Olen huomannut, että me kaikki tämän palstan kirjoittajat olemme absolutisteja. Onko tosiaan niin, että ilman alkoholia jää Suomessa yksin?
Absolutismi yhteinen tekijä?
Absolutisti21
17732
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
että mieleesi jää vain muiden absolutistien kirjoitukset, kun et ole huomannut nuita muita; ehkä meitä yhdistää omiin tapoihimme pitäytyminen ja kyvyttömyys huomioida muita.
jos kannabis olisi laillista, minulla ei olisi huolenhäivää. alkoholinkäyttö kuluttaa sisäelimiäni... syön mielialalääkkeitä mut eivät ne tyhjyyttä elämästä poista. oon jarrutellut itseäni etten tulis tänne turhaan päätäni aukomaan mutta tiedä oikeen mihinkä muuhunkaan kanavaan purkaa. tämä avautuminen nyt vieläkään oikeen onnistu. käyn kyllä avohoidossa mutta asenteiden takia sielläkin on aika hiton vaikeaa olla avoin. absolutismi... arvostan. minusta siihen ei kuitenkaan ole. eikä ihmisellä mielestäni ole mitään velvollisuutta sellaiseen. mikä se dillemma on on nyt se että olen alkanut lääkitä itseäni alkoholilla. hävettää käydä alkossa, ihan tosissaan. pari vuotta sitten lääkäri sanoi että olen lääkinnyt itseäni alkoholilla, paskat, (normaalia sosiaalista elämää) se on vain opetettu sanomaan niin. nyt se itselääkintä on alkanut, yksinäni dokaan.
Ehkä yksinäiset absolutistit vaan hakeutuu nettiin herkemmin kuin ne jotka tykkää lotrailla... Voihan sitä baarissakin tuntea itsensä tosi yksinäiseksi, vaikka olisi muiden ympäröimänä.
Itse tunnen olevani yksin vaikka olisin tuhansien ihmisten ympäröimänä, keskellä festivaalin vellovaa ihmismerta. Tuntuu ettei ole tarpeeksi yhteistä noiden kahdella jalalla kävelevien humanoidien kanssa.
Nelijalkaiset ja karvaiset olennot sensijaan lievittävät yksinäisyyttäni oikeasti.
En ole absolutisti.
Täältä ainakin löytyy yksinäinen alkoholisti, että ei se alkoholinkäyttöä katso jos on yksinäinen. Itse kävin nuorempana baareissa ja bileissä mutta silti jäin yksin, usein joku baarissa sanoikin että älä näytä noin vihaiselta, kai sitten olin vihaisen näkönen tosiasiassa vaan olen niin synkkä ihminen. Alkoholi tuo vaan vielä enemmän synkän puoleni esiin, loppu aikoina kun vielä kävin jossain niin istuin vaan ja tuijotin tuoppiin en puhua pukahtanutkaan, oikeastaan nautin siitä melankolisesta tunnelmasta ja itsesäälistä tai taidan tietyissä tilanteissa nauttia vieläkin. Koitin oikeastaan ryyppäämisellä hankkia sääliä muilta etenkin naisilta, siinä jossain määrin onnistuinkin. Jotenkin ajatus maailma on mennyt kieroon yksinäisyyden ja alkoholin myötä. Aina on ollut ihmisiä ympärillä mutta aina olen tuntenut itseni yksinäiseksi enkä koskaan ole seurustellut. Alkoholia käytän vieläkin rankasti tosin pelkästään kotona en käy enään missään aloin ryyppäämään yksin jo alta parikymppisenä vaikka jossain olisi ollut bileet ja mukaankin oli pyydetty niin saatoin juoda yksinäni itseni sammuksiin.
Onko täällä ketään joka ei ole joko absolutisti tai alkoholisti?
Itse juon pari-kolme annosta illassa: rauhoittaa mieltä ja rentouttaa kroppaa, ja onpa huulille ja kielelle jotain virkaa (jokin oraalisen kehitysvaiheen häiriö ehkä?)
En nyt muista mikä on alkoholismin 'virallinen' viikkoannos-raja, mutta en ainakaan miellä itseäni alkoholistiksi. Nuorempana sosiaalista juomista harjoitellessa tuli huomattua, ettei ole mun juttu sekään; mitä enemmän väkeä ympärillä, sitä enemmän yksinäisyyttä sisällä, enempi tuopin taakse vetäytymistä. Ja jossain se juomisen raja tulee vastaan.
määrittelen alkoholismin varmaan vaan itseeni suhteutettuna; maksani ei oikein kestäisi tämmöistä, vaik ei tarvi saada lissää vinkunaa heti aamusta. kumminkin, lääkitsen sillä nykyään itseäni, entäs sinä?
on myöskin kamomilla, valeriana, maitosieni jotka kummasti rentouttavat ja puhdistavat mieltä. ja jooga ja ihan vaan kävely ulkona...
notta enkö saisi minäkin pajani ihan rauhassa vaan itekseni iltasella pajauttaa.
Kyllähän viinattomuus eristää. Tosin monet ovat jo alun perin olleet sivussa ja taas seuralliseen kanssakäymiseen alkoholin käyttö yleensä kuuluu (usein liiankin isona osatekijänä).
