Kirjoitin tämän:
"Se, että psykopaatti ei kykene oppimaan empatiaa, ei tarkoita, etteikö sitä muut kykenisi oppimaan!"
Ja vastaukseksi sain tämän:
"Minua väsyttää selittää tätä samaa asiaa sinulle monennenko kerran?, mutta selvitän nyt yhden kerran vielä. Lääkärilehdessä olevassa jutussa kyse oli TERVEIDEN IHMISTEN ja ammattikunnan alan kuten lääkärien empatiankyvyn lisäämisestä ja "opettamisesta". Kuten monasti sinulle olen yrittänyt selventää, EMPATIAA VOIDAAN VAHVISTAA ( duodekim, puhuu opettamisesta, mutta sitä se ei ole, vaan vahvistamista ja harjoittamista). Lääkäreissäkin voi olla tunneälyltään vajaita ihmisiä,(eikä siitä ole heille silloin hyötyä), joten empaitan oppiminen ei katso mihin ammattikuntaan ihminen kuuluu, vaan onko hänellä empatian "oppimiskykyä" ."
Kirj. "terve mieli".....
Siis mikä hänessä mättää, kun hän ei osaa lukea selvää suomen kieltä?
Toinen lähes yhtä käsittämätön asia on tässä...Kirjoitin itse tämän:
"Sinä väitit yleisellä tasolla, että empatiaa ei voi oppia eikä näin ollen myöskään opettaa. Minä sanoin, että kyllä voi; empatia on vuorovaikutustapahtuman seuraus, eikä myötäsyntyistä tai sisäsyntyistä KOSKA, JOS OLISI, MEILLÄ KAIKILLA OLISI SAMANTASOINEN EMPATIAKYKY!"
Johon "terve mieli" paukkasi vastauksen:
"Asioita voidaan oppia, mutta tunteita ei voi opettaa! Voitko opettaa jonkun rakastamaan itseäsi pakolla? Rakkaus on tunnetila. Voit yrittää! Voitko pakolla yrittää tuntea empatiaa jotakin kohtaan..ehei, ei onnistu. Empatia ei tule pakolla, eikä opettamalla, vaikka sitä jauhaisit tänne koko viikon. Minä en pystyisi opettamaan sinua empaattiseksi, en millään kongnitiivisella terpaiallakaan."
Kaikki tunteet opitaan. Sellaista tunnetta ei olekaan, joka jo valmiina köllöttelisi odottamassa käyttöönottoa syntymän jälkeen! Ihmisen psykologinen kehitys jatkuu läpi koko elämään ja ikäkausille tyypilliset kasvuodotukset ovat olleet tutkijoille jo kauan selviä.
Jo aiemmin kirjoitin, että empatia on poikkeava tunne, eikä se ole verrattavissa esim. rakkauteen. Empatian syntymekanismi poikkeaa rajusti rakkauden tunteen synnystä. Rakkaus ei ole emotionaalista reaktiota ilman tietoista ajattelua - mutta empatia on.
"Terve mieli" mokasi jo ties kuinka monennen kerran väittäessään, että empatia on aina tietoinen valinta. Juuri sitä se ei ole! Mutta voiko ketään rakastaa samalla tavalla - tietämättään?
Onko narsistilla/psykopaatilla tällainen tapa vääntää selvät asiat ihan sekaviksi kuin mitä "terve mieli" juuri tekee?
PS:
......se on muuten KOGNITIIVINEN terapia.....
"Se, että psykopaatti ei kykene oppimaan empatiaa, ei tarkoita, etteikö sitä muut kykenisi oppimaan!"
Ja vastaukseksi sain tämän:
"Minua väsyttää selittää tätä samaa asiaa sinulle monennenko kerran?, mutta selvitän nyt yhden kerran vielä. Lääkärilehdessä olevassa jutussa kyse oli TERVEIDEN IHMISTEN ja ammattikunnan alan kuten lääkärien empatiankyvyn lisäämisestä ja "opettamisesta". Kuten monasti sinulle olen yrittänyt selventää, EMPATIAA VOIDAAN VAHVISTAA ( duodekim, puhuu opettamisesta, mutta sitä se ei ole, vaan vahvistamista ja harjoittamista). Lääkäreissäkin voi olla tunneälyltään vajaita ihmisiä,(eikä siitä ole heille silloin hyötyä), joten empaitan oppiminen ei katso mihin ammattikuntaan ihminen kuuluu, vaan onko hänellä empatian "oppimiskykyä" ."
Kirj. "terve mieli".....
Siis mikä hänessä mättää, kun hän ei osaa lukea selvää suomen kieltä?
Toinen lähes yhtä käsittämätön asia on tässä...Kirjoitin itse tämän:
"Sinä väitit yleisellä tasolla, että empatiaa ei voi oppia eikä näin ollen myöskään opettaa. Minä sanoin, että kyllä voi; empatia on vuorovaikutustapahtuman seuraus, eikä myötäsyntyistä tai sisäsyntyistä KOSKA, JOS OLISI, MEILLÄ KAIKILLA OLISI SAMANTASOINEN EMPATIAKYKY!"
Johon "terve mieli" paukkasi vastauksen:
"Asioita voidaan oppia, mutta tunteita ei voi opettaa! Voitko opettaa jonkun rakastamaan itseäsi pakolla? Rakkaus on tunnetila. Voit yrittää! Voitko pakolla yrittää tuntea empatiaa jotakin kohtaan..ehei, ei onnistu. Empatia ei tule pakolla, eikä opettamalla, vaikka sitä jauhaisit tänne koko viikon. Minä en pystyisi opettamaan sinua empaattiseksi, en millään kongnitiivisella terpaiallakaan."
Kaikki tunteet opitaan. Sellaista tunnetta ei olekaan, joka jo valmiina köllöttelisi odottamassa käyttöönottoa syntymän jälkeen! Ihmisen psykologinen kehitys jatkuu läpi koko elämään ja ikäkausille tyypilliset kasvuodotukset ovat olleet tutkijoille jo kauan selviä.
Jo aiemmin kirjoitin, että empatia on poikkeava tunne, eikä se ole verrattavissa esim. rakkauteen. Empatian syntymekanismi poikkeaa rajusti rakkauden tunteen synnystä. Rakkaus ei ole emotionaalista reaktiota ilman tietoista ajattelua - mutta empatia on.
"Terve mieli" mokasi jo ties kuinka monennen kerran väittäessään, että empatia on aina tietoinen valinta. Juuri sitä se ei ole! Mutta voiko ketään rakastaa samalla tavalla - tietämättään?
Onko narsistilla/psykopaatilla tällainen tapa vääntää selvät asiat ihan sekaviksi kuin mitä "terve mieli" juuri tekee?
PS:
......se on muuten KOGNITIIVINEN terapia.....
Vastaukset 59
Vanhimmat
en jaksanut lukea saivasteluasi kokonaan, mutta oikeasti eikö sulla ole muuta tekemistä?
Kommentoit lukematta!
Vai oliko teksti ja aihe jo entuudestaan tuttu....
:D
jaksavat uskoa voivansa pakottaa ihmiset tuntemaan ja tehneet siitä oikein oppimateriaalia!!
:D
http://www.edu.fi/pageLast.asp?path=498,527,6980,20201,80355,80406,80572
"Kenelle? Kaikki tarvitsevat tunnetaitojen harjoittelua, niin lapset kuin aikuisetkin. Henkilöt, joilla on sosiaalisten ja kielellisten taitojen vaikeuksia, hyötyvät tunnetaitojen systemaattisesta harjoittelusta. Tämä oppimateriaali visualisoi ja konkretisoi tunteiden tunnistamista ja käsittelyä."
http://www.edu.fi/pageLast.asp?path=498,527,6980,20201,80355,80406,80576
"Tunteet ja tapa reagoida voivat vahvistua monista eri syistä. Käyttäytymiseen vaikuttaa edeltävä tilanne, mutta myös käyttäytymisen seuraukset sekä niihin liittyvät ajatukset ja tulkinnat. Seuraukset voivat vahvistaa tai heikentää käyttäytymistä. Käyttäytymistä voidaan myös tarkoituksellisesti muuttaa muuttamalla edeltäviä tilanteita ja toisaalta seurauksia. Käyttäytymiseen vaikuttavat myös kaikki kognitiiviset prosessit, ja niitäkin vaihtelemalla voidaan muokata käyttäytymistä. Irrationaaliset, negatiiviset ja yliyleistyneet ajatukset muokkaavat ja muuttavat tunteita. Tunteita työstettäessä on tehtävä työtä myös ajatusten kanssa."
Joten tunteet eivät ole irrallaan ihmisen muusta käytöksestä ja ajattelusta tai hormonitoiminnasta. Paitsi ehkä "terve (puhvelin)mielellä"...:D
toi on narskulle.vääntää ja kääntää niin kauan että saa toisen umpisekaisin.älä seurustele tuollaisten kanssa.
En vähääkään mene sekaisin. Älä pelkää. Tiedän kyllä miten asiat ovat.
Olet jo sekaisin...VIESTI OLI TARKOITETTU MINULLE!
nim. terve mieli käyttäytyy kuin psykopaatti.
Mutta en usko, että hänen maneerinsa aiheuttavat minulle mitään tilaa, jota voisi sekoamiseksi kuvailla.
Mutta se on kyllä totta, että ehkä minun ei pitäisi seurustella noin paljon itseäni tyhmemmän kanssa...Ei siitä oikein kyllä mitään iloakaan saa...
Minua naurattaa jo tuo sinun pakkomielteisyytesi, jospa menisit jo nukkumaan. Sovitaan niin, että sinä voitit, tuleepahan kummallekin hyvä mieli, eikös? En jaksa kanssasi väitellä, ihan sama oletko oikeassa vai väärässä. Minä olen sitä mieltä mitä haluan ja sinä saat pitää omat ajatuksesi, näinhän se menee. Ei siitä kannata päiväänsä pilata. Hyvää yötä sinulle, ja muista rakastaa ja olla empaattinen. Heips!
