Ruoanvalmistuksesta

Haluan vastata tähän koska olen intohimoinen kokkailija ja vastaan nimimerkilläni silläkin uhalla että se pilaa hyvän aloituksesi. Kukaanhan ei halua assoisioitua olemaan kanssani samaa mieltä. Mistään.

Tuntuu tosiaan välillä että ruuan luotsaaminen pöytään vaatii taitoa ja tekniikkaa. Varsinkin kun pöydässä istuu moniallergikko ja pikkuinen jonka ruoka täytyy pystyä erottamaan ennen suolan ja mausteiden lisäämistä.
Yritän tehdä hyvää ruokaa taloudellisesti ja terveellisesti. Käytän ainoastaan kotimaista lihaa.

Täytyy myöntää että maku ajelee joskus ihan härskisti sen terveellisyyden ohi, varsinkin kun tehdään koko perheen voimalla viikonloppuruokaa. Sunnuntai brunchilla pekoni ja nakit eivät ole harvinainen vieras.
Viikolla yritän tehdä suomalaista perusruokaa, joista suurin osa on "helppoja ja varmoja" arkiruokia. Niissä on mielestäni suuri kirjo hyvää ja maukasta enkä tee niitä siksi että ideat olisivat vahissä.

Uusin "villitys" on meidän perheessä wokvihannekset pakastealtaasta. Niistä saa helposti mahtavan maukasta ja kätevää sormiruokaa nuorimmalle.

Aah, tenavat leikkivät ja viihtyvät keskenään. Ehkä ehdin rääpäistä tähänkin jonkunlaisen vastauksen! Tietokone tosin tökkii.

Teen ruuat pääasiassa aina itse. Lapset syövät 4-5 kertaa päivässä, itse syön aina aamupalan ja lounaan ja päivällistä ja iltapalaa syön vaihtelevasti. Pyrin tekemään terveellistä ruokaa arkisin, mutta viikonloppuisin ja erityisinä juhlapäivinä hyvä maku on ensimmäisellä sijalla. Usein ehdin tehdä illalla isomman satsin ruokaa, jota lämmittelemme sitten seuraavana päivänä, jos ulkona venähtää pidempään.

En juurikaan käytä eineksia, mutta joskus tulee ostettua valmiiksi marinoitua broileria. Tuosta saa pikaisen aterian (paistan fileesuikaleet ja heitän joukkoon ruokakermaa ja herne-maissi-paprikaa) esimerkiksi sunnuntaiaamuisen perheuinnin jälkeen, jolloin kaikilla on sudennälkä. Tuossa lähellä meitä on fantastinen ruokakauppa, joka on palkittu usein Suomen parhaana K-marketina. Ostan sieltä joskus valmistiskistä Tapolan mustamakkaraa tms. harvinaisempaa herkkua. Muuten siis pyrin laittamaan ruuan alusta lähtien itse, alkuperäisistä raaka-aineista.

Luontoystävällisyys on minulle tärkeää jo pelkästään sen vuoksi, että haluan kannattaa luomuyrityksiä. Lihoja meidän ei tarvitse yleensä ostaa, sillä isäni on hirviporukassa ja saan paljon sitä kautta. Luomulammasta saan eräästä lähiruokaringistä ja jos hirven jauheliha on loppu, ostan useimmiten luomuna naudan jauhelihaa. Luomubroileriahan ei saatavilla olekaan. Maitotuotteet (maito, jogurtti, viili, kermaviili) ostan aina luomuna sekä useimmiten myös munat, jauhot ja sokerit. Kalliiksi tulee, mutta koska asumme vielä varmaan jonkun aikaa halvalla ja ahtaasti, voimme sijoittaa tähän ylellisyyteen. Haaveenani olisi perustaa joku lähiruokarinki siten, että tuotteet saataisiin suoraan ruuan tuottajalta. Tuossa on tietysti ongelmana ne kuljetuskustannukset.

Meidän perheessä minä olen käytännössä ainoa kokki ja ruuan esillepanija. Miehen tehtävänä on pitää lapset pois uunin luota ja siivota jäljet. Sama käytäntö on ollut meidän molempien lapsuuden kodeissa.Tämä järjestely toimii mainiosti, mutta joskus ärsyynnyn siitä, että minun pitää suunnitella myös ruokalistat ja kaupassakäynnit, sillä eihän mies tiedä, mitä ruoka-aineita tarvitaan. (Inhoan kaupassakäyntiä.) Paitsi että nyt mies on opetellut omasta halustaan tekemään muutaman arkiruuan siltä varalta, että emäntä on joskus pois pelistä.