Asenteesta kiinni, eristääkö viinattomuus. Itselleni alko ei sovi yhtään, musta tulee aggressiivinen, en osaa lopettaa juomista siihen on kun on mukavaa vaan vedän pään aina niin täyteen etten muista mitä on tapahtunut, viimeinen pisara oli se kun yritin hypätä ikkunasta tolkuttomassa tuubassa. Jouduin mielisairaalaan pariks päiväksi. Siihen loppu alkon käyttö mun osaltani. En ota enää tippaakaan. Tilalle on tullut urheilu ehkä vielä vahvemmin kuin ennen, ja kaikki muut harrastukset. Rahaa tuntuu myös säästyvän melko mukavasti ja pääkin on paremmasssa kondiksessa. Kavereita tulee kyllä nähtyä harvemmin, koska pelkkä ryyppääminen ei enää mua inspiroi, enkä jaksa sellaista katsella. Toisaalta suhtaudun elämään muuten aika positiivisesti ja uskon löytäväni vielä kaltaisiani kavereita tai jopa ystävän =) Vaikka tällainen elämänkokemus ystävämarkkinoilla, ainakaan naiselle ei ole mikään etu!
Niin, ja kamaakin on tullut käytettyä n10v sitten ns. viihdetarkoituksessa, siinä ongelmana on se että keholla ja päällä kestää aika kauan aikaa palautua niistä vaikutuksista, eli äly ei pelaa kuten päihteettömänä. Muuten käyttäydyin kyllä huumeissa paljon asiallisemmin. Eli näkökulma tämäkin. Riippuvuus on helvetin typerää itsensä tuhoamista ja toisaalta sellaiseen itsensä altistaminenkin on idiotismia. Kyllä se elämän mielekkyys pitää löytää jostain muualta kuin kemikaaleista, ne kun tuppaa häviämään sieltä elimistöstä aina tietyn ajan kuluttua. Ja toisaalta niiden käyttö ei myöskään kehitä sun mieltä eikä taitoja millään tavalla.
En ole absolutisti enkä myöskään alkoholisti.
Kemikaalit tuppaa häviämään elimistöstä ajan myötä; ihastus hiipuu tutuksi käytyään, rakkaus latistuu; ystäviä arvostaa, kun ne menettänyt on. Elämäkin hiipuu ajan myötä, ehkä sitä sitten vihdoin arvostaa viime henkäisyllään, että kerran oli edes olemassa (vaikka sitten millaisena repaleena :')
Kerro, krusader, autenttisesta ihmisestä, onko se vain utopistinen ideaali ?
Varmasti joisin alkoholia, jos vaan olis seuraa. En mikään alkoholisti kuitenkaan oo, paremmin viihdyn selvinpäin. Oon huomannu että varsinkin nuorena on helppoa päästä porukkaan kunhan vaan juo. Mut en oo niin kiinnostunu sellasista ystävyyssuhteista.
En juo enkä ole yksinäinen. Älä nyt ainakaan rupea juomaan viinaa saadaksesi seuraa, jos sitä ajattelet.
Olen ihan samaa mieltä, että etenkin miehellä raittius voi aiheuttaa yksinäisyyttä, siis kun miehet tykkäävät vetää viinaa niin eipä niihin piireihin raittiita huolita. Ei kaljailtaan voi mennä juomatta kaljaa, näin se vaan menee.
Urheilupiireissä sallitaan raittius, minulla on raittiita mies- ja naisystäviä. Raittiilla tarkoitan henkilöä, joka ei juo viinaa muuta kuin joskus ja jouluna.
Uskovainen en ole. Ei vaan viina maistu. Olen nainen joten varmasti helpompi tilanne kuin miehellä.
Eräs ystävättäreni jäi työttämäksi. Hän sanoi ettei hänellä ollut kavereita kun kaikki muut menivät baariin aina iltapäivisin. Onneksi hän sai töitä, mutta kyllähän tuo baarielämä ja viinan juonti voi olla usein se ihmisten välinen yhdistävä tekijä.
ÄLä mene sellaiseen mukaan, vaikka olisit miten yksinäinen.
Osaan minäkin alkoholijuomia nauttia tarvittaessa, mutta olen todennut, että juominen tai juomattomuus ei minun kohdallani vaikuta pätkääkään siihen, kuinka paljon minulla on kavereita ja sosiaalista elämää.
Minulla on syntynyt sellainen käsitys, että se, onko ihminen taipuvainen yksinäisyyteen, riippuu hyvin pitkälti luonteellista tekijöistä, ei mistään muusta. Siihen ei vaikuta alkoholi, ei tupakka, eivätkä mitkään teot tai mielipiteet tai mikään muukaan. Maailmasta löytyy paljon sellaisia absolutisteja, jotka ovat hyvin suosittuja sosiaalisesti, koska he ovat niin "hyviä tyyppejä". Jos sattuu olemaan "hyvä tyyppi", niin käytännössä voi tehdä elämässä ihan mitä huvittaa ja aina kavereita riittää.
Jos jollekin tutulle teini-ikäiselle tulisi valintatilanne, lähtekö ensimmäistä keraa kavereiden kanssa ryyppäämään vaiko ei, niin kyllä minä rohkaisisin menemään. Mitäpä sitä turhaan ottamaan riskiä, että syrjäytyisi kavereistaan. Itselleni tuollaista valintamahdollisuutta ei ikinä edes tullut, vaan oli aina päivänselvää, ettei minua kukaan halua minnekään.