OSA 1
“Minut oli vallannut todella ihmeellinen kiihko päästä ymmärtämään Paavalia hänen kirjeessään roomalaisille, mutta tähän asti oli esteenäni ollut - ei suinkaan veren kylmyys sydämeni ympärillä -
vaan yksi ainoa sana ensimmäisessä luvussa: >Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy.>
V i h a s i n näet sanaa “ Jumalan vanhurskaus”, koska kaikkien opettajien käytännön ja tavan mukaisesti olin oppinut käsittämään sen tarkoittavan filosofisesti niin sanottua mahdollista eli aktiivista vanhurskautta, jolla Jumala on vanhurskas ja rankaisee synnin tekijät ja väärät.”
KOMMENTTI
Seuraavasta (OSA 2) huomaamme, miksi Luther ei puhu pietistiseen tapaan uudestisyntymisestä eikä hellareiden tapaan ratkaisukristillisyydestä.
Hän ei sano alkaneensa nyt kulkea armonkerjäläisenä tms.
Luther ei myöskään kerro, että hän nyt alkoi ahkeroida synnin poispanijana.
Hän OLI nimittäin vaeltanut armokerjäläisenä ja synnin poispanijana jo luostariin lähtönsä jälkeen.
OSA 2 ”Minä taas, vaikka elinkin kaikin puolin moitteettomana munkkina, tunsin itseni Jumalan edessä syntiseksi, jonka omatunto oli mitä rauhattomin ja joka ei voinut luottaa omakohtaisella sovituksellaan häntä lepyttäneensä, enkä siksi rakastanut vaan suorastaan vihasin vanhurskasta ja syntisiä rankaisevaa Jumalaa. Vaikkakaan en ehkä salaisella solvauksella niin ainakin loppumattomalla kaunalla minä napisin Jumalaa vastaan sanoen: Aivan kun ei olisi kylliksi siinä, että kymmenen käskyn laki jo on nujertanut syntisraukat ja perisynnin kautta iankaikkisesti musertanut kadotetut kaikinpuolisella onnettomuudella, lisää Jumala evankeliuminsa kautta vielä vaivaa vaivan päälle, ja evankeliumissaankin uhkaa meitä vanhurskaudellan ja vihallaan!
Kiukkuisena ja omatunto rauhattomana minä sitten raivosin, kolkuttaen julkeasti Paavalin tätä kohtaa janotessani mitä palavammin päästä perille siitä, mitä P. Paavali tarkoitti “siinä JUmalan vanhurskaus ilmestyy”.
Lopulta minä yötä päivää asiaa pohtiessani Jumalan armosta kiinnitin huomioni lauseyhteyteen, nimittäin: >>Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy, niin kuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta>> ja siinä aloin käsittää Jumalan vanurskaudeksi sen, minkä varassa vanhurskas Jumalan lahjana elää, nimittäin USKOSTA, ja tämän kohdan ajatus siis on, että EVANKELIUMI PALJASTAA JUMALAN VANHURSKAUDEN, nimittäin hänen passiivisen vanhurskautensa, jolla armollinen Jumala vanhurskauttaa meidät uskon kautta, niin kuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta.
Tällöin minä tunsin itseni suorastaan uudesti syntyneeksi ja astuneeni avoimista porteista suoraan paratiisiin. Silloin näyttäytyivät minulle heti paikalla koko Raamatun toiset kasvot.----"
KOMMENTTI
Tässä ei siis puhuta mitään köyhästä kerjäläismunkista, joka olisi johtanut Lutherin uskoon, kuten muka Lapin Maria olisi menetellyt Laestadiuksen suhteen.
Ei puhuta uskoon tulemisestakaan.
Luther nimittäin OLI uskossa, avian samalla tavalla kuin TUHANNET kristityt ovat tänä aikana vaeltaessaan synnin poispanijana ja rientäessään saarnaajan luo kuulemaan ”sen evankeliumin todistuksen”.
Se ei kuitenkaan tuonut Lutherille tunnonrauhaa. Sen toi vasta usko syntisenä, armosta, Kristuksen tähden.
