silti tuntuu, mutta tuskin jää sen asian kanssa paikoilleen, jos on ollut aivan varma että haluaa abortin. Niin, kun minä en ollut koska minua painostettiin ja osiltaan jopa pakotetiin aborttiin, enkä mielestäni itse tehnyt koko päätöstä. Tai siis tuntuu siltä etten saanut itse päättää tai edes sanoa omaa mielipidettä tai mitään siitä mitä itse haluan, piti vaan olla hiljaa piipahtaa tohtorilla ilman että kukaan saa tietää. Tästä syystä kadun, jos itse olisin saanut päätökseni tehdä niin en todellakaan katuisi. Nimittäin päätökseni olisi ollut se toinen... Noh, tulipahan purettua, ehkä tästä oli jollekkin jotain iloa :D
"Aikaisemmin kielsin kaiken, ajattelin että "ei tunnu missään", "ei se ollut edes lapsi vielä enkä ole tappanut ketään tai mitään" yms., mutta nyt ajattelen aivan eritavalla. Mm. sellaisten asoiden myötäminen itselle, kuten vaikka että abortoitu alkio tosiaan oli oma lapsi ja hänet minä kirjaimellisesti tapoin, on ollut vaikeaa mutta myös auttanut asian läpikäymistä ja käsittelyä. Tästä syystä varmasti nykyään ajattelen itseni abortoimani lapsen äidiksi. Siis siitä syystä että olen ymmärtänyt "abortin todellisuuden", enkä enää yritä kieltää tai kaunistella asoita tai tunteita asian tiimoilta."
Antoi varmasti monelle tekonsa tällä tavoin parhain päin selittelijälle aiheellisen piston jonnekin syvälle....
hyvää lainata tekstistä sen osan joka tulee juuri ennen
"Nyt joku abortinvastustaja varmaan tarttuu tähän kun abortin tehnyt myöntää katuvansa tekoaan. Ei se kuitenkaan kaikilla mene näin, toiset katuu ja toiset ei. Jos päätöksen on itse tehnyt ja saanut rauhassa miettiä, niin silloin tuskin katuu. Pahalta varmasti silti tuntuu, mutta tuskin jää sen asian kanssa paikoilleen, jos on ollut aivan varma että haluaa abortin. Niin, kun minä en ollut koska minua painostettiin ja osiltaan jopa pakotetiin aborttiin, enkä mielestäni itse tehnyt koko päätöstä. Tai siis tuntuu siltä etten saanut itse päättää tai edes sanoa omaa mielipidettä tai mitään siitä mitä itse haluan, piti vaan olla hiljaa piipahtaa tohtorilla ilman että kukaan saa tietää. Tästä syystä kadun, jos itse olisin saanut päätökseni tehdä niin en todellakaan katuisi."
luitko edes koko juttua vai huusitko "HURRAA" ja lähdit omaa viestiä kirjoittamaan lukematta loppuun? =)
toi tekstinpätkä sitä aiempaa asiaa muutti..?
Harmittaako että joku todellisuuden näkevä ja myöntävä "paljastaa" täällä niin kiusallisesti useiden muidenkin abortin turmeleman psyyken koossapitämisen taktiikoita? Sinunkin? :)
...käänneetäisiin postiiiviseksi, edes jollakin tasolla, voitko pohtia ja kertoa julkiseksi myös sen, miten kuvittelet, että tilanteesi voisi olla nyt toinen. Eli mikä olisi saanut sinut avaamaan silmäsi tarpeeksi ajoissa? Tuntuuko sinusta, että kanssasi ei juteltu silloin tarpeeksi? Kenen kanssa juttelusta olisit uskonut olevan hyötyä? Olsiko lääkäri saanut sinut tajuamaan jo tarpeeksi ajoissa, että olet menossa tapattamaan omaa tulevaa lastasi, vai olisiko keskustelijan pitänyt olle joku muu? Ilmeisesti lähipiiristäsi sellaisia ei löytynyt, sillä he painostivat sinua, mutta mahdollisesti sosiaalityöntekijä, diakoni, hoitaja...? Vai uskotko, että keskustelusta ei olisi ollut apua vaan joku muu olisi tepsinyt paremmin: nettisivut, joihin on pakollista tutustua, elokuva joka on pakko katsoa... Mitä sellaisen materiaalin olisi pitänyt sisältää? Suomen lainsäädäntöä ja panostusta siihen, että abortti on vain naisen vapaasta halusta tehtävä päätös? Kuvausta suomen sosiaaliturva verkostosta, eli näyttää, että lapsen kanssa pärjääkin?