Mielestäni sinun jaksamisessasi ei ole ollut mitään vikaa. Olet ollut ihailtavan aktiivinen halutessasi todistaa, että olet taas ainoana oikeassa täällä.
Minäpä en tarvitse sinulta lupaa siihen, mitä mieltä saan olla. Olen just sitä mieltä kuin haluan ja nukun koska niin päätän. Ja KUN seuraavan kerran käyt korjaamaan sanomaani, mieti kaksi kertaa ennen kuin aloitat; tarkista ainakin, että olet edes yhden kerran palstan historiassa täysin oikeassa siinä, mitä väität. Nyt et (taaskaan) ollut siellä päinkään.
on btw. yksi narsistien perusteemoja.
Lainaan sinua:
"Jo aiemmin kirjoitin, että empatia on poikkeava tunne, eikä se ole verrattavissa esim. rakkauteen. Empatian syntymekanismi poikkeaa rajusti rakkauden tunteen synnystä. Rakkaus ei ole emotionaalista reaktiota ilman tietoista ajattelua - mutta empatia on."
Miten empatia on poikkeava tunne? Se on terveen ihmisen normaali tunne. Ja se liittyy kykyyn tuntea rakkautta itseä ja muita elollisia ts. elämää kohtaan. Rakkaus nimenomaan on emotionaalista ja sitä on vaikea selittää (voit yrittää). Siksi siitä tehdään niin paljon lauluja ja runoja. Romanttisessa rakkaudessa avioliitto ja varsinkin sen kestäminen sen sijaan edellyttää jo tietoista ajattelua.
Nyt olen empaattinen sinua kohtaan, ihan aidosti, vaikka en edes tunne sinua.
Hyvää yötä ja mukavampaa huomista päivää sinulle!
niin että hän tarkoitti empatian olevan rakkaudesta poikkeavan tunteen. Mielihyväähän ihminen hakee mutta empatia ei sitä suoraan jaa rakkaus sen sijaan kylläkin. Ainakin itse tajusin että juuri sitä ilkikurimus tarkoitti että rakkaus on tietoista ajattelua empatia ei ole. Hän kirjoitti että kukaan ei rakasta tietämättään.
Miks sulla on näin kova tarve selittää asiat ihan erilailla kuin ne on kirjoitettu?Kilpailuako ja voittamisen pakko kun ei muuta keksi niin kääntää alkuperäisen tarkoituksen.
"Mielihyväähän ihminen hakee mutta empatia ei sitä suoraan jaa rakkaus sen sijaan kylläki.."
Juu ei, empatiasta ei saa palkintoa, eikä aina rakkaudestakaan. Keskustelut kulkee hieman eri tasoilla, kun jo käsitteistä epäselvyyttä. Tunteista puhumattakaan. Ei siis voi puhua mistään "alkuperäisen tarkoituksen kääntämisestä", jos lauseissa ei alun alkaenkaan ole päätä eikä häntää.
Miten rakkaus on mielestäsi tietoista ajattelua? Erotuksena empatiasta? Onko rakkaus määre tai mittari se, että "tietää" tuntevansa niin?
samaa mieltä, että keskustelu on tosiaan kulkenut eri tasolla.
Onko itsensä puolustaminen narsuja vastaan jotenkin paha asia, kun sen noin tuomitset? Miksi näet, että minä olen tässä asiassa se, joka on ehdottoman väärässä? Miksi kuvittelet itse olevasi oikeassa?
Käänsit edellisessä viestissä tasan päälaelleen sen, mitä minä kirjoitin rakkaudesta ja nyt et halua myöntää sitäkään...Huoh...Mietin miksi niin...Miksi sinun on vaikea myöntää ymmärtäneesi väärin? Tuolla asenteella ei menesty keskustelussa kenenkään kanssa.
Kysymys sinulle: Olenko nyt jotenkin ymmärtänyt väärin, vai oletatko minun olevan sama henkilö tämän sivusta seuranneen 1,2,3,4 kanssa? Vai kuvittelenko nyt ihan omiani. Oli miten oli, niin hän on kuitenkin ihan eri henkilö kuin minä.
Sitäpaitsi täällä on kaikenmaailman kyykyttäjiä ja informaatiomestareita ilmaantunut varoittamaan narsisteista palstalla ja kirjoittajien itsetehostamisen tarpeesta joka kuulemma karkoittaa uhrit pois palstalta. Itse olen ymmärtänyt ilmeisesti tämän palstan toimintaperiaatteen olevan yleistä keskustelua narsismista, eikä pelkästään uhrien tukitoimintaa. Olen kai Puhveliaivoillani sitten käsittänyt asian väärin? Mielipide-eromme asiasta ollaan tulkittu varmasti palstan tasoa laskevaksi ja narsistiseksi toiminnaksi, enkä tahdo olla kenenkään kirjoittamisen esteenä täällä, joten parasta kai on jättää koko palsta ja antaa kyykyttäjien ja muiden nostaa palstan tasoa sitä haluamalleen tasolle.
Sinulla tuntuu olevan marttyyrimainen tapa "jättää" palsta kerta toisensa jälkeen.
Kysymykseesi vastaan näin: olet ymmärtänyt väärin. Todella väärin, etkä edes ensimmäistä kertaa.
Mielipide-eroistamme sen verran, että niitä tuskin kovinkaan paljoa todellisuudessa on. Faktatiedoissamme sen sijaan sitäkin enemmän.
Kirjoitussuhdettamme hiertää enemmänkin se, että sinä olet täysin kykenemätön ymmärtämään asiaa muiden kuin itsesi kannalta ja ottamaan vastaan tietoa, joka on omasi vastaista. Kritiikkiä et siedä, etkä ymmärrä ollenkaan - et edes ironista.
Eilisessä sinä luit/ymmärsit/halusit ymmärtää kirjoittamani täysin väärin. Kanssasi olen jo sen verran aiemmista oppinut, että minun pitää aina lukea uudelleen ja uudelleen se, mitä ensin kirjoitin ja pitää siitä tiukasti kiinni, koska sinä muutat sen AINA ennen pitkää joksikin ihan muuksi. Eilen en antanut periksi. Lopputulemaksi koitui, että olin jo leikin aluksi sanonut sen, mitä sinä et osannut lukea vielä tästäkään aloituksesta.
Mietin tänään, onkohan asenteesi minua kohtaan kuitenkin enemmän henkilökohtainen kuin asiapohjainen?
Minun kanssani kykenee käymään keskustelua, mutta ei tosiaan vesipuhvelitasolla. Kommenttini pitää lukea ja myös ymmärtää lukemansa, muutenhan keskustelusta tulee eilisen kaltaista metakeskustelua, jossa ei ole päätä ei häntää.
Tuo on totta, mutta olen itsepäinen luonne, kuten varmasti olet huomannut ja, pidän mielipiteestäni kiinni tiukasti, enkä suvasitse lapsellista ja syyllistävää asennetta joka kommentissa, siinä syy henkilkohtaisuuteen. Jos, sinä pysyt asiallisuudessa, niin minäkin, muuten en keksustele asioista, jotka liikkuu Vesipuhveli ja muu irvailuasteella.
Olen voinut tulkita väärin sinun kirjoituksiasi, koska joskus vaan ei jaksa keskittyä täysillä. Minulle tämä ei ole mikään ego asia, voin ihan hyvin tunnustaa, että kummallakin on näkemyksiä, jotka ovat oikeita, mutta jotka on tulkittu väärin.
Tuo on täysin väärin ajateltu, että olen kykenemätön ajattelemaan asiaa muuta kuin itseni kannalta. Otan vastaan tietoa, mutta suhtaudun lukemaani kriittisesti ja oman tietojeni pohjalta myös. En syö heti kaikkea mitä eteeni tulee ja juu, juu, kyllä, kyllä. En vain ole sellainen, minä tahdon myös antaa omille aivoilleni jotakin pohtimista. Mitä pohdittavaa on valmiiksi pureskellussa ja minulle pakkosyötetyssä tiedossa? Yhtä hyvin voin tyytyä sitten vain toteamaan, näin on näin on, vaikka asia olisi päin persettä.
Kritiikkiäkin siedän, kunhan se on asiallista ja kohdistuu asiaan, eikä mene henkilökohtaisuuksiin. Minusta kukin voi katsoa myös itse peiliin.
Minusta sinä syytät minua juuri niistä asioista, mitä sinä itse teet, kuten muutat sanomisiani ja aina ennenpitkää ne ovat ihan muuta, mitä olen sanonut ja tarkoittanut.
Sanot, että kanssasi kykenee keskustelemaan. Miksiköhän se on sitten näin vaikeaa? Johtuuko pelkästään minusta? Mikähän taso sinulle kelpaisi, jos minun vesipuhvelitasoni on sinusta liian heikkoa? Sinulla voi olla liikaa vaatimuksia toisten suhteen, mieti sitä. Täällä pitäisi aikuiset keskustella, ei riidellä.
Minulla ei ole marttyyrimainen asenne, mutta en myöskään jaksa käydä keskustelua, jossa on nyrkkeilyottelun tunnelma ja minut tyrmätään joka kerran, jos vain yritänkin olla kanssasi eri mieltä. Haluat, että myötäilen ja olen kanssasi samaa mieltä kaikessa, mutta tässä asiassa en voi kaikessa olla, osassa voin.