“Minut oli vallannut todella ihmeellinen kiihko päästä ymmärtämään Paavalia hänen kirjeessään roomalaisille, mutta tähän asti oli esteenäni ollut - ei suinkaan veren kylmyys sydämeni ympärillä -
vaan yksi ainoa sana ensimmäisessä luvussa: >Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy.>
V i h a s i n näet sanaa “ Jumalan vanhurskaus”, koska kaikkien opettajien käytännön ja tavan mukaisesti olin oppinut käsittämään sen tarkoittavan filosofisesti niin sanottua mahdollista eli aktiivista vanhurskautta, jolla Jumala on vanhurskas ja rankaisee synnin tekijät ja väärät.”
KOMMENTTI
Seuraavasta (OSA 2) huomaamme, miksi Luther ei puhu pietistiseen tapaan uudestisyntymisestä eikä hellareiden tapaan ratkaisukristillisyydestä.
Hän ei sano alkaneensa nyt kulkea armonkerjäläisenä tms.
Luther ei myöskään kerro, että hän nyt alkoi ahkeroida synnin poispanijana.
Hän OLI nimittäin vaeltanut armokerjäläisenä ja synnin poispanijana jo luostariin lähtönsä jälkeen.
OSA 2 ”Minä taas, vaikka elinkin kaikin puolin moitteettomana munkkina, tunsin itseni Jumalan edessä syntiseksi, jonka omatunto oli mitä rauhattomin ja joka ei voinut luottaa omakohtaisella sovituksellaan häntä lepyttäneensä, enkä siksi rakastanut vaan suorastaan vihasin vanhurskasta ja syntisiä rankaisevaa Jumalaa. Vaikkakaan en ehkä salaisella solvauksella niin ainakin loppumattomalla kaunalla minä napisin Jumalaa vastaan sanoen: Aivan kun ei olisi kylliksi siinä, että kymmenen käskyn laki jo on nujertanut syntisraukat ja perisynnin kautta iankaikkisesti musertanut kadotetut kaikinpuolisella onnettomuudella, lisää Jumala evankeliuminsa kautta vielä vaivaa vaivan päälle, ja evankeliumissaankin uhkaa meitä vanhurskaudellan ja vihallaan!
Kiukkuisena ja omatunto rauhattomana minä sitten raivosin, kolkuttaen julkeasti Paavalin tätä kohtaa janotessani mitä palavammin päästä perille siitä, mitä P. Paavali tarkoitti “siinä JUmalan vanhurskaus ilmestyy”.
Lopulta minä yötä päivää asiaa pohtiessani Jumalan armosta kiinnitin huomioni lauseyhteyteen, nimittäin: >>Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy, niin kuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta>> ja siinä aloin käsittää Jumalan vanurskaudeksi sen, minkä varassa vanhurskas Jumalan lahjana elää, nimittäin USKOSTA, ja tämän kohdan ajatus siis on, että EVANKELIUMI PALJASTAA JUMALAN VANHURSKAUDEN, nimittäin hänen passiivisen vanhurskautensa, jolla armollinen Jumala vanhurskauttaa meidät uskon kautta, niin kuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta.
Tällöin minä tunsin itseni suorastaan uudesti syntyneeksi ja astuneeni avoimista porteista suoraan paratiisiin. Silloin näyttäytyivät minulle heti paikalla koko Raamatun toiset kasvot.----"
KOMMENTTI
Tässä ei siis puhuta mitään köyhästä kerjäläismunkista, joka olisi johtanut Lutherin uskoon, kuten muka Lapin Maria olisi menetellyt Laestadiuksen suhteen.
Ei puhuta uskoon tulemisestakaan.
Luther nimittäin OLI uskossa, avian samalla tavalla kuin TUHANNET kristityt ovat tänä aikana vaeltaessaan synnin poispanijana ja rientäessään saarnaajan luo kuulemaan ”sen evankeliumin todistuksen”.
Se ei kuitenkaan tuonut Lutherille tunnonrauhaa. Sen toi vasta usko syntisenä, armosta, Kristuksen tähden.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun aikani rakensin omaa vanhurskautta ja siihen "ahkeroimisen" tilaan sain Jeesuksen vapahtajakseni, se on todella riemun päivä. Jumala muuttui rakkaaksi isäksi ja kaikki ihmiset potentiaalisiksi pelastussanoman vastaanottajiksi. Mihinkään mikä itsessä on ei voinut enää turvata, vaan yskin Jumala lupaukseen.
2. Kor. 5:17 -6:1 Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus;
se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme.
Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi,
että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
se näkyy täällä , molemmat on sillä kirjoitettu . mihin
unhotit torni kokemuksen joka oli aina ennen tässä kohtaa.
empä nyt ymmärrä torni-ajatustasi,pliis, selitä se mulle ,olen ihan out,ulkona,lämmöllä peppiina
Mistä hän kenenkään uusista koneista tietää, tai Lutherin torni-kokemuksista? Nämä eivät liity mitenkään tämän avauksen aiheeseen, pelkkää sotkemista.
Avaus on erittäin suurella taidolla koottu Lutherin opetuksista. Sammeli on aina ollut ilahduttava poikkeus tässä kaartissa. Hän julistaa Kristuksen oppia ilman lisäsiivekkeitä.
Yritetään nyt vain rauhoittaa syntynyttä tilannetta. Tällainen häiriköinti (vaikka ei tahallistakaan), ei sovi julkiselle keskustelupalstalle.
Netti on hyvin tärkeä kanava kertoa ihmisille Jeesuksesta, joka on portti ja tie taivaaseen. Näin tärkeän asian kanssa ei sovi persoonaltaan häiriintyneiden ihmisten lekkeröidä ja pyörittää sivun tunkkaista ilmapiiriä kuukaudesta toiseen.
Jumala ILMOITTAA evankeliumin sanan kautta armonsa ja lahjavanhurskautensa . Hengellään Hän vaikuttaa
sen kautta uskon ja sydämen halusta lähtevän kuuliaisuuden Hänen sanalleen , Room. 6:17; 10:17 .
Kun LUTHER RUKOILLEN TUTKI TÄTÄ KOHTAA , JUMALA AVASI HÄNEN SYDÄMENSÄ KÄSITTÄMÄÄN, että evankeliumissa ilmoitettu JUMALAN VANHURSKAUS EI OLE Hänen rankaisevaa ja palkitsevaa oikeudenmukaisuuttaan, vaan synnin syyllisyydestä vapauttamista ja Jumalan lapsen asemaan ottamista
Kristuksen kuuliaisuuden ja verilunstuksen tähden .
Katuva ja armoa etsivä ihminen ottaa sen uskossa vastaan vapaana lahjana evankeliumin lupauksesta, kun
Pyhä Henki vaikuttaa tämän uskon hänen sydämmessään. Tämän armon tunteminen ja omistaminen siirtyy
"uskosta uskoon ", se on henkilöstä henkilöön uskovien todistuksen / julistuksen kautta vrt. 1. Kor. 4:15.
"Minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa!
" ELÄVÄ USKOSTA " Ks. Mark. 5:34 ; Gal. 2: 21-23.
LUTHERIN MURROS Tapahtui hänen ollessa n. 33 vuotis Hän oli lukkiutunut luostarin torni kammioon
ja oli päättänyt saada selville Raamatusta sanat ( jos jumala suo ) Room . 1:16-17 jakakeet ja
varsinkin sanat , JUMALAN VANHURSKAUS . ja kun hän hartaasti rukoili , Jumala avasi hänen sydämensä
käsittämään , että evankeliumissa ilmoitettu Jumalan vanhurskaus ei ole hänen rankaisevaa ja palkitsevaa
oikeudenmukaisuuttaan, vaan synnin syyllisyydestä vapauttamista .
Tämän hän käsitti , sen jälkeen tuli tornista alas ja oli vapautunut , näistä kirjoituksita on
paljon liuskoja vielä tällessa, ja näistä asioista sanottiin Lutherin murros ( ns. tornikokemus)
JUMALAN Vanhurskaus ei Enää merkinnyt vaatimusta , vaan lahjaa. Ihminen ei tule vanhurskaasi
lain töoistä , so. ei minkään oman varassa , vaan uskosta, so. nöyrästi ja luottavasti turvautumalla
Jumalan Kristuksessa osoittamaan käsittämättömään laupeuteen.
Tässä muutama rivi peppiinalle.
Kopiot eivät ketään pelasta, pitää olla omakohtainen usko Jeesukseen omassa sydämessä, ja sen uskon tunnustaminen omalla suullaan maailmalle. Raamatun teksti on hyvä puheen alustuksena, mutta sitä pitää seurata myös oman uskon tunnustus.
Hän kysyi Lutherista ja tornikokemuksesta , ja kun mullä ei sitä ole en
voi siitä muuten kirjoittaa.