En halauisi johdatella kysymyksillä, mutta olisi hienoa, jos saisimme ihan jotain konkreettista kokemusta kokeneelta ja risuja ja ruusuja, että nämä asiat tulisivat julkiseksi, sillä mitäänhän ei ole kiveen kirjoitettu, vaan käytäntöjä voi pyrkiä muuttamaan... Ymmärtänet kuitenkin, että abortin laittomaksi laittaminen ei ole se ratkaisu, sillä suurin osa naisista kuitenkaan ei kadu tekemäänsä aborttia, eli se on vaihtoehtona hyvin tarpeellinen isolle osalle. Vaikka kohtalosi on väärin, ei se voi tarkoittaa sitä, että kaikkien muidenkin kohtalo sinetöidään sen takia.
tosissasi kuvittele, että yhden ihmisen henkkohtainen mielipide olisi joku perimmäinen totuus ja että sille siksi annettaisiin kamalan syvä merkitys? :)
"sillä suurin osa naisista kuitenkaan ei kadu tekemäänsä aborttia, "
..mutusi, koska se jälkihoidettujen (ilmitulleiden) määrähän ei siitä todellisuudessa kerro yhtään mitenkään! :D
...että otetaan tältä palstalta isoin osa abortin tehneeistä naisista. He kertovat, että he eivät kadu aborttiaan.
Mutta hienoa, että alat länkyttää näillä vitun epäolennaisuuksilla asiaan kuin asiaan... Saat länkyttää tässä ainakin ihan itseksesi jatkossa, toivon, ettet vaan perkele tule puuttumaan jos viestin kirjoittaja vaikka joitain hyviä ajatuksia kertoo asiasta, miten aborttikäytäntöä tulisi muuttaa, ettei katujia syntyisi... Joitakin saattaa kiinnostaa vaikka ihan käytännön toimet mitä asioiden eteen voitaisiin tehdä, eikä tyhjänpäiväinen saman lässytys jopa keskustelupalstalla... Kaikki tietää, että sinä haluat kieltää abortit, no niin, ei sinun tarvitse sitä enää kertoa. Nyt kiinnostaa jokin mitä voisi olla todellisuudessa mahdollista tehdä ihmisten hyvinvoinnin eteen. Kiinnostaa se olisiko edellisen paskan kokemuksen kokemuksen kokeneella jotain käytäntöön siirrettävää annettavaa..
No nyt kannattaa myös muistaa, että kaikki eivät kadu... Niinkuin jo aikaisemmassa viestissäni sanoin. Ei se "abortin jälkeinen elämä" kaikilla mene näin kuin mulla menee. Tunnen muutamia ihmisiä jotka eiväit oikeasti kadu aborttiaan, eikä edes ajattele sitä enää ollenkaan. Mun kohdalle vaan sattui nyt tälläinen tapaus. Ei pidä yleistää, että jokainen abortin tehnyt olisi jotenkin "traumatisoitunut", koska ei todellakaan ole. Joillekin se abortti vaan on alusta asti ollut päivänselvä asia, jonka itse on päättänyt ja halunnut tehdä. Uskon todella että sellaiset eivät tekoaan kadu. Ja antaa asian olla niin kuin on.
