Haataisen Tuulalle kiitokset

Samalla voisi tehdä oikeasti hyödyllisen teon ja nopeuttaa korkeakouluopiskelijoiden valmistumista ensin kandidaateiksi ja sitten diplomi-insinööreiksi ym. Yksinkertainen ja kaikkien osapuolten edunmukainen ratkaisu on säätää perusopintojen luennoilla ja harjoituksissa käynti pakolliseksi, kuten on laita useimmissa oppilaitoksissa.

Ns. "akateeminen vapaus" ei ole kenenkään edun mukaista, vaikka onkin opiskelijoista hauskaa. Tämä vapaus on tarpeen vasta perusopintojen jälkeen niille, jotka ovat motivoituneita jatko-opintoihin, eikä akateemisen vapauden väärinkäyttöön.

Voin todeta omien pitkällisten opintojeni kokemuksella, että niiltä kurseilta joita aktiivisesti seuraa, pääsee helposti ja hyvin läpi. Jälkikäteen ajatellen olisin ollut kiitollinen, jos koulumuotoinen opetus olisi jatkunut korkeakoulussa DI:n titteliin saakka. Se olisi tullut suoritetuksi alle viidessä vuodessa sensijaan, että tuhlasin yli 10 vuotta parasta aikaa elämästäni.

Toki tein paljon muutakin kuin vain opiskelin, olin töissä, armeijassa, ulkomailla työskentelemässä useampaankin otteeseen, kartutin elämänkokemusta, perustin perheen, harrastin sitä sun tätä bändeistä purjeveneisiin, jne. Jotkut näistä asioista olisin voinut jättää kokonaan tekemättä ilman mitään haittaa, toiset olisin voinut tehdä paljon paremmin tuloksin valmistuttuani nopeasti.

"Akateeminen vapaus olkoon vapautta päättää opintojensa suuntaamisesta, ei niiden tarpeettomasta viivyttämisestä kännäämisen tai kunnon harrastustenkaan vuoksi!"

Make kirjoitti:

Samalla voisi tehdä oikeasti hyödyllisen teon ja nopeuttaa korkeakouluopiskelijoiden valmistumista ensin kandidaateiksi ja sitten diplomi-insinööreiksi ym. Yksinkertainen ja kaikkien osapuolten edunmukainen ratkaisu on säätää perusopintojen luennoilla ja harjoituksissa käynti pakolliseksi, kuten on laita useimmissa oppilaitoksissa.

Ns. "akateeminen vapaus" ei ole kenenkään edun mukaista, vaikka onkin opiskelijoista hauskaa. Tämä vapaus on tarpeen vasta perusopintojen jälkeen niille, jotka ovat motivoituneita jatko-opintoihin, eikä akateemisen vapauden väärinkäyttöön.

Voin todeta omien pitkällisten opintojeni kokemuksella, että niiltä kurseilta joita aktiivisesti seuraa, pääsee helposti ja hyvin läpi. Jälkikäteen ajatellen olisin ollut kiitollinen, jos koulumuotoinen opetus olisi jatkunut korkeakoulussa DI:n titteliin saakka. Se olisi tullut suoritetuksi alle viidessä vuodessa sensijaan, että tuhlasin yli 10 vuotta parasta aikaa elämästäni.

Toki tein paljon muutakin kuin vain opiskelin, olin töissä, armeijassa, ulkomailla työskentelemässä useampaankin otteeseen, kartutin elämänkokemusta, perustin perheen, harrastin sitä sun tätä bändeistä purjeveneisiin, jne. Jotkut näistä asioista olisin voinut jättää kokonaan tekemättä ilman mitään haittaa, toiset olisin voinut tehdä paljon paremmin tuloksin valmistuttuani nopeasti.

"Akateeminen vapaus olkoon vapautta päättää opintojensa suuntaamisesta, ei niiden tarpeettomasta viivyttämisestä kännäämisen tai kunnon harrastustenkaan vuoksi!"

Olen samaa mieltä, että koulumainen opiskelu sopii monelle, esim minulle paremmin.

Tuula voisi kuitenkin luopua opintotuen aikarajaushaaveista. Yliopisto-opetuksen tarjontaa on tehostettava, opinto-ohjausta (kaikilla ei ole niin suoraviivainen tutkinto ja itsestään selvät sivuaineet) ja opintorahaa voisi korottaa kerran kymmenessä vuodessa.

Lainapainotteinen "tuki" on riski, aina, vaikka siihen helpotuksia lisättäisiinkin. Humanistisilta tai joiltain yhteiskuntatieteiden aloilta valmistuville tulee taata ensin valtion työpaikat jos lainapakkoon siirrytään.

Monipuolinen opiskelu ja kv-vaihtokokemukset ovat tuskin turhia.

On kyse elämästä, ei keinotekoisesta "tutkinnosta".