Läheiselläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hän on tällähetkellä vuodeosastolla hoidossa, koska muitakin sairauksia on. Mutta mitäs tämä tarkoittaa, edes alan ammattilaiset eivät ole osanneet selkeästi selvittää. Eli tilanne.... ollut kolme viikkoa osastolla, ja aluksi käytös maanista ( kovat kierrokset,suunnitelmat "huippukunto" ja lisäksi unettomuus) Unilääkkeitä lisää deprakinea lisätään. On 4 päivää syömättä lääkkeitä (salaa), jonka jälkeen annnostusta lisätään lisäksi otetaan myös zyprexa (osasto lääläri konsultoi välillä psykiatria), koska alkaa esiintymään agressiivisuutta. 2. viikolla lääkkeiden ottoa valvotaan. Edelleen agressivisuutta, hoitajille haistattelua, välistä jos mennään hänen ehdoillaan, vaikuttaa lähes "normaalilta". 3. viikko..alkuun voimakkaita itkukohtauksia, muutamassa päivässä rauhoittuu rauhalliseski ja hoitajien silmissä vaikuttaa psyykkisesti hyväkuntoiselt ja alettiin suunnitella kotiuttamista. Minäkin vaakutuin kunnes eilen illalla alkoi puhua tällaisia " se ja se päivä tapahtuu rakkauden vallankumous, kuolleet nousevat haudoistaan ja valta siirtyy hänelle ja hän määrää jne.." Puhui siis näistä minulle, ei kenellekään muulle jotta häntä ei leimattaisi "hulluksi" Nyt pelottaa, onko tilassa tapahtunut huononemista?? Välillä pystyy puhumaan tavallisestikin ja tänään kun kysyin hänen "seko" puheistaan, myönsi puhuneensa hassuja johtuen kuulemma unettomuudesta, mutta kielsi minua myös puhuvan asiasta kenellekkään. Yritin saada häntä psykiatrille josta hän hermostui ja lopulta huusi, ei kuulemma tarvitse mitään pykiatria...Onko toivoa että tilanne tuolla lääkityksellä tasaantuisi??? Pelottaa jos hänet kotiutetaan tuossa kunnossa, koska osaa todella hyvin esittää tasapainoista ja selväjärkistä ihmistä (hoitajatkin vuodeosastolla ajattelevat varmaan kohta että vika on omaisissa). Pakkohoitoon en häntä haluaisi, mutta kun ei tunnu järkipuheet menevän perille ja sairaudentuntoa ei ole. Miten tässä pitäisi toimia???
Olen todella huolissani!!
Olen todella huolissani!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
juu, ja anteeksi kirjoitusvirheet...
Puhut hoitohenkilokunnalle. Piste. Psykiatrin olisi mielestani myos hoidettava ystavaasi osastolla, toi osastonlaakarin konsultointi ei kuulosta hyvalta, varsinkin kun han jo on sairaalassa!!! Eihan tuossa ole mitaan jarkea ettei sairaalan eri osastot kommunikoi tuon paremmin keskenaan, miten hanella on tuollaiset laakeet muulta kuin psykiatrian erikoislaakarilta?
Kyllä sitä menee huonoon kuntoon, jos jättää tarpeelliset lääkkeensä ottamatta. Muistan omasta läheisestäni, elämä oli yhtä vuoristorataa (ei onneksi enää, monien vuosien jälkeen) Välillä jätti lääkkeet väliin, ei saanut nukutuksi, oli sekava ja pökkyräinen, ja eikun taas oli vietävä hoitoon.
Kannattaa keskustella hoitohenkilökunnan kanssa tästä tilanteesta, eikä päästää kotiin, koska ei taatusti ole kotiutuskuntoinen. Eivätkö hoitajat siellä valvo riittävän hyvin, ettei jätetä lääkkeitä ottamatta?
Lääkkeitä ei todellakaan saisi jättää väliin, olotila menee aika nopeasti huonompaan suuntaan. Omaisten täytyy olla skarppina, ja pitää potilaan puolia, myös sillä tavoin, ettei kotiuteta puolikuntoisena.