Ei tätä minun kertomaa kokemusta kannata pitää sellaisena seurauksena joka kaikille abortin tehneille tulee. Luulenpa tosiaan että niitä ei-katuvia on paljon enemmän kuin esim. minun kaltaisia...
tämän piti siis olla tarkoitettu tolle "kiitos rehellisyydestäsi"- tyypille, meni varmaan vahingossa väärään kohtaan
jotain ettei moni halua myöntää asioita itselleenkään..? Eikä ole juurikin tätä sakkia: "Aikaisemmin kielsin kaiken, ajattelin että "ei tunnu missään", "ei se ollut edes lapsi vielä enkä ole tappanut ketään tai mitään" yms.," jne. :D Sellasiahan meidän tuleekin "uskoa" joilla usein se perusbiologiakin on pahasti hakoteillä..
"Nyt kiinnostaa jokin mitä voisi olla todellisuudessa mahdollista tehdä ihmisten hyvinvoinnin eteen"
Saattaisi motivoida kummasti ehkäisyynkin, kun valtio olisi näiden puolesta jo päättänyt ettei mukavuudenhalusta tapeta.. näin ei olis (lakia noudattavilla) mitään mitä tarvisi myöhemmin katuakaan.
Pointti oli se, että vaikka tällä ihmisellä on tällaiset tunteet, niin hän itse tietää että muut voivat tuntea toisin, ja että on suuri ero siinä että abortin tehny omasta vapaasta tahdosta.
Tottakai se on harmilista että toista pakottaa abortiin jos itse haluaa pitää lapsen, ja ymmärtää että jos näin on käynyt niin nainen tuntee surua ja katumusta, mutta jos itse on päättänyt että lapsesta ei olisi mitään iloa, ja että sen aika ei nyt vain ole, niin on huomattavasti helpompaa suhtautua asiaan.
jos sinä et sitä ymmärrä, vaikka siteeramasi ihminenkin sanoo ettei voi puhua kaikkien puolesta kun tietää vain miltä itsestä tuntuu, niin oma häpeä.
Hassua että sinä saat esittää mielipiteitä faktana tuntematta muita, mutta sinusta ei saa vieläkään esittää mielipiteitä =)
"....Niin, kun minä en ollut koska minua painostettiin ja osiltaan jopa pakotetiin aborttiin, enkä mielestäni itse tehnyt koko päätöstä. Tai siis tuntuu siltä etten saanut itse päättää tai edes sanoa omaa mielipidettä tai mitään siitä mitä itse haluan, piti vaan olla hiljaa piipahtaa tohtorilla ilman että kukaan saa tietää. Tästä syystä kadun, jos itse olisin saanut päätökseni tehdä niin en todellakaan katuisi. Nimittäin päätökseni olisi ollut se toinen..."
Tässäpä sitä jälleen ollaan.
Vapaa ja viranomaisten kontrollista karannut mukavuusabortti-hurlumhei mahdollistaa naisen painostamisen aborttiin. Monkin joutuu surmauttamaan lapsensa ympäristön painostamana. Näin vapaa aborttikäytäntö ON MERKITTÄVÄ NAISIIN KOHDISTUVA UHKA, joka myös toteutuu naiseutta häpäisevänä lapsen surmauttamisena äitinsä kohtuun. Tietysti sama silmitön väkivalta kohdistuu surmautettaviin lapsiparkoihinkin.
On vaikeaa kuvitella mitä pahempaa naiselle voitaisiin tehdä kuin tappaa hänen lapsensa naisen kohtuun.
vain sillä, että kaikki naiset jotka on pakotettu aborttiin, ilmoittautuvat viranomaisille. Tämä on ehdottoman tärkeää. Jos sinut on pakotettu aborttiin, etkä ole voinut sitä itse jostain syystä estää, ilmoittaudu viranomaisille ja kerro pakottamisesta. Se on velvollisuutesi!
