Me: kaksi aikuista ihmistä, työssä ja opiskelussa
asunto: kerrostalo keskustassa, tilava, 4h k p
muut eläimet: kaksi sisäkissaa
tilanne: halu hankkia koira
toiveet: pienikokoinen, ei haukkuherkkä, helppohoitonen, kaupunkiin sopiva, tulee toimeen kissojen kanssa
nämä rodut käyneet mielessä: papillon, chihuahua, kääpiövillakoira, venäjäntoy, norfolkinterrieri, cairnterrieri
mielipieitä, kokemuksia, neuvoja?
kiitos!
jelppiä rodun valitsemiseen!
58
2504
Vastaukset
- Hukka-Musti
>>tilanne: halu hankkia koira>>?
Entäs muu tilanne, kuten aika ja energia? Riittääkö niitä koiran ulkoiluttamiseen, ja harrastuksiin? Aina ei saa kaikkea mitä haluaa.
Mutta jos teillä on mahdollisuus tarjota koiralle paljon aikaa ja liikuntaa, niin mitä meinaatte ruveta sen kanssa harrastamaan/millaista liikuntaa sille alatte tarjoamaan.
Miksi haluatte juuri pienen rodun?
Kaiken rotuiset koirat tulevat toimeen perheen muiden lemmikkien kanssa, kunhan pennusta sti siihin tottuvat.
Tulevatko kissanne toimeen koirien kanssa, suhtautuvatko koiranpentuun lempeästi?
Ei pahalla, mutta alko kiinnostaa, kun tänne kyselemään saavuitte... - gfjstydk
Papillon ja chihuahua ainakin räksyttää kovasti, tai inakin kaikki ne mitä olen tavannut. Japanese chin olis minusta noihin vaatimuksiin sopiva, mulla 2 niitä ollu, erittäin ihana koira.
- Hukka-Musti
>>Papillon ja chihuahua ainakin räksyttää kovasti, tai inakin kaikki ne mitä olen tavannut.>>?
-Niiden räksyttäminen taitaa johtua siitä, että niitä harmillisen usein erehdytään luulemaan luonteeltaan vallan pehmoisiksi. Räksyttävällä koiralla on typerä omistaja. Liikunnan ja aktivoinnin puute (pienten rotujen luullaan usein tyytyvän vähään liikuntaan ja aktivointiin) sekä sosiaalistamattomuus saavat koirat räyhäämään.
Mutta kokemuksia aloittaja kaipasikin, joten hyvä että esitit omasi.
- kysymyksiä?
Vähän lisäkysymyksiä: On ilmeisesti ensimmäisestä koirasta kysymys? Miten paljon liikuntaa antaisitte koiralle päivässä? Minkälaista aktivointia? Onko teillä mitään harrastussuunnitelmia? Entä mitä tarkoitatte helppohoitoisuudella? Esimerkiksi villakoiran turkki ei ole helppohoitoinen, kannattaa tutustua sen turkinhoitoon huolella. Kaupunkioloissa vähänkin pitkäkarvainen pieni koira tulee ainakin vatsapuolelta märällä ilmalla kuraiseksi ja se pestävä joka ulkoilukerran jälkeen. Toki lyhytkarvainenkin pieni koira tulee rapaiseksi märällä ilmalla, mutta sen voi vain huuhtoa vedellä ilman mitään muita toimenpiteitä. Turkinhoidoltaan helpoimpia ovat sellaiset lyhytkarvaiset koirat, joita ei tarvitse nyppiä tai trimmata. Ja lyhytkarvaisista helpompia ovat alusvillattomat koirat, koska niistä ei karvaa paljon irtoa.
Luonteeltaan noista ajattelemistasi helpoimpia taitavat olla kääpiövillakoira ja papillon. Chihuahua ei ole ihan helppo rotu ja terrieri on aina terrieri.
Kissojen kanssa mikä tahansa rotu tulee toimeen, kun tottuu niihin pennusta lähtien. Kissatkin tottuvat yleensä koiriin melko nopeasti. Alussa kannattaa olla varovainen, ettei kissa pääse kynsimään koiraa pahasti eli pentu kannattaa pitää poissa ollessanne eri tilassa kuin kissat.
Onnea oman rodun löytymiseksi! - viiia32
ihan hyviä vaihtoehtoja kaikki..tosin jos aiotte hankkia lapsia niin kääpiökoirat eivät ole hyviä vaihtoehtoja lapsiperheeseen pienen kokonsa puolesta..näistä roduista tällöin kestävin on cairn ..toki sekin on pieni mutta ei niin heiveröinen.
ja kissoihin totuttaminen on koulutuskysymys.
eli miettikää myös tulevaisuus..entä kun tulee lapsia niin oletteko kasvattaneet koiranne kunnolla ettei sitten tule ilmoitusta annetaan pois perheenlisäyksen vuoksi.
hiukan kookkaampia vaihtoehtoja on kingkalle, cavaljeeri, sheltti vaikkapa, . - linkivinkki
Nämä kannattaa ensimmäistä koiraa suunnittelevien lukea:
http://www.koiranjalostus.fi/Koiranhankintaopas_net.pdf
http://img.orion.fi/liitteet/201653.pdf - koirakuisk.
Yllä on jo tullutkin ilmi, että herkkähaukkuisuuteen/räksyttämiseen vaikuttaa kasvatus, koulutus ja sosiaalistaminen, samoin aina jossain määrin perimä/muut olosuhteet (esim. jos vieroitettu liian aikaisin emosta tao alkuhetket elämästä traumaattisia jne).
Räksyttävien maineessa lippua ovat pitäneet yllä (vai pitäiskö sanoa alla) papillon ja chihuahua. Mutta niin paljon on kiinni tosiaan mm. kasvatuksesta ja sosiaalistamisesta, että ei ole kiveen kirjoitettua että kaikki chihut olisvat räksyjä, ON olemassa myös ei-räksyttäviä, rauhallisemman itsevarmuuden omaavia chihuja.
Chihujen haasteellisuus liittyy niiden luonteeseen ja samoin koon tuomaan lisävastuuseen, joka taas liittyy suoraan siihen, että olisi hyvä osata vähintäänkin peruskoirakieltä ja pointteja, mikäli ei aio pitää chihua täyseristyksissä kaikista muista koirista paitsi chihuista ja jälkimmäisen tapauksen kohdalla on seurauksena ns. roturasismia (räksyntää muille koiraroduille jne), jota aivan väärin pidetään jopa netin joissain rotumääritelmissä rotumääritelmään kuuluvana asiana ja chihuille tyypillisenä käytöksenä.
Luonne on (yleistys) chihuilla temperamenttinen, eloisa, omanarvontuntoinen, veikeä, ei-niin-miellyttämishaluinen, rohkea.
Muutoin chihu on helppohoitoinen ja on hyvä matkakumppani ja luonnekin tähän juuri käy (yleensä chihut tykkäävät mennä uusiin paikkoihin, olla mukana menossa jne), ei syö enemmän kuin sinä itse (jos rahall.tilanne ei niin jihaa), liikkuu reippaasti mutta ei tarvitse tokoja, agilityja, jäljestyksiä yms ellei nyt jotain halua kanssaan kokeilla. Normaalit virikkeet ja omakeksimät jutut riittävät verrattuna esim. johonkin hyvinkin aktiiviseen rotuun, joka mielellään urheilisi kuin olympialainen.
Kaikkia noita hakemiasi rotuja tiedän pidettävän kerrostaloissa ja ihan ok ihmiset ovat niiden kanssa pärjänneet, mutta paljon vaikuttaa nuo kasvatus- ja sosiaalistamiskohdat. Että jos joku noista roduista oikein kiinnostaa, niin ei kannata herkkähaukkuisuusvaroitteen estää koko koiran hommamista.
Viia32 mainitsikin siitä, että kannattaa myös miettiä sitä, että mikäli tulee perheenlisäystä niin miten sitten. Pikkulapsiperheisiin ei esim. chihua suositella, vastuullinen kasvattaja ei edes chihua pikkulapsiperheeseen alkujaan myy. Kääpiövillakoira, venäjäntoy, papillon ovat myös aika herkkärakenteisia vaikka kääpiövillis onkin oikea pomppujalka. Että ihan pienimpiä rotuja miettiessä lapsiasia kannattaa ottaa huomioon.
Ja tärkeä pointti kissa-asiasta: aina silloin, kun kissat ovat ehtineet olla talossa ensin ja sitten sinne tulee koiranpentu, on tilanne semmoinen, että ne kissat eivät välttämättä heti niin vain sopeudu. Toisinpäin tilanne on helpompi, eli jos kissanpentu tulee taloon, jossa jo on koira. Että varautukaa siihen, ettei välttämättä tule olemaan niin helppoa, niitä ei voi jättää vartioimatta samaan tilaan, vasta sitten kun ovat todella hyväksyneet toisensa voi ajatella jättämisiä yhteistilaan valvomatta.
Kokemusta on tuosta vaikeammasta tilanteesta ja vei vuoden, ennen kuin talossa olleet 2 kissaa hyväksyivät koiran ja silloinkin niin, että kolli hyväksyi ok mutta naaraskissa lähinnä sieti. Eläinten välillä oli myös järjestystä, tämän näki ruokailutilanteiden yhteydessä : pomona koko eläinköörissä oli vanhin eläin eli naaraskissa ja sitten veljekset kuin ilvekset eli kolli ja koira, joiden väliltä lopulta koira vei pomomman paikan. Yhteiselämän ajoilta on kyllä muistossa hauskaa hetkeä, etenkin kun koira alkoi omaksua kissamaisia juttuja ja kun veljekset alkoivat tervehtiä toisiaan ulko-ovella kuonollensa.
Näin meksikon ukko sosiaalistui kissoihinkin, sitten myös muihin eläimiin, tosin tuurina oli ukon ns. eläinrakas luonne joten sillä ei ole koskaan ollut metsästysviettiä (jota joillain chihuilla on), varpusten vieressä seisoo rakastavin silmin.- koiruutta vailla!
Yritän itse nyt vastailla esittämiinne kyselyihin:
Lapsia emme tule hankkimaan, eläimet ovat meille enemmän sydäntä lähellä. Emmekä lapsia niin vain saisikaan, siis ihan tuosta vaan, koska olemme naispari.
Pieni koira siksi, koska tykkäämme liikkua, eli siis olemme mielellämme kylässä, ulkona jne. Ja pieni koira on helppo kuljettaa mukana.
Molemmilla on kokemusta koirista, toisen perheessä on ollut suomen pystykorva, ja minun kotona on ollut bortzoi eli venäjän vinttikoira. Ei mitään helppoja rotuja siis.
Meillä on siis kaksi kissaa, uros ja naaras, joista varsinkin uros on aika hankala tapaus. hankala sikäli, että on kovasti huomionkipeä, ja kulkee meidän omistajien perässä. Lisäksi kiusaa jonkun verran pienempäänsä, eli naarasta. Lopun viimein tulevat kuitenkin hyvinkin juttuun, nukkuvat yhdessä, syövät yhdessä, pesevätkin toisiaan. Kolli on isokokoinen, eli siis on suurempi kuin vaikkapa chihuahua, voiko se koitua koiran kohtaloksi?
Kissat eivät nuku kanssamme makuuhuoneessa, eli ovi on kiinni. Olisiko siis järkevintä pitää koira yöt kanssamme makuuhuoneessa?
Olemme hoitoalalla, ja teemme kolmivuorotyötä. Työvuorot voivat osua ristiin, mutta saatamme toisiaan olla molemmat esimerkiksi iltavuorossa, eli kello 12-21 välisen ajan. Tuleeko koira toimeen sen ajan? Pitääkö koiran olla eristettynä kissoista koko sen ajan mitä olemme poissa kotoa?
Erityisesti olemme ihastuneita papilloniin, olisiko se täysin pois suljettu vaihtoehto?
Kannattaako ottaa ihan pentu, vai jo vähän isompi koira joka on oppinut sisäsiistiksi?
kiitos kaikille ystävällisille vastaajille! - viia32
koiruutta vailla! kirjoitti:
Yritän itse nyt vastailla esittämiinne kyselyihin:
Lapsia emme tule hankkimaan, eläimet ovat meille enemmän sydäntä lähellä. Emmekä lapsia niin vain saisikaan, siis ihan tuosta vaan, koska olemme naispari.
