Miten juhlitte hääpäiviänne vai muistatteko niitä ollenkaan? Onko teillä jotain traditioita, yhteisiä perinteitä tai muistamisia puolin ja toisin? Tässä olisi taas yksi hääpäivä tulossa ja tuli mieleen, että miten muiden perheissä nämä kyseiset päivät noteerataan.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
juhlittu, vaikka mun mielestä kyllä vois. Ei ole miehen kotona huomioitu mitään merkkipäiviä, joten turhaa kai odottaa edes pientä muistamista. Minä kyllä tykkäisin ja alkuaikoina muistinkin, mutta yksin ei jaksa!!
Eipä ole hääpäiviä juuri muistettu, kuten ei muitakaan merkkipäiviä. Tai siis mies ei ole näitä noteerannut. Itse kyllä tykkäisin mutta kuten sanoit, yksin ei jaksa. Muistan jopa sellaisen äitienpäivän kun lapsi oli noin kolmevuotias ja tietenkin heräsi ensimmäisenä. Ukko veteli hirsiä puolille päivin, kuten aina viikonloppuisin. Tein lapsen kanssa normaalit aamutoimet ja mentiin pihalle. Puhelimessa onniteltiin toisiamme äitini kanssa, pihan muut äidit kertoilivat miten kutakin oli muistettu. Vähän tuntui pahalta sitten iltasella kaivella lapsen kerhoreppua. Tiesinhän minä että olivat päiväkodissa jotain tehneet, sieltäpä itse lahjani löysin, eihän kolmevuotias vielä voinut ymmärtää äitienpäivästä mitään.
Tämä kuvastaa mieheni suhtautumista minuun ja perheeseemme. Ikävä kyllä.
Miks ootat mieheltäs muistamista äitienpäivänä, ethän sinä HÄNEN äitinsä ole?
ja muistat 3-vuotiaan kanssa isänpäivänä?
Ollaan me äitejä kuitenkin äitienpäivänä!
minä oon ainakin äiti joka päivä. enkä tarvii yhtenä päivänä vuodessa mitään suitsutusta, ympärivuotinen arvostus arjen keskellä on paljon hienompaa.
sulje toisiaan pois!
Arvostan ja kunnioitan miestäni, ja hän minua, ja se todellakin näkyy meillä arjessa.
Mieheni ostaa minulle äitienpvälahjan lasten kanssa ja minä lasten kanssa isänpvälahjan.
Kotona asuville murkuille se on ihan luonnollista, eikä ajatusmaailmasi erilaisuus tee meidän "juhlijoiden" tavasta huonompaa.
Aikuiset lapset hankkivat yleensä oman lahjan tai sitten osallistuvat yhteiseen lahjaan.
Äitienpäivä ei muuten ole "Minun äitini päivä". Se tarkoittaa kaikkia äitejä ja voitkin viedä vaikka naapurin mummulle orvokin ensi vuonna ilahduttaaksesi häntä.
ukkoni äiti! Olen kuitenkin yhteisen lapsemme äiti eikä lapsi kolmevuotiaana tajua tuon taivaallista äitienpäivästä. Koska sen 364 päivää vuodessa ukko viis veisaa perheestään ja akastaan eli lapsensa äidistä niin olisi nyt edes sen yhden päivän vuodessa voinut pistää kalenteriinsa että keittäisi aamulla edes kahvit perkele!!!!!!!!!
ja se yks päiväkö korvais koko vuoden välinpitämättömyyden? kyllä aika surkeelta jo kuulostaa.
vaan kun kysyi että miks ootat äitienpäivänä muistamista ukoltas niin siinä sulle vastaus. Että olisi vaivautunut EDES äitienpäivänä näkemään vähän vaivaa että sen kolmevuotiaan äiti olisi tullut muistetuksi. Siis sen kolmevuotiaan puolesta, ei ukon.
Hän ja kuten me muut varmaan odottaa ehken siks että ON ÄITI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Laitan hääpäiväksi juhlaillallisen ja pienet lahjat ostetaan puolin ja toisin.
Ihan omalla porukalla ollaan juhlittu; minä, mies ja lapset.
Parin kuukauden päästä on 10v-hääpäivä ja aiomme pitää silloin juhlat lähisuvulle.
