Minkä verran liitureita oikeasti on? Täällä meillä päin niitä löytyy jokaisesta metsiköstä joten ainakaan täällä se ei näyttäisi olevan mitenkään uhattuna.
Onko todella näin, että liito-orava ei kykene vaihtamaan asumustaan jos sen pesäpuu tai ns. levähdyspuu kaatuu?
Minulla ei ole minkäänlaista kriisiä tämän oravamallin kanssa, mutta tuntuu, että suojelutyö sahaa omaa oksaansa kun kukaan ei enää usko sen uhanalaisuuteen. On vaikea sanoa sen olevan uhattu kun niitä pyörii jaloissa ja jopa rakennuksissa. Ihmiset yleisesti pitävät liiturista henkilökohtaisella tasolla - siirtelevät pesiä pihavajoissa - mutta eivät ymmärrä miksi lentävä eläin toisaalta olisi niin avuton.
Onko todella näin, että liito-orava ei kykene vaihtamaan asumustaan jos sen pesäpuu tai ns. levähdyspuu kaatuu?
Minulla ei ole minkäänlaista kriisiä tämän oravamallin kanssa, mutta tuntuu, että suojelutyö sahaa omaa oksaansa kun kukaan ei enää usko sen uhanalaisuuteen. On vaikea sanoa sen olevan uhattu kun niitä pyörii jaloissa ja jopa rakennuksissa. Ihmiset yleisesti pitävät liiturista henkilökohtaisella tasolla - siirtelevät pesiä pihavajoissa - mutta eivät ymmärrä miksi lentävä eläin toisaalta olisi niin avuton.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tai tienneekö "suojelijat"itsekään kun ovat tainneet niin paljon sitä liiturin pas..aa sinne metsiin kylvää että todellisuus on jo hämärtynyt kylväjiltäkin.
eiköhän tuo olisi jo aikojen saatossa kuollut sukupuuttoon jos yhden puun ympärille elämä perustuisi.
minusta ei yleisesti ottaen minkään villieläimen paikka ole rakennuksissa ja niiden eristeissä kun tekevät vain tuhojaan siellä.
Vanha metsä. Eli liito-orava elää vanhoissa metsissä, joten siitä on hyvä lähteä kartoittamaan. Ei todellakaan joka metsästä löydy! Jos ylipäätään olet liikkunut talousmetsissä niin et ole voinut olla huomaamatta että ei siellä juuri mitään elonmerkkejä juuri mistään elävästä löydy. Kovin yksipuolinen ekosysteemi on joten ravintoa/elinmahdollisuuksia ei monelle lajille löydy. Vain dorkat ei tätä oikeasti tajua. Vastustajat löytyy enimmäkseen metsänomistajista luonnollisesti kun heillä on tarve muuttaa puut rahaksi joten suojelutyö ei luonnollisestikaan kiinnosta.
koijjarit voisivat yhdessä osta metsät käypään hintaan itselleen ja antaa puiden lahota pystyyn.
Helppohan se on suojella toisten omaisuutta,kun itsellä ei ole kuin tuulen huuhtelema perse.
Tuossa viimetalvena pistin 120 vuotta vanhan metsän rahoiksi,eipä siihen ituhippi ehtinyt,ei.
Tämä on juuri se ongelma, että yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Tämän seudun liiturit eivät ole vanhaa metsää nähneetkään ja hyvin viihtyvät. Minä en pidä itseäni ihan dorkana mitä metsässä liikkumiseen tulee enkä ole metsän omistaja, mutta haluan asiallisen vastauksen kysymykseen: onko liito-oravien määrästä edes auttavaa käsitystä?
Avainsana ei todellakaan ole vanha metsä. olen huomannut, että lähes jokaisessa Etelä-Suomen metsikössä, jossa on yli 50 vuotiasta haapaa asuu liito-oravia. Ja itse en missään nimessä pidä 50-vuotiasta metsää "vanhana" metsänä.