Missäs siinä faktoista puhuttiin? Todettiin vaan että tuollaista selittelyä ja rumien asioiden parhain päin kääntelyä on havaittavissa täälläkin palstalla vaikka millä mitalla.
toimenpiteeseen yllyttäminen ei ole rikos.
Kannattaa kokeilla ensin alioikeudessa...
Tuntuu vähän vaikealta tehdä rikosilmoitusta näin kolmenkymmenen vuoden jälkeen, että kun olin 16 silloinen 30-vuotias miesystäväni yhdessä äitinsä kanssa painosti minut teettämään abortin. En asiaa mielelläni muistele, mutta se tuli väkisin ajatuksiin jokaisen myöhemmän (3 kpl) raskauden aikana. Kyllä, abortti kaduttaa. Olen oivaltanut, että abortissa tapetaan ihan oikea lapsi.
Joskus oli aika, jolloin oli pöyristyttävää, jos nainen kannatti vapaata aborttia. Nyt on väärin katua tai olla haluamatta aborttia. Molemmat samanlaista mielipideterrorismia.
mieltä. Miksiköhän kukaan ei ole vienyt yhtään asiaa eteenpäin?
seurustelee 14 vuotta vanhemman ukon kanssa? No, saa vain syyttää itseään. Sinähän sen abortin teit, olisit voinut jättää tekemättäkin. Olet siltiki murh...tuota, abortintekijä.
selvästikin abortinsuosijoiden ylilyötyä trolli -provoa :D Kihise siellä kiukuissasi vaan näiden rehellisten 'abortissa on tapettu lapsi' -oivaltajien kiusallisen paljastavien tunnustusten parissa!!
on tapettu lapsi, itseasiassa se lapsi on murhattu! Ja kaikki abortin tehneet ovat murhaajia, siitä ei pääse mihinkään. Etkö muka ole samaa mieltä?
"Ja kaikki abortin tehneet ovat murhaajia, siitä ei pääse mihinkään"
Pidätkö edesmenneen Patricia Bissellin äitiä murhaajana?
Ote Patricia Bisselin tarinasta:
"En ollut täyttänyt edes kahta vuotta, kun äitini kuoli puoskarin kouriin, jonka luo isäni oli hänet pakottanut abortin saamiseksi."
Ja siitä ei ole epäilystäkään etteikö olisi vienyt tätä väkipakolla.
Lisää Patrician tarinasta:
"Jokaiseen lapsuudenmuistooni on painanut oman leimansa suunnaton pelko, jota tunsin isääni kohtaan. Hän pieksi minua lähes päivittäin nahkaisella hiomahihnalla."
"Olin noin 6 vanha, kun isäni vei minut vuoteeseen kanssaan. Raiskauksen lisäksi jouduin lapsuudessani sen kaltaisten seksuaalisen kohtelun uhriksi, jota mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan."
(Kiehtova ihmismieli -Erään äidin vetoomus)
Jos kohtelee noin julmasti ja sairaalla tavalla omaa lastaan, niin ei tarvitse paljoa arvailla miten kohteli omaa vaimoaan.
Oliko Patrician äiti siis mielestäsi murhaaja?
havainnot ovat vain sun mielipiteitäs. todellisuudestahan sulla ei ole mitään hajua, koska et tunne yhtään abortin tehnyttä, etkä ymmärrä edes alkeita psykologiasta.
tutkimukset ei sua kerran vakuuta, niin osoita itse vakuuttavista lähteistä että suurin osa naisista katuu aborttia?
Mutta eipä siihen kummosia psykologian alkeitakaan tarvita sen huomaamiseen minkälaiset psyykeä vaurioittavat mielenrauhattomuudet oman lapsen surmaamisesta voi seurata..
saattaa, on tehdä lapsi, jota ei halua ja ei jaksa! Eivät kaikki abortteja tekevät ole onnettomia teinejä tai uraputkessa olevia naisia! On ihan kaikkea siltä ja väliltä. Kamalia tarinoita, toinen toisensa jälkeen...