Millaisia lahjoja ostatte? Millaisia juhlia suunnittelette? Aiotteko uudistaa/vahvistaa vihkivalan virallisesti?
kun ei silloinkaan! Siis tämä vastaus.
Ei uudisteta/vahvisteta valaa ainakaan näillä näkymin.
Vuokraamme pienen juhlapaikan, johon kutsutaan syömään lähisuku ja ystäviä. Ei siis mitään ihmeellistä ohjelmaa, vaan yhdessäoloa.
Lahjavinkkejä otan kiitollisena vastaan!
Meillä tulossa 30-vuotta täyteen kohta, nyt eka kertaa tilasin kylpylä loman meille:)
Ei olla juuri aiemmin juhlittu hääpäiviä, joskus vitsailtu alkuaikoina, että kun 30- vuotta tulee täyteen lähdetään häämatkalle, nyt vähän lyhempi matka, mutta aion yllättää mieheni tuolla ja uskon, että tulee mieluinen ylläri:))
Oikein paljon onnea hienon saavutuksen johdosta. Meillä yhteisiä aviovuosia takana kuusi, mutta toivottavasti niitä on vielä paljon edessä. Omat vanhempani ovat olleet naimisissa 34 vuotta ja miehen vanhemmille tulee ensi vuonna 40 vuotta täyteen avioelämää. Toivottavasti pystytään samaan vieläpä suurin piirtein hymyssä suin. :)
matkalla. Silloin kun lapset olivat pieniä meni hääpäivät sun muut ohi vaan, nyt on aikaa "paneutua" asiaan. 35v tuli mittariin.
Käymme hakemassa ensin autokuormallisen kevyt-kokista paikallisesta sittarista, muutama laatikollinen bulgarialaista punkkuakin ostetaan. Ruokana meillä on maksalaatikkoa itsepoimittujen ja hillottujen kaarnankuorien ja männynneulasten kera. Romanttinen osuus alkaa siitä, kun asetumme parisuhdeaskartelun pariin keittiön tiskipöydälle. Kuvaamme parisuhdeaskartelun jokaisen käänteen neljällä filmikameralla. Näytämme sitten tätä filmiä sukulaisille ainakin Kullervo-tädin 60-vuotispäiväseuroissa ensi kuuussa. Joka hääpäivä askartelemme itsellemme ja lapsille hassut hatut, jotka päässä sitten leivomme 25 kg taikinan sämpylöitä. Väliin maalailemme tiskirättejä ja kirjailemme seiniin romanttisia mietelauseita. Meillä on tänä vuonna tarkoitus valita seuraavista, ja pyytäisinkin neuvojanne, mikä näistä on paras:
1) Pi***uhan tässä on mielessä mutta hypätäänpä nyt ensin.
2) Tarkoitus pyhittää keinot, sanoi kettu pihlajanmarjoista
3) Missä sä oot ja oonks mäkin siel?
4) Ainahan ne jäät vähän rutisee
5) I am beer wise
6) Cat's on the moon
Nuo kaksi viimeistä on vain sen takia, että tietäisitte minun osaavan ulkomaankieliä ja se näyttää hienolta kansakoulupohjaisten sukulaisten silmissä. Vaikkeivat he tiedäkään mitä ne tarkoittavat. Voisin suomentaa ne alle, olisiko se hyvä idea??
esim. I am beer wise = minulla on ämpäri kaljavaasissa
ja Cat's on the moon = Kissa on mun.
Näin voisin täyttää hieman tässä kansanvalistuksellista missiotani sivistyksen valontuojana rahvaan ja tyhmien keskuudessa. Vaatimatontahan tämä on, mutta meillä vaan ollaan yksinkertaisesti näin laiskoja. Vähän nolottaa.
Ihan uutta minulle nuo hillotut kaarnankuoret. Pettuleipä ja kuusenkerkkäsiirappi ovat kyllä tuttuja.
Melko rohkeita olette, mutta ei taida olla ihan tavallinen sukukaan teillä, Kullervo-TÄTI.
Mutta onnellista hääpäivää teille jokatapuksessa! Alpo ja Marjatta!
Minusta tuo 3. vaihtoehto on paras.
Onko teillä tapana antaa jotain lahjoja toisillenne hääpäivänänne ja jos, niin mitä...