By the way, hyvät naurut ainakin sain, kun luin kommenttisi VIHJE PAREMMASTA Nutin sivujen tarjoajalle: "Sinne vaan, jotteivat ole täällä tavallisten ihmisten kiusana". Ai, että repesin naurusta! Vaikka en narsisti olekkaan, enkä uhreja mitenkään vähättele, mutta tuo narsistien näkeminen joka paikassa kiukuttaa kyllä jo minuakin.
Kanssani ei todellakaan kykene keskustelemaan sen jälkeen, kun minut on nimennyt ensin narsistiksi. Niin sinä teit, yhtään minua tuntematta - ja vähääkään empatiaa tuntematta. Sen jälkeen olenkin kohdellut sinua juuri samoin: epäkunnioittavasti. Minulla ei ole liikaa vaatimuksi toisten suhteen, mutta toivoisin edes palveluntarjoajan laatimien sääntöjen noudattamista. Selvät asiatiedon vääristelyt tulen kyllä korjaamaan edelleenkin.
Myötäilyllä ei keskustelua synny, enkä sitä tahdokaan. Minun kanssani saa olla eri mieltä, mutta sanomaani ei pidä vääristellä eikä käydä keskusteluun ad hominem.
NUT...Noh, minulla nyt on oma käsitys siitäkin sivustosta.
Kannattaa muuten aina muistaa, että kirjoitan paljon tekstiä ironian pohjalta. Nyt löysit sellaisen kohdan ja toivottavasti se avaa sinun silmiäsi näkemään minussa muutakin kuin narsistin!
huokaus...
Oikeasti, nytkö täällä tehdään keskustelualoituksia vaan todistaakseen kuka on oikeassa, kuka väärässä. Mitä ihmeen väliä sillä on. Miksi pitää todistella asiaa, jokaisella on mielipiteensä. Jos toinen on eri mieltä niin mitä se sulta on pois?
Mihin tahansa asiaan saatais väännettyä tuhat eri mielipidettä. Kuka voi sanoa kenen mielipide on oikea?
Voihan olla että toinen osapuoli käsitti joitain asioita väärin, mutta miksi ihmeessä sitä pitää kaikille muille todistella...luulis että aikuisten ihmisten ei tarvis piitata siitä onko joku heidän kanssaan samaa mieltä vai ei. 5-vuotiailla tuon vielä ymmärtäis. Ei millään pahalla. :)
Nuo on vain sellaisia asioita, että tuskin kukaan voi sanoa tietävänsä asioista 100%:sella varmuudella. Paitsi no narsistihan tietää kaiken. ;)
"Nuo on vain sellaisia asioita, että tuskin kukaan voi sanoa tietävänsä asioista 100%:sella varmuudella. Paitsi no narsistihan tietää kaiken. ;)"
Oletko mielestäsi oikeassa ja tiedät edes sen, mistä oli kyse?
;D
Olen kanssasi samaa mieltä. Aika väsynyttä porukkaa. Eri mieltä ei saa olla ja mistähän se mahtaa johtua? Täällä on todella meininki välillä kuin 5- vuotiaan tasolla. Jokainen on ainakin narsistiksi tullut leimattua enemmän kuin yhden kerran ja se minusta niin outoa onkin, että aikuiset ihmiset huutelevat toisilleen pikkulasten tapaisia ilkeyksiä. Sitten on vielä nuo puskajussit, jotka narsisiti vainoharhaisuudessaan näkevät joka ainoassa ihmisessä narsun ja se pitää heti kyykyttää ja latistaa, jottei ne vaan pääse hyökkäämään kenekään kimppuun. Miksi ei palstan nimen viereen ole laitettu isoa kylttiä: SISÄLTÄÄ VAROITUKSEN! JOUKOSSA SAATTAA OLLA NARSISTEJA!
Asioista täytyisi voida keskustella muutenkin kuin haukkumalla ja solvaamalla. En usko, että täällä kukaan todella asiantunija on, mutta näkemyseroja täytyisi voida saada tuoda ilmi ilman syyllistämistä ja vouhkaamista. Asiallinen keskustelu vaatii sosiaalista älykkyttä ja tältä jengiltä sitä uupuu aika pahasti. Huh,huh.
Hittoa sä iniset täällä,hassuja tyyppejä paikka täys voevoevoe!
Aioin kysyä sulta juuri samaa...
Empatia on tunnetila kyllä, mutta sitä voidaan myös opetella. Empatian puute on krooninen vamma, aivan kuten esimerkiksi masennus, ja useimmiten johtuu puutteellisesta vuorovaikutuksesta lapsuudessa lähimmäisiin jne. Myös autismin kirjosta kärsivät henkilöt voidaan luokitella empatiapuutteellisiksi, mutta heilläkin on kyse ennemmin siitä että he eivät osaa tulkita toisen ihmisen tunteita, tai osoittaa omiaan laadukkaasti, elikkä ovat "sympatiapuutteellisia".
Kerro esimerkki empatian opettamisesta ja oppimisesta, kiinnostaa tietää miten sen voi oppia ja miten se tapahtuu? Krooninen vamma? Mitä tarkoitat sillä? Traumaako?
Linkitin sulle eilen linkin, jossa oli empatiaharjoituksia. Näin ei keskusteluyhteyteen juurikaan pääse, kun ei edes viitsi tutustua materiaaliin, jonka vastapuoli sanojensa tueksi esittää.
http://www.edu.fi/pageLast.asp?path=498,527,6980,20201,80355,80406,80572
Eilen myös ehkä jäi mieleesi, että empatiataso vaihtelee paitsi eri yksilöiden välillä myös samalla henkilöllä.
Kuulin tänään jutun, joka sai empatian tunteeni heräämään. Se on kyllä erikoinen tunne, kun se alkaa ilman konkreettisen kohteen läsnäoloa ja tuntuu helkutin pahalta.
Mitenhän siitä pääsis eroon?
Niin, eilen oli vähän ruuhkapäivä ja tänäänkin näyttää olevan, mutta kiitti linkistä. Tuo sinun empatian heräämisesi kokemuksena sai mielenkiintoni heräämään, koska kerroit sen tuntuvan pahalta. Miten siitä pääsisi eroon? No,.. kertomalla esimerkiksi siitä, jakamalla tuo kokemus,.. puhumalla. Yleensä kaikki traumaattisetkin kokemukset puretaan puhumalla niistä. Jos, tahdot, voit kertoa, mutta pakko ei ole.
Tuohon tunteesta tunteeseen matskuun en osaa sanoa oikein mitään. Vaikuttaa enemmänkin terapialta, jossa opitaan kohtaamaan ja tunnistamaan eri tunnetiloja. Hyvä harjoitus varmasti esim erityislapsille. En osaa tuosta sanoa nyt mitään muuta. Itse, ehkä ajattelen enemmänkin empatiaa niin "erikoistunteena", että sen opettaminen sinällään on mahdotonta, mutta sen tunnistamista kyllä voidaan harjoittaa, kuten muidenkin tunteiden. Olet tässä mielessä oikeassa.
No, minä en itsestäni täällä sen kummemmin halua kirjoittaa ja asioistani kertoa, mutta jos nyt otan esimerkiksi vaikka sellaisen, että henkilö lukee esim. raa'asta lapsen pahoinpitelystä ja tämä saa voimakkaan empatian tunteen esille, aiheuttaen lähes fyysistä pahoinvointia. Tällöin kohde (lapsi) ei ole lähimaillakaan, eikä vaikuta henkilön tuntemaan empatiaan millään tavalla.
Naisille empatiakyvyn tunteminen on paljon syvempää kuin miehille. Kun pahan kohteena vielä on lapsi, niin nainen reakoin siihen paljon tunteikkaammin kuin mies ja tunne voi olla juuri kuvailemaasi fyysistäkin pahoinvointia. Ihminen reakoi yleensä ensin vihalla ja raivolla, jota tuntee tekijää kohtaa. Se on melkein ensireaktio, minkä ihminen kokee. Vasta vihan tunteen laannuttua tunteet kohdistuu itse uhriin ja silloin tilalle tulevat emotionaalisemmat tunteet, kuten pohjaton myötätunto ja sääli, sekä itseen kohdistuva voimattomuuden ja avuttomuuden tunne.
Kyllä, ihminen voi tuntea empatiaa sellaistakin ihmistä kohtaan, jota ei arvosta, tai jota ei tunne. Empatian taso vaihtelee tilanteesta ja kohteesta riippuen, kuten sanoit. Ihminen voi myös yllättyä tuntemastaan empatiasta, mutta yhtä hyvin sen puuttumisesta, miksei tunne mitään.
Empatiaa ei voida siis pakottaa itsessä syntymään tai tuntemaan sitä, vaan sen reaktio tapahtuu syvällä ihmisen tunne-elämässä.
Miten empatia poikkeaa rakastamisesta? Sanoit, että rakastamiseen tarvitaan kaksi osapuolta, mutta empatiaan vain yksi. Minusta rakastaminenkaan ei aina tarvitse kahta, eikä edes rakastuminen. Yksinkin voi rakastaa, vaikka ei saakkaan vastarakkautta. Minulla itselläni on kuva, että empatian syvin olemus pilee juuri rakastamisen kyvyssä, mitä mieltä olet?
se tuosta esimerkistäni jo selvinnyt, miten rakkaus poikkeaa empatiasta? Eihän siihen tarvittu kuin se henkilö, joka empatiaa tunsi - eikä empatian tunne anna mielihyvää, kuten rakkaus.
Ja ihan tarkalleen ottaen sanoin, että empatia poikkeaa rakkaudesta sillä, että se pystyy vastaamaan toisen tunteisiin ILMAN, että sitä tietoisesti pohtii. Sanoin myös, että minusta olisi aika hurjaa, jos joku rakastaisi tiedostamattaan. Yksipuolinen rakastaminen on taas jotain ihan tämän aiheen ulkopuolella. Kyllä siinä silloinkin henkilö itse tietää rakastavansa, vaikka ei saakaan vastarakkautta. Minulle empatia ei ole rakkautta. Rakkaus ja empatia ovat aivan eri tunteita (syntyvät eri kohdissa aivoja), eivätkä ole mitenkään riippuvaisia toisistaan.
