Yksi tarina muiden joukossa

Ennen sinua en koskaan tarvinnut ketään. Olin asettunut omaan, mukavaan, pieneen elämääni, nautin yksinolosta ja ajattelin, ettei rakkaus ollut minua varten. Olin kokenut vain pettymyksiä ja sinäkin lähdit yllättäen. Hyvästelin sinut mielessäni sekä todellisuudessa. Mutta palasitkin takaisin ja toit mukanasi myös minun ikävänikin, joka olikin kasvanut jättiläiseksi sinä aikana.

En enää osaa kulkea toivomatta, että kulkisit siinä kanssani. En osaa matkustaa toivomatta, että sinä matkustaisit kanssani. En osaa enää nukkua toivomatta, että sinä nukkuisit siinä vieressäni.

Minulla on vain pienet, ohikiitävät hetkeni kanssasi. Hetket, joina aina toivon, että voisin sanoa enemmän, tai edes katsoa sinua kauan ja syvälle silmiin, mutta en uskalla. En tiedä halusitko todella, että rakastuisin sinuun. En osannut ainakaan itse sitä odottaa. Näin vahvaa tunnetta. Muistan jokaisen sormien hipaisunkin näiltä päiviltä. Ja minä harjoittelen näitä sanojani täällä. Yritän ymmärtää tätä kaikkea kirjoittamalla siitä tuntemattomille. En tiedä voinko koskaan ottaa sitä askelta, että kertoisin. Sinulle. Todellisuudessa.
3240
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Sille jota kohtaan tunnet jotain noin kaunista. Minä ainakin oisin otettu jos tuo olisi minulle.
Mutta en usko,että on. Kerro ihmeessä livenä hänelle. Jäätä tai kiveä hänen täytyy olla jos ei pidä.

Äänestä
  • Tosi kaunista tekstiä. Ei ole minulle tietenkään tuo viesti, mutta uskon että kohdehenkilö olisi ilahtunut saadessaan kuulla jotain noin kaunista.

    Äänestä

kaunista tekstiä. Kukapa ei haluaisi olla kauniiden sanojesi kohde. Niin sääli, jos et koskaan uskalla hänelle niitä kertoa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Sanansieppaaja kirjoitti:

Ennen sinua en koskaan tarvinnut ketään. Olin asettunut omaan, mukavaan, pieneen elämääni, nautin yksinolosta ja ajattelin, ettei rakkaus ollut minua varten. Olin kokenut vain pettymyksiä ja sinäkin lähdit yllättäen. Hyvästelin sinut mielessäni sekä todellisuudessa. Mutta palasitkin takaisin ja toit mukanasi myös minun ikävänikin, joka olikin kasvanut jättiläiseksi sinä aikana.

En enää osaa kulkea toivomatta, että kulkisit siinä kanssani. En osaa matkustaa toivomatta, että sinä matkustaisit kanssani. En osaa enää nukkua toivomatta, että sinä nukkuisit siinä vieressäni.

Minulla on vain pienet, ohikiitävät hetkeni kanssasi. Hetket, joina aina toivon, että voisin sanoa enemmän, tai edes katsoa sinua kauan ja syvälle silmiin, mutta en uskalla. En tiedä halusitko todella, että rakastuisin sinuun. En osannut ainakaan itse sitä odottaa. Näin vahvaa tunnetta. Muistan jokaisen sormien hipaisunkin näiltä päiviltä. Ja minä harjoittelen näitä sanojani täällä. Yritän ymmärtää tätä kaikkea kirjoittamalla siitä tuntemattomille. En tiedä voinko koskaan ottaa sitä askelta, että kertoisin. Sinulle. Todellisuudessa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu