Mutsin 76 v. stoori

Kun mä olin snadi

Kun mä olin snasdi, me budjattiin Rööberissä, mun mutsi, mun faija ja mä. Mä muistan, kun mä hengasin fönerissä ja tsiigasin ku kundit skragas kartsalla ja bulit kundit jaagas friiduja ja yritti sextata niitä. Sit tuli goisis ja jaagas ne vek. Se oli snadille jännää.

No, sit mun faija köpas tontin Puksusta ja byggas meille oman himan sinne. Meijän faija oli kätsä handuistaan ja se byggas meille myös leikkimökin. Mulla oli silloin jo kolme systeriä. Meillä oli tosi gutaa yhdessä, kun meillä oli oma mökki.

No, sit mä menin skolaan, jonne oli pitkä matka dallata. Mä studasin vähän, kun siellä matkan varrella oli yks kundi, joka aina stikkas mua stenuilla.

Yks päivä me kuultiin helkkarinmoista meteliä ja yks buli stara ryntäs dörtsistä sisään ja huusi ”kaikki perunakellariin”. Mun opettaja, jonka nimi oli Bertta, ei bonjannu mitä se stara bamlas (skole oli ruotsinkielinen). Bertta kysyi, bonjaaks joku suomea? Mä stikkasin mun handun ylös ja sanoin, että ”alla til potatiskällaren”.

No, sit me koko jengi luudattiin sinne perunakellariin. Bertta käski meijät polvilleen rukoilemaan Jumalaa. Se oli silloin alkanu, se iso strabeli niitten Ryssien kanssa. Me oltiin siellä polvillaan ja kuunneltiin, kun flygarit flygas meijän yläpuolella ja pommit flygas pitkin. Kun vähän rauhoittui, mä funtsasin, et mä lähen kyll himaan mun mutsin luo. Mä lähin luudaan pitkin peltoja ja funtsasin, et mä kyll delaan tähän paikkaan. Sit mä menin yhteen skutsiin ja smydgasin siellä vähän aikaa ja taas lähin luudaan. Mulla oli liian bulit pläägät mun klabbeissa ja joka paikka oli klesa. Kun mä tulin himaan, kaikki dörtsit ja fönerit oli bosessa, eikä kukaan ollu himassa.

Mä sittasin rappusilla ja spiidasin niin, et öögat oli klesat. Oli blosis, kalsa ja vodaa stikkas taivaalta. Sit naapurin mummo tuli hakemaan mut sen himaan ja se stikkas mulle bulin fibelin handuun ja sano, et mun mutsi oli menny pommisuojaan mun systereitten kans.

No, tulihan ne sieltä ja me ruvettiin venaamaan, et kuin meijän faija pääsee himaan sielt stadista, mis se oli duunissa. No, se tuli sit illalla. Se oli skujannu sporalla Käpylään ja dallannu Puksuun. Stoget stondas kaikki assalla, kun rataa oli pommitettu. Faija kerto, et stadissa oli monta flekkistä ja brankkarit skujas pitkin gartsaa kaiken päivää. Joka paikas oli savua, hysteeristä jengiä, joka draijas kaikee kamaa pleisistä toiseen.

Me budjattiin niin lähellä stogerataa, et meijät vietiin jonnekki Espooseen evakkoon. Siel oli buli talo, mis budjas jo mun mummo, mun neljä musteria ja muutakin jengiä. Siel oli guta olla, kun ei tarttenu studata niitä pommeja niin paljon. Oli talvi ja niin kalsa, et kun meni huusiin, niin reva meinas jäätyy holeen kiinni. Snögee oli paljon ja me braijattiin muitten kloddien kans, jos ei ollu liian kalsaa. Sit tuli rauha ja me mentiin taas takasin Puksuun, mis oli meijän hima.

Elämä oli mitä oli, kun fyrkkaa oli vähän ja mutsi koitti keksiä meille sjaggaa. Singeri hurisi nurkassa, kun mutsi duunas meille kledjuja. Välillä oli elämä fittiä ja välillä gutaa, niin kuin elämä yleensä on.

Sota alkoi taas, mut ei se meitä paljon häirinny, ku meil oli buli jengi kenen kans me braijattiin, hengattiin puissa, hoilatttiin ja skriinattiin, niin kuin snadit yleensä. Me spaarattiin kainken laista kamaa, niinku lasinpalasia, stenuja ja stidilodjuja.

Meijän faija oli duunannu meille myös nukkekodin ja mutsi duunas siihen verhot ja matot, ja stidilodjuista duunattiin huonekaluja. Talvella me skimbattiin Aarnikan skutsissa, missä nyt on Pihlajisto. Paljon skrinnattiin Puksun kentsulla ja mentiin yhtä komeeta kundia pakoon. Se yritti aina halata mua. No, siit tuli sit myöhemmin mun aviomies, mut sitähän mä en silloin viel tienny.

Talvella oli gutaa, vaik oli kalsaa, kun buli jengi slippas sparkkareilla lastenkodin mäkeä alas niin kuin stoge. Kumma, et kaikki selvis hengissä.

Sit tuli ne isot pommitukset, kun stadia yritettiin hävittää. Silloin meit taas vietiin, tällä kertaaa Pohjanmaalle. Siel me käytiin skolea, eikä bonjattu, mitä muut kloddit bamlas, kun ne bamlas niin murretta. Mut hyvii kavereita meistä silti tuli. Kun me päästiin himaan taas Puksuun, mä en ollut enää snadi.