En allekirjoita naisten ja miesten välistä eroa empatiakyvyssä. Yksilöiden väliset erot ovat varmasti suuremmat kuin sukupuolten välinen ero.
Minä en tunne vihaa empatiaa tuntiessani - en edes ensisijaisesti ajattele tekijää, jos kohteena olisi jokin vaikkapa juuri lapseen kohdistuva teko. Tunnen suurta empatiaa vain lasta kohtaan. Minun on muutenkin vaikea vihata itselleni tuntemattomia ihmisiä, koska aina jää mahdollisuus, että tuomitsen heidät väärin perustein.
Ainahan jotain järjetöntä kohdatessaan ihminen kysyy miksi. Niin teen minäkin.
Minä en edelleenkään ymmärrä tuota, miten empatiaa voisi ylipäätään kyetä tuntemaan, jos ihminen ei olisi kykenevä rakastamaan? Minusta juuri empatia perustuu ja rakentuu kykyyn rakastaa toisia ihmisiä. Mielestäni kyky rakastaa pitää olla ensin, jotta voi ylipäätään tuntea empatiaa. "Empatia poikkeaa rakkaudesta sillä, että se pystyy vastaamaan toisen tunteisiin ilman, että sitä tietoisesti pohtii". Niin, empatiaa ei tarvitse tietoisesti pohtia, mutta tarvitseeko rakkauttakaan? Eikö rakkaus ole jokaisessa terveessä ihmisessä jo samanlaisena mielen ja tunteiden perusominaisuuteen kuuluvana ilmiönä kuin empatiakin? Ei, rakkautta tarvitse pohtia, se myös on ja kuuluukin olla, ja toimii kuten empatiakin, vai?
Tarkoitin, että tuossa sinun esimerkkitapauksessa voi tuntea vihaa tekijää kohtaan, samalla, ja empatiaa kärsivää kohtaan. Näin vain yleensä tapahtuu, kun tälläisen tapauksen kuulee tai näkee. Vihan tunne on ihan yhtä luonnollinen ja hyväksyttävä tunne tuossa tapauksessa kuin empatiakin. Niiden kohteet vaan ovat erit. Vihakin palvelee ihmistä ihan samalla tavalla, kun muut tunteet, eikä ole sen kummempi tunne kuin mitkään muutkaan tunteet, mutta se on tarkoitettukin reakoimaan vääryyttä vastaan, ei aseeksi toisia vastaan. Näin äkkiseltään pohdittuna.
Kyllä sitä kauheiden asioiden edessä joutuu kysymään, miksi. Ketään ei saisi tosiaan tuomita, mutta vihan tunne ei ole tuomitsemista. Vihakin on vain tunne, eikä mitään sen pahempaa. Eri asia on sitten, jos jää vihaamaan jotakin ihmistä, kantaa hänelle kaunaa, eikä pääse vihastaan eroon. Silloin on asiat huonosti.
Et allekirjoita miehen ja naisen empatiakyvyn eroavuutta. Hmm... minäkään en tiedä ihan varmaksi enää. Nimittäin tänään matkalla työhön otin kyytiini miespuolisen työkaverini ja vähän matkaa ajettuani suojatiellä liukastui mummeli, joka jäi maahan makaamaan. Apua hän sai heti, mutta vieressäni istunut mies totesi, että hyvinpä alkoi tämäkin aamu, kun hänelle tuli kuulemma kauhea sääli tätä vanhusta kohtaan. Naurahdin ja sanoin, että hyvä merkki, ainakin empatia sinulla pelaa. Uteliaisuuttani tenttasin häneltä, että mitä mieltä hän on empatiasta. Hän sanoi tuntevansa eniten sitä vanhuksia kohtaan. Kysyin, entä lapset? Ei kuulemma tuntenut niin suurta empatiaa lapsia kohtaan.
Tosiaan, en enää tiedä mitä ajatella? Minä jäin ihmettelemään tätä. Mies, joka tunsi empatiaa vanhuksia kohtaan, mutta ei niin paljon lapsia kohtaan? Mistähän se mahtoi johtua? Miksi vanhukset saivat hänen empatiansa toimimaan herkemmin?
Itse en jaottelisi noin, mutta aika mielenkiintoista miten miehen empatiakyky voi sittenkin poikeata hieman naisen tavasta sitä tuntea, vai voiko, en tiedä?
tämä seuraava:
Mielestäni empatia ei ole RIIPPUVAINEN rakkaudentunteesta. Eikä vihantunteesta. Ihmisellä on olemassa tietyt perustunteet ja niistä johdetut seurannaiset. Jos oikein muistan, niin empatia aktivoituu yllättäen samassa kohdin aivoja kuin kiitollisuus. Rakkaus ei ole perustunne, joten tämä tiedon myötä en ymmärrä, miten rakkaus olisi pakollista empatian tunteen yhteydessä.
No, enhän sitä tarkoittanutkaan, että se riippuvainen olisi, vaan ilman rakkauden tajuamista, ymmärtämistä, tunnetta, kokemista...äh miten sen nyt sinulle selittäisi, ilman rakkautta ihminen voi tuntea vain kylmiä tunteita toisia kohtaan. Ymmärrätkös? Piittaamattomuutta, välinpitämättömyyttä, haluttomuutta, inhoa, jne. Siksi empatialla on rakkauden kanssa tekemistä, että se on positiivinen, hyvää tarkoittava, sielullinen, henkinen....pälä,pälä...tunne. Narsisti ja psykopaatti ovat tälläisiä ihmisiä, jotka eivät kykene aitoon rakastamiseen ja sitä kautta tuntemaan empatiaa tai mitään kovin lämpimiä tunteita.
Perustunteet ja niistä johdetut seuranniset? Taas jotakin, mitä minä en tiedä, selitä?
mutta sinulla ei kyllä ole edellytyksiä keskustella tästä aiheesta noilla perustiedoillasi, eikä minulla ole aikaa alkaa opettamaan sinua. Joten jos sallit, niin jätetään tämä aihe tällä kertaa tähän.
Jos empatian tunteen voisi liittää nk. sosiaalisiin tunteisiin, niin silloin sillä olisi yksi yhteinen tekijä rakkauden kanssa, joka on siis sosiaalinen tunne.
Mutta kun se empatia ei vaadi sosiaalisuutta, eikä kohteen läsnäoloa eikä edes elossaoloa. Eihän mikään tunne ole olemassa, ennen kuin se tunnistetaan! Ja vielä kerran, empatia ei ole kokijalleen positiivinen tunne - ei tosiaankaan.
Narsisti ja psykopaatti eivät ole sama asia. Olen tänään tarkistanut asian ja saanut vastauksen, jonka mukaan narsistilla on kyllä empatiakykyä, mutta narsistisen raivon vallassa hän ei sitä kykene tuntemaan - mietinkin, kuka meistä pystyy raivon vallassa tuntemaan empatiaa, kun joku loukkaa meitä syvästi? Tätä mieltä on julkisuudessa ollut mm. psykiatri Jari Sinkkonen.
Psykopaatilla on narsistisen henkilön kanssa yhteistä suuruudenhulluus ja ylemmyydentunne ja juuri psykopaatti ei tunne empatiaa eikä syyllisyyttä. Psykopatiaa leimaa vahvasti myös rikollisuus - nimenomaan väkivaltarikollisuus. Psykopatia on yhdistelmä vahvasti narsistisesta ja epäsosiaalisesta persoonallisuudesta. Näitä kahta ei saa sekoittaa toisiinsa - mutta tieto ei näytä löytävän perille. Olenkin miettinyt, kenen etu on pitää narsistia ja psykopaattia samana asiana ja miksi? Noh, vastauksen kirjoitan seuraavaksi, eilen kirjoittamaani kopioimalla:
Ihan ensimmäinen virhe tuli kahden jäärän kautta kirjojen muodossa, jotka eivät erottaneet kyllin selvästi narsistia ja psykopaattia, vaan ne sekoitettiin yhdeksi ja samaksi. Sehän ei ole totta, mutta meni tiettyyn kansaosaan kuin häkä. Kukaan ei asettanut kyseenalaiseksi kirjojen sanomaa. Rahaa alkoi virrata kirjoittajien ja kustantajien pankkitileille ihmisiltä, joilta puuttui kyky etsiä syytä omasta itsestään.
Vaikea tietenkin on sanoa, mutta niin minäkin olen miettinyt, että tuossa vaiheessa lukijoiksi on valikoitunut juuri tietyn maailmankuvan omaavat henkilöt.
Sen jälkeen heille on perustettu NUT, joka selvääkin selvemmin on olemassa vain yhtä tarkoitusta varten ja vain yhdenlaista ihmistyyppiä varten.
Luin jo aikoja sitten kirjan, jossa NUT:sta sanottiin näin:
"Yhdistyksen keskustelusivuja lukiessa voi kuitenkin saada vaikutelman, että narsistin uhriksi voi ilmoittautua kuka tahansa, jolla on ollut tavanomaisia riitoja parisuhteessa tai työpaikalla. Narsisteja on vain murto-osa väestöstä, mutta avioliitoista puolet päättyy eroon. Kumppanin narsistinen luonnehäiriö on siis aika epätodennäköinen syy ihmissuhteen epäonnistumiseen. Voi kuitenkin olla erotilanteessa terapeuttista leimata entinen kumppani "narskuksi". Diagnoosia ei tarvitse todistaa millään objektiivisella menetelmällä, ja vertaistukiryhmästä löytyy taatusti kohtalotovereita, joiden mielestä uhrin entinen kumppani on suorastaan tyypillinen narsku.
