Voi ei mitä teen, tai oon menny tekemään! oon ihan uuessa ouossa tilanteessa ihastuksen suhtee... En oo pitkää aikaa ollu ihastunu tällä tavalla, (ihastun tuon tuostaki ystävii ja ihmisii, mutta en tarkota sellasta vipinäkipinä ihastumista) saati rakastunu ja menny tää syksy muutenkin aika epäsosiaalisissa kuvioissa. Koulu vieny tosi palio aikaa ja mehuja...
No. Yks päivä törmäsin sellasee miehee, jota en oo saanu mielestä heti ekan kerran jälkee. Myöhemmin ku kohattiin uudestaa, olin ihan paniikissa. Naurettavaa. En oo koskaa ihastunu täysin tuntemattomaan mieheen niin, että sen kohtaamisesta aiheutus erinäisiä fyysisiä epämiellyttäviä tuntemuksia. Ja vaikka kui tiän, kui typerää tää on ku en etes tunne sitä, ni en silti voi mun reaktioille mitään.
Se on ihan mielettömän ihana. Niinku olemukseltaan ja on se ulkonäöltäänki sulonen, vaikken aiemmin ois kuvaillu miesmakuani sen kaltaseksi. Ekan kerran törmättiin meän talon varastossa, ku mulla oli jotai ongelmia roinan kans ja se tarjoutu avuksi. Olin sillon ihan normisti ja kiitollinen sen tarjoamasta avusta. Mutta myöhemmi ku tultii kohakkai rapussa tai pihalla ja aina sillon tällön uuestaan ni joka kerta tuntunu vaan kamalemmalta! Musta paistaa kauas se, että tykkään siitä tyypistä mielettömästi, vaikka tiän siitä pelkästään nimen... ja sen, että se ainaki asuu yksin.... huoh.
En millää haluais tulla sen kans toistamisee vastakkai enää missää ku en hallihe itteeni yhtään.. ja silti mietin aina illalla sängyssäni, että se on tossa pari kerrosta alempana, nii lähellä, mutta miten voisin koskaa puhua sen kaa ja tutustua siihen paremmin..
Välillä aattelen, että antaa olla ja meinaan unohtaa, mutta sitte taas se just sillon ilmestyy jostai ja moikkaa aina niin ilosesti...hyi kauheee niitä tilanteita ku annan itestäni nii huvittavan ja idiootin kuvan!!! Toivon etten näkis sitä koskaa, mutta silti haluaisin nähä sitä koko ajan sillee tietty ettei se näkis mua ja sitte mietin että sillä tasan tarkkaan on tyttöystävä.. paskaa.
En voi tehä mitään?? Tätä on kestäny nyt muutaman viikon ja taijan jatkaa kitumistani, kieriskellä itsesäälissä ja vältellä mahollisia kohtaamisia.. sitte vähän ajan päästä pistän sille joulukortin ja kirjotan, että ompas ollutkin mukava törmäillä tuon tuostaki, mutta voisikko ens kerralla varottaa etukäteen.. yms. terveisin sätkynukke naapurista.
Saimpas ainakin purettua.. kiitos kuuntelijoille.
No. Yks päivä törmäsin sellasee miehee, jota en oo saanu mielestä heti ekan kerran jälkee. Myöhemmin ku kohattiin uudestaa, olin ihan paniikissa. Naurettavaa. En oo koskaa ihastunu täysin tuntemattomaan mieheen niin, että sen kohtaamisesta aiheutus erinäisiä fyysisiä epämiellyttäviä tuntemuksia. Ja vaikka kui tiän, kui typerää tää on ku en etes tunne sitä, ni en silti voi mun reaktioille mitään.
Se on ihan mielettömän ihana. Niinku olemukseltaan ja on se ulkonäöltäänki sulonen, vaikken aiemmin ois kuvaillu miesmakuani sen kaltaseksi. Ekan kerran törmättiin meän talon varastossa, ku mulla oli jotai ongelmia roinan kans ja se tarjoutu avuksi. Olin sillon ihan normisti ja kiitollinen sen tarjoamasta avusta. Mutta myöhemmi ku tultii kohakkai rapussa tai pihalla ja aina sillon tällön uuestaan ni joka kerta tuntunu vaan kamalemmalta! Musta paistaa kauas se, että tykkään siitä tyypistä mielettömästi, vaikka tiän siitä pelkästään nimen... ja sen, että se ainaki asuu yksin.... huoh.