Pieni koira siksi, koska tykkäämme liikkua, eli siis olemme mielellämme kylässä, ulkona jne. Ja pieni koira on helppo kuljettaa mukana.
Molemmilla on kokemusta koirista, toisen perheessä on ollut suomen pystykorva, ja minun kotona on ollut bortzoi eli venäjän vinttikoira. Ei mitään helppoja rotuja siis.
Meillä on siis kaksi kissaa, uros ja naaras, joista varsinkin uros on aika hankala tapaus. hankala sikäli, että on kovasti huomionkipeä, ja kulkee meidän omistajien perässä. Lisäksi kiusaa jonkun verran pienempäänsä, eli naarasta. Lopun viimein tulevat kuitenkin hyvinkin juttuun, nukkuvat yhdessä, syövät yhdessä, pesevätkin toisiaan. Kolli on isokokoinen, eli siis on suurempi kuin vaikkapa chihuahua, voiko se koitua koiran kohtaloksi?
Kissat eivät nuku kanssamme makuuhuoneessa, eli ovi on kiinni. Olisiko siis järkevintä pitää koira yöt kanssamme makuuhuoneessa?
Olemme hoitoalalla, ja teemme kolmivuorotyötä. Työvuorot voivat osua ristiin, mutta saatamme toisiaan olla molemmat esimerkiksi iltavuorossa, eli kello 12-21 välisen ajan. Tuleeko koira toimeen sen ajan? Pitääkö koiran olla eristettynä kissoista koko sen ajan mitä olemme poissa kotoa?
Erityisesti olemme ihastuneita papilloniin, olisiko se täysin pois suljettu vaihtoehto?
Kannattaako ottaa ihan pentu, vai jo vähän isompi koira joka on oppinut sisäsiistiksi?
kiitos kaikille ystävällisille vastaajille!Mikäli papillon on se josta pidätte erityisesti niin hyvä vaihtoehtohan tuo..helppokoulutteinen ja helppo mukaanotettava.
Kissat ja koirat täytyy opettaa yhteiseloon eli vaadittava molempia osapuolia käyttäytymään. Itselläni ollut dalmis ja kissa mutta koira oli ekana ja luulen että se on helpompi näin. Sillä kissojen reviirille tulee nyt vieras otus ja se yritetään ajaa pois mitä luultavammin. Itse ehkä tekisin niin että tutustuttaisin kissoille uuden perheenjäsenen neutraalilla alueella ei kenenkään maalla ja veisin omaan huusholliin koiranpennun tuoksua vaatteissa jotka asettelisin huusholliin eli tulee hajuna ensin tutuksi sitten vasta pentuna...voisi pehmentää muutosta. Ja aluksi yhdessä vain valvonnan alaisena..kissat on melkoisia metsästäjiä ja reviirin puolustajia ainakin jotkut ja aluksi on tehtävä pelisäännöt selviksi...
Myös terrierini kanssa oli kesyjä lintuja ja senkin oli hyväksyttävä lintujen lentely ja pääni päällä oleilu sekä lattialla tepsuttelu..tosin ne oli niin metsästysviettisiä etten kaksin niitä koskaa jättänyt...vaan aina valvoin niitä. Turvakysymys ennen kaikkea. Jännä sinänsä että tiesivät ettei näihin kosketa mutta luonnossa kyllä yritti napata linnun..eli kyllä noi oppii kun opettaa kunhan ei ota riskiä kuitenkaan. Tosin voi olla poikkeuksiakin .. :) - koirakuisk.
koiruutta vailla! kirjoitti:
Yritän itse nyt vastailla esittämiinne kyselyihin:
Lapsia emme tule hankkimaan, eläimet ovat meille enemmän sydäntä lähellä. Emmekä lapsia niin vain saisikaan, siis ihan tuosta vaan, koska olemme naispari.
Pieni koira siksi, koska tykkäämme liikkua, eli siis olemme mielellämme kylässä, ulkona jne. Ja pieni koira on helppo kuljettaa mukana.
Molemmilla on kokemusta koirista, toisen perheessä on ollut suomen pystykorva, ja minun kotona on ollut bortzoi eli venäjän vinttikoira. Ei mitään helppoja rotuja siis.
Meillä on siis kaksi kissaa, uros ja naaras, joista varsinkin uros on aika hankala tapaus. hankala sikäli, että on kovasti huomionkipeä, ja kulkee meidän omistajien perässä. Lisäksi kiusaa jonkun verran pienempäänsä, eli naarasta. Lopun viimein tulevat kuitenkin hyvinkin juttuun, nukkuvat yhdessä, syövät yhdessä, pesevätkin toisiaan. Kolli on isokokoinen, eli siis on suurempi kuin vaikkapa chihuahua, voiko se koitua koiran kohtaloksi?
Kissat eivät nuku kanssamme makuuhuoneessa, eli ovi on kiinni. Olisiko siis järkevintä pitää koira yöt kanssamme makuuhuoneessa?
Olemme hoitoalalla, ja teemme kolmivuorotyötä. Työvuorot voivat osua ristiin, mutta saatamme toisiaan olla molemmat esimerkiksi iltavuorossa, eli kello 12-21 välisen ajan. Tuleeko koira toimeen sen ajan? Pitääkö koiran olla eristettynä kissoista koko sen ajan mitä olemme poissa kotoa?
Erityisesti olemme ihastuneita papilloniin, olisiko se täysin pois suljettu vaihtoehto?
Kannattaako ottaa ihan pentu, vai jo vähän isompi koira joka on oppinut sisäsiistiksi?
kiitos kaikille ystävällisille vastaajille!Ihan nopeasti vastaten ja keskittyen tuohon kissa-koira-asetelmaan.
Kun tosiaan tuo asetelma on noin päin, kuten aiemmassa viestissä laitoin..., niin kissoja ja koiraa EI voi jättää samaan yhteistilaan valvomatta ennen kuin ne ovat todellakin hyväksyneet toisensa ja silloinkin saa katsoa, onko ilmoilla riskiä.
Kissan koko ei tee kissasta niinkään vaarallista vaan kissalle ominainen tapa erittäin nopeasti käyttää tassujaan/käsiään ja sivaltaa ja jos vastaparin on utelias koiranpentu joka silmät isoina (kuten chihulla) lähenee kissaa ja on valmis moikkaamaan, niin kissapa sieltä saattaa sihistä, ärähtää ja heiluttaa nyrkkiä ilmassa (tämä nähtynä). Pienen koiran ja kissan matsi menee kissan piikkiin, kissa on notkeampi, nopeampi kyntinen ja niiden reagointiaika on mielestäni erilaista kuin koirilla, kissa on arvaamattomampi.
Meilläkin oli iso kollikissa ja oli siis meksikolaista isompi (tosin meksikaano ei hennoimmasta päästä), mutta ei missään nimessä niin vaarallinen tapaus kuin pienempi ja sähäkämpi naaraskissa, joka ulkonakin saaliisti ammattilaisen ottein siinä missä kolli enemmän hömelöi. Mutta nämä olivat sisä- että ulkokissoja, eli niiiden luonto oli räväkämpää kuin kenties sisäkissoilla.
Kissojen ja koiranpennun oleskelua tulee teidän katsoa alkuun hyvin hyvin tarkkaan, tilanteet voivat meinaan olla niin nopeita. Kyllä te sitten näette, jos kissan karvat alkavat nousta pystyyn ja siitä tulee sihisevä karvapallo että nyt otetaans taas rauhallisesti jne.
Eli tulee mielestäni olla eristettynä kissoista tuon työpäivänne ajan, ennen kuin alkaa olla varmempaa hyväksymiset ja silloinkin oman harkinnan varassa, jättääkö niitä valvomatta keskenään samaan tilaan.
Ja koira kannattaa ilman muuta ottaa huoneesseenne nukkumaan, mikäli vaihtoehtona olisi tuossa vaiheessa yhteistilat kissojen kanssa. Koiranpentu kun menee innolla mukaan kaikkeen ja kissat voivat yölläkin hiipparoida, niin siinä sitten taas tilannetta voi syntyä ennen kuin ovat hyvin toisiinsa sopeutuneet. - sopii
koiruutta vailla! kirjoitti:
Yritän itse nyt vastailla esittämiinne kyselyihin:
Lapsia emme tule hankkimaan, eläimet ovat meille enemmän sydäntä lähellä. Emmekä lapsia niin vain saisikaan, siis ihan tuosta vaan, koska olemme naispari.
Pieni koira siksi, koska tykkäämme liikkua, eli siis olemme mielellämme kylässä, ulkona jne. Ja pieni koira on helppo kuljettaa mukana.
Molemmilla on kokemusta koirista, toisen perheessä on ollut suomen pystykorva, ja minun kotona on ollut bortzoi eli venäjän vinttikoira. Ei mitään helppoja rotuja siis.
Meillä on siis kaksi kissaa, uros ja naaras, joista varsinkin uros on aika hankala tapaus. hankala sikäli, että on kovasti huomionkipeä, ja kulkee meidän omistajien perässä. Lisäksi kiusaa jonkun verran pienempäänsä, eli naarasta. Lopun viimein tulevat kuitenkin hyvinkin juttuun, nukkuvat yhdessä, syövät yhdessä, pesevätkin toisiaan. Kolli on isokokoinen, eli siis on suurempi kuin vaikkapa chihuahua, voiko se koitua koiran kohtaloksi?
Kissat eivät nuku kanssamme makuuhuoneessa, eli ovi on kiinni. Olisiko siis järkevintä pitää koira yöt kanssamme makuuhuoneessa?
Olemme hoitoalalla, ja teemme kolmivuorotyötä. Työvuorot voivat osua ristiin, mutta saatamme toisiaan olla molemmat esimerkiksi iltavuorossa, eli kello 12-21 välisen ajan. Tuleeko koira toimeen sen ajan? Pitääkö koiran olla eristettynä kissoista koko sen ajan mitä olemme poissa kotoa?
Erityisesti olemme ihastuneita papilloniin, olisiko se täysin pois suljettu vaihtoehto?
Kannattaako ottaa ihan pentu, vai jo vähän isompi koira joka on oppinut sisäsiistiksi?
kiitos kaikille ystävällisille vastaajille!Kyllä papillon varmasti on ihan hyvä rotu kissaperheeseen, vaikka se onkin pieni koira. Turkiltaan ei ole ihan vaivaton, mutta ei kovin vaikeakaan. Takki kannattaa hommata, niin kurailmoilla pysyy puhtaampana.
http://www.hauva.com/node/79 - koiruutta vailla!
sopii kirjoitti:
Kyllä papillon varmasti on ihan hyvä rotu kissaperheeseen, vaikka se onkin pieni koira. Turkiltaan ei ole ihan vaivaton, mutta ei kovin vaikeakaan. Takki kannattaa hommata, niin kurailmoilla pysyy puhtaampana.
http://www.hauva.com/node/79Millainen ruoka on suositeltava perhoskoirille, ja kuinka usein nämä syövät?
Entä ulkoilutus? Millainen on hyvä väli? Eli miten ulkoiluttaisit koiran, aamulla klo 7 ja siitä eteenpäin? - ESIMERKIKSI...
koiruutta vailla! kirjoitti:
Millainen ruoka on suositeltava perhoskoirille, ja kuinka usein nämä syövät?
Entä ulkoilutus? Millainen on hyvä väli? Eli miten ulkoiluttaisit koiran, aamulla klo 7 ja siitä eteenpäin?Kasvattajalta saat varmasti ohjeet ruokintaan ja muihin asioihin.
Eiköhän perhoskoiria voi syöttää kuten mitä tahansa rotuja; nappuloilla (pienikokoisilla) tai barffaamalla tai muulla koirille tehdyllä kotiruoalla. Jos ruokit muilla kuin nappuloilla, täytyy ruokintaan perehtyä kunnolla, että koira saa tarpeelliset vitamiinit ym. aineet. Pentu ruokitaan yleensä 3-4 kertaa päivässä ja aikuinen koira 2 kertaa päivässä.