Narsismin Uhrien Tuki edustaa monessa mielessä tyypillistä psykokulttuuria. Hyvin tavanomaista erilaisissa self help -liikkeissä on, että niissä uhrin status on jotain tavoiteltavaa. Uhri saa myötätuntoa ja tietynlaisen vapautuksen omasta vastuusta. Kaikki viat löytyvät kumppanista tai esimiehestä, itsestä ei mitään - paitsi tietynkin se, ettei tunnistanut narsistia ajoissa."
Ote on kirjasta Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa.....Toimittanut Marko Hamilo.
Aika suoraa ja totuudenmukaista tekstiä. Kun vielä muistamme sen, että NUT syntyi netin keskustelupalstoilla siellä uhrina esiintyvien tahdosta, niin mitä muuta se voisikaan olla kuin heidän kaltaisensa. Eikä heillä tosiaankaan ole "pokkaa" etsiä syitä itsestään.
Saatat siis hyvinkin olla oikeilla jäljillä.
Omana mielipiteenäni voin kertoa, että minunkin mielestäni mainittu sivusto ei ole "terve", koska väistämättä sen vaikutuspiiriin on hakeutunut henkilöitä, joilla on ollut tarve terapoida itseään haukkumalla muita.
mikään tunne ei ole olemassa ilman tunnistusta: ei positiivinen eikä negativinen!!
Rakkaus ei ole perustunne.
Tiedän kyllä mitä yrität selittää, se nyt vain ole niin. Sorry.
on ihan liian kiltti.
Sanos tervemieli mitä eroa on sympatialla ja empatialla niin alkaa selviämään sullekin mitä tarkoitetaan empatialla ja mitä rakastamisella.Sympatia on mitä suuremmassa määrin sama kuin rakkaus.
Mitä Ilkimyksen sitten olisi pitänyt sanoa? Tietysti jotain oikein ilkeää ja veemäistäkö? Saatko siitä kiksejä? Monessa kohtaa ajattelen ilkimyksen kanssa samoin, mutta en kaikessa. Perustunteet eivät esimerkiksi minulle ole lainkaan niin yksiselitteisiä siitä miksi ne on valittu siten kuin ovat, siksi kysyinkin mitä mieltä ilkimys on niistä. Hänellä ei riittänyt mielenkiintoa, joten annoin olla.
Itse olen aina ajatellut, että ilo, suru, pelko ja agressio eivät ole perustunteita vaan sivutunteita kahdesta pää- ja perustunteesta. Minulle kaksi perutunnetta ovat viha ja rakkaus ja tästä käsin ajattelen asiaa aivan toisin kuin muut.
Minulle kaikki positiivisen tunteen lajit, kuten sympatia, empatia jne...kuuluvat rakkauden perustunteen piiriin, kun taas negatiiviset; agressiot, jne tunteet kuluvat toisen perustunteen vihan piiriin.
Minusta tämä selkeyttää, eikä kummallisia sotkuja ja väärinymmäryksiä tule siitä mikä minkäkin tunteen piiriin kuuluu. Mielestäni neljä perustunnetta on valittu kummallisesti, epäloogisesti ja turhan monimutkaisesti.
Sympatia on empatian ohella myötätuntoa, mutta sen käsitteellisyys ilmenee toisella tavalla. Minulle ne silti merkitsevät rakkauden olemuksen ymmärtämistä ja sen vaikutuksen aikaan saamaa toimimista.
Ilkimyksen kanssa olen samoilla linjoilla, että paljon virheitä ollaan tehty terminologian puolella, kuten psykopaatin ja narsistin sekoittamisena samaksi käsitteeksi. Sitä ne eivät todella ole. Nämä kaksi ilkimyksen mainitsemaa "jäärää" ovat totisesti olleet osa vaikuttajina uhrien ja muiden käsitykseen narsismista ja psykopatiasta ja mielipidemuokkaamiseen, mutta eivät yksin syyllisiä. Itse en niitä kirjoja paria sivua pidemmälle jaksanut lukea.
Siispä, asiat eivät minulle välttämättä aina ole ihan siten kuin ne minulle esitetään, kuten vanhojen jäärienkään totuus ei ole minun totuuteni. Haluan mielummin myös itse miettiä asioita, kun niellä kaiken toisten kirjoittaman tai sanoman.
Kummallista sekin, että mikään tunne ei ole olemassa ennen kuin sen tunnistaa? Pitää varmasti paikkansa, mutta en ole ihan sata siitäkään? Minusta maailmankaikkeuden perusolemukseen, sen kaaottisuuteen ja harmonisuuteen kuuluvat nämä kaksi toisistaan poikkeavaa "tunnetta" negatiivisuus ja positiivisuus, viha ja rakkaus näin metafyysiseltä kannalta katsottuna. (olleet maailmankaikkeuden alusta asti).
Mutta asia lähtee rönsyilemään ja kaikkea on mahdotonta täällä puida. Jokaisen mielipide on silti hänen omansa, eikä kukaan varmaksi voi mennä sanomaan mikä loppu viimeksi on se oikea. Luulen, että käsitteitä muokataan ja muutellaan sen mukaan, kun iformaatio niistä lisääntyy. Esimerkiksi narsistin kyky tuntea empatiaa vaihtelee häiriön vaikeuden asteen mukaan. Kaikki narsistit evät kykene tuntemaan empatiaa, kuten vaikeasti narsitinen ihminen, tai luonnehäiriöinen, siksi siinäkin pitää olla tarkkana.
tuntua ihan mukavalta tyypiltä...Aijai tämä on vaarallista, nettituttu ja ties mikä psykopaatti!!
No, totta puhuakseni, omien tietojeni mukaan vain psykopaatti ei kykene lainkaan empatiaan, kaikki muut kyllä. Kuten sanoit, empatiatasot vain vaihtelevat. Tämä on myös asiantuntijamielipide - toistaiseksi.
Mikään tunne ei voi olla olemassa ennen kuin se tunnistetaan. Sitähän humanismi on; ensin havainnoidaan ja sitten sitä pidetään totuutena, kunnes löytyy uusi havainto, joka kumoaa edellisen. Ainoa tiede, joka on eksakti on matematiikkaan perustuva.
Ja mitä tulee sympatiaan ja empatiaan, niin itse erottelisin ne siten, että sympatia on lähinnä juuri rakkautta, yhdessä tuntemista, kantajalleen positiivinen tunne.
Empatia ei mitään noista. Tiedän, että empatia jaotellaan joissakin yhteyksissä kahteen eri ryhmään, toisessä näytellään empaattista (mutta onko se silloin empatiaa) ja toisessa se liikkuu tunteen tasolla. Itse pidän empatiana ainoastaan jälkimmäistä.
Mitä tahansa tunnetta voi näytellä - toiset paremmin, toiset huonommin.
Minun jakoni perustunteisiin on täysin erilainen ja sisältää enemmän perustunteita kuin neljä mainitsemaasi.
Eipä sinun asiallisuutesi kauaa kestänyt. Tuohan oli vallan mukavaa taas kuulla olevansa "ties, mikä psykopaatti"!!. Kiitos kohteliaisuudesta vaan tälläkin kertaa.
Se oli huumoria. Yritin siis olla hauska, epäonnistuen siinä oikein mahtavasti...
Tarkoitukseni ei ollut loukata. Johan tässä on puolin ja toisin naureskeltu näitä, jotka käyvät meitä täällä "valistamassa", miten joka nurkana takana lymyää psykopaatteja ja narsisteja pilvin pimein.
Pyydän anteeksi ja lopetan haskan puhumisen, koska näyttää, että se ei saavuta sinua.
Ai, niin. Ehkä, oli aivot vielä nukkumassa. Älä lopeta hauskan puhumista, kyllä se saavuttaa, vaikka joskus vasta seuraavana päivänä, ha.
Ensinnäkin, jos narsisisti kykenisi tuntemaan empatiaa tai sympatiaa häntä voitaisiin hoitaa ja auttaa. Mutta kuten tiedät, toivotontahan se on. En usko tuohon, että narsisti kykenee empatiaan. Minusta tutkijat ovat hakoteillä tässä suhteessa, kuten paljon muussakin minun mielestäni.
Psykopaatin luonne poikkeaa selvästi narsistin luonteesta. Siinä tunnekehitys kaiken kaikkiaan on kokonaan vääristynyt. Psykopaatin mielihyväntunne perustuu pahaan. Hän saa nautintonsa toisen kärsimyksestä ihan tietoisesti. Narsisti ei taas älyä tehneensä mitään pahaa ja kuvittelee toimineensa oikein, koska hänellä ei ole kykyä ajatella tunnetasolla asioita, vaan pelkästään järjentasolla. Narsistilla on kyllä kyky tuntea mielihyvää omista teoistaan, mutta hän tekee sitä lähinnä saadakseen itse nautintoa ja mielihyvää, kun tekemällä sen toisen vuoksi.
Niin, mikään ei ole eksaktimpaa kuin matematiikka, sitä ei voi muuttaa, eikä kiistää millään. Maailmankaikkeuden laitkin mielestäni perustuvat matematiikkaan ja ovat eksakteja. Voisiko rakkaus ja viha silti olla jotakin eksaktimpaa kuin ymmärrämme? Jospa ne ovatkin "alkuvoimana" elämälle? ja ovat sillä tavalla eksakteja käsitteitä? Joopa joo.
Sinulla tuota matikkapäätä on enemmän, siten varmasti ymmärrät enempi siitä ja voit sen kautta ymmärtää paremmin asioita kuin minä, joka huonolla matikkapäälläni ei voi päästä yhtä pitkälle ajattelussani.
