Eli olen noin 167 cm pitkä ja painoa on 65 kiloa...
samaan aikaan viime vuonna olin 45 kiloa..
eli 20 vitun kiloa vuodessa. jotenkin hävettää kun aattelee paljonko ylimäärästä ruokaa pitää syödä että 20 kiloo lihoo!!! okei, ei kaikki ole rasvaa.. kaikki lihakset palo pois anorektikkona, jotka olen tämän vuoden aikana kovalla treenillä saanut takaisin, mutta kuitenkin tuntuu tosi masentavalta..
eli nyt tahtoisin alas siihen 60 kiloon, sillä silloin olisin BMI laskurin mukaan aivan idyllisessä painossa.
ja tahtoisinkin laihtu vähän, sillä tunnen itseni... en itseltäni! olen kömpelö ja jotenkin löllyvä.
Pelottaa siltä hirveesti että menee överiksi taas! jo muistelen kaikkia kikkoja mitä ennen käytin kun painoa lähti lennolla. en todellakaan tahdo olla LAIHA enään, sen olen jo oppinut ettei kannata. mutta ne vitun 5 kiloo..
ELI ONKO KENELLÄKÄÄN SAMANLAINEN KOKEMUS? oletteko pystyneet laihduttamaan ''normaalisti'' ilman että mopo karkaa käsistä taas?
kiitollinen vastauksista
samaan aikaan viime vuonna olin 45 kiloa..
eli 20 vitun kiloa vuodessa. jotenkin hävettää kun aattelee paljonko ylimäärästä ruokaa pitää syödä että 20 kiloo lihoo!!! okei, ei kaikki ole rasvaa.. kaikki lihakset palo pois anorektikkona, jotka olen tämän vuoden aikana kovalla treenillä saanut takaisin, mutta kuitenkin tuntuu tosi masentavalta..
eli nyt tahtoisin alas siihen 60 kiloon, sillä silloin olisin BMI laskurin mukaan aivan idyllisessä painossa.
ja tahtoisinkin laihtu vähän, sillä tunnen itseni... en itseltäni! olen kömpelö ja jotenkin löllyvä.
Pelottaa siltä hirveesti että menee överiksi taas! jo muistelen kaikkia kikkoja mitä ennen käytin kun painoa lähti lennolla. en todellakaan tahdo olla LAIHA enään, sen olen jo oppinut ettei kannata. mutta ne vitun 5 kiloo..
ELI ONKO KENELLÄKÄÄN SAMANLAINEN KOKEMUS? oletteko pystyneet laihduttamaan ''normaalisti'' ilman että mopo karkaa käsistä taas?
kiitollinen vastauksista
Vastaukset 4
Vanhimmat
mulla ihan sama juttu, paitsi oon ehkä mieleltäni enemmän sairaampi, tahdon takasin siihen tuttuun kierteeseen...
painoa ~50kg, pituus 169, olo karsea!!! kesällä painoin vielä ~45kg, vituttaa aivan vitusti!
mutta onneksi heräsin tässä vaiheessa, ettei tiputettavaa ole niin kauheesti... nyt aluks haluisin 47 kiloon, ja siihen aion päästä ihan vaan syömällä alle 400kcal/pv. tiedän että se on aika typerää, mutta oon todella epätoivonen... en enää tunne itteäni, itsemurhakin käy mielessä melkeen päivittäin. Mietin kuinka tekisin sen, mutta elämänhalu voittaa sen tunteen kuitenkin, kun tiedän että voin olla laiha, ei ole mun kohtalo jäädä tasapaksuks pökkelöks joka vihaa itteään niin paljon...
turvottaakin niin paljon, ja oksettaa vaan peiliin kattoessa. En pysty tekemään muuta kuin itkemään, oon luuseri.
kiitos vastauksesta!
mutta kiltti, älä ajattele että anoreksia on ystäväsi.
