Voiko narsismi periytyä?
Isälläni on se, sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Jälkimmäisen olen jo onnistunut hankkimaan.
Nyt lähivuosina olen havainnut itsessäni muutoksia. Olen kauniimpi ja älykkäämpi kuin muut, mikä siis oikeasti pitää paikkansa. ÄÖ hipoo maksimirajoja. Osaan muokata käytöstäni eri tilanteiden mukaan. Ihmiset pitävät minusta aluksi, koska olen varsin karismaattinen sekä sosiaalinen mutta ihmissuhteeni katkeavat aina lyhyeen, sillä jos joku käyttäytyy vähänkin loukkaavasti minua kohtaan, raivostun, en ymmärrä miksi kaikki eivät tajua miten upea olen. Alkoholinkäytön olen joutunut lopettamaan kokonaan, koska olin niin väkivaltainen humalassa. Toisaalta, kykenen tuntemaan jonkin verran rakkautta sekä empatiaa (kuitenkin vähemmän kuin ennen) enkä ole erityisen "paha", ilkeä joskus, joillekkin.
Isälläni on se, sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Jälkimmäisen olen jo onnistunut hankkimaan.
Nyt lähivuosina olen havainnut itsessäni muutoksia. Olen kauniimpi ja älykkäämpi kuin muut, mikä siis oikeasti pitää paikkansa. ÄÖ hipoo maksimirajoja. Osaan muokata käytöstäni eri tilanteiden mukaan. Ihmiset pitävät minusta aluksi, koska olen varsin karismaattinen sekä sosiaalinen mutta ihmissuhteeni katkeavat aina lyhyeen, sillä jos joku käyttäytyy vähänkin loukkaavasti minua kohtaan, raivostun, en ymmärrä miksi kaikki eivät tajua miten upea olen. Alkoholinkäytön olen joutunut lopettamaan kokonaan, koska olin niin väkivaltainen humalassa. Toisaalta, kykenen tuntemaan jonkin verran rakkautta sekä empatiaa (kuitenkin vähemmän kuin ennen) enkä ole erityisen "paha", ilkeä joskus, joillekkin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Täytyy sanoa että itse suhtaudun varauksella ihmisiin jotka sanovat olevansa narsisteja koska ovat "parhaita, kauneimpia, älykkäimpiä yms..."
Kuulostaa hieman joltain"wannabe"touhulta.
Vaikea kuvitella että siinä vaiheessa kun ihminen tajuaa olevansa narsisti hän olisi kokoajan ylpeä siitä ja hehkuttaisi omaa erinomaisuuttaan. Kun itse aloin pohtimaan asiaa, tunsin itseni lähinnä nöyryytetyksi, tuntui että koko maailma on itseäni vastaan, koska olen tällainen. Tunnen edelleen vain vihaa muita kohtaan jollain lailla, vaikka sanotaan että vika olisi itsessä. Miten myöntää asia onkin sitten se ongelma. Tunnen itseni jotenkin petetyksi, eikä tulisi mieleenkään vakavissaan alkaa hehkuttamaan täällä omaa erinomaisuuttaan. Niin kauan sitä tuntee erinomainen olevansa kun ei tajua olevansa narsisti, kun sen tajuaa voivat mietteet olla melko ristiriitaiset. En myönnä asiaa itselleni, ei, minua ei ole diagnosoitu, tunnistan vain itseni monista tarinoista, kun aloin maailmani luhistumisen jälkeen itseäni tutkimaan, mutta uskon omaavani paljon piirteitä, ehkä häiriöön asti. Itsekeskeisenä psykona ainakin moni tuntuu pitävän. ;) (vaikea kuvailla sitä raivoa, mitä tuollaisen sanominen minussa silloin herätti.)
Ja kyllä narsismi periytyy. Omalta isältäni tuollainen löytyy (tai sitten muuten vain oli sadistinen ja väkivaltainen alistaja) , ja ehkä äidiltänikin, vaikka/koska ottikin marttyyri-asenteen joka tilanteessa syyllistäen muut, piittaamatta omista lapsistaan, saaden itsensä näyttämään uhrilta(tai sitten oli vain niin masentunut). Ei se tietenkään kaikille periydy, mutta todennäköisyys oli muistaakseni melko suuri. Näethän sen itsekin kun googletat. Huomionhakuisuutta ainakin löytyy, narsismia epäilen, vaikka kukin kai ilmaisee sen tavallaan.