Eri mieltä kuitenkin olen kanssasi. Kaikkiin positiivisiin tunteisiin tarvitaan tunneälyä ja kykyä rakastaa. Vaikka emapatia ei olisikaan kantajalle itselleen positiivinen kokemus, sen herättämään tilaan tarvitaan positiivista tunnetilaa.
Mitkähän ne sinun perustunteesi sitten ovat?
Mielestäni kaikkiin tunteisiin tarvitaan tunneälyä.
Kirjoitit näin: "Narsistilla on kyllä kyky tuntea mielihyvää omista teoistaan, mutta hän tekee sitä lähinnä saadakseen itse nautintoa ja mielihyvää, kun tekemällä sen toisen vuoksi."
Olet myös monta kertaa kiistänyt, että empatia olisi tuntijalleen negatiivinen tunne (omasta mielestäni se sellainen on) - niin mikä ero sillä nyt onkaan niin ajateltuna edellä olevaan lainaukseen? Olet ollut sen puolesta, että empatia on positiivinen tunne itselle. Joko havaitset ristiriidan ajatuksissasi?
Tunnen erään henkilön, joka narsistiksi on lääkärin toimesta diagnosoitu. Hän on suurin piirtein ikäiseni lapseton nainen. Kyllä hän ainakin kykenee empatiaan.
Ei ole kauaakaan aikaa kun olin lähdössä hänen luotaan omille kämpilleni ja vierailuni aikana oli ilma muuttunut hirmuisen myrskyisäksi.
Hän tuli kanssani ovelle ja katsoi ulos sekä kysyi heti perään (ennen kuin sanoin mitään), "haen sulle oman takkini, koska et sä tuolla takilla kotiin asti tarkene millään". Kiitin empatiasta.
Samainen ihminen työskentelee eläintenhoitajana ja on työssään todella hyvä.
Joten minulla on omakohtaistakin kokemusta siitä, että narsisti kykenee empatiaan. Ongelma narsistin hoidossa ei ole empatian puute - sitä voidaan kasvattaa ja opiskella.
Ajatuksissasi on monia vanhoja väittämiä, jotka on peruja sieltä kahden jäärän aikaisista teoksista, jolloin psykopatti ja narsisti on sekoitettu tosiinsa - vaikka muuta väität.
Lisäksi minua kiusaa se tapa, jolla nostat itsesi - paitsi minun, myös tutkijoiden yläpuolelle. Lisäksi sanoit, ettet halua "valmiiksi pureskeltua" tietoa. Minusta näyttää, että se kelpaa hyvinkin, kunhan on oikean suuntaista.
Tästä johtuen en oikeastaan halua keskustella aiheesta enempää. Minulle ei jää sanavaltaa lainkaan. Olet julistanut ainoan oikean totuutesi - ja vaikka minä en siihen uskokaan (eikä moni muukaan) - viet samalla minulta motiivin keskusteluun. En viitsi alkaa riidellä aiheesta, koska ei ole minulta pois, mitä sinä tykönäsi itsellesi uskottelet - sinulta itseltäsihän se on pois.
Ja tämä ei sitten taaskaan ollut loukkaukseksi tarkoitettu, joskaan ei vitsikään.
No, tunneälyllä pystytään tunnistamaan tunteiden merkitysä ja käyttämään niitä tietoja hyväksi, niin hyviä kuin pahojakin. Tunneäly on älyä tunnistaa toisen tunnetiloja, ei omia haluja, ja himoja. Näin olen ymmärtänyt. Halut ja himot ovat mielestäni alkukantaisia, eivätkä vaadi älyä. Voin taas olla väärässä ja saan kuulla kunniani sinulta, mutta miksi tämä kaikki on sinulle niin selvää, ihmettelen vaan? Kumpikohan tässä julistauu kaikkitietäväksi ja asiantuntijoiden kuriiriksi, en minä ainakaan ole mitään ainoaa oikeaa "oppiani" julistanut, vaan ihmetellyt miten erilailla voi asiasta ajatella. Voit olla aivan oikeassa, mutta minulle se ei ole noin simppeli juttu. Kuten sanoin, mitään ongelmaa ei olisi, jos narskuja voitaisiin opettamalla ja ohjaamalla saada tunnistamaan toisen tunnetiloja, se vaatii juuri sen osan älyä, joka mielestäni narskulta puuttuu.
Jos, sinua loukkaa, että minulla on omat näkemykseni asioista, niin oi, voi. Onpa todella hankalaa, jos vien sinulta motiivin keskusteluun sen tähden, että narsisti ojensikin sinulle takkinsa, mutta minulle ei yksikään narsku vaan sitä ole vielä elämäni aikana tehnyt. Väkisinkin tulee mieleen, että puhutaanko nyt oikeasta narsistista, vai vaan narsistisista piirteistä ja taustalla on toisenlainen luonnehäiriö? En ole sinun yläpuolellesi noussut, enkä tutkijoidenkaan, vaan olen pannut merkille, että joskus asiantuntijatkin ovat väärässä ja ovat joutuneet oikaisemaan käsityksiään myöhemmin. Minua ihmetyttää tuo asiantuntija nimitys, että se on joillekin kuin jumalan sanaa, eikä sen paikkansapitävyyttä uskalleta sen vuoksi kyseenalaistaa. Ihmisiä ja erehtyväisiä ovat ihan siinä, kun kuka tahansa. Esimerkkejä on vaikka kuinka vääristä tutkimuksista.
Kerro minulle mikä ongelma narsistin hoitamisessa on, jos se ei juuri ole empatian puute? Minä taas nään sen ongelma numero ykköseksi. Ajtuksissani voi olla vanhoja väittämiä, mutta mutta vanhoilta jääriltä opittua ne ei ole.
Loppukommenttisi sisälsi kuitenkin piikin, joka oli tarkoitettu loukkaukseksi, että en ymmärrä asioita, eikä minun kannata itseäni viisaamman Ilkikurimuksen kanssa väitellä, sillä hän on yläpuollani. OK.
että minun omat kokemukseni narsistin empatiasta eivät kelpaa sinulle...Voi mistä sen arvasinkaan...? :D
Ja kyllä, hän on ihka oikea NPH....... niin varma kuin psykiatrin lausunnolla kukaan voi olla. Varmempi ainakin kuin kukaan täällä tai NUT-sivulla diagnosoitu.
Ei minua loukkaa sinun näkemyksesi asioista, oma asiasihan ne ovat. Sinä elät näkemystesi kanssa ja yrität elää niiden kanssa.
Ainoa mitä voisin tuntea olisi myötähäpeä kohdallasi, mutta enpä nyt tunne sitäkään. Kirjoitin edellä, että minua KIUSAA tapasi asettua minun yläpuolelleni ja huudella sieltä totuuksia ja vaatia vastauksia esittämiisi kysymyksiin, joihin juuri olit asettanut ne ainoat oikeat vastaukset - ne eivät siis loukkaa minua. Mitä hyötyä minulla enää niihin olisi vastata? Sinähän jo kerroit, mikä on ainut totuus ja that's it.
Tunneälyn rajasit edellä koskemaan vain positiivisia tunteita ja nyt vain muiden ihmisten tunteita. Käsissäni kulunut/hyllyssäni oleva Daniel Golemanin kirja tunneälystä on kyllä kanssasi aivan eri mieltä - kun sinulle kerran tuottaa ongelman se, että minä en ole kanssasi samaa mieltä. En voi olla, koska jaan tunneälyn Golemanin tapaan viiteen eri ulottuvuuteen: 1. omien tunteiden tiedostaminen, 2. niiden hallinta, 3. omat tunteet motivoijina, 4. muiden tunteet, 5. ihmissuhdetaidot.
Lisäksi minulle ei ole ihan auennut,minkä yhteyden lataat kolmiolle (josta puhut kaiken aikaa sekaisin ja yhtenä) - empatia, tunneäly, positiiviset tunteet.
Tyypillistä Ilkikurimusta vääristellä kaikki sanomiseni. Sanon mitä tahansa, sinä varmasti käännät kaiken toisinpäin. Minusta ajatuksesi eivät ole omia pohdintojasi, vaan kirjoista oppittua tietoa, jota sinun kuitenkin on vaikea soveltaa ja ymmärtää, miten ne käytännössä toimivat.
Minusta jokainen terve ihminen osaa toimia tunneälyn tavalla ilman, että se pitää tarkistaa kirjasta mitä se on. Minusta on päivän selvää, että nuo kaikki tapahtuu ja toteutuu päivittäin jokaisen elämässä. Ymmärtää tunteita ja osata niitä käyttää, se on ihmissuhdetaitoa! En minä tarkistele kaikkia kirjoista, siksi sanomiseni eivät ole niin tarkkoja ja siksi tunnet myötähäpeää, mutta ei se minua haittaa. Minä myönnän olevani epätäydellinen hyvin monessa asiassa, mutta sinun täydellisyytesi kyllä saa lopunkin ihmisarvoni kaivautumaan maanrakoon.
Etpä sinäkään usko toisten uhrien kokemuksia täällä, miksi siis ei voisi olla uskomatta tarinaasi empaattisesta narsistista. Kaikkien uhrien kokemusten vastainen kertomus. Uhreilla ei ole kuvaa ja kokemusta empattisesta narsistista, minkä minä sille voin. Pelaat tylsillä faktoilla ja wikitiedoilla, eikä keskustelussa ole oman ajattelun tunnetta. Faktasi ovat kai uutta tietoa, mitä me muut emme vielä tiedä.
Empatia, tunneäly ja positiiviset tunteet eivät ole minulla sekavana päässä, sinä vain et halua ymmärtää mitä käytännössä nämä asiat merkitsevät ja miten ne toteutuvat. Pelkään, että sinulla on kyky ymmärtää näitä asioita vain teoriassa.