Ja kiitos vain kovasti toivotuksista ja ehdotuksista. Toivottavasti vuosi on lähtenyt hyvin käyntiin! Meillä on tosiaan tapana hyödyntää kaikkea mahdollista mitä ympäristöstä löytyy. Eipä ole mitään, mitä ei voisi hillota ja säilöä. Rohkeita ollaan, ja elämä on elämistä varten. Suku on vähän eksentrista, mutta taiteilijoille sellainen sallitaan. :) Kullervo-täti taitaa olla sieltä konservatiivisemmsta päästä kuitenkin. Meillä annetaan kirjoja, koska luemme paljon. Puolisolta sain anopin reseptikirjan "tuhat tapaa valmistaa maksalaatikkoa" ja hän itse oli toivonut Suosikin vuosikertaa.
Tämä sama tyyppi eri nimimerkeillä kulkee palstalta palstalle ja tekee huonoa pilaa (aika paljon koulukiusaamista muistuttavaa loanheittoa, jota itse itseensä ihastuneena sitten toisilla nimimerkeillä ylistää "älykkääksi huumoriksi) kaikista, joilla on elämä. Erityisesti onnelliset kodit ja parisuhteet käynnistävät hänen "myrkynkeittonsa" eikä hän lopeta ennen kuin on saanut kaikki asialliset kirjoittajat pois palstoilta. Teinivanhemmuus, uusperheet, suurperheet. Nimimerkkiä vaihdellen, mutta kirjoitustyyli tuttuna pysyen, tämä sairas ihminen kulkee levittämässä sisäistä mätäänsä. Bravuuri on etsiä jokin "kohde" johon kohdistaa huomionsa. Nyt tällainen taitaa olla Annette28, jolla on kaikki mitä "Alpo-Marjatalta" puutuu; työ, koti, perhe, harrastuksia ja ,AM:N maailmassa erityistä kihisevää raivoa aiheuttava, onnellinen parisuhde.
Tämä sinun hyökkäyksesi on epäasiallinen. Kirjoittaisit tämän forumin aiheesta sen sijaan että keskityt jatkuvasti kirjoittajien vainoamiseen ja haukkumiseen.
http://www.suomi24.fi/opastus/keskustelu/ohjeita_keskusteluun.php#saannot_vastuu
Keskustelussa ei mm. saa:
- Esittää asiattomia ja loukkaavia kommentteja muista keskustelijoista
Hauskaa viikonloppua sinulle, rakas Kyllästynyt :)
Osallistun nyt forumin sääntöjen mukaan keskusteluun vastaamalla tähän kirjoitukseesi. Sanoisin, että nimimerkki "Kyllästynyt" esitti paljon todellisuutta imartelevamman arvion käytöksestäsi. Itse en olisi muotoillut sitä noin kiltisti vaan pidän sinua henkilönä ja toimintaasi näillä palstoilla paljon vastenmielisempänä.
Kannatta pysyä pois ketjuista, mikäli ei itse pysty olemaan ilkeilemättä. Siis mikäli pitää itseään jotenkin "hyvänä" ihmisenä, kuten sinä, Kyllästynyt, tunnut pitävän. Minusta kaikilla ihmisillä on elämä. Todella ilkeää lytätä henkilöitä ja dissata "olemattomasta" elämästä " ja esittää näkemyksiä "epäonnisista" parisuhteista (ilman mitään pohjaa)ym. Minusta se on panettelua ja kiusaamista. Juu, tämä ei ole provokirjoitus A-M:n puolesta. Mutta haloo, ihmiset, jos olette onnellisissa parisuhteissa kodeissanne harrastustenne parissa, niin miksi ivaatte niitä, joilla ehkä näin ei ole. Pikkuisen suvaitsevaisuutta toivon.
Jos kyse on kateudesta, kannattaa hakea parempi kohde kuin minä. Kyllä, minulla on ihana mies ja lapset sekä ennen kaikkea taipumus nauttia elämästä sen kulloinkin sallimissa puitteissa (ks. pienistä asioista iloitseminen). Tässä maassa on kuitenkin varmasti paljon komeammin eläviä ihmisiä, joten kannattaa unohtaa minut. Kun joku kirjoitti Kyllästyneelle, ettei tarvitsisi piikitellä huono-osaisempia, niin tunnetusti juuri elämäänsä tyytyväiset saavat kicksejä muiden epäasiallisesta piikittelystä.