Liito-oravia on Suomessa huomattavasti enemmän mitä tilastot antava ymmärtää. Ongelmana on, että "luonnonsuojelijat" ovat niin vieraantuneita luonnosta etteivät osaa hiljaiseloa elävää liito-oravaa luonnosta löytää. Eihän ne kuitenkaan siellä stadin sydämessä asu...
kaataa kiireellä haapoja,mutta nyt tuo selvis.Haapa on muuten hyvää laudepuuna.
olen varma että liitureita on enemmän kuin tilastoissa näkyy,tässäkin meidän pihapiirissä asui ainakin 2.vaikka tässä ei ole kuin muutama vanhempi haapa ,ja jonkun verran kuusta ja mäntyä.
tosin viimekesänä en enää nähnyt niitä. nyt onkin tässä pyörinyt tavallisia oravia paljon ja epäilen että ne vaikuttaneet asiaan.
väittänytkään että vaatisivat nimenomaan vanhaa metsää. Sekapuustoinen (lehtipuuta, kuusta) metsä käy mainiosti, puhtaista männiköistä liito-orava puuttuu
muutama vuosi sitten. Googlella olisit helposti löytänyt vastauksen mutta piti tänne tulla dorkilta kyselemään jotka vastaavat yksi yhtä toinen toista. 143 000 naarasta oli laskentojen (luonnollisesti tulos heittää varmasti jonkun tuhannen suuntaan toiseen) oli muistaakseni tulos.
Toissa vuosikymmenellä liito-oravakannaksi arvioitiin käytössä olevin tiedoin noin 20 000 - 50 000 naarasta. Kaksituhattaluvulla tehtiin koko maan kartoitus paremmin resurssein. Kannanarvioksi saatiin n. 140 000 naarasta. Tämä tulos riippuu kuitenkin tutkimusdatan tulkinasta, eikä ole mikään selvä fakta. Risto Sulkava ja jokunen muu tutkija kokeili samaa tutkimustapaa omalla paljon pienemmällä tutkimusalueellaan ja sai kaksi kertaa isomman kannanarvion kuin on kyseisellä alueella tarkasti seurattujen naaraiden määrä. Olettavat tämän perusteella että tuo 140 000 naarasta voi olla paljon yläkanttiin.
Ainoa asia mistä tutkijat tuntuvat olevan varmoja, on se että liito-oravakanta taantuu. Tähän viittaavat lukuisat paikalliset seurannat ympäri suomea.
Koska liito-orava elää EU:n alueella ainoastaan Suomessa ja jonkun verran Virossa ja koska kanta on taantuva (ja ehkä hieman siksikin että "virallinen" kannanarvio oli aikanaan pienempi) liito-orava liitettiin EU:ssa tiukasti suojeltujen eläinlajien listalle.
Käsittääkseni asia olisi parhaimmillaan ratkennut niin että tiukkaan suojeluun olisi ryhdytty vakavissaan ja lajin taantuminen olisi saatu kääntymään runsastumiseksi. Tämän jälkeen suojelun tasoa olisi voitu keventää ja etsiä pehmeämpiä keinoja liito-oravakannan turvaamiseksi talousmetsissämme. Valitettavasti Suomessa laitettiin hanttiin aika tavalla ja suojelutoimia minimoitiin niin paljon kuin direktiivit sallivat (pieniä suojavyöhykkeitä, reviirejä ei etsitty kovin aktiivisesti, uusia reviirejä ei pyritty luomaan, kulkuyhteyksiin ei kiinnitetty erityisesti huomiota jne). Seurauksena kannan taantuminen ei vaikuta loppuneen, ja pahimmillaan jatkuu vuosikymmeniä. Nöinollen tiukasta suojelustakaan tuskin tullaan luopumaan. Saamme siis luultavasti kestää tätä monintavoin epäonnistunutta suojelukiistaa vielä pitkään. Epäilemättä asia täytyy kuitenkin ratkaista kotimaassa, EU tuskin voi asiaan juuri puuttua.