Turha kai jatkaa, koska olet aina oikeassa.
En ole eläissäni oppinut sulkemaan silmiäni totuudelta. Opeta minua, miten sinä teet sen? Miten olet huomioimatta asioita, joita pidetään vallitsevana totuutena?
Tarkoittaako "oma ajattelusi" sitä, että olet keksinyt kaiken sanomasi omasta päästäsi, vai onko mukana tietoa, jonka joku muu on sinulle opettanut? Jos on mukana jonkun muunkin opettamaa tietoa, miksi kaikki se ei sinun päässäsi valikoidu harhaopiksi?
Nostat itsesi jälleen kaikkien muiden yläpuolelle. Tutkijat ja asiantuntijat ovat alapuolellasi, koska nehän erehtyy jatkuvasti. Sinä et koskaan ja sinun sekä asiantuntijoiden välinen ero on siinä, että asiantuntijat myöntää sen, mutta sinä et ikinä.
Ihminen, joka elää tuolla tavalla omien ajatustensa kanssa uskotellen, että kukaan muu ei tiedä mistään yhtään mitään, on henkiseltä kehitykseltään täysin pysähnyt. Ihminen ei voi henkisesti kasvaa, jos hän kuvittelee omistavansa sen ainoan totuuden.
Olet myös paasannut siitä rakkaudesta niin kauan, että sanonpa tämänkin, että ihminen, joka osaa rakastaa etsii myös totuutta AINA ja KAIKKIALTA.
Sen haluan vielä sanoa empatiasta, että tässä on kokonaan unohtunut se, että kuka oikeasti osaa määritellä, kuka tuntee empatiaa ja miten? Uhri haluaa, että häntä kohtaan tunnetaan empatiaa. Alunperin kysyin, onko empatiasi tarveharkintaista - eli pitääkö muiden ansaita empatiasi. Uskon saaneeni vastauksen tähän kysymykseeni, vaikka et siihen suoraan koskaan vastannutkaan.
Kaiken jälkeen kirjoittamasi perusteella sinulla näyttäisi olevan käsitys, että empatiaa on lupa vaatia ja jos sitä ei saa on narsisti tai muuten kiittämätön. Olet kuitenkin useaan otteeseen kirjoittanut, että empatiaa ei voi oppia, eikä tunteita voi pakottaa. Miten ihmeessä silloin uhri saa vaatia jotakuta tuntemaan empatiaa itseään kohtaan, kun sellaiseen ei tunne mitään tarvetta? Kun käyt kimppuuni kiukutellen ja sätit narsistiksi, kuten aikanaan teit, tunsitko empatiaa minua kohtaan? Veikkaan, ettet tuntenut, ja todennäköisesti sanoisit, että et tuntenut, koska en ansainnut sitä olihan silloinkin harhaopin kannattaja. Onko siis narsistin perimmäinen ongelma se, ettei hän kykene tuntemaan empatiaa juuri sitä henkilöä kohtaan, joka loukkaa häntä - vaiko yleisemmin?
Minusta tuntuu, että tähän et kykene vastaamaan.
se onkin toisinpäin - ilman empatiaa ei ole rakkauttakaan?
Entä jos empatia onkin taito ja kaikkien muiden sosiaalisuuteen liittyvien taitojen perusta?
Tunteet ovat tunteita, minun ei ole tarvinnut niitä oppia kirjoista, jotta voin käsittää niitä. Minä tunnen kaikkia tunteita ja osaan myöskin käyttää niitä. Kuinka sinä et voi sitä ymmärtää? Sanotaanko sitä nyt maalaisjäreksi vai miksi, mutta minusta kaikkea ei tarvitse opetella kirjoista, vain sitä mitä en tiedä. No, termit tietysti täytyy opetella, mutta niiden sisältö on joskus vain arkipäivää.
Tahallasiko ymmärrät minut väärin ja yrität taas saada minut päästäni pyörälle. Sinun kanssasi menee aina ihan sekaisin. Kohta en tiedä enää mistä alun perin keskustellaan, kun lyöt aina uudella syytöksellä.
En ole sanonut, että asiantuntijat ovat kaikki väärässä, vaan sen, että pitää itsekin olla tarkkana tiedon kanssa. Joskus omakohtaiset kokemukset päihittävät asiantuntioiden mielipiteet ja joskus vaan huomaa kuinka väärässä he joidenkin asioiden suhteen ovat. Onneksi harvemmin. Yleensä ovat oikeassa. Koulukuntia on myös syntynyt ja jokainen asiantuntija tuo omat kokemuksensa ja näkemyksensä omalta osaamisen alaltaan ja on täysin sokea toisen ajatuksille, vaikka ne lopulta eivät paljonkaan poikkeaisi toisistaan.
Ihminen, joka osaa rakastaa etsii totuutta aina ja kaikkialta. No, mihin tuo nyt liittyi? En saanut jyvästä kiinni?
Niin, lähtökohtaisesti pitäisi varmasti ottaa joko uhri, narsisti, tai normi-ihminen käsiteltäväksi, kun emaptiaa tarkastellaan, koska eroja näiden tuntemuksissa on. Jos, otetaan uhrin tuntemukset... Sinä sanot, että uhri haluaa, että häntä kohtaan tunnetaan empatiaa. Nyt nimeät minut myös uhriksi, joka vaatii itselleen empatiaa, ehei, tuohan on mieletöntä, eikä väitteissäsi ole nyt mitään perää. Huomaatko, että et osaa soveltaa käytäntöön teorioitasi, joita olet oppinut vain kirjoista. Aito empaattinen ihminen ei ajattele tuolla tavoin kuin sinä. Jos, minä haluaisin uhria "leikkiä" ja empatiaa kerjätä, niin silloin olisin NUT.n palstoilla. Mutta minulla ei ole sellaiseen tarvetta.
Ja, toiseksi. Minusta uhrien motivaationa Nutin palstoilla ei ole empatian hakeminen, vaan vertaistuen hakeminen, asian jakaminen, saada ymmärrystä sellaisilta henkilöiltä, joille asiaa ei tarvitse vääntää rautalangasta, kuten joillekin "asiantuntija "psykologeille, jotka paskat tietävät, miltä uhrista tuntuu ja mitä kaikkea narsistin kanssa voidaan kokea. Vastaan nyt suoraan sinulle, että MINUN EMPATIAANI EI TARVITSE ANSAITA, enkä kerjää kenenkään empatiaa, olen sen verran henkisesti vahva ihminen kuitenkin vielä ollut.
Höpö, höpö, en missään ole väittänyt, että on lupa vaatia empatiaa. Sinä keksit noita väitteitä omasta päästäsi. Pistät omia ajatuksiasi ja uskomuksiasi minusta minun sanomisekseni.
Sitten tuo empatian oppiminen ja opettaminen. Siinäkin menee jako, narsistit/uhrit,normi-ihmiset. Minä olen edelleen sitä mieltä, että tunteita ei voi opettaa, mutta tunneälyltään terveelle niitä on mahdollista harjoittaa. Jos, taas tunneälyä ei ole, oppimista ei myöskään tapahdu. Minä näen sen näin, mutta se on vain minun näkemykseni, eikä mikään totuus. Äläkä ala väittämään, että sanon sen ainoaksi totuudeksi, enkä kelpuuta muuta.
En ole kimppuusi käynyt yhtään kertaan tämänkään kirjoittelun aikana, enkä sättinyt sinua narsistiksi. Mitä sitten vaikka olisitkin narsisti, ei se minulta pois ole, olet mikä olet, eikä ole minun asiani arvostella ketään.
Eihän empatia toimi sellaisessa tilanteessa, jossa puolin ja toisin kiistellään ja haukutaan narsistiksi. Sinäkin olet sanonut minua monta kertaa vaikka miksi, mutta en minä siitä loukkaantunut ole, koska tiedän itse oman tilani. Sinua kohtaan en ole tuntenut sellaista antipatiaa, kun sinä minua, että siinä poikkeamme toisistamme.
Tuo kummallinen kysymyksesi..ei oikein avaudu nyt minulle.Siis, onko narsistin perimmäinen ongelma, ettei hän kykene tuntemaan empatiaa juuri sitä henkilöä kohtaan, joka loukkaa häntä- vaiko yleisemmin? No, minä uskon, että siinä tilanteessa, jos joku minua loukkaa, minun on vaikea tuntea sitä ihmistä kohtaan sillä hetkellä empatiaa, mutta, ehkä hetken päästä, jos hän esim. on pahoillaan, katuu ja muutenkin näyttää onnettomalta. Tämä toimii yleisesti ihmisillä näin. Narsisti tuskin tuntee empatiaa missään tilanteessa ja häntä loukatessa narsisti raivostuu silmittömästi ja menettää kaiken kontrollinsa. Tätäkö tarkoitit, vai toimivatko aivoni taas väärinpäin?
Miksen kykenisi vastaamaan? Olikotässä joku koira haudattuna, että pääset taas syyttämään jostakin? Otan vastaan haukkumisesi taas, kiitos.
Ei vaan narsistin paljastava kysymys.
Vastasit siihen kysymykseen:
"No, minä uskon, että siinä tilanteessa, jos joku minua loukkaa, minun on vaikea tuntea sitä ihmistä kohtaan sillä hetkellä empatiaa, mutta, ehkä hetken päästä, jos hän esim. on pahoillaan, katuu ja muutenkin näyttää onnettomalta."
Eli siis sinun empatiasi TÄYTYY ANSAITA; pitää olla pahoillaan, katua ja muutenkin näyttää onnettomalta.
Aito ja oikea empatia ei näin toimi. Empatia on tunne, jota voi tuntea sellaistakin ihmistä kohtaan, jota ei muuten mitenkään arvosta.
Nyt vihdoin sain vastauksen kysymykseeni: pitääkö empatiasi ansaita.
