Ikävöin ja kaipaan sitä aikaa kun sain olla täydellisesti oma itseni.
Ikävöin aikaa, jolloin kukaan ei kyseenalaistanut persoonallisuuttani ja luonnettani.
Kaiholla muistelen aikaa, kun ulkomuotoani ei piikitellen arvosteltu.
Kaipaan aikaa, jolloin kukaan ei kiusannut ketään, kukaan ei kytännyt eikä tuijotellut.
Ikävöin aikaa, jolloin sain kertoa tyhmiä juttujani ja niille naurettiin ihan oikeasti hyväntahtoisesti,
eikä tullut tunnetta että joku vääristää sanojani ja kertoo puheeni eteenpäin.
Ikävöin aikaa kun sain osoittaa rakkauteni maailmaa kohtaan ilman että sitä katsottiin pahalla.
Kaipaan puhtautta ja viattomuutta joka ajatusmaailmaani aiemmin kuului luonnollisena osana.
Ikävöin aikaa kun ei tullut mieleenkään, että joku ulkopuolinen kuulisi luottamukselliset asiani
saati sitten rikkoisi yksityisyyttäni.
Kaipaan aikaa kun omaa olemassaoloa ei tarvinnut puolustella kenellekään.
Ikävöin aikaa, jolloin pystyin luottamaan siihen, että Jumala rankaisee minua jos on aihetta, ei kukaan ihminen.
Ikävöin aikaa kun täysin vilpittömästi pystyin uskomaan ihmisten hyvyyteen.
.
Ikävöin aikaa, jolloin kukaan ei kyseenalaistanut persoonallisuuttani ja luonnettani.
Kaiholla muistelen aikaa, kun ulkomuotoani ei piikitellen arvosteltu.
Kaipaan aikaa, jolloin kukaan ei kiusannut ketään, kukaan ei kytännyt eikä tuijotellut.
Ikävöin aikaa, jolloin sain kertoa tyhmiä juttujani ja niille naurettiin ihan oikeasti hyväntahtoisesti,
eikä tullut tunnetta että joku vääristää sanojani ja kertoo puheeni eteenpäin.
Ikävöin aikaa kun sain osoittaa rakkauteni maailmaa kohtaan ilman että sitä katsottiin pahalla.
Kaipaan puhtautta ja viattomuutta joka ajatusmaailmaani aiemmin kuului luonnollisena osana.
Ikävöin aikaa kun ei tullut mieleenkään, että joku ulkopuolinen kuulisi luottamukselliset asiani
saati sitten rikkoisi yksityisyyttäni.
Kaipaan aikaa kun omaa olemassaoloa ei tarvinnut puolustella kenellekään.
Ikävöin aikaa, jolloin pystyin luottamaan siihen, että Jumala rankaisee minua jos on aihetta, ei kukaan ihminen.
Ikävöin aikaa kun täysin vilpittömästi pystyin uskomaan ihmisten hyvyyteen.
.
Vastaukset 9
Vanhimmat
muuta tarvita kun tahtoa ottaa takas oma elämä omaan hallintaan.
Sanon sinulle
- ole täydellisesti oma itsesi - mutta valitse paikka, aika ja ihmiset jotka haluavatkin sinun olevan itsesi
- anna ihmisten kyseenalaistaa persoonallisuutesi ja luonteesi, mutta samaan aikaan et ole heille mitään velkaa
- anna ihmisten arvostella ulkomuotoasi, ei siihen tarvitse mennä mukaan tai sitten voit piikitellä takaisin, jos asia todella kiinnostaa
- anna ihmisten kytätä ja tuijottaa, katsos on niitäkin köyhiä, joille se on todella elämän suola
- kerro tyhmät juttusi niille, jotka nauravat niile oikeasti hyväntahtoisesti
- anna joidenkin vääristellä juttusi ja kertoa ne vääristellen eteenpäin, mutta kohtele heitä niin huonosti kuin koskaan osaat, he ovat sen arvoisia
- osoita rakkautesi maailmaa kohtaan, mutta valitse paikka, aika ja ihmiset
- jätä ihmiset, jotka kertovat luottamukselliset asiasi ja rikkovat yksityisyyttäsi, sekä kohtele heitä niin huonosti kuin ikinä osaat, he ovat sen arvoisia
- älä puolustele omaa olemassaoloasi kenellekään
- älä usko ihmisen hyvyyteen täysin vilpittömästi, pyri mieluummin ymmärtämään ihmisiä ja maailmaa kaikilta kannoilta
Ikävöin myös aikaa, kun omat mielipiteet pystyi sanomaan ääneen ilman,
että joutui pelkäämään eri tavalla ajattelevien ihmisten vihamielisyyttä ja kostoa.
Kaiholla muistelen aikaa, jolloin omien ajatusten julkituomista ei tulkittu sodanjulistuksena.
Tämä ei ollut sellainen.
Kerrot ajatuksesi suoraan ihmisille, niille "hyville ja huonoille". Tänne on turhaa sellaista kirjoittaa. Kuten varmasti olet huomannut, tänne ikävähköjä kirjoituksia kirjoittavat saattavat olla pelkääviä, ehkä jollain tavalla huonohkolla itsetunnolla varustetutuja ihmisiä. Otat asian huvin kannalta, viihdytät itseäsi. Ja mikä parasta terapiaa itselle olisikaan, kuin huomata olevansa hyvinvoiva, hyvällä itsetunnolla varustettu oikeudenmukaisuuteen pyrkivä henkilö. Kyllä se siitä.
minäkin kaipaan.
En kaipaa enää yhtään pahantahtoista ihmistä läheisyyteeni.
Haluan vain olla onnellinen omassa itsessäni ja hyväksyä itseni sellaisena kuin olen.
Maailma on selvästi muuttanut muotoaan. Ilkeyskin oli inhimillisempää ennen.
aikaa. Aivan kuin olisit kirjoittanut viestin minulle?
Uskon, että löydät sen ajan vielä. Oikeiden tosiystävien kanssa. Sellaisia ei ole montaa, mutta muutama riittää:)
mieleen kun eräskin sanoi huomaavansa, että enää hän ei tiedä kaikkea:D
On rankkaa menettää uskonsa maailmaan ja hyvyyden olemassa oloon. Joskus menee kerta kaikkiaan liian pitkälle... liikaa pienelle ihmiselle.