Sen verran vielä tilanteesta. Tämä kyseinen ihminen on syönyt jo psyykelääkkeitä 40 v. Aikaan mahtunut psykiatrisessa sairaalassa oloa muutaman kerran. Nyt hänellä meni paremmin lähes 10v, sopivalla lääkityksellä. Lääkkeitä alettiin tuossa n8vk takaperin purkamaan vapinan vuoksi. Vapinaa tutkittiin ensin neurologilla, joka ei vikaa löytänyt ja epäili sen johtuvan lääkkeistä ( neurologi vetäytyi "hoitoringistä" tämän jälkeen pois) Vapina oli hänelle itselleen haitallinen, kuin myös alkavan dialyysihoidon takia. Tai ainakin munuaislääkäri näin sanoi(fisteliä ei voitu käteen sijoittaa) No, dialyysi aloitettiin katetrilla, ja munuaislääkäri määräsi lääkkeitä vähennettäväksi, lisää ja lisää kun alkuun tuntui menevän hyvin. Myös psykiatri, jonka valvonnan alla tätä suoritettiin(psyk.sairaalassa) oli hieman tätä vastaan, mutta katsoi ettei hänellä kai ole vaihtoehtoa kuin kokeilla...Hänet kotiutettiin, kun psyyke puoli katsottiin olevan kunnossa. Oireet kuitenkin alkoivat viiveellä. Ja nyt, kun olen munusaislääkärin kanssa asiasta puhunut(huomasi myös hoidon aikana levotonta käyttäytymistä), Hän vetäytyi vastuusta. Hoitaa kuulemma vain dialyysi puolen.
Kotona häntä hoiti kotisairaanhoito, joka myös teki havannon psyykeen huononemisesta. Ei haluttu pakkohoitoa, ajateltiin sen olevan liian rankka tuossa tilanteessa, koska dialyysikin juuri aloitettu ja muutenkin fyysinen kunto aika heikko(jonka takia tarvitsi myös apua kotona jo aiemmin). Kodinhoitaja sai hänet ylipuhuttua päivystykseen, jotta saaataisiin unettomuus hoidettua (oli myös kärsinyt tästä manian aiheuttamasta unettomuudesta jonkun aikaa ja vaati saada lisää unilääkkeitä). Ja päivystyksestä siirsivät vuodeosastolle, hoitamaan tätä unettomuutta ja että hän hiukan vahvistuisi.
Psykiatrille häntä ei enää saada(kaikki yhteydenpito puhelimitse, joka myös ollut heikohkoa). Neurologi ei ole hoitaassa, munuaislääkäri ei ota kantaa ja vuodeosaston työntekijät ei tilanteen vakavuutta huomaa. Tuntuu että tämä kaikki vastuu kaatuu omaisille ja saa jatkuvasti soitella sinne ja tänne. Kaikki jolla on omaisena bipo, tietevät kuinka he osaavat myös "pelata", ja saavat ympäristönkin vakuuttuneeksi että kaikki on hyvin..
Tulipas tekstiä. Jos ei nyt vastauksia osata antaa, niin tämä kirjoittaminen ainakin auttoi saamaan omaa pahaa oloa hieman ulos. Huoli ja suru on niin voimakkaita, koska kyseessä on oma äiti, jonka tilanne on niin surullinen :( Mutta tietenkin kiinnostaisi, jos jollain olisi vinkkejä tilanteen helpottamiseksi. Ja jos joku osaisi neuvoa, että mihin ottaa yhteyttä, että saataisin tähän tilanteeseen joku vastuuhenkilö, omaisena sitä on aika voimaton..
Huh huh, olisin kylla itsekin aika voimaton tuossa tilanteessa. Ehka kannattaisi ottaa yhteytta tanne: http://www.mtkl.fi/liiton_toiminta/tietopalvelu_propelli/ - en ole varma voivatko auttaa mutta eihan sita koskaan tieda. Vertausneuvojat ovat tavoitettavissa perjantaisin 10-15.00 ja kuntoutusneuvojat ma, ti ja to klo 9-14, ke klo 9-16. Luulen etta vertausneuvojat voisivat auttaa sinua parhaiten.
Voimia!
Eli jos ihmisestä voi odottaa että hän tulevaisuudessa on vaaraksi itselleen ja muille,taikka vain jompaa kumpaa on se vanha nyrkkisääntö eristäniseen pidemmäksi aikaa,kunnes voidaan todeta rauhoittuneen.Ei pidä ajatella,että vain hoitohenkilökunta pääsisi vähemmällä erikoissairaaloissa kieroutuneiden sairaiden joukossa päästämällä heidät liiannopeaan pois sieltä keskenhoitoisina.Kotonaan perheensä luona ei heillä välttämättä ole ammattitaitoista hoitoa saatavissaan,ja vastaannotto voi olla siellä turhankin tunteennomaista mikä sumentaa koko todellisen tilanteen.Ketä sitten syytetään kun alkaa perheenjäseniä vammautumaan taikka poistuu kokonaan tästä maailmasta?Ketkä osalliset saivatkaan palkkaa näissä ympyröissä ja mistä?
Potilaita sanotaan sairaiksi ja hoitohenkilöstö lääkäreineen ovat kroonikkoja asenteissaan sekä että koko laitos maaperineen on vanha ja sairas. Mutta kun muutakaan paikkaa ei ole.