Sanokaahan, miksi olen joskus niin ärsyyntynyt siihen, että koen seurakunnan miehillä olevan aina enemmän sananvaltaa kuin meillä naisilla. Me naiset saamme paneutua keittiötouhuihin, olimmepa kuinka keskustelunhaluisia ja taitoisia hyvänsä.
Olen aivan tyytyväinen seurakiuntajärjestykseen, jonka mukaan naisella ei seurakunnassa ole opetustehtävää, mutta muutenkin hiljainen nainen on kai kristitympi kuin asiansa esilletuova.
Olen aivan tyytyväinen seurakiuntajärjestykseen, jonka mukaan naisella ei seurakunnassa ole opetustehtävää, mutta muutenkin hiljainen nainen on kai kristitympi kuin asiansa esilletuova.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Yhteisissä kokoontumisissa kysytään perinteisesti ensin miehiltä, sitten pojilta, sitten ehkä meiltä naisilta, jos aikaa on.
Onneksi täällä kotona saan aivan vapaasti tuoda esille mielipiteeni ilman että mieheni sen jyrää, mutta haluaisin meidän naisten ääneen kuuluviin seurakunnallisissakin asioissa, meilläkin on sanottavaa !
Mariankin osan, jos tahtoo...Olen kyllä asunut sellaisenkin seurakunnan alueella, missä MIEHET pantiin myös keittiövuoroihin.
Onko teillä sellaisia tilaisuuksia, joissa on alustus ja keskustelua? Siellähän voipi nainenkin käyttää puheenvuoron. Entä pyhäkoulun opettajaksi? Mikä onkaan tärkeämpää kuin pienten opettaminen?
Olen itse löytänyt monia ystäviä, joiden kanssa voin keskustella uskonasioistakin, sukupuolesta riippumatta.
Siitähän se ärsyyntyminen johtuu. No miehet häviävät siinä kaupassa kyllä pahemman kerran.
Naisnäkökulma on kypsempi ja vähän vähemmän kilpailuhenkinen. Nainen arvostaa inhimillisiä arvoja, mies useimmiten vain vauhtia, nippeleitä, valtaa, tavaraa ja tietenkin rahaa, jolla tuota haluttua valtaa ja tavaraa saa.
Sinussa on vanhanajan herrasmiestä !
Loppujen lopuksi nainen on vihassaan ja kostamisessaan paljon julmempi kuin mies. Mies ajattelee usein käytännön läheisesti, mutta nainen tunteittensa vallassa. Naiselta puuttuu terveen ajattelun taito monissa tilanteissa. Vaikkei tämä nyt tähän asiaan nyt kovin paljon sopisikaan niin sittenkin laitoin.
Rukoilenkin tänäiltana, että Jumala muuttaisi minut paremmin Raamatun naisten kaltaisiksi, jotka on kuvattu käsitykseni mukaan, hiljaisiksi ja nöyriksi palvelijoiksi. Jospa olisin sitten parempi esikuvakin. On vain se ongelma, että viihdyn tällaisena tulisieluna ja miehenikin tapaa joskus sanoa,että juuri tuohon temperamenttiin hän vuosikymmeniä sitten jo rakastui minussa...
Meni asian vierestä ja aihe ei taida kiinnostaa muita. Palaan takaisin ruotuuni, viritelkäähän kiinostavimmista aiheista, josko tässä sitten siihen osallistuisi. Täällä kun voi keskustella miehet ja naiset.
pohtia vaikka yhdessä näitä asioita nyt, kun on Marianpäivä.Raamatussahan sanotaan, ettei Mariakaan ymmärtänyt kaikkea vaan kätki asioita sydämeensä ja tutkiskeli niitä myöhemminkin.
Pyydän ettet rukoilisi sitä että muuttuisit paremmin Raamatun naisten kaltaisiksi.
Pyydän myös ettet palaisi ruotuun.
Nainen on minunkin mielestäni lestadiolaisuudessa (lestadiolaisuudestahan tässä oli kyse?) alistetussa asemassa. Asiahan ei muutu selityksillä että onhan sitä monenlaista hommaa mitä voi tehdä... kun se ei muuta sitä että ei kumminkaan ole kaikkea samaa mitä miehillä.
Esimerkiksi naispappeutta pidetään pirun keksintönä.
Tietenkin on mahdollista jättää koko tasa-arvokysymys omaan arvoonsa ja ruveta elämään tasa-arvoisena. Mutta se tarkoittaisi sitä että allekirjoittaisi oman "kuolemantuomionsa", eli lentäisi kaaressa pihalle porukasta, ei mahtuisi joukkoon.
Tarjolla on siis vain helvettiä (Martan tai Marian osa) tai helvettiä (poispotkiminen), mutta näin jälkeenpäin omalla kohdalla (vaikken itse ole nainen, oli toisenlaisia vähän vastaavia juttuja) sanoa että jälkimmäinen helvetti on tuhat kertaa parempi kuin ensimmäinen. Ainakin jonkinlainen itsekunnioitus säilyi.
Mutta joo. Koita pärjäillä.
