Toimittaja Timo Harakan teksti on niin terävää, ettei se vaadi mitään kommenttia. Siinä saavat suoraan köniinsä niin Suomen kaikki poliitikot kuin virkamiehetkin, niin Hesarin paras taloustoimittaja kuin taloudellisten tutkimuslaitostemme parhaat asiantuntijammekin
Siis:
Me journalistit emme ole onnistuneet finanssikriisin ennakoinnissa, kuvauksessa emmekä edes seurausten analysoinnissa. Jos meitä syytetään jälkiviisaudesta, saamme olla imarreltuja, puolustelee nyt jo taloustoimittajaski tituleerattava Timo Harkakka.
http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/
Taloustoimittaja Juhana Rossi paheksui kolumnissaan (HS 23. 11.) niitä kymmeniätuhansia ihmisiä, jotka osoittavat julkisesti suuttumustaan investointipankki Goldman Sachsille ja varsinkin pankin jättimäisille bonuksille. "Minun ohjeeni Goldmanin pieksijöille kuuluu: antakaa olla." Rossin mukaan yksityisessä omistuksessa olevan yrityksen toiminta ei kuulu kansalaisille, elleivät he sitten satu olemaan kyseisen amerikkalaisen suurpankin omistajia.
Toimittajan kannattaisi varmaan jakaa hyviä neuvojaan muulla kielellä kuin suomeksi ja muualla kuin suomalaisessa sanomalehdessä, mutta tuskin amerikkalaisten ja brittiläisten väkijoukkojen viha muutenkaan hevin laantuu.
Rossi nimittäin jätti kertomatta aivan ratkaisevan tosiseikan: Goldman Sachs on tehnyt voittoisaa tulostaan veronmaksajien rahoilla, tuella ja avustuksella. Yhdysvaltain hallitus on taannut yhdelle pankille erityisaseman, jonka turvin se voi jakaa itselleen miljardibonuksia.
Viime syksynä räjähtäneessä finanssikriisissä Goldman Sachs vastaanotti Yhdysvaltain hallituksen hätäapurahaa noin 7,5 miljardia euroa. Nämä TARP-varat pankki palautti etuajassa muun muassa siksi, että valtionapu olisi rajoittanut pankin palkitsemisjärjestelmiä.
Lisäksi Yhdysvaltain hallitus korvasi Goldman Sachsille yksi yhteen sen saatavat konkurssiin joutuneesta AIG-vakuutusyhtiöstä. Nuo 8,8 miljardia euroa olivat lahjarahaa. Uhkapelurit saivat voittonsa, vaikka kasino oli palanut.
Oikeastaan juuri Goldman Sachsin yhteyteen sopii harvinaisen huonosti Rossin järkeily "yksityisen yrityksen" vapauksista. Pankin liikanimi, "Government Sachs", kertoo sen lonkeroituneen syvälle Yhdysvaltain hallintoon. Valtiovarainministeri Harry "Hank" Paulson, joka syksyllä 2008 valtion miljardiavun jakoi, oli Goldman Sachsin edellinen pääjohtaja. Hänen edeltäjänsä Robert Rubin oli puolestaan valtiovarainministerinä Clintonin hallinnossa.
Tämä "pyöröovi", joka yhdistää suuren pankin yksityiset edut valtion toimiin, katsotaan yleisesti suureksi vaaraksi demokratialle, ja presidentti Barack Obama onkin vakuuttanut lopettavansa järjestelmän.
Viime talven kriisin keskellä Goldmanin likeinen suhde valtiojohtoon, joka selvin elein asettui pankin takaajaksi, osoittautui yhtiölle äärimmäisen tuottoisaksi.
Kun vielä pahimmat kilpailijat joko kaatuivat tai rampautuivat, Goldman on hyötynyt valtavasti kriisistä, jota se oli itse aiheuttamassa.
Financial Timesin (17. 11.) siteeraama asiantuntija laskee Goldmanin koko vuoden bonussummaksi noin 14,7 miljardia euroa. Pankissa on noin 29 400 työntekijää, joten tasan jaettuna tuosta potista olisi luvassa jokaiselle siivoojalle, sihteerille ja lähetille mukavat 500 000 euroa palkan jatkeeksi.
Luultavasti johtajat ja tärkeimmät rahakauppiaat joutuvat uhrautumaan henkilöstön puolesta; vajaalle tuhannelle onnekkaalle on luvassa kymmenien miljoonien eurojen bonus.
Samaan aikaan finanssikriisi on tuhonnut maailmasta useiden biljoonien eurojen edestä varallisuutta, kymmeniä miljoonia työpaikkoja, Suomestakin 70 000. Kun Goldman Sachs jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja jakaa valtiolta saamansa tuet itselleen bonuksina, kansalaisilla on täysi syy vaatia muutosta.
Rossi on väärässä myös väittäessään, ettei yleisellä mielipiteellä ole merkitystä. Päinvastoin, Goldman Sachsin imago on tahriintunut niin pahasti, että yhtiö joutui viime viikolla pyytämään julkisesti anteeksi ja myöntämään osallisuutensa finanssikriisin synnyttämisessä. PR-eleenä yhtiö lupasi tukea vuosittain noin 80 miljoonalla eurolla – oletettavasti pääjohtajan bonusta vastaavalla summalla – ahdinkoon joutuneita amerikkalaisia pienyrityksiä.
