Mielestäni paras tilanne olisi se, että kaikki ajaisivat samaa nopeutta, riittävin turvaetäisyyksin. Ohituksia olisi äärimmäisen vähän.
Mutta....
Se kun on niin, että jos meikäläinen joskus päättää ajaa rauhallisesti tasaista nopeutta, just eikä melkein rajoituksen mukaan. Aina joku kuitenkin ajaa hitaammin. No, ei sekään vielä haittaa. Mutta, kun jätän sopivan turvavälin ja jään ajamaan hitaamman perään, odottaen turvallista ohituspaikkaa, ainahan se joku tukkeutuu siihen väliin vängällä ja taas sitä joutuu hidastamaan jotta etäisyyttä syntysi.
Tällöin, aina joskus, useimmiten, alkaa lämmöt nousta. Ja meikäläistä viedään, vauhti lisääntyy, rauhallisuus on tiessään. Ohituksia tapahtuu.
Ei se onnistu, ei onnistu omaan tahtiin rauhallisesti ajaminen, aina se toisien käyttäytyminen vaikuttaa omaan ajoosi.
Mutta....
Se kun on niin, että jos meikäläinen joskus päättää ajaa rauhallisesti tasaista nopeutta, just eikä melkein rajoituksen mukaan. Aina joku kuitenkin ajaa hitaammin. No, ei sekään vielä haittaa. Mutta, kun jätän sopivan turvavälin ja jään ajamaan hitaamman perään, odottaen turvallista ohituspaikkaa, ainahan se joku tukkeutuu siihen väliin vängällä ja taas sitä joutuu hidastamaan jotta etäisyyttä syntysi.
Tällöin, aina joskus, useimmiten, alkaa lämmöt nousta. Ja meikäläistä viedään, vauhti lisääntyy, rauhallisuus on tiessään. Ohituksia tapahtuu.
Ei se onnistu, ei onnistu omaan tahtiin rauhallisesti ajaminen, aina se toisien käyttäytyminen vaikuttaa omaan ajoosi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tekevätkö ne eteesi tunkevat aina pelkkiä riskiohituksia, vai miten ne pääsevät ohitsesi tilanteissa, joissa sinä et pääse edelläsi ajavan ohi?
sitä tai tätä, vaan kaikenlaista tapahtuu.
Minä pääsen ohi aina kun katson tilanteen oikeaksi ja jos nyt olen ohi pyrkimässä.
Ilmeisesti se sieltä takaa katsottuna se tilanne on sitten parempi, tai auto on parempi tai kuski on parempi, mutta ohi vaan lähdetään ja sitten todetaan että ei tässä nyt päästykään ohi siitä edempänä ajavasta ja tukitaan siihen väliin.
Joillakin on tapana puikkelehtia, itsellä on tapana odottaa parempi ohituspaikka ja mennä useammasta ohitse samalla kertaa.
Sanoinkin, että minulla on kaksi tapaa ajaa.
Keskimäärin muita nopeammin, ja se tietää ohituksia, siis minä ohitan.
Mutta kun sitä joskus muka yrittää ajaa rauhallisemmin, siitä ei tule mitään, hermot menee. Nimittäin jonossa ajamisessa, se on tylsää ja turruttavaa.
En minä silti mitään törkeitä ylinopeuksia, sanotaan nyt, että mittari näyttää silloin kun ei ketään edessä ole, 110-115 km/h. Ohituksissahan se monesti käy 130 km/h.
Eli alkuperäinen viesti oli se, että kunpa kaikki ajaisivat samaa nopeutta, minäkin.
Merkitseekö sitten samaa nopeutta ajaminen jonoja, riippunee autojen määrästä. Minusta riittävän pitkät välit muuttavat kuitenkin ajon luonteen. Jonossa ajaminen mielestäni merkitsee sitä, että etäisyydet ovat niin lyhyet, että joudut tarkkailemaan jatkuvasti mitä edellä tapahtuu ja lisäksi, mitä takana tapahtuu ja nopeus vaihtelee.
Kun vaihtoehtona olisi tasainen eteneminen, kohtuullisella nopeudella.
Kysyinkin juuri siksi, että halusin saada tarkennuksen tuohon kirjoitukseesi. Nimittäin, se, ettet mene tilaisuuden tullen ohi tulkitaan siten, ettet ole ohi menossakaan. Takanasi ajava lähtee siis ohittamaan sekä sinua että edessäsi menevää, ja se ei aina onnistu yhdellä ohituksella.
Omien havaintojeni mukaan teillämme jonot etenevät yleensä aikalailla nopeusrajoituksen mukaan, ellei edessä ole rekka tai jokin muu hitaampi ajoneuvo. Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että ideaalitilanne olisi sopivalla nopeudella ja riittävin turvavälein etenevä jono, jossa ei turhaa ohittelua ja hidastelua esiintyisi. Turvaväleillä saa nollattua pienten nopeusvaihteluiden vaikutukset, ja ohittelulla ei käytännössä voita mitään.
kerää se joka jää "hitaamman" taakse, eikä ohita, siksi sinut ohitetaan.
Siinä vasta alkaa liikennevirta muodostua kun kaksi autoa on peräkkäin, ja useimmat suosii ajamista liikennevirran mukaan :)
olevasi jumalattoman pitkän autojonon viimeisenä. Ja tämän autojonon nopeudella on taipumus hidastua entisestään jolloin ohitukset jonon sisällä lisääntyvät kun nämä kiireiset haluavat edetä vaikka sitten auton kerrallaan toistensa ohi.
Eikä tätä ohittelua tapahdu vain maanteillä vaan myös kaupungissa ajettaessa. Jos pidän enemmän kuin autonmitan verran väliä edellä ajavaan niin kyllä siihen joku tunkee ja sittenhän pidän väliä tähän järjen jättiläiseen ja taas siihen syntyneeseen väliin joku on änkeämässä. Kierre on valmis!
Kaistaa voi vaihtaa sivistyneemminkin jos on tahtoa ja osaa osoittaa aikeensa ajoissa sen sijaan että ajaa rinnalle, päättää jättää näyttämättä vilkkua, hyvässä lykyssä vielä vilkaisee sivulla ajavaa niin että katseet kohtaavat ja alkaa sitten kaventaa välimatkaa sillä asenteella että kyllä se raukkis tilaa antaa ennenkuin kyljet kohtaa.
Ehdotus saman nopeuden ajamisesta on yhtä toteutettavissa kuin nollatoleranssit joita jotkut viljelevät muoti-ilmiönä melkein joka asiassa nykyään. Ohittelijoita on aina, vaikka kaikki näistäkään eivät ole ikuisia!