Tarkoitin, että siinä TILANTEESSA yhtäaikaa suuttuneena ei voi tuntea sillä hetkellä empatiaa. Ei empatia toimi noin. Sanoin, että tässä oli koira haudattuna! yrität saada minut nalkkiin, vaikka tiedät hyvin mitä tarkoitin. Jos, suutun tunnen kiukkua sitä ihmistä kohtaan, en vihaa, enkä empatiaa, vaan pelkästään ärtymystä, tajuatkos? Sitten, kun tilanne laantuu, en enää tunne häntä kohtaan ärtymystä, koska se meni ohi ja ollaan taas ihan normaalitilanteessa. En myöskään tunne empatiaa, koska tilanne ei ole sellainen, että sitä tarvitsisi tuntea. Tajuatko?
Et saanut minunlta vastausta kysymykseesi, vaan vastasit siihen itse ja hyväksyit vain oman vastauksesi!
Tuo ei toimi. Empatia on seurausta rakkaudesta. Sosiaalisuuteen empatia kyllä liittyy, mutta empatian taitoa ei voi oppia muuten kuin feikillä.
Sosiaalista empaattisuutta, kuten muitakin tunteita voi opetella matkimaan, jos on taitava feikkaaja. Taas, jokin kompa ja metku mielessä, vai?
Voi tuntua oudolta, mutta kerro minusta; persoonallisuudestani ja siitä minkälainen ihminen olen arvomaailmaltani. Siis sinun mielestäsi.
Kerro myös itsestäsi suhteessa minuun.
Kerro vielä myöskin kuinka oikeassa luulet olevasi ja miksi.
Tahdotko tosiaan tietää?, vai haluatko saada syyn taas mistä voit syyttää tietämättömyyttäni?
Haluan tietää, mitä vastaat.
Vaikean pistit. Jatkan huomen aamulla. Nyt menen nukkumaan.
En tahtoisi lähteä arvuuttelemaan persoonaasi ja arvomaailmaasi näin vähillä tiedoilla sinusta. Se on aika outoa tosiaan. Minun käsitykseni sinusta voi olla ihan toisenlainen kuin totuus ja en tiedä onko tässä järkeä. Oletan kuitenkin, että haluat vain nauttia siitä, kun huomaat kuinka metsään arvioni sinusta menevät ja tunnet taas olevasi minua vahvempi? Mutta otetaan leikkinä tämä haaste vastaan.
No, mitään ihmeempää en sinusta voi kertoa. Olet fiksu ja tiedät paljon. Luet ja tutkit varmasti kaiken aikaa ja haluat tietää asioista ja ottaa niistä selvää. Olet herkkä, ujo ja hieman eristäytyväkin, mutta haluat kuitenkin, että sinut huomataan ja huomioidaan. Nautit sellaisesta seurasta, jossa syntyy älykästä keskustelua ja sinä voit saada niistä jotakin, mutta haluat myös jakaa omia näkemyksiäsi ja pidät aika lujasti kiinni omista ajatuksistasi ja omaksumastasi tiedosta. Nautit huomiosta ja haet siitä tyydytystä elämääsi. Pidät tiukasti omista rajoistasi kiinni.
Sinulla on narsistisia piirteitä, jotka tulevat esille joskus hyvinkin voimakkaina. Sinulla on kuitenkin empatiakykyä ja tunteita, mutta niiden käyttö on sinulle vaikeaa. Et osaa suhtautua ihmisiin aina oikealla tavalla, vaan provosoidut helposti ja menetät kontrollin. Se harmittaa sinua. Olet hyvin herkkä haavoittumaan. Herkkä itsetuntosi ajaa sinut pelkoihin ja suurin niistä on loukatuksi tulemisen pelko. Pelkäät myös itse loukkaavasi toisia. Koet pahaa oloa, jos olet loukannut jotain ja se jää sinua vaivaamaan ja kärsit siitä, mutta sinun on vaikea lähestyä loukkaamaasi henkilöä enää. Luultavasti olet kokenut traumaattisia asioita elämässäsi, ehkä juuri lapsena ja sinun on vaikea luottaa ihmisten hyvyyteen. Sinut ymmäretään usein väärin. Olet pohjimmiltasi kuitenkin melko "kiltti". Sinulla on hyvä huumorintaju, jota myöskään kaikki eivät ymmärrä. Haluat tuoda usein asioita esille ironisesti, koska pidät sitä vähemmän loukkaavana.
Tunteiden kanssa käyt jatkuvaa kamppailua. Halveksit usein ihmisten heikkouksia ja negatiivisia piirteitä, koska ne muistuttavat sinua omasta heikkoudestasi ja kyvyttömyydestäsi. Sinun on vaikea hyväksyä itsessäsi epätäydellisyyttä ja olet tavallaan perfektionisti, joka haluaisi yltää suorituksissaan täydellisyyteen. Pettymyksen kokeminen on ollut ja on edelleen sinulle hyvin vaikea juttu. Luulen, että hylätyksi tuleminen on näytellyt jossain vaiheessa elämääsi tai ainakin olet sen kokenut niin.
Arvomaailmasi on sellainen, että olet tietoinen omista vahvuuksistasi ja heikkouksistasi ja pyrit olemaan itsellesi rehellinen. Toisille taas tuo rehellisenä oleminen on vaikeaa huonon itsetuntosi tähden ja joudut valehtelemaan ja peittelemään joskus itsessäsi olevia asioita. Tämä näkyy myös avoimuuden puutteena ja siinä, että sinun todelliseen sisimpääsi ei ole muilla kuin vain itselläsi pääsy. Olet aidosti heikkojen puolella, mutta teeskentelyä kammoat. Et voi sietää teeskenteleviä ja turhamaisia ihmisiä. Uskon, että sinulla on myös taiteellisia lahjoja, kuten herkillä ihmisillä usein on.
Sinuun sopii ajatus: Niin tietäväinen hän oli, että osasi sanoa "hevonen" yhdeksällä kielellä ja niin tietämätön, että osti lehmän ratsastaakseen.
Ymmärrät varmaan?
Näet ja peilaat minua jotenkin itseesi. Sinua harmittaa minussa sellaiset asiat ja piirteet, jotka näet isessäsikin olevan, mutta, jotka sinä taitavana osaat peitellä ja minä pölkkypäänä en. Olen liian suora ja avoin, luulen, että sinun on vaikea sietää sitä minussa. En tiedä?
Tämä on vain tosi kapea kuvaus minun mielikuvastani sinusta, enkä jaksa miettiä tämän enepää. Pois jäi varmasti paljon mikä on sinulle tärkeää ja voi tulla mieleeni jälkikäteen, mutta tässä pieni osa siitä millaisena minä sinut nään.
Niin, ja itsestäni suhteessa sinuun voin vielä sanoa, että paljon olen oppinut sinulta ja saanut ymmärrystä ja miettimisen aihetta asioille sinun kauttasi.
Kuinka oikeassa olen? Vaikea sanoa. Miksi? Koska kaikki sinun tuntemisesi on rajattu tämän koneen kautta tulevalla infolla, ja se ei koskaan ole sama kuin silmästä silmään tutustuminen. Voiko ihmistä arvioida tälläisten keskustelujen kautta? Aika ihmeellinen täytyy olla, jos siihen pystyy.
Menikö metsään?
niin idiootiksi, että pyydän sinua kommentoimaan persoonaani, jos aion vetää siitä herneet nenään? No, se ei kyllä ollut ainoa väärä kuvitelma, joka sinulla minusta oli.
En lähde millään tavalla kommentoimaan noita vääriä luulojasikaan, koska sinähän pidät ne siitä huolimatta, että minä korjaisin ne. Tämä asia nyt kuitenkin on sellainen, jonka VAIN minä meistä kahdesta tiedän tarkalleen ja sinulla on pelkkiä luuloja - kuvitelmia, jotka perustuvat johonkin.
Et kuitenkaan kertonut tarkalleen, kuinka oikeassa kuvittelit olevasi - epäilit kuitenkin olevasi väärässä - ja olet todella paljon väärässä. Jos sinä olisit antanut minulle vastaavan tehtävän, olisin kieltäytynyt siitä, koska minulla ei tosiaankaan olisi ollut tarpeeksi tietoa antaa vastauksia. Ainakin tunnen oman rajallisuuteni paremmin.
Pohdit tämän "tehtävän" taustaa tuossa edellä. No, ne ovat yleensä opettavaisia ja niillä on tarkoitus, kun minä olen toinen osapuoli. Halusin osoittaa sinulle miten toimit. Miten muodostat mielipiteitä tiedonmurusista ja sen jälkeen ne ovat sinulle "fakta", jonka päälle ei enää voi sanoa mitään.
Minua ei hyödytä asioiden korjaaminen - sehän ei ole sinun totuutesi, vaan minun.
Haluan, että ymmärtäisit, miksi kanssasi on vaikea keskustella. Sinulla on välillä sellaista mielipidettäkin, joka oikein syyhyttäisi alkaa spekuloimaan, mutta heti ajattelen, ei kannata. Sinä et kuitenkaan ymmärrä tarkoitustani, koska oma kokemuksesi on kaiken muun yläpuolella. Se on sääli - itsehän siinä kuitenkin eniten menetät.
Niin, että menikö metsään? Meni metsään - vieläpä päin puuta.
Mutta ei se mitään - hyvää Itsenäisyyspäivää kuitenkin!
Lähden tästä sukuni sotaveteraanien haudalle - jos vaikka kynttilän sytyttäisin.
No, tämä meni sitten ihan niin, kun odotinkin. Halusit näyttää minulle miten minä toimin ja samalla näytit miten itse toimit samalla tavalla, että tasoissa ollaan.
Hyvää itsenäisyyspäivää sinullekin.