Liito-orava ei varsinaisesti tarvitse ikimetsiä tullakseen toimeen, vaan kuusisekametsiä joissa haapaa ja leppää ynnä muita lehtipuita ravinnoksi, sekä mieluiten koloja pesäksi ja päiväpiilopaikaksi. Tälläiset olot vain nykyään löytyvät helpoiten sellaisilta varttuneilta, hiukan tehometsätalouden ulkopuolelle jääneiltä metsäpalstoilta. Riittävän iso yhtenäinen sopiva metsä, sekä kulkureittejä muihin metsiin, siinä liito-oravan vaatimukset.
Liito-oravan uhanalaisuus on siis kaksipiippuinen juttu, maailmanlaajuisesti kanta on vielä runsas, mutta toki sitä uhkaa kaikkialla liiallinen metsien hyödyntäminen. Euroopassa kanta elää vain pienellä alueella, ja taantuu. Nykyään eläinlajeja voidaan suojella jo silloin kun ne ovat taantumassa, mutta yksilömäärältään melko runsaslukuisia. Näin pyritään estämään lajin taantuminen niin vähiin ettei sen suojelu enää onnistu tai tulee liian kalliiksi. Tämä nyt kaikille tiedoksi, jotka vetoavat yksilömääriin puhuttaessa uhanalaisuudesta. Siitä onko järjeä EU:n ottaa erikseen kontolleen eläinlajeja, joita elää muuallakin maailmassa, voidaan olla montaa mieltä, ainakin se on vastuun kantamista ja eurooppalaisten luonnonystävien edun mukaista. Valitettavasti jotkut tuntuvat toimista kärsivän, josseivät muuten niin henkisesti :-(
Uusin kannanarvioraportti:
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=47773&lan=fi
Kritiikkiä kannanarviosta:
http://www.suomenluonto.fi/arkisto/5-09/tutkijoiden-kiista-paljonko-liito-oravia-oikeasti-on
kyllä osoittaa tavallaan tuon tiukan suojelun olevan melko turhaa ihmisten kiusaamista. Koska noita elinoloja ei nykyisellä metsäsnhoidolla saavuteta. Näin ollen tuollainen tiukka suojelu vain lykkää sitä väistämätöntä, liito-orkun lopullista häviämistä. Tuosta voitaisiin hyvinkin vetää se johtopäätös ettei jos liituri kerran ei pysty sopeutumaan nykyisiin oloihin, niin adios vaan.
Voidaan todeta että, sellasta sattuu.
Miten sen nyt ottaa, en usko että liito-orava on häviämässä Suomesta vähään aikaan, ja jos luonnonsuojelua edes kohtuullisen vakavasti jatketaan tulevinakin vuosikymmeninä, niin tuskin kannan taantuminen hirveästi kiihtyykään.
Ongelma on oikeastaan siinä että liito-orava on vain yksi laji jonka vuoksi tiettyjä metsän ominaispiirteitä pitäisi lisätä. Nyt liito-oravan suojelu(kaikilla asuinpaikoilla pitää jättää puuta pystyyn) on jonkinlainen piikki tiettyjen ihmisten per*eessä, eivätkä he pysty oikein ajattelemaan järkevästi kun niin sattuu :-)
EU lainsäädäntö velvoittaa nopeasti pysäyttämään kannan taantuminen mm. niin ettei nykyisiä reviirejä saa hävittää (kuin todella merkittävistä syistä).
MTK ja jotkut muut tahot taas haluavat kaiken olevan vapaaehtoista ja sen lisäksi maanomistajille pitäisi korvata kaikki (potentiaaliset)tulonmenetykset.
Tässä nyt odotellaan kuka väsyy vänkäämiseen ensin ja mikä taho ryhtyy purkamaan sotkua. Ratkaisu on koko metsätaloussektorin muokkautuminen uudella tavalla ajattelevaksi toimijaksi, luonto ja eläimet pitää ottaa huomioon yhtä vakavasti kuin taloudellinen tuotos ja työturvallisuus, muuten homma kusee tulevaisuudessakin.