Seuraavassa alkoholitutkija Tero Hallikaisen väitöskirjasta julkaistu
ennakkoartikkeli Savon Sanomissa la 28.11. 2009, kirj. Freija Metsähalme
(Hallikainen on toiminut Niuvanniemen sairaalan ylilääkärinä vuodesta 2000)
Viinanhimo perimässä
Geenit selittävät juomista
Kuopiolainen lääketieteen lisensiaatti Tero Hallikainen on löytänyt väitöskirjatutkimuksessaan todisteita alkoholismin eri alatyypeistä.
Hallikaisen mukaan noin 80 prosenttia alkoholisteista sairastuu tyypin 1 riippuvuuteen aikuisiällä-.He ovat usein ahdistuneita ja itsetuhoisia. mutta yleensä ympäristöllen vaarattomia.
Lopuilla 20 prosentilla alkoholisteista sairaus alkaa jo murrosiässä, ja siihen liittyy väkivaltainen ja normeihin sopeutumaton käytös. Tällöin puhutaan tyypin 2 alkoholismista....
Aikiuisiällä alkoholismiin sairastuneilta löytyi useammin geenin muoto, joka pitkittää dopamiinin vaikutusta eli mielihyvän kokemusta alkoholista. Toisaalta sama geeni altistaa myös ahdistukselle. Murrosikäisenä viinan kiroukseen joutuneilta *Hallikainen huomasi tutkimuksissaan usein geenimutaaation, joka säätelee serotoniinin vaikutusta. Tämä voi esistää aggresssiivista käyttäytymistä.
- Väkivaltaisen alkoholisti-isän adoptoitu lapsi voi päätyä alkoholistiksi jo murrosiässä, vaikka kotiolot adoptioperheessä olisivat täysin kunnossa. Hallikainen sanoo.
Geeniperimä selittää Hallikaisen mukaan myös peruskuluttajan viinankäyttöä.
- Kaksi oluttuoppia tuottaa toiselle enemmän ja pidemmän aikaa mielihyvää kuin toiselle.
Kokemus riippuu perintötekijöistä, Hallikainen sanoo....
Pelkät geenit eivät selitä Hallikaisen mukaan alkoholismia...
-Ympäristön vaikutus alkoholismin syntyyn on vähintään 50 %. Vaikka henkilö olisi perimässään saanut mahdollisimman huonon geeniyhdistelmän. hän ei silti aina päädy alkoholistiksi,
Tästä esimerkkinä Hallikainen pitää uskonnollisa yhteisöjä, joissa alkoholia ei käytetä lainkaan. Tällöin sairaus voi jäädä puhkeamatta, vaikka perintötekijät sille olisivat suotuisat....
ennakkoartikkeli Savon Sanomissa la 28.11. 2009, kirj. Freija Metsähalme
(Hallikainen on toiminut Niuvanniemen sairaalan ylilääkärinä vuodesta 2000)
Viinanhimo perimässä
Geenit selittävät juomista
Kuopiolainen lääketieteen lisensiaatti Tero Hallikainen on löytänyt väitöskirjatutkimuksessaan todisteita alkoholismin eri alatyypeistä.
Hallikaisen mukaan noin 80 prosenttia alkoholisteista sairastuu tyypin 1 riippuvuuteen aikuisiällä-.He ovat usein ahdistuneita ja itsetuhoisia. mutta yleensä ympäristöllen vaarattomia.
Lopuilla 20 prosentilla alkoholisteista sairaus alkaa jo murrosiässä, ja siihen liittyy väkivaltainen ja normeihin sopeutumaton käytös. Tällöin puhutaan tyypin 2 alkoholismista....
Aikiuisiällä alkoholismiin sairastuneilta löytyi useammin geenin muoto, joka pitkittää dopamiinin vaikutusta eli mielihyvän kokemusta alkoholista. Toisaalta sama geeni altistaa myös ahdistukselle. Murrosikäisenä viinan kiroukseen joutuneilta *Hallikainen huomasi tutkimuksissaan usein geenimutaaation, joka säätelee serotoniinin vaikutusta. Tämä voi esistää aggresssiivista käyttäytymistä.
- Väkivaltaisen alkoholisti-isän adoptoitu lapsi voi päätyä alkoholistiksi jo murrosiässä, vaikka kotiolot adoptioperheessä olisivat täysin kunnossa. Hallikainen sanoo.
Geeniperimä selittää Hallikaisen mukaan myös peruskuluttajan viinankäyttöä.
- Kaksi oluttuoppia tuottaa toiselle enemmän ja pidemmän aikaa mielihyvää kuin toiselle.
Kokemus riippuu perintötekijöistä, Hallikainen sanoo....
Pelkät geenit eivät selitä Hallikaisen mukaan alkoholismia...
-Ympäristön vaikutus alkoholismin syntyyn on vähintään 50 %. Vaikka henkilö olisi perimässään saanut mahdollisimman huonon geeniyhdistelmän. hän ei silti aina päädy alkoholistiksi,
Tästä esimerkkinä Hallikainen pitää uskonnollisa yhteisöjä, joissa alkoholia ei käytetä lainkaan. Tällöin sairaus voi jäädä puhkeamatta, vaikka perintötekijät sille olisivat suotuisat....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselle kun tänne periferiaan ei Hesaria tule, kiitos referaatista! Täytyypä lukaista kirjastossa maanantaina kokonaan. Ollaan lähellä totuuden lähteitä siitä, miksi Jeppe juo ja Jesse ei edes koe tarvetta käyttää alkoholia.
Muistin sopukoista kaivan juopot laboratoriorotat, siinä oli geneettisesti kaksi erilaista rottapopulaatiota joista toinen alkoholisoitui, toinen ei.
Eli jälleen, yksilöitä ollaan ja se mikä pätee yhteen, ei sovellu toisen perimän saaneeseen. Yritetään silti ymmärtää ja auttaa kanssaihmisiämme, eikö?