Veronmaksajilla on oikeus ja suorastaan velvollisuus "piestä" Wall Streetin pankkiirien päihin järkeä.
Siis:
Me journalistit emme ole onnistuneet finanssikriisin ennakoinnissa, kuvauksessa emmekä edes seurausten analysoinnissa. Jos meitä syytetään jälkiviisaudesta, saamme olla imarreltuja, puolustelee nyt jo taloustoimittajaski tituleerattava Timo Harkakka.
http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/
Taloustoimittaja Juhana Rossi paheksui kolumnissaan (HS 23. 11.) niitä kymmeniätuhansia ihmisiä, jotka osoittavat julkisesti suuttumustaan investointipankki Goldman Sachsille ja varsinkin pankin jättimäisille bonuksille. "Minun ohjeeni Goldmanin pieksijöille kuuluu: antakaa olla." Rossin mukaan yksityisessä omistuksessa olevan yrityksen toiminta ei kuulu kansalaisille, elleivät he sitten satu olemaan kyseisen amerikkalaisen suurpankin omistajia.
Toimittajan kannattaisi varmaan jakaa hyviä neuvojaan muulla kielellä kuin suomeksi ja muualla kuin suomalaisessa sanomalehdessä, mutta tuskin amerikkalaisten ja brittiläisten väkijoukkojen viha muutenkaan hevin laantuu.
Rossi nimittäin jätti kertomatta aivan ratkaisevan tosiseikan: Goldman Sachs on tehnyt voittoisaa tulostaan veronmaksajien rahoilla, tuella ja avustuksella. Yhdysvaltain hallitus on taannut yhdelle pankille erityisaseman, jonka turvin se voi jakaa itselleen miljardibonuksia.
Viime syksynä räjähtäneessä finanssikriisissä Goldman Sachs vastaanotti Yhdysvaltain hallituksen hätäapurahaa noin 7,5 miljardia euroa. Nämä TARP-varat pankki palautti etuajassa muun muassa siksi, että valtionapu olisi rajoittanut pankin palkitsemisjärjestelmiä.
Lisäksi Yhdysvaltain hallitus korvasi Goldman Sachsille yksi yhteen sen saatavat konkurssiin joutuneesta AIG-vakuutusyhtiöstä. Nuo 8,8 miljardia euroa olivat lahjarahaa. Uhkapelurit saivat voittonsa, vaikka kasino oli palanut.
Oikeastaan juuri Goldman Sachsin yhteyteen sopii harvinaisen huonosti Rossin järkeily "yksityisen yrityksen" vapauksista. Pankin liikanimi, "Government Sachs", kertoo sen lonkeroituneen syvälle Yhdysvaltain hallintoon. Valtiovarainministeri Harry "Hank" Paulson, joka syksyllä 2008 valtion miljardiavun jakoi, oli Goldman Sachsin edellinen pääjohtaja. Hänen edeltäjänsä Robert Rubin oli puolestaan valtiovarainministerinä Clintonin hallinnossa.
Tämä "pyöröovi", joka yhdistää suuren pankin yksityiset edut valtion toimiin, katsotaan yleisesti suureksi vaaraksi demokratialle, ja presidentti Barack Obama onkin vakuuttanut lopettavansa järjestelmän.
Viime talven kriisin keskellä Goldmanin likeinen suhde valtiojohtoon, joka selvin elein asettui pankin takaajaksi, osoittautui yhtiölle äärimmäisen tuottoisaksi.
Kun vielä pahimmat kilpailijat joko kaatuivat tai rampautuivat, Goldman on hyötynyt valtavasti kriisistä, jota se oli itse aiheuttamassa.
Financial Timesin (17. 11.) siteeraama asiantuntija laskee Goldmanin koko vuoden bonussummaksi noin 14,7 miljardia euroa. Pankissa on noin 29 400 työntekijää, joten tasan jaettuna tuosta potista olisi luvassa jokaiselle siivoojalle, sihteerille ja lähetille mukavat 500 000 euroa palkan jatkeeksi.
Luultavasti johtajat ja tärkeimmät rahakauppiaat joutuvat uhrautumaan henkilöstön puolesta; vajaalle tuhannelle onnekkaalle on luvassa kymmenien miljoonien eurojen bonus.
Samaan aikaan finanssikriisi on tuhonnut maailmasta useiden biljoonien eurojen edestä varallisuutta, kymmeniä miljoonia työpaikkoja, Suomestakin 70 000. Kun Goldman Sachs jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja jakaa valtiolta saamansa tuet itselleen bonuksina, kansalaisilla on täysi syy vaatia muutosta.
Rossi on väärässä myös väittäessään, ettei yleisellä mielipiteellä ole merkitystä. Päinvastoin, Goldman Sachsin imago on tahriintunut niin pahasti, että yhtiö joutui viime viikolla pyytämään julkisesti anteeksi ja myöntämään osallisuutensa finanssikriisin synnyttämisessä. PR-eleenä yhtiö lupasi tukea vuosittain noin 80 miljoonalla eurolla – oletettavasti pääjohtajan bonusta vastaavalla summalla – ahdinkoon joutuneita amerikkalaisia pienyrityksiä.
Veronmaksajilla on oikeus ja suorastaan velvollisuus "piestä" Wall Streetin pankkiirien päihin järkeä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
´´
´...
onhan siellä joskus ollut variskin.