Kyllä varmasti naiselle kauheinta on raiskaaminen! Joku voi varmasti ajatella, että abortti on kamalinta...Mieluummin raiskaus kuin abortti!
Mutta ne 10 000 naista elävät keskuudessamme joka vuosi, Suurimmalle osalle kerran elämässä. Se on hoitaja päiväkodissa, postinjakaja, verovirkailija, kaupan kassa, pankkivirkailija, naapuri, sisko, serkku, työkaveri...ja ties kuka:työtön, varhaiseläkkeellä, pitkäaikaissairas, lähiöbaarin tenunainen...
kuka vain.
Juuri näin. Oman lapsen surmauttaminen abortissa on pyritty arkipäiväistämään ja ohittamaan yleisyytensä merkeissä. Tosiasiassa näihin lähellämm eläviin naisiin ja heidän lapsiinsa on kohdistuettu hirvittävää väkivaltaa, jonka seurauksia he, useinkin mykistettyinä, kantavat. Kuinka tuo lapsen raastaminen äitinsä kohdusta voisi olla jättämättä vakavia henkisiä vammoja ja kuinka se haittaakaan tuhansien naisien ja heidän pereidensä elämää.
on tietenkin rikos, mutta muutenhan abortti on laillinen toimenpide, joten ei kai siihen yllyttäminen voi varsinaisesti rikollistakaan olla? Moraalisesti se minusta kyllä on erittäin arveluttavaa, mutta en näe mitä lakia siinä rikottaisiin, kun se ei ole rikokseen yllyttämistä...
vastaamattomilla syillä on rikos, samoin siihen (syiden valehteluun) yllyttäminen.
ole lueteltu, ainoastaan erilaisia perusteita, joilla abortin voi saada. Sosiaalinen peruste on yksi niistä.
pitäisi muodostua muustakin kuin naisen haluamisista ym. pään sisällöstä.
kiitos oikein paljon yhdestä mukavasta vastauksesta, ja kasasta asiaan kuulumattomia !
oli taas suorastaan ilo huomata, kuinka täällä ei voi keskustella aikuismaisesti mistään, vaan aina löytyy ihmisiä joilla on se vitun tärkeä sanoma asiaan kuin asiaan.
kuule ihan yhtäläinen oikeus sanoa mielipide asiaan kun sullakin.
Kuinka aikuismaista oma keskustelusi on; ".. joilla on se vitun tärkeä sanoma asiaan kuin asiaan. " ?
ilmaista se yhtäläinen mielipiteenoikeutesi itse asiaan, äläkä aina lähde sivuraiteille.
olevani abortoidun äiti. päätös oli selvä alusta asti ja aborttikin tehtiin aika aikaseen. En ole katunut kertaakaan enkä ajattele alkioita vielä lapsina.
ja ei mulla mitään traumoja ole.
Oli pari lasta ja sairastuin. Oli hirvittäviä taloudellisia vaikeuksia, ei välillä ruokaakaan perheelle. Miehelle tuli sairaus myös.
Abortti oli paras ratkaisu jo ihan niiden elossaolevien lasten vuoksi!
Yhteiskunta ei todellakaan auta! Kela hylkää sairauspäiävrahahakemukseni ja lapsille ei olisi ruokaa ja vaatteita ilman äitini apua! Sosku sanoo, että sori vaan: rajat ovat niin matalat, että "varatonkin näyttää varakkaalta".
itse et pystytä hautakiveä useille menehtyneille lapsillesi (alkioille)?
teidän paatoksenne ketään, nimimerkit "kitisijä" ja "koska"
Nämä abortin tehneet naiset ovat usein se ryhmä joita tarvitsisi tukea. Mulle tulee ekana mieleen että koko yhteiskunta on syyllinen, että jotkut meistä eivät saa elää.