Pentua viedään ulos pissille mahdollisuuksien mukaan aina heti sen herättyä, pennun syötyä ja leikittyä eli usein. Mitä ahkerampi on itse, sen paremmin sisäsiisteys on joskus hallinnassa. Kannattaa ottaa huomioon, että kääpiökoira ei välttämättä opi yhtä nopeasti ja yhtä varmasti sisäsiistiksi kuin isompikokoinen rotu eli voi olla, että kääpiökoira tekee vielä aikuisenakin tarpeensa sisälle. Sisäsiisteys ei ole takuuvarma asia kääpiökoirilla. Aikuinen koira viedään normaalisti ulos 3-4 kertaa päivässä. Yhden lenkin päivässä pitäisi olla kunnon pitkä lenkki aikuisella koiralla.
Onnea pennunhankintaan!
- koirakuisk.
Ja yksi ihana koirarotu, jossa olisi suloutta vaikka muille jakssa, olisi italianvinttikoira. Tämä Kleopatran jo aikoinaan kasvattama ja Italian hoveissakin seilannut nöpönenä on siro, leikkisä, kiintoisasti ujo välillä mutta viehkeän vauhdikas. Talvella tarvitsee takkia. Lempeän herttainen luonne, mukautuvainen.
http://www.hauva.com/node/1266 ja http://www.iosonocirneco.com/
Ja huomasin että olisitte kiinnostuneita myös mahdollisesti muistakin vaihetoehdoista kuin juuri luovutusikäisistä pennuista. En tiedä mitä oletteko koskaan harkinneet/ajatelleet koiran adoptointia ns. pelastusjärjestöltä. Tiedän ihmisiä joilla on ensimmäisenä koirana ns. rescue-koira, näitä on niin monenlaisia, jotkut tulevat suoraan kodeista tarhalle ja osaavat jo perusjuttuja.
Tässä esimerkiksi mukavan oloisia ja kissaystävällisiä koiria : Pichy (jossa muuten veikkaisin eritt.vahvasti olevan chihua!) ja Amis osoitteesta http://www.kulkukoirat.com/adoptioon.html ja maastonakilta näyttävä Polo, pikkupoika Ojen ja salskea Flips ( jolla kuulemma myös peruskoulutusta taustalla kissaystävällisyyden lisäksi...).
Mutta doptioasiaan kannattaa perehtyä ja lukea huolella mitä asiasta sanotaan esim. järjestön sivuilla. Aina on mahdollista että koirat käyttäytyvät uudessa paikassa hieman eri lailla. Joillakin voi olla eroahdistusta ja toisilla ei. Järjestöjen sivuilta kannattaa käydä myös lukemassa kodin saaneiden koirien tarinoita.- edell.
Jäi tuo linkki puuttumaan Polon, Ojenin ja Flipsin osalta. http://www.espanjankatukoirat.com/ekk/pg.php?pg=Koirat/kotiaetsivat_pienet.html
- koiruutta vailla!
edell. kirjoitti:
Jäi tuo linkki puuttumaan Polon, Ojenin ja Flipsin osalta. http://www.espanjankatukoirat.com/ekk/pg.php?pg=Koirat/kotiaetsivat_pienet.html
italianvinttikoira kuulostaa miellyttävältä! vaikuttaisi kaikinpuolin hakemaltamme, helppohoitoinen turkki, ja seurallinen luonne. Toisin kuin vinttikoirat yleensä, tmämä rotu näyttäisi vaativan vähemmän liikuntaa.
onkohan kyseinen koira kovin haukkuvaista sorttia?
koirien, kuten muidenkin eläinten adoptio on hieno asia, mutta itse haluan kyllä ihan kokonaan oman koiran. - koirakuisk.
koiruutta vailla! kirjoitti:
italianvinttikoira kuulostaa miellyttävältä! vaikuttaisi kaikinpuolin hakemaltamme, helppohoitoinen turkki, ja seurallinen luonne. Toisin kuin vinttikoirat yleensä, tmämä rotu näyttäisi vaativan vähemmän liikuntaa.
onkohan kyseinen koira kovin haukkuvaista sorttia?
koirien, kuten muidenkin eläinten adoptio on hieno asia, mutta itse haluan kyllä ihan kokonaan oman koiran.Ja itikan turkille on ominaista myös sen hajuttomuus, näin olen käsittänyt, ja ettei turkkinsa puolesta on ns. vähemmän allergisoivaa rotua.
Verrattuna muihin vinttiksiin varmaan vähemmän..., mutta onhan se liikunnallinen koira ja jos innostusta riittää, niin kanssaan voi harrastaa vaikka juoksukilpoja, agilitya.
Ainakaan ne itikat joita olen tavannut, eivät olleet haukkuvaisia eivätkä omanneet taipumusta kiihtyvään räksyntään, omistajilla niitä kerrostalossa mutta tarkemmin en tiedä. Itikoiden omistajat? Tarvittaisiin ensi käden tietoa!
Noo mutta kyllähän koirasta tulee adoptiollakin ihan oma koira. Adoptiokoirissa on pentujakin. Mutta ihan ok, jos tähän ei intressejä. - koiruutta vailla!
koirakuisk. kirjoitti:
Ja itikan turkille on ominaista myös sen hajuttomuus, näin olen käsittänyt, ja ettei turkkinsa puolesta on ns. vähemmän allergisoivaa rotua.
Verrattuna muihin vinttiksiin varmaan vähemmän..., mutta onhan se liikunnallinen koira ja jos innostusta riittää, niin kanssaan voi harrastaa vaikka juoksukilpoja, agilitya.
Ainakaan ne itikat joita olen tavannut, eivät olleet haukkuvaisia eivätkä omanneet taipumusta kiihtyvään räksyntään, omistajilla niitä kerrostalossa mutta tarkemmin en tiedä. Itikoiden omistajat? Tarvittaisiin ensi käden tietoa!
Noo mutta kyllähän koirasta tulee adoptiollakin ihan oma koira. Adoptiokoirissa on pentujakin. Mutta ihan ok, jos tähän ei intressejä.erään italianvinttikoirien omistajan ja kennelin pitäjän kanssa, ja sanoi että kylmänarkuus ainut miinupuoli koirassa, ja se, että ei opi niin helposti sisäsiistiksi kuin muut pennut.
minusta sisäsiisteys on kuitenkin ykkösasia! - tyypillistä...
koiruutta vailla! kirjoitti:
erään italianvinttikoirien omistajan ja kennelin pitäjän kanssa, ja sanoi että kylmänarkuus ainut miinupuoli koirassa, ja se, että ei opi niin helposti sisäsiistiksi kuin muut pennut.
minusta sisäsiisteys on kuitenkin ykkösasia!Valitettavasti tuo sisäsiisteyden hidas oppiminen on tyypillistä kaikille pienikokoisille roduille. Mutta kyllähän ne oppivat ennen pitkää, kun vain on itse ahkera. Yksilöissä on eroja, jotkut oppivat nopeasti ja helposti ja joillakin kestää vähän kauemmin. Valitettavasti kaikki pienten rotujen kasvattajat eivät "muista" kertoa tätä asiaa pennunhankkijalle.
- koirakuisk.
koiruutta vailla! kirjoitti:
erään italianvinttikoirien omistajan ja kennelin pitäjän kanssa, ja sanoi että kylmänarkuus ainut miinupuoli koirassa, ja se, että ei opi niin helposti sisäsiistiksi kuin muut pennut.
minusta sisäsiisteys on kuitenkin ykkösasia!No niin, alkoi tässä jo jokin aika sitten tuntua siltä että nyt on jollain koiruudet mielessä, ei taida mitään naisparia olla nyt juur missään.
Voithan sä perustaa ketjuja ihan yleisessä mielessä "mitä mieltä olette tästä ja tästä" kuin että perustaa ketjuja esiintyen eri koirien omistajina/hankkijana ja sitten koiraihmiset menevät vastailemaan ja liikaakin paneutumaan asiaan, joka ei siis oikeasti tarvitse apuja. :)
Tämä ihan ystävyydellä, vaikutat vain haluavan jutella koira-asioista, niin tossa vinkkasin että noinkin voi tehhä. - koiruutta vailla!
koirakuisk. kirjoitti:
No niin, alkoi tässä jo jokin aika sitten tuntua siltä että nyt on jollain koiruudet mielessä, ei taida mitään naisparia olla nyt juur missään.
Voithan sä perustaa ketjuja ihan yleisessä mielessä "mitä mieltä olette tästä ja tästä" kuin että perustaa ketjuja esiintyen eri koirien omistajina/hankkijana ja sitten koiraihmiset menevät vastailemaan ja liikaakin paneutumaan asiaan, joka ei siis oikeasti tarvitse apuja. :)
Tämä ihan ystävyydellä, vaikutat vain haluavan jutella koira-asioista, niin tossa vinkkasin että noinkin voi tehhä.nyt meni yli ymmärryksen? voin toki antaa yhteystietoni jos epäilet jollain lailla aitouttani?
ihan olemme vakavissamme uutta perheenjäsentä ottamassa, ja haluamme punnita kaikki vaihtoehdot!
olen soitellut monille eri rotujen kasvattajille!
osaako joku kertoa venäjäntoy-rodusta? - Luna_
koiruutta vailla! kirjoitti:
nyt meni yli ymmärryksen? voin toki antaa yhteystietoni jos epäilet jollain lailla aitouttani?
ihan olemme vakavissamme uutta perheenjäsentä ottamassa, ja haluamme punnita kaikki vaihtoehdot!
olen soitellut monille eri rotujen kasvattajille!
osaako joku kertoa venäjäntoy-rodusta?Ymmärrän täysin että haluat tietää tarkasti minkälaisen koiran otat! Niin sen kuuluukin olla!
Ei tule mieleenkään epäillä täällä kenenkään motiiveja! Ja tsemppiä koiran hankintaan! - isompi rotu?
koiruutta vailla! kirjoitti:
erään italianvinttikoirien omistajan ja kennelin pitäjän kanssa, ja sanoi että kylmänarkuus ainut miinupuoli koirassa, ja se, että ei opi niin helposti sisäsiistiksi kuin muut pennut.
minusta sisäsiisteys on kuitenkin ykkösasia!Jos pidät vinttikoirien ulkonäöstä, niin miten olisi vähän isompi vinttari Whippet? Sekään ei ole mikään iso rotu. Isommilla roduilla ei yleensä ole sisäsiisteyden kanssa ongelmia kuten noilla pienillä roduilla on. Tai tuolla ylläolevassa linkissä oleva Cirneco dell'Etna vaikuttaisi myös mukavalta vinttarimaiselta koiralta.
- koiruutta vailla!
isompi rotu? kirjoitti:
Jos pidät vinttikoirien ulkonäöstä, niin miten olisi vähän isompi vinttari Whippet? Sekään ei ole mikään iso rotu. Isommilla roduilla ei yleensä ole sisäsiisteyden kanssa ongelmia kuten noilla pienillä roduilla on. Tai tuolla ylläolevassa linkissä oleva Cirneco dell'Etna vaikuttaisi myös mukavalta vinttarimaiselta koiralta.
ajatus palautuu aina vaan perhoskoiran puoleen.. :) joten ehkä se olisi se oikea koiora meille!
kaikki kommentit perhoskoirista (ja myös muista) otetaan innolla vastaan! - on terrieri
koiruutta vailla! kirjoitti:
nyt meni yli ymmärryksen? voin toki antaa yhteystietoni jos epäilet jollain lailla aitouttani?
ihan olemme vakavissamme uutta perheenjäsentä ottamassa, ja haluamme punnita kaikki vaihtoehdot!
olen soitellut monille eri rotujen kasvattajille!
osaako joku kertoa venäjäntoy-rodusta?Venäjäntoy on terrieri; äänekäs, iloinen ja vähän äksy. Tarvitsee paljon liikuntaa pysyäkseen tyytyväisenä. Sillä on myös sisäsiisteysongelmia chihujen ja perhoskoirien ja muiden kääpiökoirien tapaan.
http://www.toydogs.net/rodut/russiantoy.html - rotuihin!
koiruutta vailla! kirjoitti:
ajatus palautuu aina vaan perhoskoiran puoleen.. :) joten ehkä se olisi se oikea koiora meille!
kaikki kommentit perhoskoirista (ja myös muista) otetaan innolla vastaan!Jos asut Helsingin lähellä, kannattaa mennä tutustumaan eri rotuihin 12.-13.12. Suomen suurimpaan näyttelyyn http://voittaja.kennelliitto.fi/FI/voittaja2009/etusivu.htm
Kun menet ajoissa ennen kehien alkua, voit jutella rotujen omistajien kanssa roduista.
Tuolta sivulta löytyvät molempien näyttelyiden aikataulut. - Hukka-Musti
koiruutta vailla! kirjoitti:
ajatus palautuu aina vaan perhoskoiran puoleen.. :) joten ehkä se olisi se oikea koiora meille!
kaikki kommentit perhoskoirista (ja myös muista) otetaan innolla vastaan!Minä olen saanut papillonista ihan positiivisen vaikutelman. Siinä voi kyllä piillä isoa koiraa pienessä pakkauksessa, mutta kilttejä oleensä ovat. Liikuntaakin tarvitsevat paljon, kuten aktivointiakin.
>>Meillä on siis kaksi kissaa, uros ja naaras, joista varsinkin uros on aika hankala tapaus. hankala sikäli, että on kovasti huomionkipeä, ja kulkee meidän omistajien perässä. Lisäksi kiusaa jonkun verran pienempäänsä, eli naarasta. Lopun viimein tulevat kuitenkin hyvinkin juttuun, nukkuvat yhdessä, syövät yhdessä, pesevätkin toisiaan. Kolli on isokokoinen, eli siis on suurempi kuin vaikkapa chihuahua, voiko se koitua koiran kohtaloksi?>>
-Minä tunnen kissoja, jotka rakastavat koiranpentuja kuin omiaan, ikään kuin koiranpennut olisivat niiden kissojen omia pentuja. Jos molemmat kissanne ymmärtävät, että pentu on pentu, eivätkä ole kovin mustasukkaisia, niin hyvin tulisivat koiran kanssa toimeen, mutta tunnen myös kissoja, jotka eivät huoli taloonsa koiria.
Koiran- tai kissanpentua hankkiessa on tärkeää, että perheen muut koirat ja kissat ovat tottuneet pentuihin, mikäli muita lemmikkejä talossa valmiiksi on. Jos koiranpentu saa vähänkin huonoja kokemuksia toisista koirista tai kissoista, se ottaa helposti mallia niien tuhmista käytöstavoista.
Mutta jos kissanne viihtyvät koiran kanssa, niin poissa ollessanne ei tarvitse eristää koiraa kissoista, vaan on hyvä, että koiralla on seuraa.
Toivottavasti teillä menee kaikki ihan hyvin koiranpennun ja kissojen suhteen. - koirakuisk.
koiruutta vailla! kirjoitti:
nyt meni yli ymmärryksen? voin toki antaa yhteystietoni jos epäilet jollain lailla aitouttani?
ihan olemme vakavissamme uutta perheenjäsentä ottamassa, ja haluamme punnita kaikki vaihtoehdot!
olen soitellut monille eri rotujen kasvattajille!
osaako joku kertoa venäjäntoy-rodusta?Pahoittelut epäilyksestä, jos olen väärässä. Ja tsemppiä etiäpäin!
tyypillistä... kirjoitti:
Valitettavasti tuo sisäsiisteyden hidas oppiminen on tyypillistä kaikille pienikokoisille roduille. Mutta kyllähän ne oppivat ennen pitkää, kun vain on itse ahkera. Yksilöissä on eroja, jotkut oppivat nopeasti ja helposti ja joillakin kestää vähän kauemmin. Valitettavasti kaikki pienten rotujen kasvattajat eivät "muista" kertoa tätä asiaa pennunhankkijalle.
En oikein ymmärrä käsitettä,että pikkukoiraroduille on tyypillistä sisäsiisteyden hidas oppiminen...
On isoissakin koiria,joilla kestää kauemmin honata hommat,tai pidätyskyky muodostuu hitaammin.
Eli en oikein ymmärrä mihin tuo voi perustua,että koko voi vaikuttaa ?
Jos nyt ajatellaan ihan ryhmänä,ei niinkään yksilönä,niin ainut vaihtoehto tulee mieleen,että pieniin ei siinä asiassa niin panosteta,kun se tuotekin on pienempää...- Hukka-Musti
on terrieri kirjoitti:
Venäjäntoy on terrieri; äänekäs, iloinen ja vähän äksy. Tarvitsee paljon liikuntaa pysyäkseen tyytyväisenä. Sillä on myös sisäsiisteysongelmia chihujen ja perhoskoirien ja muiden kääpiökoirien tapaan.
http://www.toydogs.net/rodut/russiantoy.htmlVenäjäntoyterrieri on vain >>puoliksi>> terrieri. Tässä lukee, mihin roturyhmään se kuuluu: http://fi.wikipedia.org/wiki/FCI_roturyhmä
Mutta yleiskäsityksesi terriereistä osuu aika harhaan. Kaikki terrierirodut eivät ole saman laisia. ja kyllä sekä pienet että isot koirat ovat luonteiltaan saman laisia, eri kokoisissa pakkauksissa. Tarkoitin sitä, että molemmat tulee kouluttaa ja kasvattaa samoin menetelmin.
- viia32
kaikki kääpiörodut käy(spitz tyyppiset ainoastaan ovat erittäin haukkuherkkiä)..ottakaa vain sellainen joka ensisijassa miellyttää.
perhoskoiran tyyppinen on myös phalene...erilaiset korvat vain.
japanin chin on hyvä vaihtoehto myös.- Hukka-Musti
>>spitz tyyppiset ainoastaan ovat erittäin haukkuherkkiä>>
-Minun kaverilla on kaksi mitteliä, eikä kumpikaan ole haukkuherkkä, vaan antavat muutaman merkkihaukun ehkä ovikellon soidessa. Ovat hyvin tottuneet vieraisiin, eivätkä viitsi turhia haukuskella. - koiruutta vailla!
Hukka-Musti kirjoitti:
>>spitz tyyppiset ainoastaan ovat erittäin haukkuherkkiä>>
-Minun kaverilla on kaksi mitteliä, eikä kumpikaan ole haukkuherkkä, vaan antavat muutaman merkkihaukun ehkä ovikellon soidessa. Ovat hyvin tottuneet vieraisiin, eivätkä viitsi turhia haukuskella.tai siis lähinnä sen puute ongelmallista kaikilla pienillä koirilla, ja jos, niin mistähän syystä?
kuinka parhaiten opettaa koiruudelle sisäsiisteyttä? Onko siis huushollissa täydellinen hullunmylly, kun koiruus pissii ja kakkii lattialle ja kissat ihmettelee vieressä ja pahimmassa tapauksessa ottaa mallia?!
Voisimme toki ottaa myös jo vähän vanhemman koiran, siis sen ikäisen joka on oppinut sisäsiistiksi, mutta useinmiten ne on jo nimetty, ja meillä olisi jo nimi valmiina, jonka haluamme koiralle antaa..pieni asia, mutta tärkeä meille! :) - Hukka-Musti
koiruutta vailla! kirjoitti:
tai siis lähinnä sen puute ongelmallista kaikilla pienillä koirilla, ja jos, niin mistähän syystä?
kuinka parhaiten opettaa koiruudelle sisäsiisteyttä? Onko siis huushollissa täydellinen hullunmylly, kun koiruus pissii ja kakkii lattialle ja kissat ihmettelee vieressä ja pahimmassa tapauksessa ottaa mallia?!
Voisimme toki ottaa myös jo vähän vanhemman koiran, siis sen ikäisen joka on oppinut sisäsiistiksi, mutta useinmiten ne on jo nimetty, ja meillä olisi jo nimi valmiina, jonka haluamme koiralle antaa..pieni asia, mutta tärkeä meille! :)Kyllä tuo sisäsiisteysasia koskee sekä isoja että pieniä koiria.
Sisäsiisteydellä on kaksi hankalaa vaihetta: pentuaika ja murrosikä: pentuaikana tietysti koira vasta opettelee maailman tavoille, kun taas murroikäisenä koira saattaa testailla omistajan rajoja.
Mutta aikuinenkin koira voi kokeilla saada koekeinta paikkaa uudessa perheessään.
Tässä nyt vain ollaan koiteltu varoitella siitä, mitä monet eivät älyä: pieni koira ei ole sen helpompi kuin iso koira. Mutta emme epäile koulutus- ja kasvatustaitojanne, huomautamme vain varmistukseksi:-) - ongelmana...
Hukka-Musti kirjoitti:
Kyllä tuo sisäsiisteysasia koskee sekä isoja että pieniä koiria.
Sisäsiisteydellä on kaksi hankalaa vaihetta: pentuaika ja murrosikä: pentuaikana tietysti koira vasta opettelee maailman tavoille, kun taas murroikäisenä koira saattaa testailla omistajan rajoja.
Mutta aikuinenkin koira voi kokeilla saada koekeinta paikkaa uudessa perheessään.
Tässä nyt vain ollaan koiteltu varoitella siitä, mitä monet eivät älyä: pieni koira ei ole sen helpompi kuin iso koira. Mutta emme epäile koulutus- ja kasvatustaitojanne, huomautamme vain varmistukseksi:-)No kylläpä tuo on ihan tosiasia, että kääpiökoirat ja pienikokoiset rodut oppivat hitaammin sisäsiistiksi ja jos ei onnistu opetuksessa, voivat ne tehdä tarpeensa ainakin silloin tällöin tai useinkin sisälle. Eivät ole pomminvarmoja sisäsiisteysasioissa. Toki pienissäkin roduissa yksilöissä on eroja ja jotkut oppivat nopeasti sisäsiistiksi. Mutta on oltava todella todella ahkera sisäsiisteysopetuksessa ja se ei välttämättä aina onnistu, jos on on normaalin työpäivän ajan poissa kotoa. Isompikokoisten koirien kanssa ei ole yleensä tuollaisia ongelmia. Ei kannata vähätellä tätä asiaa, koska kuitenkin on paljon koiria, joista on luovuttu juuri tämän asian takia. Mieluummin varoitetaan etukäteen, että ostaja on tietoinen tällaisestakin asiasta ja osaa suhtautua asiaan. Voihan pienen koiran opettaa tekemään hätänsä johonkin tiettyyn paikkaan, esimerkiksi kissanhiekkalaatikkoon tai kylpyhuoneeseen.
- koiruutta vailla!
ongelmana... kirjoitti:
No kylläpä tuo on ihan tosiasia, että kääpiökoirat ja pienikokoiset rodut oppivat hitaammin sisäsiistiksi ja jos ei onnistu opetuksessa, voivat ne tehdä tarpeensa ainakin silloin tällöin tai useinkin sisälle. Eivät ole pomminvarmoja sisäsiisteysasioissa. Toki pienissäkin roduissa yksilöissä on eroja ja jotkut oppivat nopeasti sisäsiistiksi. Mutta on oltava todella todella ahkera sisäsiisteysopetuksessa ja se ei välttämättä aina onnistu, jos on on normaalin työpäivän ajan poissa kotoa. Isompikokoisten koirien kanssa ei ole yleensä tuollaisia ongelmia. Ei kannata vähätellä tätä asiaa, koska kuitenkin on paljon koiria, joista on luovuttu juuri tämän asian takia. Mieluummin varoitetaan etukäteen, että ostaja on tietoinen tällaisestakin asiasta ja osaa suhtautua asiaan. Voihan pienen koiran opettaa tekemään hätänsä johonkin tiettyyn paikkaan, esimerkiksi kissanhiekkalaatikkoon tai kylpyhuoneeseen.
ihanko oikeasti koira voi tarvittaessa tehdä tarpeensa kissan hiekkalaatikkoon? muttan oppiiko se siinä tapauksessa koskaan tekemään tarpeitaan ulos?