Oikeasti älykkään ei sitä paitsi tarvitse sanoa olevansa älykäs, hän osoittaa sen, sillä tietää, että sen sanominen antaisi vain tyhmän kuvan. Ei millään pahalla. ;)
No, pärjäät varmasti silti hyvin, koska et nostanut mitään ongelmia esille. Kaikkihan suuttuvat joskus, kaikilla on huonot päivänsä, ollaan ilkeitä ja pahojakin, mutta sitä se ihmisen raadollisuus on. Niiden kanssa on vain tultava toimeen ja mitä enemmän on itse tietoinen vahvuuksistaan ja heikkouksistaan, niin sen paremmin pystyy kontrolloimaan käytöstään.
Suuremman ongelman muodostaa tunteet, joita narsistilla ei ole, tai on hyvin heikosti. Siitä johtuvat yleensä kaikki ongelmat ihmissuhteissa. Narsisti ei kykene käsittelemään tunnepuolen asioita, ei omiaan, eikä toisen, joten konflikteja syntyy.
Eihän sinulla kuitenkaan huonosti näytä menevän. Kaikki näyttää olevan kontrollissa, juominenkin. Joten, mitään turhia paineita tuskin kannattaa ottaa. Sinä olet sinä ja muuksi et muutu.
onko narsismi kehityvä sairaus.. onko ihminen kehittyvä olento, ei kai sentään? tyhjiä tauluja jotakuinkin kumminkin kun tänne tullaan ja on aika kapeakatseista sanoa, sinä olet sinä etkä muuksi muutu. kaikki mitä tapahtuu vaikuttaa ja aiheuttaa muutoksia, hyvänen aika! jos ei hyviä niin traumoja. voidaan siis pyrkiä parempaan ja jos havaitsen itsessäni narsistin piirteitä, on varmaan syytä tutkia asiaa. käsitellä asiaa.
Kyllä itse olen ainakin sitä mieltä että ihmisellä on tietty persoonallisuus jo syntyessään, muutenhan kaikki oltaisiin yhtä kuin ulkoisten tekijöiden summa, reagoitaisiin asioihin ja ympäristöömme samalla tavalla yms.
Aina voi kehittyä"paremmaksi ihmiseksi"(mitä se sitten onkaan, yhteiskuntakelpoinen?)mikäli biologiset tekijät eivät sitä estä, esimerkiksi vaurio aivoissa.
Täytyy ensin ymmärtää missä vika on, ennenkuin kykenee muuttumaan, eikä se persoonallisuushäiriöisillä ole niin helppoa nähdä vikaa itsessä. Sen lisäksi täytyy muokata lapsena opittu maailmankuva, ymmärrys ihmisistä yms. aivan päinvastaiseksi, mikä on vuosikausien tehtävä, eikä voimia tai kykeneväisyyttä sellaiseen aina löydy, sillä aivot antavat kaikissa tilanteessa käskyn toimia tietyllä, yleensä jo varhain totutulla tavalla.
Olen samaa mieltä, asiaa kannattaa käsitellä, mutta itsekin koen sen yksin mahdottomaksi asiaksi, sillä vääristyneellä maailmakuvalla on mahdotonta muokata persoonaansa ja käyttäytymistään sellaiseksi, kun ei ole mitään mihin verrata. Ainoastaan"normaalilla tavalla" ympäristöään hahmottavan ihmisen kanssa keskustelemalla voi omaa suuntaansa muuttaa, mutta kuka haluaa muuttaa käytöstään jos ei näe itsessään mitään vikaa.
Kaikki asiat kyllä aiheuttavat muutoksia, mutta yleensä ihminen reagoi vain niihin huonoihin tapauksiin, jolloin käytöskin muuttuu iän myötä pahemmaksi. Hyvät asiat saavat mielestäni ihmisen vain hengähtämään ja nauttimaan hetken rauhasta, kehittämättä itseään, kun ei koe siihen olevan tarvetta.