SINÄ ja sinun KEHOSI vastaan anoreksiaa, ei toisinpäin! lupaan ja vannon ettei huolesi parane jos menet takaisin 45 kiloon.. itse huomasin sen että en koskaan ollut onnellinen vaikka kuinka laiha olin, onnellisuus ei tule sieltä. ja sitä enemmän laihdutin, sitä enemmän ystävät ja perhe ei kuulunut elämääni... ja nyt tiedän että juuri ystävät ja perhe on se onnellisuus!
itse menin terapiaan ja se auttoi hirveesti. en tuntenut että psykologini ymmärsi täysin minua, mutta aloin itse ymmärtämään isteäni - ja että anoreksia on SAIRAUS eikä turvapaikka! onnea sinulle ja kiltti pidä visusti kiinni elämästäsi, sillä se on sinun ainoa! et ehkä nyt ymmärrä kuinka paljon merkitset muille ihmisille , 4 minun ystävistäni on itsemurhan uhreja ja ikävöin heitä päivittäin... :(
Luin kirjoituksesi ja tunnistin itseni. Painoin alimmillani kesällä opintojen päätyttyä 47,3kg. Olin laiha ja sain sillä haluamaani huomiota, koin itseni hyväksi, aamuisin jopa haluisin katsoa peiliin ja välillä olin aika tyytyväinenkin. Onhan tuosta keväästä 57->47 kauheitakin muistoja, mutta päällimmäisenä hyvä olo, eikä tätä jatkuvaa itseinhoa. Nyt syksy mennyt taas syödessä ja oksennellessa(bulimiaa ja anoreksiaa ja mitä vielä muuta ääliömäistä käyttäytymistä) paino tällä hetkellä 53kg ja painoa todellakin vain se 163cm. Tavoitteeni on nyt ihan ensimmäiseksi lopettaa ksentelu, se on vaan niin pelottava ajatus, "mitä minulle sitten jää". Mutta se on tavoite nro.1, seuraavaksi herkut kokonaan pois ja maaliskuussa(jolloin synttärit) meinaan olla taas 47kiloa. Tähän pystyn, en kestä elää itseni kanssa tämän painoisena, viha itseään kohtaan on liian raskas kannettavaksi.
Olisi mukava vaikka jakaa ajatuskia ja yrittää yhdessä kohti tilaa jossa voi vielä hyvin ja keho jaksaa, mutta tilaan jossa milikin jaksaa ja voi mennä pois kämpästään, koska ei tunne olevansa löllyävä tannertantta.
Itselläni tänä syksynä ollut samanlaisia ajatuksia, ja pelkään että sama kierre alkaa taas... Anoreksiani alkoi kaksi vuotta sitten 17 vuotiaana ja puolen vuoden aikana painoni tippui 55 kg -> 38 kg. Ja viime kesästä paino noussut 47 kg. Ja pituutta minulla ei ole kuin 155 cm, joten olen varsin pieni jo muutenkin. Liikunnalla olen nyt ylläpitänyt kuntoani ja toivonut että syön tarpeeksi, koska alipaino ei ole kaunista! (Silti pakko myöntää että se tuntuu hyvältä.) Nyt BMI on siis n. 20 ja myös täydellinen, mutta ymmärrän hyvin miltä painon tarkkailu tuntuu. Itse en varmaankaan pääse siitä ikinä eroon, vaikka välillä en välttämättä ajattele asiaa niin paljoa. Mutta tällä viikolla kun olen ollut koko viikon kipeänä, on tullut mässättyä vaikka mitä. Ja sairastamisen jälkeen tulee varmasti mahdoton itsekuri ja joulunaika muuttuukin paastoksi...
Mutta ehkä sen vaan tietää sitten kun pitää painonpudottaminen lopettaa. Nimittäin jos on syömishäiriön sairastanut, täytyy vain luottaa itseensä. Kontrolli pitää vaan sitten muuttaa toisinpuoleiseksi ja alkaa taas huolehtimaan että syö tarpeeksi:)
Kuitenkin, voimia teille kaikille ja mukavaa joulunodotusta! Tsempatkaa