- parempi...
koiruutta vailla! kirjoitti:
ihanko oikeasti koira voi tarvittaessa tehdä tarpeensa kissan hiekkalaatikkoon? muttan oppiiko se siinä tapauksessa koskaan tekemään tarpeitaan ulos?
Niin, siinäpä pulma. Jos pentu tottuu tekemään tarpeensa kissanhiekkalaatikkoon, voi olla vaara, että se tekee ne sinne tarpeen vaatiessa silloinkin, kun olisi mahdollista odottaa seuraavaa ulkoilukertaa. Ehkä on paree opettaa tekemään paperin päälle hädät. Paperin voi poistaa, kun ja jos pentu on sisäsiisti.
Tuolla on jotain sisäsiisteyden opettamisesta http://www.kumikana.org/koulutus/sisasiisti.htm ongelmana... kirjoitti:
No kylläpä tuo on ihan tosiasia, että kääpiökoirat ja pienikokoiset rodut oppivat hitaammin sisäsiistiksi ja jos ei onnistu opetuksessa, voivat ne tehdä tarpeensa ainakin silloin tällöin tai useinkin sisälle. Eivät ole pomminvarmoja sisäsiisteysasioissa. Toki pienissäkin roduissa yksilöissä on eroja ja jotkut oppivat nopeasti sisäsiistiksi. Mutta on oltava todella todella ahkera sisäsiisteysopetuksessa ja se ei välttämättä aina onnistu, jos on on normaalin työpäivän ajan poissa kotoa. Isompikokoisten koirien kanssa ei ole yleensä tuollaisia ongelmia. Ei kannata vähätellä tätä asiaa, koska kuitenkin on paljon koiria, joista on luovuttu juuri tämän asian takia. Mieluummin varoitetaan etukäteen, että ostaja on tietoinen tällaisestakin asiasta ja osaa suhtautua asiaan. Voihan pienen koiran opettaa tekemään hätänsä johonkin tiettyyn paikkaan, esimerkiksi kissanhiekkalaatikkoon tai kylpyhuoneeseen.
No kysyin jo ylempänä,että miten koiran koko voi vaikuttaa sisäsiisteyden oppimiseen tai omaksumiseen?
Eli jos nyt vaan pysytään pelkästään koiran osuudessa...
Ja se,että koira opetetaan tekemään tarpeensa sisälle johonkin paikkaa,kuulostaa oudolta ajatellen sitä,että miten se sinne oppii,jos se ei opi ulos eli yhteen toivottuun paikkaan.
Toisaalta jos ajattelee rotua,joka on esim.hieman "sääarka",niin onhan se selvä asia,että jos sille tarjotaan mahdollisuus hoitaa hommansa sisällä,kun haluaa,niin miksi koira panostaisi "epämukavampaan" paikkaan mitenkään erityisemmin.- miksi asia on niin
molossi kirjoitti:
No kysyin jo ylempänä,että miten koiran koko voi vaikuttaa sisäsiisteyden oppimiseen tai omaksumiseen?
Eli jos nyt vaan pysytään pelkästään koiran osuudessa...
Ja se,että koira opetetaan tekemään tarpeensa sisälle johonkin paikkaa,kuulostaa oudolta ajatellen sitä,että miten se sinne oppii,jos se ei opi ulos eli yhteen toivottuun paikkaan.
Toisaalta jos ajattelee rotua,joka on esim.hieman "sääarka",niin onhan se selvä asia,että jos sille tarjotaan mahdollisuus hoitaa hommansa sisällä,kun haluaa,niin miksi koira panostaisi "epämukavampaan" paikkaan mitenkään erityisemmin.Toi olisikin hieno asia tietää miksi kääpiörodut ovat hitaampia ja huonompia oppimaan sisäsiistiksi. Onkohan aiheesta tehty mitään tutkimusta? Olisi kyllä tutkimuksen arvoinen asia.
Oman pienen koirani sain sisäsiistiksi noin vuoden iässä ja sen eteen tehtiin töitä! Tiedän monta samanrotuista jotka eivät ole sisäsiistejä. Oma koirani ei kylmällä tykkää olla ulkona mutta hädän tullen se kyllä kertoo milloin haluu ulos. Isomman koiran kanssa ei tarvinnut ollenkaan samalla lailla rehkiä, se oli sisäsiisti muistaakseni 5 kk ikäisenä. - Hukka-Musti
miksi asia on niin kirjoitti:
Toi olisikin hieno asia tietää miksi kääpiörodut ovat hitaampia ja huonompia oppimaan sisäsiistiksi. Onkohan aiheesta tehty mitään tutkimusta? Olisi kyllä tutkimuksen arvoinen asia.
Oman pienen koirani sain sisäsiistiksi noin vuoden iässä ja sen eteen tehtiin töitä! Tiedän monta samanrotuista jotka eivät ole sisäsiistejä. Oma koirani ei kylmällä tykkää olla ulkona mutta hädän tullen se kyllä kertoo milloin haluu ulos. Isomman koiran kanssa ei tarvinnut ollenkaan samalla lailla rehkiä, se oli sisäsiisti muistaakseni 5 kk ikäisenä.Jotenkin ne ovat yleensä noita entisaikojen rottakoiria (chihut, griffonit, terrierit ym.), jotka eivät hevillä anna periksi kotona kuseksimiselta tai edes opi asian ydintä nopeasti. Ehkä rottien jahtaaminen on jättänyt moniin pikkukoiriin itsepäisyyden ja suurena koirana olemisen naarmut. Rottajahdissa tosiaan ei paljoakaan miellyttämisenhalua vaadita, sen sijaan siihen tarvitaan paljon keskittymistä, energiaa, tulisuutta ja aggressiota.
Tämä nyt oli yksi teoria, joka asiasta mieleen tuli. miksi asia on niin kirjoitti:
Toi olisikin hieno asia tietää miksi kääpiörodut ovat hitaampia ja huonompia oppimaan sisäsiistiksi. Onkohan aiheesta tehty mitään tutkimusta? Olisi kyllä tutkimuksen arvoinen asia.
Oman pienen koirani sain sisäsiistiksi noin vuoden iässä ja sen eteen tehtiin töitä! Tiedän monta samanrotuista jotka eivät ole sisäsiistejä. Oma koirani ei kylmällä tykkää olla ulkona mutta hädän tullen se kyllä kertoo milloin haluu ulos. Isomman koiran kanssa ei tarvinnut ollenkaan samalla lailla rehkiä, se oli sisäsiisti muistaakseni 5 kk ikäisenä.No niin olisi,koska itse en moista allekirjoita ;),eikä pahemmin tuttavistani nekään,joilla sama asenne on koiriin... Tutkimuksesta en ole kuullut.
Minä olen sekä kääpiökoira ja isojen harrastaja.Ystäviini kuuluu sekä että,ja myös molempien.
Jos nyt pysytään oppimisessa,ei niinkää merkkaamisjutuissa,niin voi sanoa,että oppimisen nopeudessa ja omaksumisessa ( jos siis jätetään ihmisen vaikutus ;) )ei ole eroja.Myös isoissa löytyy niitä hitaammin oppineita.Henk.kohtaisesti itselläni ollut isosta rodusta,enkä yhtään ihmettele sen kohdalla,koska melkoinen blondi oli muutenkin ...
Minusta vaan on ihan kyse siitä,että pienten kanssa siihen opetteluun ei panosteta riittävästi(joskus isojenkin),kun sitä tavaraakin tulee niin vähän.Ja helppo antaa lipsua,kun se vaan on niin pieni.Jossain kohtiin,JOS tulee vastaan se,että voisi jo vaatia sitä sisäsiisteyttä,niin siinä vaan helposti pienten kanssa lipsutaan.Ja niin no,jos koira ei ota omistajaansa vakavasti ylipäätään,niin helposti se koiran puolesta alkaa lipsua...
Kannattaa myös muistaa,että pidätyskyky voi kestää joillakin kauankin.Monella vaan on niin kiire,kun näkee että hermostutaan jo nuorenkin kanssa,josta sitten vaan seuraa se,että oppimispuoli koiralta hidastuu.
Enemmän noit sisäsiisteyden puutteetjutut taitaa johtua kuitenkin siitä,että sisälle merkataan.Ja ne jutut on taas täysin kiinni sieltä narun yläpäästä,jos terveestä koirasta on kyse.- panostusta
molossi kirjoitti:
No niin olisi,koska itse en moista allekirjoita ;),eikä pahemmin tuttavistani nekään,joilla sama asenne on koiriin... Tutkimuksesta en ole kuullut.
Minä olen sekä kääpiökoira ja isojen harrastaja.Ystäviini kuuluu sekä että,ja myös molempien.
Jos nyt pysytään oppimisessa,ei niinkää merkkaamisjutuissa,niin voi sanoa,että oppimisen nopeudessa ja omaksumisessa ( jos siis jätetään ihmisen vaikutus ;) )ei ole eroja.Myös isoissa löytyy niitä hitaammin oppineita.Henk.kohtaisesti itselläni ollut isosta rodusta,enkä yhtään ihmettele sen kohdalla,koska melkoinen blondi oli muutenkin ...
Minusta vaan on ihan kyse siitä,että pienten kanssa siihen opetteluun ei panosteta riittävästi(joskus isojenkin),kun sitä tavaraakin tulee niin vähän.Ja helppo antaa lipsua,kun se vaan on niin pieni.Jossain kohtiin,JOS tulee vastaan se,että voisi jo vaatia sitä sisäsiisteyttä,niin siinä vaan helposti pienten kanssa lipsutaan.Ja niin no,jos koira ei ota omistajaansa vakavasti ylipäätään,niin helposti se koiran puolesta alkaa lipsua...
Kannattaa myös muistaa,että pidätyskyky voi kestää joillakin kauankin.Monella vaan on niin kiire,kun näkee että hermostutaan jo nuorenkin kanssa,josta sitten vaan seuraa se,että oppimispuoli koiralta hidastuu.
Enemmän noit sisäsiisteyden puutteetjutut taitaa johtua kuitenkin siitä,että sisälle merkataan.Ja ne jutut on taas täysin kiinni sieltä narun yläpäästä,jos terveestä koirasta on kyse.Samaa mieltä olen että pikkukoira oppii siinä missä isompikin mutta kyllä se on hitaampaa, siitä tosiasiasta ei päästä mihinkään. Pikkukoiran kanssa on oltava paljon ahkerampi kuin isomman kanssa ja jos ei ole ollut normaalia ahkerampi, voi seurauksena olla sisälle pissivä koira. Tuskin ne pikkukoirat vain ovat laiskoilla ihmisillä jotka eivät ole jaksaneet opettaa sisäsiisteyttä. Isompien rotujen omistajilta ei ole koskaan kuullut että heidän koiransa ei olisi sisäsiisti. Itse tiesin omassa pikkurodussani esiintyvän tätä ongelmaa ja niinpä teinkin töitä asian eteen paljon normaalia enemmän ja sain koiran vihdoin ja viimein sisäsiistiksi. Eivät puheet pikkukoirien sisäsiisteysongelmista ole perättömiä.