Kylmä, kova, elämankielteinen, itsekäs, rahanahne yhteiskuntajärjestelmä, jossa me ihmiset yritämme tulla jotenkin toimeen, vaikka kovettamalla itsemme, että sisimpämme pysyisi kasassa.
Ymmärrän kyllä, että haluatte taistella elämän puolesta. Nämä abortin tehneet naisetkin ovat olleet jonkun masussa ja kasvaneet siellä. He ovat saaneet elämän. Tuetaan heitä, että hekin voisivat tulla elämän puolelle.
että olisin murhannut lastani. ja voin ihan hyvin. mut kyllähän toisille katumusta ja syyllisyyttä tuleekin mulle ei kuitenkaa oo tullu. sun kannattaa varmaan mennä juttelee mielenterveystoimistoon tai lääkärille tunteistas. avun hakeminen kannattaa jos tuntuu pahalta muuten pystyy käsittelee asiaa.
tarvikaan, vaan ensisijalla ne ketkä meinataan liiskata jonkun toisen itsekkäiden hinkumisten takia..! Ja näköjään monet sen jälkeenkin...koitahan tosiaan päästä eteenpäin asian/tekosi käsittelyssä tuosta todellisuuden kieltämivaiheestasi.
Mistä tulkitset todellisuudenkieltämistä tämän henkilön kommenteista? Mikä on se todellisuus minkä hän kieltää mielestäsi?
tarvetta sen enempää käsitellä aborttiani vuosiin. enkä kiellä mitään todellisuutta kun todellisuudessa en vain kadu aborttia enkä tuntenut itteeni sen abortoidun äidiksi. mitä sä oikein mulle puhuit lapsen murhaamisista ja syyllisyysdefensseistä jos et ite sellasista kärsi? mähän jo kerroin ettei mullakaan oo semmoisia ongelmia ollut.
olla itse kokenut asioita huomatakseen..
tuntenut mut en enää saan sitä sovitettua hyvin asiaan.
Mut mikä sun ongelmasi oikein on? mä vastasin ap:n kysymykseen, ni mitä helvettä sä tuut tähän sekoilemaan jos sulla ei mitään oikeeta asiaakaan ole? mä en oo sulle halunnut sanoa yhtään mitään vaan halusin vain vastata aloitukseen, joten voisitko jättää mut rauhaan jos sulla ei mitään järjellistä ja asiallista sanottavaa kerran ole?
kakaroiden synnyttämisen tuoman vankilan ja ahdistuksen pystyy huomaamaan ihan nettikeskusteluja seuraamallakin. Huhhuh noita juttuja tuolla väsymys ja masennus palstalla, naisparat ihan hajalla kun ovat pentuja pusertaneet maailmaan ilman että oikeesti ees huvittaa.
kysymyksiä ja totuuksia taas poistovinguista päätellen?? :D Odotellaan edelleen, miten sisaruksen tappaminen olisi muiden lasten "paras"... ja miksi ihmeessä sellaista pitäisi rahoittaa.
rahoitakaan. Me muuthan täällä sunkin kotona loisimisesi ja netissä läyhäämisesi rahoitetaan.
mieluummin kuolemaa/tappamista kuin elämää...
että mukavuustappamisen suosijoista on rehellisyys, oikeamoraalisuus ja kunniallisuus kaukana!! :D
muutamat totuudet olla eräälle vinkuheinälle liian kova pala =DD
teidän vinkukärsäkkäiden säännöillä.. vai eikös oma lääke nyt maistukaan..? :D
voi vitsi että osaat loukata hyvin, "vinkukärsäkkäät". hei jos oikeesti koitat loukata, niin tee se edes kunnolla biatch. :D
riittävän sullakin .. 'biatch.' :DDD
minun elämääni elänyt, kokenut sitä kaikkea jne!
Mitään, et niiden olemassaolevien lapsieni puolesta puhu, et mitään! Jankutat sitä virttä, sikiöstä.