En tiedä eksyikö jo aiheesta...en kauheana jaksanut nyt nähdä vaivaa pohtia sen syvällisemmin asioita...
siis onko aivovaurioisia narsistit? jotenkin uskon kyllä siihen että kaikki ei ole menetetty sinun kohdallasi, Jadella. älä anna itsesi ajautua psykopatiaan vaan keskity humaaneihin aloihin, toisin ihmisiin, sillä ne onpi tärkeitä. siihen mitä on empatia ja sympatia.
Tarkoitin lähinnä psykopaatteja...Sekin on niin kiistelty asia. Mutta joidenkin mielestä se on pahanlaatuista narsismia ja joissain se taas mielletään epäsosiaaliseksi persoonallisuushäiriöksi, vaikka mukana on molempia. Psykopaatilla on aina ASPD (antisocial personal disorder) johon kuuluu myös narsismi. Mutta ASPD ei ole yhtä kuin psykopaatti. Eikä psykopaatti muutu.
Ei voi sanoa, ettei psykopatiaan kannata ajautua, sitä joko on tai ei ole. Ainoastaan voi valita, miten haluaa sen kanssa elää, vaikkei senkään valitseminen aina ole niin yksinkertaista...
Jos ei ole empatiakykyä tai se on heikko niin on aivan turha keskittyä muihin ihmisiin siinä mielessä että kehittäisi empatiaa, kun ihminen ei siihen yksinkertaisesti kykene.
Itseäni esimerkiksi ei muut ihmiset juuri liikuta, siitä syystä että jotain olennaista puuttuu tunnepuolelta olen tajunnut, niin että ihmisten kanssa oleminen on lähinnä pintapuolista teeskentelyä. Halusin tai en. Helposti syntyy myös riitatilanteita, vaikka syytön minä siihen olen.
Narsismi syntyy yleensä varhaislapsuudessa, mutta puhkeaa varsinaisesti nuorella iällä, näin olen käsittänyt.
Korjatkaa jos olen väärässä.
Oli miten oli, persoonallisuushäiriöstä ei parannuta varsinaisesti, mutta sen kanssa voi oppi elämään niin ettei joudu jatkuvasti ongelmiin. Jokaisessa persoonallisuushäiriössä on vain omat ongelmansa jotka vaihtelee, joko niistä kärsii itse tai lähiympäristö tai molemmat.
ok... nyt kuulostaa minunkin korvaan "Wannabe" touhulta pitänee pitää narsismi ja psykopatia erillisinä häiriöinä? kelailin tuolla ajautumisella jotain mikä ei edes liittynyt alkuperäiseen viestiin. että kyllä sitä voi kuollakin tunteissaan ihan kunnolla jos päähän tarpeeksi potkitaan jne. mutta niin eikö silloin hengähtäessäänkin saata tulla oppineeksi jotakin?
Tuolla muuttumisella tarkoitin perusluonnetta, joka meissä kaikissa on jo perintönä saatu, kuten narsismia joka on perinnöllistä, eikä sitä siksi voi muuttaa. Näin ollen hän on mikä hän on, muusta en sitten puhunutkaan.
Ethän sinäkään nyt kauheasti pysty sitä perusluonnettasi muuttamaan, vaikka tutkisit sitä ikäsi. Vaikka tiedostaisitkin itsessäsi narsismia, et siihen pysty kovinkaan vaikuttamaan. Narsismi on osa perusluonnetta ja kaikki sen yritykset tukahduttaa sitä luonteessa tai muuttaa itseä toiseksi ovat tuhoon tuomittuja.
Sinähän olet maailman rumin ihminen, jos ajattelet olevasi kaunis, tai no sanotaan että noin 10% rumimpien joukossa ja et ikinä saa kunnollista rakkautta elämääsi.
Jos luulet olevasi parempi kuin muut, olet narsisti. Sen kummempaa.
Mutta itseasiassa toiset näkevät sinut hirveän rumana ötökkänä joka on aina äkäinen.
...
että näin.
löytyy narisitilta,varsinkin pienistä jutuista maltin menettäminen,huippu ÄÖ(mukamas) ja sitten tohon ilkeyteen se on narsistilla jatkuvaa ja kaikille ei siitä katkeruudesta mitään välimuotoja löydy.
siihen en tiedä vastausta. Mutta narsisti kyllä usein kasvattaa narsisteja.
Minä kasvatan narsisseja
:)