- koiruutta vailla!
panostusta kirjoitti:
Samaa mieltä olen että pikkukoira oppii siinä missä isompikin mutta kyllä se on hitaampaa, siitä tosiasiasta ei päästä mihinkään. Pikkukoiran kanssa on oltava paljon ahkerampi kuin isomman kanssa ja jos ei ole ollut normaalia ahkerampi, voi seurauksena olla sisälle pissivä koira. Tuskin ne pikkukoirat vain ovat laiskoilla ihmisillä jotka eivät ole jaksaneet opettaa sisäsiisteyttä. Isompien rotujen omistajilta ei ole koskaan kuullut että heidän koiransa ei olisi sisäsiisti. Itse tiesin omassa pikkurodussani esiintyvän tätä ongelmaa ja niinpä teinkin töitä asian eteen paljon normaalia enemmän ja sain koiran vihdoin ja viimein sisäsiistiksi. Eivät puheet pikkukoirien sisäsiisteysongelmista ole perättömiä.
nyt kaikki parhaimmat konstit saada pikkukoira sisäsiistiksi! haluan ehdottomasti opettaa pennulle alusta alkaen, että meillä ei sitten jatkossa pissitä ja kakita sisälle! aina koiran herättyä ulos, ja syönnin päälle, sen tiedän.
mutta miten voin huoletta opettaa koiraa olemaan yksin kotona? takuulla se siellä hädissään pissii joka puolelle, ja meidän kaksi kissaa menee sitten tepastelemaan jätöksiin.. :/
olisiko viisainta ottaa jo sisäsiistiksi oppinut koira? voiko koiralle muuten antaa uuden nimen? panostusta kirjoitti:
Samaa mieltä olen että pikkukoira oppii siinä missä isompikin mutta kyllä se on hitaampaa, siitä tosiasiasta ei päästä mihinkään. Pikkukoiran kanssa on oltava paljon ahkerampi kuin isomman kanssa ja jos ei ole ollut normaalia ahkerampi, voi seurauksena olla sisälle pissivä koira. Tuskin ne pikkukoirat vain ovat laiskoilla ihmisillä jotka eivät ole jaksaneet opettaa sisäsiisteyttä. Isompien rotujen omistajilta ei ole koskaan kuullut että heidän koiransa ei olisi sisäsiisti. Itse tiesin omassa pikkurodussani esiintyvän tätä ongelmaa ja niinpä teinkin töitä asian eteen paljon normaalia enemmän ja sain koiran vihdoin ja viimein sisäsiistiksi. Eivät puheet pikkukoirien sisäsiisteysongelmista ole perättömiä.
Niin mutta jos väitetään/ajatellaan,että pikukoirille se on hitaampaa,niin mitkä on perustelut sille ?
Ei se koko voi olla peruste,vai mihin se nimenomaan perustuisi;).Itse jo vähän omia perusteluitani pistin,joten pistä sinäkin,niin on mielenkiintoista kuulla muitakin,vaikka suuntaan jos toiseen ;)
Minä olen kuullut isoista koirista,jotka eivät ole ja itseasiassa tiedänkin,ja kyse on nimenomaan merkkaamisesta.Ja se on taas eri asia,kuin koiran kyky omaksua ja oppia sisäsiistiksi.Isoissa niitä vaan on selkeesti vähemmän,johtuen tietyistä asioista.
Ja ei,perättömiä ei ole,kaikillahan on asioihin kantansa,perustuu ne mihin perustuu...
Mutta sinänsä mielenkiintoista,jos puhutaan yleisestä sisäsiisteydestä,niin toisille niitä ei-sisäsiistejä tuntuu olevan ja tulevan vähän jokainen,kun taas toisilla ei yksikään.Vaikka puhutaan ihan "tyypillisen"kuuluisasta"/kuuluisista" pissisrodusta o_O- vastaus.
molossi kirjoitti:
Niin mutta jos väitetään/ajatellaan,että pikukoirille se on hitaampaa,niin mitkä on perustelut sille ?
Ei se koko voi olla peruste,vai mihin se nimenomaan perustuisi;).Itse jo vähän omia perusteluitani pistin,joten pistä sinäkin,niin on mielenkiintoista kuulla muitakin,vaikka suuntaan jos toiseen ;)
Minä olen kuullut isoista koirista,jotka eivät ole ja itseasiassa tiedänkin,ja kyse on nimenomaan merkkaamisesta.Ja se on taas eri asia,kuin koiran kyky omaksua ja oppia sisäsiistiksi.Isoissa niitä vaan on selkeesti vähemmän,johtuen tietyistä asioista.
Ja ei,perättömiä ei ole,kaikillahan on asioihin kantansa,perustuu ne mihin perustuu...
Mutta sinänsä mielenkiintoista,jos puhutaan yleisestä sisäsiisteydestä,niin toisille niitä ei-sisäsiistejä tuntuu olevan ja tulevan vähän jokainen,kun taas toisilla ei yksikään.Vaikka puhutaan ihan "tyypillisen"kuuluisasta"/kuuluisista" pissisrodusta o_OEn todellakaan tiedä, miksi pienet rodut oppivat hitaammin. Tarvitseeko asiaa mitenkään perustella, koska tällainen asia on ihan yleisesti tiedossa pienten rotujen omistajilla ja kasvattajilla. Mm. Tällä http://koirakoulukompassi.com/sisasiisteys.html lukee että pienillä koirilla pidätyskyky ei välttämättä ole samaa luokkaa kuin isommilla eli olisiko pienten koirien kohdalla siitä kyse? Keskustelua pienten rotujen sisäsiisteysasioista löytyy monelta muultakin keskustelupalstalta.
Kerroin omasta kokemuksestani ja mitä olen kuullut muilta pienten rotujen omistajilta. Jotkut kasvattajat haluavat sen selvästikin salata ja niinpä tämä asia voikin tulla täydellisenä yllätyksenä kääpiöpentujen omistajille. He eivät siis osaa edes varautua siihen että pentua on opetettava huolellisemmin sisäsiistiksi ja seurauksena voi olla sisällä pissivä aikuinen koira. On sekä pennun että uuden omistajan etu että asiasta tiedetään. Se on myös kasvattajan etu sillä rehellisyys on valttia. Itse olen todella iloinen, että tiesin asiasta koska osasin olla tarkkana asian kanssa ja sainkin oman koirani sisäsiistiksi. Eli eipä sisäsiistiksi saaminen ole ongelma, kunhan siihen paneutuu ja varautuu että se voi kestää.
Hienoa että oma koirasi oppi normaalisti sisäsiistiksi tai että osasit olla tarpeeksi ahkera! :) vastaus. kirjoitti:
En todellakaan tiedä, miksi pienet rodut oppivat hitaammin. Tarvitseeko asiaa mitenkään perustella, koska tällainen asia on ihan yleisesti tiedossa pienten rotujen omistajilla ja kasvattajilla. Mm. Tällä http://koirakoulukompassi.com/sisasiisteys.html lukee että pienillä koirilla pidätyskyky ei välttämättä ole samaa luokkaa kuin isommilla eli olisiko pienten koirien kohdalla siitä kyse? Keskustelua pienten rotujen sisäsiisteysasioista löytyy monelta muultakin keskustelupalstalta.
Kerroin omasta kokemuksestani ja mitä olen kuullut muilta pienten rotujen omistajilta. Jotkut kasvattajat haluavat sen selvästikin salata ja niinpä tämä asia voikin tulla täydellisenä yllätyksenä kääpiöpentujen omistajille. He eivät siis osaa edes varautua siihen että pentua on opetettava huolellisemmin sisäsiistiksi ja seurauksena voi olla sisällä pissivä aikuinen koira. On sekä pennun että uuden omistajan etu että asiasta tiedetään. Se on myös kasvattajan etu sillä rehellisyys on valttia. Itse olen todella iloinen, että tiesin asiasta koska osasin olla tarkkana asian kanssa ja sainkin oman koirani sisäsiistiksi. Eli eipä sisäsiistiksi saaminen ole ongelma, kunhan siihen paneutuu ja varautuu että se voi kestää.
Hienoa että oma koirasi oppi normaalisti sisäsiistiksi tai että osasit olla tarpeeksi ahkera! :)No tarvii tai ei,mutta itse kuulun niihin ihmisiin,jotka mielellään haluavat asioihin perusteluja,koska perustelut tekevät tietynlaiset asiat vakuuttavammaksi,kuin pelkkä mutu tai "oon kuullut,että lihaa syövät koirat on verenhimoisia,kun naapurin setä on niin kertonut" jutut ;)
Myöskin asioita aina voi kyseenalaistaa,varsinkin jos ei ole ihmeemmin mitään todenperäistä pohjaa.Ja ihan vaikka keskustelua :)
Sitten tuosta linkistä.Ihan paljon asiaa,jotka allekirjoitan itsekin.Mutta en siitäkään löytänyt mitään perusteita,miksi koko vaikuttaa ( kääpiökoirat)...
Ja tuo ikä on siinä mielessä osviittaa antava,että joidenkin lekurienkin mielestä koiran pidätyskyvyn valmius voi olla muutama kuukauttakin vielä myöhempi,joillain yksilöillä.Mutta siinä siis puhutaan yleisestä tasosta.
Ja tuossa kohtiin niitä virheitä helposti tehdään eli annetaan vähän periksi ( pienet koirat lähinnä) tai rangaistaan,joka taas hidastaa oppimista.
Ja tosiaan löytyy keskustelua.Mutta hyvin monet juuri ne,joilla ne omat koirat eivät ole sisäsiistejä ( kuten mainitsin,niitä joilla ei ole yksikään erityisemmin),on sitä mieltä,että se vaan on rodun ominaisuus tai koolle tyypillistä...
Siitä olen samaa mieltä,että pitääkin puhua.Ja hyvä olisi nimenomaan mainita kasvattajan,että miten omien koirien kanssa.
Yleistys on siitä huono juttu,että on niin helppo vierittää syy vaan siihen,että "juu,tiedän,kaikilla muillakin on" vaikkei ihan niin olekkaan.Suoraan sanottuna,joillain puheilla voi peittää joskus myös oman kädettömyytensä...
On muuten sellaisiakin kasvattajia,jotka antavat noissakin asioissa hyvän opastuksen.Niin sisäsiisteyteen opastamisessa pennulla,kuin myös MITEN ehkäistä sitä merkkaamista,joka taitaa se nimenomainen olla,kun puhutaan kääppänistä.
Juu ja kiitos,on oppineet,riippuu mitä tosin tarkoittaa normaalisti.Minulle se aika välttämättä,siis kuukausi sinne tai tänne,ei ole se oleellinen,vaan varma sisäsiisteys,KUN se pädätyskyky on kehittynyt varmasti :).Ja ahkeruuttahan se vaatii,ja joillan melkoista paneutumistakin ( kuten meillä yhdellä vielä enemmän,siis yhdellä isolla aikoinaan ),kuten itsekkin totesit :)koiruutta vailla! kirjoitti:
tai siis lähinnä sen puute ongelmallista kaikilla pienillä koirilla, ja jos, niin mistähän syystä?
kuinka parhaiten opettaa koiruudelle sisäsiisteyttä? Onko siis huushollissa täydellinen hullunmylly, kun koiruus pissii ja kakkii lattialle ja kissat ihmettelee vieressä ja pahimmassa tapauksessa ottaa mallia?!
Voisimme toki ottaa myös jo vähän vanhemman koiran, siis sen ikäisen joka on oppinut sisäsiistiksi, mutta useinmiten ne on jo nimetty, ja meillä olisi jo nimi valmiina, jonka haluamme koiralle antaa..pieni asia, mutta tärkeä meille! :)Joku kirjotteli, ettäkö on hankala opettaa koiroa sisäsiistiksi. Ei meinaa kaikilla vissiin rakko kestää tai järki riittää, tai jotaki semmosta ongelmaa...
No miepä sanon siihen, että pasenni ainaki oppii sisäsiistiksi jo kolomen kuun iässä, ja isompana piättelee huonolla ilimalla helposti vaikka 24h. Ellei sitä naru kaulassa pakoteta ulos ja käsketä asialle. Sanot sille vaikka, jotta ennen ei muuten mennä sisälle takaisin, ennenkö käyt tuolla puskassa! -No käyhän se loppuviimein, kun sitä alakaa säälittää passisa seisova litimärkä ja paleleva emäntä...
Eikä se hauku. Ja tykkää kissoista, on itekki ihan ko kissa. Tassulla pessee naamansa, ja vähät välittää ihmisen käskyistä ja komennoista. Pasenni ei läähätä eikä roikota kieltään tiputellen märkyyttä mihin vaan. Eikä se haise niinkö koira edes emännän ulkoiluttamisen jälkeen sadekelillä. Nuolee vaan puhtaaksi ja kuivaksi sekä ittensä että emäntänsä. Ja kaverit, sekä erityisen hyvin kavereitten korvat.
