Olen 17-vuotias nainen, tosin hyvin miehekäs. Olen jo monta vuotta epäillyt sukupuoltani ja harkitsen vakavissani sukupuolenvaihdosleikkausta. Olen myös ollut aina hyvin kiinnostunut armeijasta ja kaikenlaisista sotilasjutuista. Viimeaikoina olen ajatellut armeijaan lähtemistä vaikka parin vuoden kuluttua. Ja kuitenkin, JOS vaihtaisin joskus tulevaisuudessa sukupuolta, se taitaisi tulla pakolliseksikin, vai? En ole tuohon asiaan vielä perehtynyt.
Ensiksikin, tämä peruskysymys jonka varmaan jokainen kysyy jossain vaiheessa. MIKSI mennä armeijaan? Mitä hyötyä siitä on? Mitä haittoja?
Onko se todellakin niin raskas kuin sanotaan? Ja mitä tähän kaikkeen itse asiassa sisältyy?
Miten naiset ovat yleensäkin pärjänneet armeijassa? Hyväksytäänkö miehekkäät naiset (sellaiset kuten minä, joista monet ensitapaamisella ovat oikeasti luulleet mieheksi) paremmin ja vähemmällä vittuilulla kuin naiselliset armeijanaiset? Olen entinen koulukiusattu, mutta kestän kyllä vittuilun, pojat ovat aina poikia. :)
Sitten kunto.. En ole juuri nyt missään maailman parhaassa kunnossa, mutta tarkoituksena olisi parantaa sitä, menen sitten armeijaan tai en. Oletteko te muut, niin miehet kuin naisetkin, mitenkään treenanneet ennen armeijaa vai menneet ihan noin vain vaikka ette olisikaan aivan atleetteja?
Itse olen hyvin kiinnostunut muista maista ja ajatus rauhanturvaajaksi ryhtymisestä houkuttelisi. Kielitaitoa löytyy englannista sen verran että pärjään, ja sitäkin aion parantaa ensikesänä kielikurssilla jos sille pääsen. Ruotsia tai mitään muutakaan kieltä en osaa juuri lainkaan, sen verran että koulusta pääsi juuri läpi.
Kuulostanko toivottomalta? Kiinnostaisi oikeasti, mutta onhan tässä vielä muutamia vuosia aikaa miettiä ja etsiä tietoa jne.
Mitä mieltä olette, kannattaisiko alkaa tsemppaamaan itseään tuohon suuntaan, vai suosiolla jättää armeijatouhut ja opiskella turvallisesti vaikkapa lastentarhanopettajaksi tai siivoojaksi?
Ensiksikin, tämä peruskysymys jonka varmaan jokainen kysyy jossain vaiheessa. MIKSI mennä armeijaan? Mitä hyötyä siitä on? Mitä haittoja?
Onko se todellakin niin raskas kuin sanotaan? Ja mitä tähän kaikkeen itse asiassa sisältyy?
Miten naiset ovat yleensäkin pärjänneet armeijassa? Hyväksytäänkö miehekkäät naiset (sellaiset kuten minä, joista monet ensitapaamisella ovat oikeasti luulleet mieheksi) paremmin ja vähemmällä vittuilulla kuin naiselliset armeijanaiset? Olen entinen koulukiusattu, mutta kestän kyllä vittuilun, pojat ovat aina poikia. :)
Sitten kunto.. En ole juuri nyt missään maailman parhaassa kunnossa, mutta tarkoituksena olisi parantaa sitä, menen sitten armeijaan tai en. Oletteko te muut, niin miehet kuin naisetkin, mitenkään treenanneet ennen armeijaa vai menneet ihan noin vain vaikka ette olisikaan aivan atleetteja?
Itse olen hyvin kiinnostunut muista maista ja ajatus rauhanturvaajaksi ryhtymisestä houkuttelisi. Kielitaitoa löytyy englannista sen verran että pärjään, ja sitäkin aion parantaa ensikesänä kielikurssilla jos sille pääsen. Ruotsia tai mitään muutakaan kieltä en osaa juuri lainkaan, sen verran että koulusta pääsi juuri läpi.
Kuulostanko toivottomalta? Kiinnostaisi oikeasti, mutta onhan tässä vielä muutamia vuosia aikaa miettiä ja etsiä tietoa jne.
Mitä mieltä olette, kannattaisiko alkaa tsemppaamaan itseään tuohon suuntaan, vai suosiolla jättää armeijatouhut ja opiskella turvallisesti vaikkapa lastentarhanopettajaksi tai siivoojaksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Ensiksikin, tämä peruskysymys jonka varmaan jokainen kysyy jossain vaiheessa. MIKSI mennä armeijaan? Mitä hyötyä siitä on? Mitä haittoja?"
Armeijasta saat sotilaskoulutuksen, ja todennäköisesti ennalta suunnitellun sodan ajan sijoituksen johonkin ko. koulutukseen liittyvään tehtävään. Ja vapaaehtoisuushan loppuu naistenkin osalta 45 palveluspäivän jälkeen. Ne muut asiat mitä armeijasta saattaisi joku lähteä hakemaan (tulevaisuuden uraa varten hyödyllistä koulutusta, uusia haasteita jne...) ovat mahdollisia mutta eivät varmoja, ja ovat saatavissa jossain muodossa muualtakin. Henkilökohtaiseen hyötyyn tai kokemuksen kaipuuseen liittyvä syy ei siis yksinään ole vielä kovin hyvä peruste mennä inttiin.
"Hyväksytäänkö miehekkäät naiset (sellaiset kuten minä, joista monet ensitapaamisella ovat oikeasti luulleet mieheksi) paremmin ja vähemmällä vittuilulla kuin naiselliset armeijanaiset? Olen entinen koulukiusattu, mutta kestän kyllä vittuilun, pojat ovat aina poikia. :)"
Yleensä "naisellisiin" suhtaudutaan hyväksyvämmin. Tyypillinen asenne sukupuolirooleista poikkeamiseenhan tuppaa oleman, että se on ok yksittäisessä asiassa (esim juuri intti tai vaikka ammatinvalinta) mutta ei laajemmin. Tosin jos nainen on lisäksi kovin flirttaileva luonteeltaan niin se lisää entisestään ilkeiden juorujen määrää.
Joka tapauksessa "miehekkäitä" naisiakaan ei oman havaintoni mukaan yleensä erityisen törkeästi kohdella, mitä nyt vähän kummeksutaan ja selän takana jupistaan.
Vittuilu on aina vittuilua, sitä on hassua puolustella "pojat on poikia" -fraaseilla. Monesti varusmiehillä on ikävä taipumus olla inhottavia toisiaan kohtaan enkä tiedä voiko sille mitään, mutta ei se nyt tarkoita että sellainen olisi munien omistamisen takia hyväksyttävää.