En todellakaan ymmärrä, minkä vuoksi joku alkaa kadehtia toista vaan nettikirjoitusten perusteella! Mistä te kukaan tiedätte, vaikka minun juttuni olisivat yhtä satua ja todellisuudessa makaisin mielisairaalan sohvalla ja käyttäisin päiväni roskaruuan ahmimiseen ja liv-tv:n seuraamiseen! En osaa kyllä sanoa Alpo-Marjatalle ja kumppaneille, että hyi helvetti, millaiseen jamaan olette päästäneet elämänne!
Ja Alpo-Marjatta, jos oloasi yhtään helpottaa, niin olimme hääpäivänä erään sukulaislapsen synttäreillä. Sain mieheltä kukkakimpun ja hän oli tilannut minun puolestani kirjastosta erään kiinnostavan kirjan, joka meitä molempia kiinnosti. (Puistatus.)
Suosittelen sulle Alpis kohtaa kolme noista hienoista lauseista. Tuo on varmasti fiksuinta, mitä olet keksinyt. Kai olet liittynyt tuon nimiseen facebook-ryhmään ja tatuoinut lauseen hauikseesi? Sopis just sun tyyliin! Sitten voit esitellä sitä hihattomassa paidassasi Porin junttidiskossa samalla kun pudottelet jääpaloja tissies väliin. Kyllä sitä noilla keinoilla sen miehen saat ja ehkä hääpäivänkin, jos mies oikein kovasti rakastuu. ;)
Minä suhtaudun kaikkiin kirjoituksiin täällä kuin ne olisivat satua mielisairaalan sohvalta kerrottuna.....en vain niihin, jotka sattuvat olemaan vastaan omia mielipiteitäni.
Tuo onkin huomattavasti parempi tapa kuin se, että ottaa kaiken todesta, mitä ihmiset tänne taikalaatikkoon suoltavat.
Lieneekö tämä kateellisten panettelua jälleen? Eihän tämä elämä aina ole ruusuilla tanssimista, vaikka olemmekin suhteellisen onnellisia! Omasta puolestani muut saavat kirjoittaa haluamistaan aiheista, se ei kuulu lainkaan minulle enkä ota toisten sanoista ja kirjoituksista mitään vastuuta. Jokainen saa kirjoittaa omasta asioistaan, ja mielelläni kirjoittelen tänne näitä perhe-elämämme kuvauksia. Ei voi mitään, jos joku pahoittaa niistä mielensä. Juttuni koskevat vain ja ainoastaan omaa perhettäni ja harrastuksiamme.
Rakkaudella Alpo-Marjatta29
Jokaisella ihmisellä on todellakin elämä, ikäviä henkilöt, jotka sitä epäilevät.
Kunpa kaikki malttaisivat keskittyä siihen omaansa, tietysti vuorovaikutuksessa muiden kanssa ajatuksia ja näkemyksiä vaihtaen ilman turhaa riitelyä ja piikittelyä.