En millää haluais tulla sen kans toistamisee vastakkai enää missää ku en hallihe itteeni yhtään.. ja silti mietin aina illalla sängyssäni, että se on tossa pari kerrosta alempana, nii lähellä, mutta miten voisin koskaa puhua sen kaa ja tutustua siihen paremmin..
Välillä aattelen, että antaa olla ja meinaan unohtaa, mutta sitte taas se just sillon ilmestyy jostai ja moikkaa aina niin ilosesti...hyi kauheee niitä tilanteita ku annan itestäni nii huvittavan ja idiootin kuvan!!! Toivon etten näkis sitä koskaa, mutta silti haluaisin nähä sitä koko ajan sillee tietty ettei se näkis mua ja sitte mietin että sillä tasan tarkkaan on tyttöystävä.. paskaa.
En voi tehä mitään?? Tätä on kestäny nyt muutaman viikon ja taijan jatkaa kitumistani, kieriskellä itsesäälissä ja vältellä mahollisia kohtaamisia.. sitte vähän ajan päästä pistän sille joulukortin ja kirjotan, että ompas ollutkin mukava törmäillä tuon tuostaki, mutta voisikko ens kerralla varottaa etukäteen.. yms. terveisin sätkynukke naapurista.
Saimpas ainakin purettua.. kiitos kuuntelijoille.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Alakertaan soittamaan ovikelloa.
Tervetuloa minun maailmaani. Tuollaista se on, ja pahemmaksi muuttuu!!
Tosin jos sinulla on vähänkin enemmän sosiaalista kanttia kuin minulla, ja mielikuvitusta, niin voisit tepastella sinne alakertaan ja tehdä huumorintajun avittamana tikusta asiaa. Sama se vaikka mies huomaisi, ettei asiaa oikeastaan ole; näetpähän sitten miten suhtautuu. Voit vaikka ottaa lehtiön ja kynän mukaan, ja sanoa että teet naapurigalluppia esim. aiheesta... ööö... no jostakin. Sinäpä sen naapurustosi paremmin tunnet kuin minä :P
Tai sitten käyt lainaamassa sokeria ja sitten hetken päästä jotain muuta, ja lopulta pyydät lainaksi myös häntä itseään kahvikupposelle...
Toisin sanoen rohkeutta peliin, jos sitä yhtään löytyy!
Haha... no joo. Ei sitä ainakaa vielä löydy. Ja voin kertoa, että tunnetaan sitä ihmistä aivan yhtä paljon sen jälkeen, kun julkistan sen nimen.! Ihan hävettää kertoo... mutta ei siinä, sun ideat oli aika hyviä. Taijan ens kerralla ohikulkiessa koputtaa oveen ja pyytää lukkosulaa lainaksi. Se vaan on niin paljon helpompi heittää läppää nyt, kakoa ja tavuttaa sitten... ;)
Jos se nyt ei osota minkäänlaista kiinnostusta mua kohtaan, ni rupeen heittelee kiviä sen ikkunaan.
No miten kävi?? Vai kävikö vielä mitenkään? (Pakko myötäelää muiden ihmisten ihastusten kautta, kun omasta ei tule mitään... huoh.)
"Jos se nyt ei osota minkäänlaista kiinnostusta mua kohtaan, ni rupeen heittelee kiviä sen ikkunaan."
Joo, toi toimi aika hyvin yläasteella... varsinkin yhdistettynä karkuunjuoksemiseen ja hulluna kikattamiseen :)
jänskättäjä-tyyppiä. Eikö tuon vois ottaa rennommin.
Mikään ei ole raastavampaa kuin se että ihastus asuu naapurissa.
Siinä ei ole hetken rauhaa.
:D