Naukasee myös kissan tapaan tosi kovalla äänellä sillon tällön. Ja voi sen opettaakin naukasemmaan, tai niinkö sanovat 'jodlaamaan'. Heh, meiän eräs yksilö alakaa puhumaan sujuvasti swahilin kieltä ko vaan puhaltaa yhesti sinne koiroon päin:-)
Ota kuule pasenni! Ja toinenki! Ne kun tykkäävät laumaelämästä. Tylsät päivät ovat pasennin taloontulon jälkeen ohitte. Samoin ehjät sohvat, alkkarit ja kengät. Semmottiset ihimiset, jotka tykkäävät enämpi ehjistä pehmoleluista ja soffatyynyistä kuin älykkäästä ja haastavasta seurasta, ottavat muita lemmikkejä. Pasennista tykkää ne, jotka osaa nauraa myös ittelleen ja tämän maailman höpöille arvoille, kuten vaikka ehjien esineiden ehjänä pitämiselle. Käytetyiltähän käyttöesineitten tuleekin näyttää!
Ja jos tahtoo säilyttää jotakin ehjänä, niin toki sellainen esine kuuluukin opetetella laittamaan lasten ja pasennien ulottumattomiin. Siis kaikkien niien ulottumattomiin, joilla on vielä jäljellä vähänkään luovuutta...
Nii ja onhan niitä semmoisiakin pasenneja, jotka ei mitään halua kotonaan sisustaa uuesti, ne keskittyvät muuhun tuumaamiseen ja duunaamiseen. Meillä on noita ensinmainittuja muutama, ja sit näitä toisentyyppisiä myös muutama. Vaan kaikki ne ovat tosi jees ja tosi persoonallisia, en aio vaihtaa yhtään poies. Päinvastoin.
Vaan älä kuule ikinäs ota pasennia, jos joku tässä minun jutustelussa alko pelottaan. Jos sie ketjun alottaja tai kuka vaan muu lukija tuumaatte, jotta teitä miellyttää enämpi semmone heleposti ohjelmoitavissa oleva ja käytökseltään täyesti ennustettava elläin, nii teille ei toensanoen passaa pasenni. Eipäkä muutkaan terveet alkukantaset. Jos enämpi miellyttää semmone tyyppi niinkö ne lelukoirot Rismassa, jokka voi laittaa päälle ja sit taas pois päältä ihan vaan napista painamalla. Pasenni ei ole nii yksoikonen koiro. Eikä pasenni-ihimiset nii yksoikosia ihimisiä:-))
Vaan on tämä pasenni tosi epeli...- koirakuisk.
tiinamuori kirjoitti:
Joku kirjotteli, ettäkö on hankala opettaa koiroa sisäsiistiksi. Ei meinaa kaikilla vissiin rakko kestää tai järki riittää, tai jotaki semmosta ongelmaa...
No miepä sanon siihen, että pasenni ainaki oppii sisäsiistiksi jo kolomen kuun iässä, ja isompana piättelee huonolla ilimalla helposti vaikka 24h. Ellei sitä naru kaulassa pakoteta ulos ja käsketä asialle. Sanot sille vaikka, jotta ennen ei muuten mennä sisälle takaisin, ennenkö käyt tuolla puskassa! -No käyhän se loppuviimein, kun sitä alakaa säälittää passisa seisova litimärkä ja paleleva emäntä...
Eikä se hauku. Ja tykkää kissoista, on itekki ihan ko kissa. Tassulla pessee naamansa, ja vähät välittää ihmisen käskyistä ja komennoista. Pasenni ei läähätä eikä roikota kieltään tiputellen märkyyttä mihin vaan. Eikä se haise niinkö koira edes emännän ulkoiluttamisen jälkeen sadekelillä. Nuolee vaan puhtaaksi ja kuivaksi sekä ittensä että emäntänsä. Ja kaverit, sekä erityisen hyvin kavereitten korvat.
Naukasee myös kissan tapaan tosi kovalla äänellä sillon tällön. Ja voi sen opettaakin naukasemmaan, tai niinkö sanovat 'jodlaamaan'. Heh, meiän eräs yksilö alakaa puhumaan sujuvasti swahilin kieltä ko vaan puhaltaa yhesti sinne koiroon päin:-)
Ota kuule pasenni! Ja toinenki! Ne kun tykkäävät laumaelämästä. Tylsät päivät ovat pasennin taloontulon jälkeen ohitte. Samoin ehjät sohvat, alkkarit ja kengät. Semmottiset ihimiset, jotka tykkäävät enämpi ehjistä pehmoleluista ja soffatyynyistä kuin älykkäästä ja haastavasta seurasta, ottavat muita lemmikkejä. Pasennista tykkää ne, jotka osaa nauraa myös ittelleen ja tämän maailman höpöille arvoille, kuten vaikka ehjien esineiden ehjänä pitämiselle. Käytetyiltähän käyttöesineitten tuleekin näyttää!
Ja jos tahtoo säilyttää jotakin ehjänä, niin toki sellainen esine kuuluukin opetetella laittamaan lasten ja pasennien ulottumattomiin. Siis kaikkien niien ulottumattomiin, joilla on vielä jäljellä vähänkään luovuutta...
Nii ja onhan niitä semmoisiakin pasenneja, jotka ei mitään halua kotonaan sisustaa uuesti, ne keskittyvät muuhun tuumaamiseen ja duunaamiseen. Meillä on noita ensinmainittuja muutama, ja sit näitä toisentyyppisiä myös muutama. Vaan kaikki ne ovat tosi jees ja tosi persoonallisia, en aio vaihtaa yhtään poies. Päinvastoin.
Vaan älä kuule ikinäs ota pasennia, jos joku tässä minun jutustelussa alko pelottaan. Jos sie ketjun alottaja tai kuka vaan muu lukija tuumaatte, jotta teitä miellyttää enämpi semmone heleposti ohjelmoitavissa oleva ja käytökseltään täyesti ennustettava elläin, nii teille ei toensanoen passaa pasenni. Eipäkä muutkaan terveet alkukantaset. Jos enämpi miellyttää semmone tyyppi niinkö ne lelukoirot Rismassa, jokka voi laittaa päälle ja sit taas pois päältä ihan vaan napista painamalla. Pasenni ei ole nii yksoikonen koiro. Eikä pasenni-ihimiset nii yksoikosia ihimisiä:-))
Vaan on tämä pasenni tosi epeli...Pisti hymyilyttämään lukiessa, veikeästi virkottua.
Luin että sinulla on myös dobermanni/ja, kiinnostuksesta kysyn ja haluaisin tietää mielipiteesi että onko dobsuilla mielestäsi vekkuliutta luonteessa? Olen ollut jonkin verran (normaalilla tapaa esim. parisen kertaa puistossa ja hoidossa oli dobsumixi pari pv) tekemisissä dobsujen kanssa, mutta en tarpeeksi jotta olisin päässyt selvyyteen tuosta. Totta kai yksilöissä on eroja jne, mutta ihan noin oman kokemuksesi kautta dobsujen omistajana niin miten koet asian? Onko vekkuliutta ja hauskuutta riittänyt dobsuissa?
Luonteessa minäkin pidän vekkuliudesta, ettei olla liian yksioikoisia, totisia tahi neutraaleja. Tosin voihan semmoinenkin olla omalla tavallaan viehkoa.
Joskus tulevassa isompi koira aatoksissa. - koirakuisk.
molossi kirjoitti:
No tarvii tai ei,mutta itse kuulun niihin ihmisiin,jotka mielellään haluavat asioihin perusteluja,koska perustelut tekevät tietynlaiset asiat vakuuttavammaksi,kuin pelkkä mutu tai "oon kuullut,että lihaa syövät koirat on verenhimoisia,kun naapurin setä on niin kertonut" jutut ;)
Myöskin asioita aina voi kyseenalaistaa,varsinkin jos ei ole ihmeemmin mitään todenperäistä pohjaa.Ja ihan vaikka keskustelua :)
Sitten tuosta linkistä.Ihan paljon asiaa,jotka allekirjoitan itsekin.Mutta en siitäkään löytänyt mitään perusteita,miksi koko vaikuttaa ( kääpiökoirat)...
Ja tuo ikä on siinä mielessä osviittaa antava,että joidenkin lekurienkin mielestä koiran pidätyskyvyn valmius voi olla muutama kuukauttakin vielä myöhempi,joillain yksilöillä.Mutta siinä siis puhutaan yleisestä tasosta.
Ja tuossa kohtiin niitä virheitä helposti tehdään eli annetaan vähän periksi ( pienet koirat lähinnä) tai rangaistaan,joka taas hidastaa oppimista.
Ja tosiaan löytyy keskustelua.Mutta hyvin monet juuri ne,joilla ne omat koirat eivät ole sisäsiistejä ( kuten mainitsin,niitä joilla ei ole yksikään erityisemmin),on sitä mieltä,että se vaan on rodun ominaisuus tai koolle tyypillistä...
Siitä olen samaa mieltä,että pitääkin puhua.Ja hyvä olisi nimenomaan mainita kasvattajan,että miten omien koirien kanssa.
Yleistys on siitä huono juttu,että on niin helppo vierittää syy vaan siihen,että "juu,tiedän,kaikilla muillakin on" vaikkei ihan niin olekkaan.Suoraan sanottuna,joillain puheilla voi peittää joskus myös oman kädettömyytensä...
On muuten sellaisiakin kasvattajia,jotka antavat noissakin asioissa hyvän opastuksen.Niin sisäsiisteyteen opastamisessa pennulla,kuin myös MITEN ehkäistä sitä merkkaamista,joka taitaa se nimenomainen olla,kun puhutaan kääppänistä.
Juu ja kiitos,on oppineet,riippuu mitä tosin tarkoittaa normaalisti.Minulle se aika välttämättä,siis kuukausi sinne tai tänne,ei ole se oleellinen,vaan varma sisäsiisteys,KUN se pädätyskyky on kehittynyt varmasti :).Ja ahkeruuttahan se vaatii,ja joillan melkoista paneutumistakin ( kuten meillä yhdellä vielä enemmän,siis yhdellä isolla aikoinaan ),kuten itsekkin totesit :)Kiintoisa kysymys, olen myös miettinyt tätä. Vaikuttaisi omasta puolestain siltä, että etenkin joillain pienillä roduilla (en tiedä uskallanko yleistää kaikkii pieniin kääpiörotuihin, jutellut olen joidenkin kääpiörotuihmisten kanssa) on ongelmallisempaa sisäsiisteyden kanssa kuin isommilla roduilla.
Joillain varmasti kyse on siitä, että omistaja ei ole niin jämptiä kuin isommilla roduilla, mutta jotenkin olisin silti sitä mieltä, että tässä on muutakin perää. Olisi tosiaan kiintoisaa, jos tästä asiasta tehtäisiin jotain tutkimusta.
Omaan mieleen tuli seuraavaa selitystä: pienten kääpiörotujen fyysinen rakenne eroaa isompien rakenteesta esim. niin, että sydän on nopeatahtisempi (ainakin chiuilla käsittääkseni) ja vähän kuin pikkulintuihin voisi verrata; sydän pamppailee ja nukutusoperaatiot yleensä riskikkäitä näille, sydämen nopeatahtisuuden myötä aineenvaihdunta voi olla nopeampaa ja rakon tyhjennysväli vähän nopeampaa vaikkakin oppii pidempään oloon.
Muistan kun meksikon ukko oli aivan pentu, niin silloin sen parhaiten oikein huomasi tuon rakkoasian kohdalta, lirejä tuli niin tiuhaan ettei olisi uskonutkaan. Aiemmin perheessä oli ollut kult.noutaja ja sen pentuaikoina liritiheys oli ihan eri luokkaa.
Voi myös olla että esim. juuri chihujen kohdalla niiden kiihtyvyys, temperamenttisuus ja intensiivisyys kiihdyttävät liritarvetta, adrenaliini lisää liritarvetta tms.
Kyllähän niistä tulee sisäsiistit, mutta kaikista ei pomminvarmasti ja hankaluutta voi olla, murrosiässä merkkailutarve voi tulla machohenkisillä chihuilla (yksilöissä kyllä eroja, jotkut chihut eivät machoja vaikka machous enempi rodun ominaista) pintaan ja asiaan saa taas uudestaan puuttua.