Tottakai se abortti on silloin paras, jos äiti ei jaksa ja ne pienenpienet voimavarat on säästettävä niille lapsille, jotka jaloissa pyörivät ja joille ruokaa laitetaan, pulkkamäessä käydään.
Minun mieheni äiti teki abortin -73, koska oli niin väsynyt! Hoiti melkein yksinään kaksi lastaan, kun ukko tuli töiden jälkeen kotiin, nukahti, joi tai kävi vieraissa!
Kumpikaan lapsista ei tuomitse äitinään ja ymmärtävät, että äiti niin teki, koska oli pakko! Että äiti jaksaisi ne lapsensa elämän alkuun saattaa ja käydä siinä sivussa pienipalkkaisessa työssään.
Älä tule puhumaan asioista, joista et tiedä!
olisi voineet jatkaa hyvää elämäänsä jaksavien luona. Että turha jauhaa niitä samoja tekosyy-virsiä.. Pakko ei ole tappaa kuin silloin jos on muuten itse kuolemassa raskauden takia.
nojaa minun mielestäni sana huora on vähän pahempi kuin vinkukärsäkäs.
mutta kukas se täällä olikaan muita huoraksi huutanut..? En minä ainakaan :)
pointti oli se, että jos haluaa loukata, paras tehdä se kunnolla.
enään. Olet ratkaisusi tehnyt jo. Monet itkut tulet itkemään vielä. Mutta kuten hyvä ystäväni sanoi kun olin aborttiin päätynyt, että anna lupa itsellesi jo levähtää. Aborttia kukaan ei halua. Kipeitä asioita. Ja nyt nokka kohti uutta päivää.
...on vain tietty sana, joka on määritelty tietyillä tavoilla.
Enemmän kuin miettiä jotain tiettyyn sanaan suhtautumistasi sinun pitää miettiä asioita noiden sanojen takana.
Äiti, isä, lapsi, solumöykky... ne ovat vain sanoja. Mieti mitä sinulle tarkoittaa ne asiat noiden sanojen takana.
Itselleni on aivan sama pidetäänkö minua äitinä, itse en koe itseäni äidiksi vieläkään, vaikka olen raskaana. Minulle äiti merkitsee jotain paljon laajempaa kuin vain henkilöä jonka munasolusta olen kehittynyt. Jollekulle muulle taas se fysiikka oli niin kauhean tärkeää, että äitiyteen riittää se munasolusta kehittyminen.
Tarkoitit varmaankin jotain muuta tiedettä. Älä käytä sanoja jotka eivät mitenkään sovi tähän aiheeseen ja joita et edes hallitse!
...että on auttamatta vanhanaikaista puhua biologiasta siinä yhteydessä kun puhutaan ihmisen fyysisestä olemukseta? Ihmisen kroppa/keho/fysiikka on nykyisin fysiologia nimisen biologian haaran alaisuudessa.
Ihmisen fyysisyys vittaa ihmisen fyysiseen olemassa oloon. Tarkoittaa sitä, että ihmisen kroppa, massa, aineellinen osuus, on se osa johon vaikuttaa fysiikan lait.
Niinä muutamina viikkoina jotka kerkesin tietoisesti olla raskaana tai sen jälkeen en kokenu minkään asteen vanhemmuuden tunnetta. En odottanut lasta, olin vain tahtomattani raskaana. Minulla ei ole koskaan ollut lasta, vaikka hetken aikaa olinkin raskaana. Koskaan, ikinä en ole kokenut olleeni, edes hetkelliseti, äiti. Mutta minullle olikin alusta asti selvää, että minusta ei tulisi äitiä.
Onko vastentahtoaan vanhalle miehelle naitettu alaikäinen tyttö VAIMO?
Onko raskaana oleva nainen lapsensa ÅITI?
kantajansa jälkeläinen?
ja vielä kerran ei.
Paitsi jos on hedelmöitynyt.. ;)
niin, mutta juuri sitähän aloittaja halusi tietää ja kysyi. Miksiköhän täällä ei näemmä saa abortin tehneet edes aloittajan esittämiin kysymyksiin asiallisesti vastata, ilman että heti joku liihottelee paikalle nälvimään niitä vastauksia?
liian arkaan paikkaan ja epämiellyttävät totuudet pitää saada siivota maton alle. Mut ei vaan onnistu ;D
munasolunkaan kantaja ei ole äiti, vaan raskaana oleva nainen. Biologisia äitejä ollaan vasta lähellä synnytystä eli kun lapsi on fysiologisesti ja anatomisesti muodostuneena olemassa. Äitiys liittyy lapseen, ei alkioon.
kohdussakin olevan jälkeläisensä äiti!
lapsetonkin on sitten äiti, koska kyllähän useimmilla on varmasti jossain vaiheessa hedelmöittyminen tapahtunut. On sitten itse huomannut raskaaksi tuloaan tai ei, tai onko se mennyt kesken vai ei.
logiikkasi ei ole pitävä.
kesken niin onko enään äiti? Siis olivat äitejä sen aikaa kun lapsi oli olemassa. Mutta tietenkään ei pidä itseään olleina äiteinä kun sitä ei voi varmaksi tietää.
eli kuolleen lapsen äiti ei olekaan enää äiti. Ja äitikin hän on sen eläessäkin vain jos tajusi itse olevansa silloin äiti. Eli, jos/kun raskaana oleva ei miellä sisällään olevan vielä lasta, ei hän voi mieltää äiti olevansa, joten hän ei ollut siis äiti sillä hetkellä, eikä voi olla sitä myöskään enää keskeytyksen jälkeen. Harvinaisen selvä asia.
Eli äitiys riippuu vain siitä, kokeeko nainen olevansa äiti vai ei. Eli onko hän varmasti tietoisesti äiti. Ei siitä, onko hänellä ollut hedelmöittyneitä potentiaalisia jälkeläisiä.
tällä kertaa on pudottu?? :DD Vai tarkoititko siis satuapaa?
tosiaan selittää asia? :D Et huomaa sitä itse?
omasta abortista oli todella fiksuimpia mitä olen oman elämäni
aikana tehnyt! Lähinnä olin huolissani saanko sen vai en (epätoivoisena järki
ei pelaa ja keksii tällaisia painajaisia) - vaihtoehto
olisi ollut tehdä itse abortti sukkapuikolla ja ottamalla paljon joitain lääkkeitä.
voit vaan kuvitella kuinka helpottunut olin kun abortti oli tehty! Nautin kun se painajaismainen
olotila vihdoinkin päätyi. Sen jälkeen olenkin käyttänyt kaksoisehkäisyä etten vaan tulisi
raskaaksi! Hyviin on toiminut 20v. Lapsia en ole itse koskaan halunnut.
En ajattele itseäni lapsen äitini kun minulla ei ole koskaan lasta ollutkaan.
Hedelmöitynyttä munasolua alkuvaiheessa en ajattele lapseksi.
tai vaihtoehtoisesti abortoi itsesi hahahhaha.
Ei kaduta enkä muistele koko asiaa. Teko oli oikein. Olin 17v ja itsekin vielä lapsi. Kurjaa jos jollakulla jää asia vaivaamaan. Nyt minulla on 4 toivottua lasta ja en enää kykenisi aborttia tekemään jos sattuisi vahinko.
Enkä ole äiti abortoidulle sikiölle.
lapsi ollu kun seksiäkin olit harrastanu, surkee veruke. Turha kuolema oli taas sekin, eikä mukavuudenhaluinen tappaminen ole koskaan oikein! Voisi olla eri ääni sullakin kellokkaassa jollei niitä helmiä ois enää myöhemmin sialle heiteltykään...(niinkun oikein ois ollu).
kun seksikin maittaa. Ja abortissas oot tappanu syntymättömän esikoislapses.