Olen aina tykännyt ottaa lapset mukaan keittiöön. Minusta lasten on hyvä nähdä, mistä pullat ja sämpylät saa alkunsa jne. 3-vuotias on meillä jo sujuva pöydänkattaja, ja usein annan hänelle pieniä tehtäviä keittiössä. Esimerkiksi juuri ruokakerman laittaminen tai keiton hämmentäminen. Tavoitteenamme on, että voimme istua ainakin kerran päivässä yhteiselle aterialle. Lapsemme syövät jo molemmat itse, ja tuolloin ruokapöydässä käymme läpi päivän kuulumiset. Erityisesti minun lapsuudenkodissani ruokailu oli ns. pyhä toimitus, jolloin kokoonnuttiin yhteen ja hetkeä vaalittiin kaikin tavoin.

Ravintoloissa ja kahviloissa emme ole lasten kanssa juuri käyneet, sillä he ovat olleet tähän asti aivan äärettömän vilkkaita ja saisin ne pysymään paikoillaan ja hiljaa vain huudattamalla. Ravintolassa on kuitenkin aika paljon nähtävää. Nyt olemme kuitenkin uskaltautuneet muutaman kerran ulos syömään ja yllättävän hyvin se on mennyt 3-vuotiaaltamme: yllättäen pikkusisko ottaa vanhemmastaan mallia. Sitten kun tytöt ovat isompia, niin pynttäydymme viimeisen päälle ja alamme tutustua naisporukalla keskustan kahvilaelämään ja ihaniin leivoksiin. Ja tämä ravintola on ollut jo suosikkini vuosien takaa. http://www.farouge.fi/ Kannattaa tutustua! Ravintolakäynneissä käyn mieluummin harvoin ja kunnolla kuin että heitän kerran viikossa rahaa johonkin kohtuuhintaiseen ketjuravintolaan.

Meillä syödään pelkästään niitä "helppoja ja varmoja" arkiruokia. Ideoita eikä kiinnostusta riitä enempään. Meille riittää, ettei tarvi nälissään olla.

Meillä tulee eka maku ennen terveellisyyttä! Tai siis mikä on nykyään terveellistä? Meillä punaista ja sinistä maitoo, aitoa voita ruokaan ja leivälle vihreä floora, kuohukermaa lorauttelen toisinaan, joskus ruoka4%sta. Luomupuuroa aamulla punaseen maitoon ja voihin, iltaisin monesti riisipuuroo. yritän välttää lisäaineita ja eineksiä ja luomua ostan mutta joskus taloudellisista syistä valitsen ei luomun.
Meillä helppo ja varma arkiruoka on muusi ja jauhelihakastike tai lihapullat. Myös siskonmakkarakeitto on uusi suosikki =) Näitä on useimmin meidän ruokapöydässä. Sit teen hyvän lihakastikkeen silloin tällöin tai pekonikiusausta tai makaroonilaatikkoo. Ihan lapsille maistuvia perus arkiruokia liha-,kana linjalla =)

Tottakai ruuan ulkonäkö on tärkeetä! Kattaminen on jäänyt, pitäis taas kattaa nätimmin =) Tosin meillä ei voi olla pöydässä mitään ylimääräistä tai ruokailu jää siihen =/

Meillä minä olen perheen kokki! Olen sitä myös ammattini puolesta! Tosin nyt ollut 6 vuotta kotiäitinä. Mies ei juuri ruokaa tee. Väittää ettei osaa mutta laiska on =) Lapset taitojensa mukaan auttaa.

Vaikka meillä paljon voita, rasvaa, punaista maitoo niin lapset on hoikkia ja paino alakäyrää. Siks en niin stressaa noista kermoista =D Mieskin normipainossa. Itse syön kevyemmin ku on vielä viimesestä raskauskiloja tiputettavana jokunen kilo. Itse syön epäterveellisemmin ja epäsäännöllisemmin. Valmis kasvissosekeittoja, nutrilet tuotteita ja eineksiä.

Tässähän tää vastaus kai tulikin =)