Nyt tässä on tullut jokin väärinkäsitys! Eihän tässä kukaan sinulle kateellinen olekaan, vaan minulle. :) Mielestäni sinun jutuissasi elämästäsi ole mitään kadehdittavaa vaikka kissojen ja koirien kanssa etsisi. Ei ole tosiaan kyllä hurraamista meikäläisenkään suurperhe-elämässä, vaikka olenkin paras ja vaatimattomin. Vähän onnellisempia ja sivistyneempiä ollaan kuin muut tavallisesti ja kokista menee. Taiteilijoille on tapana sallia hieman eksentrisyyttä. Ja välillä muutama pullo Sorbusta maksalaatikon kera. Jos joku siitä repii jotain kateuden aihetta niin siitä vaan. :)
Sen Sorbuspullon henkikö näin aamuyöstä siellä on taas hönkäillyt XD
Tuli nautittua muutama litra kokista vaan. Tuohon aikaan aamust eli ennen neljää olen laittamassa sämpylätaikinaa nousemaan ja tapaan juosta 42 km siinä taikinan turpoamista odotellessa. Laiskuri kun olen ja nousen noin myöhään melkein joka aamu, vaikka on näin vaikea ja nolo sitä tunnustaakaan. Tuon jälkeen väsäsin vielä piparkakkutaikinasta Vatikaanin pienoismallin. Pullonpyöritystä tavataan pelata puolison kanssa aina saunan jälkeen lauantaisin klo 22.00 peiton alla ja pimeässä. On siinä usein Sorbuspullokin pyörinyt. :)
Fiksuahan se, myönnettäköön näin ihan nöyränä ja vaatimattomana. Näin kylmällä ilmalla ei tarkene hihattomassa vaan minulla on semmoinen marimekon ikityylikäs tummanharmaa klassikko, jossa taskunkuvia. Semmoinen peikkomamman kaapu, jos tiedät. Discoissa ei meidän perheessä ole tavattu käydä vaan taidegallerian avajaisissa ja oopperassa korkeintaan. Siis Wienin valtionooppera ja Mets on vakiomestoja. :) Siellä jos alkaa tissien väliin pudotella jääpaloja, voi tulla pitkiä katseita seurueelta. Eikäpä sinne mahdukaan, kun on aina imetysliivit päällä. Kaksinnaiminen (en siis tarkoita tällä kahdenkeskisiä hetkiä puolison kanssa) on lain mukaan kielletty, joten hääpäivää vietetään aina yhden puolison kanssa kerrallaan. Toisaalta ihan mukava ajatus toisestakin miehestä, tai paristakin semmoisena etäpuolisona. Onhan näillä Suomessa asuvilla ulkomaalaisilla miehilläkin useita vaimoja, yksi virallinen ja muutama etä, jotka jatkuvasti raskaana. Pitää laittaa ihan harkintaan. :)
Ei oo vasta kun kaksi hääpäivää takana, mutta on sovittu miehen kanssa että jotain tehdään aina esim kylpylään, laivalle, syömään hienoon ravintolaan ilman lapsia jne. Lahjoja emme osta, niitä päiviä on ihan tarpeeksi vuodessa kun "pitää" lahjoja ostaa. Ja joku kun täällä lärpyttää että kaikki päivät on yhtä tärkeitä ja on tyhmää viettää hääpäiviä, taitaa olla vaan kateellinen että niitäkin suhteita löytyy missä vietetään päiviä ja muistetaan toista. Kai sen nyt tyhmäkin tajuaa ettei se mitätöi vuoden muita päiviä jos yhtenä päivänä haluaa erityisesti juhlia suhdetta.
viikko ollaan aurinkorannoilla. Joka vuosi ollaan käyty, samion lasten synttärit. Kavereille järkätään sitten täällä omat.
Arvostamme perhettä niin paljon että juhlimme arvokkasti ja kalliisti. Meillä on kuusi lasta, ja vietämme lasten syntärit kolme alkuvuonna ja kolme loppuvuonna ja hääpäivä. KOlme kertaa vuodessak äymme aurinkorannoilla juhlimassa.
Meillä haaveissa 2 vuoden kuluttua juhlistaa liittoamme vuoden sapattivapaalla. Suuntana Tahiti. Ei ole ollenkaan niin kallista, miltä kuulostaa. Siitä tulee mahtava vuosi, jota muistellaan varmasti pitkään. Lapset kotikoulussa palmujen alla.
Perheen kesken tai kahden kesken vietetään. Joskus pieni lomamatka, vaikkapa vain pari päivää tai pari tuntia viereiseen kaupunkiin..ihan tilanteesta riippuen. Ostetaan yleensä lahjoja joista kumpikaan ei tykkää;) se on oikeasti vaikea valita, vaikka kuvittelisikin tuntevansa puolisonsa. Yrritän ainakin seuraavaksi keksiä mieluummin asian kuin esineen..urheiluhierojallle, liput lätkämatsiin tms. ei jää rojua pyörimään lisää ahtaisiin nurkkiin. Lapset jotenkin minusta kuuluisi mukaan juhlimaan, mutta jos hoitaja saadaan vaikkapa mummosta, vietetään mielellään ihan kahdestaankin, se kun on niiin harvinaista se kahdenkeskinen aika nykyään..ja tarpeellista, että niitä hääpäiviä tulisi vielä tulevaisuudessakin!