Katsos kun naisen oikea paikka mahdollisimman lähellä liettä ja jääkaapin väliä. Naiselle on annettukin neuvo kysyä ohjeita ja selityksiä kotona mieheltään. Se on näin yksinkertaista eikö vaan olekin. Kyllähän vaimoilla on hyvin tärkeä tehtävä kotona lapsien kristilliseen kasvuun ja opetukseen. Sehän on yhtä tärkeä kuin saarnavirka, ikään kuin esiopetus.
kaikella rakkaudella, naisen paikka voi olla muuallakin kuin kotona lieden läheisyydessä:)
Kaikkista meistä naisista ei ole "kotihengettäriksi" sanan varsinaisessa mielessä, vaikka rakastammekin perhettämme ja hoivaamme lapsiamme. Tässäkin asiassa on niin monta naista kuin on mieltäkin. Joissakin perheissä mieheltä sujuvat kotiaskareet paremmin kuin naiselta ja silloin työnjako saattaa olla ihan toisin päin - eli erilaisuus sallittakoon.
Ja onhan niin, että olipa mies tai nainen, niin kuitenkin kristillisyydessä kummallakin on samanlainen Pyhän Hengen pappeuden virka: kumpikin on yhtä arvokas kasvattamaan lapsiaan kristillisesti ja saarnaamaan syntejä anteeksi niitä anovalle.
Vaikka vanhoillislestadiolaisuudessa ei naisen tarvitsekaan "puhua seurakunnan yli", täällä on naisella samanlainen puhevalta, jos vain suunsa haluaa ja uskaltaa aukaista. Naiset tekevät arvokasta pyhäkoulu- ja raamattuluokkatyötä siinä missä miehetkin.
vl-ope:
"Vaikka vanhoillislestadiolaisuudessa ei naisen tarvitsekaan "puhua seurakunnan yli", täällä on naisella samanlainen puhevalta, jos vain suunsa haluaa ja uskaltaa aukaista. Naiset tekevät arvokasta pyhäkoulu- ja raamattuluokkatyötä siinä missä miehetkin."
Tuon pitäisi olla että vanhoillislestadiolaisuudessa nainen ei _saa_ puhua seurakunnan yli. Raamatussa tämä taitaa olla melko jyrkästikin sanottu, olikohan se niin että nainen älköön puhuko tai jotenkin. Ja sen perusteellahan tällä tavalla ajatellaankin.
Sananvaltaa on tuolla lailla kuten sanot, mutta mitä luulisitte seurakunnan ajattelevan jos saarnastuoliin nousisi nainen, eli ottaisi sen käytännössä korkeimman ja arvostetuimman paikan ja suurimman vallan?
Nainen olisi pihalla alta aikayksikön.
"saa" puhua saarnastuolista, suom. huom.
Tiesitkö, että meillä on silloin tällöin tilaisuuksia, joissa kaikki halukkaat saavat käyttää puheenvuoroja. Varsinainen saarnan pito on kuitenkin miesten vastuulla, kuten Raamatussa sanotaankin.
Koen itse naisena, etten edes halua pyrkiä saarnastuoliin, koska Raamattu sen kieltää. Uskon olevani samanarvoinen muiden seurakuntani jäsenten kanssa ilman tätä tehtävääkin.
En myöskään ajattele saarnamiehistä noin, kuten oletat, että heillä olisi arvostetuin paikka ja suurin valta.Myös heidän puheitaan joudutaan seurakunnan toimesta joskus oikomaan.
ne ns. arvokkaat hommat, joihin yritetään naisille kylläkin hyvällä mielellä osoittaa. Olen kieltäytynyt kaikista mahdollisista pullanvääntöpuuhista ja niistä pyhäkoulutoiminnoista juuri tuon vähäisen sananvallan takia. Niin kauan kuin minulla naisena ei ole yhtäläistä saarnaoikeutta liikeessä, en myöskään tee ns. toisarvoisiakaan puhasteluhommia.
Haluasin osallistua puhujienkokoukseen ja osallistua siellä käytävään/käymättömään opilliseen keskusteluun. Ärsyttää suunnattomasti joka vuosi kun näen ne puhujankokouksen kuvat lehtemme palstalla. Voi paskat (anteeksi vapaa ilmaisu) mikä leegio. Missä naiset???? Kahvia tarjoamassa kokousvieraille muutamaa todella promillepoikkeusta lukuunottamatta.:(:(:(
...niinkö ajattelet, että lasten opettaminen on vähäpätöistä "puuhasteluhommaa"? Lasten, jotka Jeesus asetti uskon esikuviksi?
Suviseurojen yhteydessä olevan puhujien ja seurakunnanvanhinten kokouksissa olen minäkin ollut ja seurannut kiinnostuneena keskusteluja. Minut valittiin sinne oman yhdistyksemme vuosikokouksissa takavuosina. Ei siinä kyseenalaistettu minun sukupuoltani tai "syrjitty", vaikka tarjolla olisi ollut montakin miehenpuolta.
Sinähän voisit tehdä SRK:lle ehdotuksen, että naisetkin pääsisivät mukaan puhujienkokouksiin ottamaan osaa keskusteluihin! Mikä estää:)
... niin naista arvostetaan sitäkin vähemmän... Ei tule kutsuja kylään, ei ole ns. piireissä jne. Näin olen ainakin itse havainnut, että naisen arvostus ja myöskin sosiaalinen verkosto kietoutuu pitkälti mieshahmon kautta. Mikäli miestä ei tällaisessa ympäristössä ole, niin on aika vaikeaa päästä "sisäpiireihin".