Sain tänään taas viestin jossa tarjottiin töitä ulkomailla, ensin uskoin sen olevan liian hyvää ollakseen totta, mutta nyt näyttää siltä, että se olisi oikeastikin totta...
En tiedä mitä tekisin, en haluaisi jättää tätä meidän tilannetta auki, mutta en jotenkin pääse enään sun ajatusmaailmaan kiinni, oot epävarma sun suhteen, joo se on tullut huomattua, enkä haluais just nyt lähteä kun löysin sut ja veit mun sydämen mennessäs.
Kyyneleet kirvelee silmissä, kun en tiedä mitä teen sinun suhteesi, en haluaisi karata, koska tiedän etten tule unohtamaan sua vaikka välissä oiskin tuhansia kilometrejä, mutta kun et oikein tunnu itsekään tietävän mitä haluat, jos tää juttu päättyy katkeriin kyyneliin, niin olen poissa ennen kuin huomaatkaan. Haluaisin vain olla lähelläsi, koska sun vierelläs olen rauhallinen, ei ole niin levoton sielu kuin silloin kun olen kaukana susta, onhan meillä melkein koko ajan muutenkin toi pari sataa kilsaa välis, mut... Se ei oo niin paha kun tiedän että näen sut taas pian, ainakin toivon sitä kovasti.
Jos kuuntelisin järkeäni lähtisin karkuun britteihin ja antaisin kaiken olla, mutten tahdo muutakuin sut, tiedän että jos tää meijän juttu ei toimi, voin yhtä hyvin vain mennä, mikset sä vois olla yhtään selkeämpi just nyt... Mun on niin hiton vaikee olla täällä yksinäni nyttenkin, mut ei oo kauheesti vaihtoehtoi... Tunteet sua kohtaan on niin pirun voimakkaat, etten itekään jaksa ymmärtää niitä.
Miks sä et vois hetkeks heittäytyy tunteiden vietäväks mun kanssa, et sais tietää onko täs mitään järkee kiduttaa itteään näin...
"Ei sua minusta voi erottaa jäät osaksi mieleni maisemaa, kiitos kun olit totta hetken nyt mun täytyy tästä jatkaa. Vierelläni teet loppurekten vaikka se olis kuvitelmaa, olet jokaikinen yön ääni, osa lempeää valonkajoa. Kesäsateena saavut elämääni, en kuivuuteen hajoa. Oot valona mun tiellä silloin kun on vaikeaa hullummaksi oisin tullut vielä jos sua ei ois ollutkaan..."
En tiedä mitä tekisin, en haluaisi jättää tätä meidän tilannetta auki, mutta en jotenkin pääse enään sun ajatusmaailmaan kiinni, oot epävarma sun suhteen, joo se on tullut huomattua, enkä haluais just nyt lähteä kun löysin sut ja veit mun sydämen mennessäs.
Kyyneleet kirvelee silmissä, kun en tiedä mitä teen sinun suhteesi, en haluaisi karata, koska tiedän etten tule unohtamaan sua vaikka välissä oiskin tuhansia kilometrejä, mutta kun et oikein tunnu itsekään tietävän mitä haluat, jos tää juttu päättyy katkeriin kyyneliin, niin olen poissa ennen kuin huomaatkaan. Haluaisin vain olla lähelläsi, koska sun vierelläs olen rauhallinen, ei ole niin levoton sielu kuin silloin kun olen kaukana susta, onhan meillä melkein koko ajan muutenkin toi pari sataa kilsaa välis, mut... Se ei oo niin paha kun tiedän että näen sut taas pian, ainakin toivon sitä kovasti.
Jos kuuntelisin järkeäni lähtisin karkuun britteihin ja antaisin kaiken olla, mutten tahdo muutakuin sut, tiedän että jos tää meijän juttu ei toimi, voin yhtä hyvin vain mennä, mikset sä vois olla yhtään selkeämpi just nyt... Mun on niin hiton vaikee olla täällä yksinäni nyttenkin, mut ei oo kauheesti vaihtoehtoi... Tunteet sua kohtaan on niin pirun voimakkaat, etten itekään jaksa ymmärtää niitä.
Miks sä et vois hetkeks heittäytyy tunteiden vietäväks mun kanssa, et sais tietää onko täs mitään järkee kiduttaa itteään näin...
"Ei sua minusta voi erottaa jäät osaksi mieleni maisemaa, kiitos kun olit totta hetken nyt mun täytyy tästä jatkaa. Vierelläni teet loppurekten vaikka se olis kuvitelmaa, olet jokaikinen yön ääni, osa lempeää valonkajoa. Kesäsateena saavut elämääni, en kuivuuteen hajoa. Oot valona mun tiellä silloin kun on vaikeaa hullummaksi oisin tullut vielä jos sua ei ois ollutkaan..."
Vastaukset 3
Vanhimmat
On hyvä, että olet siinä aina niskaan puhaltamassa. Ajattelet aina puolestanikin, ja olet niin henkeni tuki kuin sielunikin. Minun ei tarvitse kuin keskisormi ojentaa, kun sinä, rakas, jo riennät apuun. On kivaa, kun sinä järjestät (minun avullani) ulos kaikki epämiellyttävät tyypit, niin, että saat ihastella minun kauniita silmiäni sen jälkeen aivan rauhassa, eikä ole mitään häiriötekijöitä. Kyllä huomaan, miten sekaisin minusta menet, jos vähän räpsäytän silmiäni, niin olet aivan sinipunainen. Mikään ei enää koskaan voi meitä erottaa. Hommaa vaan minulle jokin apulainen, ja kamarineiti.
Sinun omasi, nyt ja aina.
Epu
Kamallaa kun joiduin lopettamaan, olisi ollut kivaa siivouskomerossa... Mutta nyt täytyy tyytyväistyä vain pikaisiin yökäynteihin. Kyllä se menettelee mutta meitä on monta. Jokainen saa osansa vuorollaan. Odotan nytkin jo täällä taivasta tähyilleen. Kielesi jäi tänne, tiedät kyllä minne. Yritä nyt järjestää minullekin joskus aikaa. Vuode on sijaittu, se on taivasalla. Linnut jo patsokavat siihen. Täytyy vähän mairitella niitä.
Ihana ilta ja kynntilöiden valoa. Laita s-postia salaa.. Tavataan ja painitaan taas. Niinkuin ennenkin. Aina kaipaan.
Oi kumpa taas uisit liiveihini takaapäin. Olisi niin herkästyttävää kokea lämpöiset kätösesi iholla ja aistini saisivat kokea taikahetkiä. Nurkassa kukaan ei tiedä mitään ja on hullumpaakin tullut koettua. Sulla ei taida olla kaikki "kotona" mutta parempi näin. Kuten sanottu "anna mennä vaan". Muumit lähtivät, tule siis sinäkin. Salaa...kuten aina. Tee niinkuin tonttu, tule kultainen.