Ja sitten juuri esim. chihuille ominainen omapäisyys voi vielä hankaloittaa asiaa. Yksilöeroja kyllä. :) koirakuisk. kirjoitti:
Kiintoisa kysymys, olen myös miettinyt tätä. Vaikuttaisi omasta puolestain siltä, että etenkin joillain pienillä roduilla (en tiedä uskallanko yleistää kaikkii pieniin kääpiörotuihin, jutellut olen joidenkin kääpiörotuihmisten kanssa) on ongelmallisempaa sisäsiisteyden kanssa kuin isommilla roduilla.
Joillain varmasti kyse on siitä, että omistaja ei ole niin jämptiä kuin isommilla roduilla, mutta jotenkin olisin silti sitä mieltä, että tässä on muutakin perää. Olisi tosiaan kiintoisaa, jos tästä asiasta tehtäisiin jotain tutkimusta.
Omaan mieleen tuli seuraavaa selitystä: pienten kääpiörotujen fyysinen rakenne eroaa isompien rakenteesta esim. niin, että sydän on nopeatahtisempi (ainakin chiuilla käsittääkseni) ja vähän kuin pikkulintuihin voisi verrata; sydän pamppailee ja nukutusoperaatiot yleensä riskikkäitä näille, sydämen nopeatahtisuuden myötä aineenvaihdunta voi olla nopeampaa ja rakon tyhjennysväli vähän nopeampaa vaikkakin oppii pidempään oloon.
Muistan kun meksikon ukko oli aivan pentu, niin silloin sen parhaiten oikein huomasi tuon rakkoasian kohdalta, lirejä tuli niin tiuhaan ettei olisi uskonutkaan. Aiemmin perheessä oli ollut kult.noutaja ja sen pentuaikoina liritiheys oli ihan eri luokkaa.
Voi myös olla että esim. juuri chihujen kohdalla niiden kiihtyvyys, temperamenttisuus ja intensiivisyys kiihdyttävät liritarvetta, adrenaliini lisää liritarvetta tms.
Kyllähän niistä tulee sisäsiistit, mutta kaikista ei pomminvarmasti ja hankaluutta voi olla, murrosiässä merkkailutarve voi tulla machohenkisillä chihuilla (yksilöissä kyllä eroja, jotkut chihut eivät machoja vaikka machous enempi rodun ominaista) pintaan ja asiaan saa taas uudestaan puuttua.
Ja sitten juuri esim. chihuille ominainen omapäisyys voi vielä hankaloittaa asiaa. Yksilöeroja kyllä. :)Juu,niin on mielenkiintoista.
Ja sitä ei käy kieltäminen,että on ongelmallisempaa.Mutta miksi on,niin...
Mutta kuten sanoin,eiköhän se puhe johdu nimenomaan siitä merkkaamisesta.Kun tuskin ongelmaksi voi katsoa sitä,että pentua opetetaan sisäsiistiksi.Se kun on normaalia toimintaa,ja on ihan yksilökymysys,miten nopeasti se onnistuu.
Ja se taas kiinni yksilön tasosta oppia,pidätyskyvyn muodostumisesta ( kehittymisestä) kuin omistaja aktiiviisuudesta ja hieman ehkä joskus taidoistakin.Niin,ja voi olla osaltaan myös siinä,että miten kasvattajalla on siihen paneuduttu.Itse kun olen kysynyt omien tiitiäisten kohdalta,niin tosi helposti on ensin paperit omaksuneet,kuin sitten ulos.
Minä en keksi muuta perää,ja ollaan ihan kaveripiirissä siitä jutusteltu.Mutta lopputulos on aina se,että toisilla on ,toisilla vaan ei,siis omistajan koirilla.Ja roduista viis.Vaikka samoissa roduissakin siis ( olipas stemmaukset :D )...
Mutta pohditaan :)
Tuo aineenvaihdunta on mielenkiintoinen,mutta toisaalta siinä tullaan myös siihen,että kiihtymys/vikkaus lisää aineenvaihduntaa ja adrenaalia.Mutta suhteessa kokoon kaikki kulkee,ja on esim.isoissa erittän vilkkaita rotuja myös.
Ja jos olisi kyse vaan heikosta pidätyskyvystä,niin luulisi silloin,että ne lirut tulisi vain silloin,kun on liian pitkä aika.Kuin myös,että koira oppisi kuitenkin tavallaan ja toisella ilmasemaan,että on hätä.Mutta sehän ei päde kun puhutaan merkkaamisesta,vaan se aika ei ole olennainen.
Toisaalta myös,kun puhutaan,että kääpiöt kehittyy suhteessa isoihin nopeammin,niin sekään ei puolla sitä,miksi voisi ajatella,että edes kehittymisen vuoksi olisi hitaampaa,siis kun puhutaan vaihteeksi ihan alkuopetuksesta.
Toi liritiheys on mielenkiintoinen pointti,sillä mainitsemallani isolla koiralla,jolla sisäsiisteys,siis oppiminen kesti kauiten,niin myös se tiheys oli myös suurempi kuin kaikilla nopeammin oppineilla. Sattumaako,verraten sinun pikku-ukkoon vai oliko ehkä jotain tekemistä,että kesti pitempään myös oppia,kummallakin...
No hihuista sen verran,mulla on yksi vanha tuttu,vanhasta paikassa kierrettiin porukalla yhdessä lenkeillä.Hänellä oli silloin 4 hihua,tosi mainioita pakkauksia.Ja se oli sitä aikaa,kun ne oli tuntemattomia pitkälti,pidettiin koirina :D,eikä minään Paris Hilton tissinvälilämmittiminä .Hänellä oli ennen ollut isoja pelkästään ja toki herätti hilpeyttä "jengissä",kun koko vaihtui meidän isompien kuonon kokoon :D.No joku sitten murjasi,että onko noilla hamstereilla myös oma santalaatikko...No aika kolean vastauksen sai,että koiria nekin on ja koirana pidetään.No ei ollut,eikä tullut santalaatikkoa,heh,eikä kyllä mitään sisäsiisteysongelmaakaan.Ja jos multa ois kysytty,niin enpä olisi kuvitellutkaan,ainakaan ko.kohdalla...No,tosin eipä silloin pahemmin ollut mitään eroahdistustiaknoosejakaan sun muita erityisemmin...- koirakuisk.
molossi kirjoitti:
Juu,niin on mielenkiintoista.
Ja sitä ei käy kieltäminen,että on ongelmallisempaa.Mutta miksi on,niin...
Mutta kuten sanoin,eiköhän se puhe johdu nimenomaan siitä merkkaamisesta.Kun tuskin ongelmaksi voi katsoa sitä,että pentua opetetaan sisäsiistiksi.Se kun on normaalia toimintaa,ja on ihan yksilökymysys,miten nopeasti se onnistuu.
Ja se taas kiinni yksilön tasosta oppia,pidätyskyvyn muodostumisesta ( kehittymisestä) kuin omistaja aktiiviisuudesta ja hieman ehkä joskus taidoistakin.Niin,ja voi olla osaltaan myös siinä,että miten kasvattajalla on siihen paneuduttu.Itse kun olen kysynyt omien tiitiäisten kohdalta,niin tosi helposti on ensin paperit omaksuneet,kuin sitten ulos.
Minä en keksi muuta perää,ja ollaan ihan kaveripiirissä siitä jutusteltu.Mutta lopputulos on aina se,että toisilla on ,toisilla vaan ei,siis omistajan koirilla.Ja roduista viis.Vaikka samoissa roduissakin siis ( olipas stemmaukset :D )...
Mutta pohditaan :)
Tuo aineenvaihdunta on mielenkiintoinen,mutta toisaalta siinä tullaan myös siihen,että kiihtymys/vikkaus lisää aineenvaihduntaa ja adrenaalia.Mutta suhteessa kokoon kaikki kulkee,ja on esim.isoissa erittän vilkkaita rotuja myös.
Ja jos olisi kyse vaan heikosta pidätyskyvystä,niin luulisi silloin,että ne lirut tulisi vain silloin,kun on liian pitkä aika.Kuin myös,että koira oppisi kuitenkin tavallaan ja toisella ilmasemaan,että on hätä.Mutta sehän ei päde kun puhutaan merkkaamisesta,vaan se aika ei ole olennainen.
Toisaalta myös,kun puhutaan,että kääpiöt kehittyy suhteessa isoihin nopeammin,niin sekään ei puolla sitä,miksi voisi ajatella,että edes kehittymisen vuoksi olisi hitaampaa,siis kun puhutaan vaihteeksi ihan alkuopetuksesta.
Toi liritiheys on mielenkiintoinen pointti,sillä mainitsemallani isolla koiralla,jolla sisäsiisteys,siis oppiminen kesti kauiten,niin myös se tiheys oli myös suurempi kuin kaikilla nopeammin oppineilla. Sattumaako,verraten sinun pikku-ukkoon vai oliko ehkä jotain tekemistä,että kesti pitempään myös oppia,kummallakin...
No hihuista sen verran,mulla on yksi vanha tuttu,vanhasta paikassa kierrettiin porukalla yhdessä lenkeillä.Hänellä oli silloin 4 hihua,tosi mainioita pakkauksia.Ja se oli sitä aikaa,kun ne oli tuntemattomia pitkälti,pidettiin koirina :D,eikä minään Paris Hilton tissinvälilämmittiminä .Hänellä oli ennen ollut isoja pelkästään ja toki herätti hilpeyttä "jengissä",kun koko vaihtui meidän isompien kuonon kokoon :D.No joku sitten murjasi,että onko noilla hamstereilla myös oma santalaatikko...No aika kolean vastauksen sai,että koiria nekin on ja koirana pidetään.No ei ollut,eikä tullut santalaatikkoa,heh,eikä kyllä mitään sisäsiisteysongelmaakaan.Ja jos multa ois kysytty,niin enpä olisi kuvitellutkaan,ainakaan ko.kohdalla...No,tosin eipä silloin pahemmin ollut mitään eroahdistustiaknoosejakaan sun muita erityisemmin...Voi olla merkkailusta myös kyse, jep. Tai sitten jonkinlainen yhdistelmä merkkailuherkkyyttä, aineenvaihdunta-asiaa jne. Hankala tosiaan sanoa.
Meksikon pikku-ukolla liritiheys oli ihan alkuviikolla hyvin tiheää, mutta sitten siitä harveni ja aikuisena pystyy olemaan 8, 9, 10 tuntia käymättä ulkona, nukkuu suurimman osan päiväaikaa. Joskus harvemmin päivä venynyt 10 tuntiin, sitten vaan kiireen vilkkaa kotiin ja heti lenkille. Ja jos ei heti ryntää sillä sekunnilla lenkille ulos koiran kanssa silloin vaan esim. vaihtaa kenkiä niin liri saattaa silloin tulla.
Kissan sontalaatikkoa ei ole tännekään hommattu. Voin vaan kuvitella ystäväsi reaktiot ja samalla ystäväpiirisi reaktiot koirakoon vaihtumisesta. Saa nähä mitä täälläkin sitten joskus jatkossa. Ihmiset monasti niin mieltää koiran ja ihmisen samaksi paketiksi ja onhan siinä perää, mutta on myös tottumuskysymys.
Ja Paris Hilton ei tosiaan ole ollut parasta imagonviljelyä tälle rodulle, nyt sitten tullut pintaan myös Mickey Rourke ja chihunsa ja siten ns. miehisempää imagoa julkisuudessa. Hyvähän se, mutta Rourken koirapuuhat saattavat olla kyseenalaisia, ainakin sen hänen naisystävänsä kokemuksen mukaan, joka otti yhden (Rourken vähemmän tykkkäämän) chihun luokseen elämään. Joskus juteltiinkin sun kanssa näistä... ;-) koirakuisk. kirjoitti:
Voi olla merkkailusta myös kyse, jep. Tai sitten jonkinlainen yhdistelmä merkkailuherkkyyttä, aineenvaihdunta-asiaa jne. Hankala tosiaan sanoa.
Meksikon pikku-ukolla liritiheys oli ihan alkuviikolla hyvin tiheää, mutta sitten siitä harveni ja aikuisena pystyy olemaan 8, 9, 10 tuntia käymättä ulkona, nukkuu suurimman osan päiväaikaa. Joskus harvemmin päivä venynyt 10 tuntiin, sitten vaan kiireen vilkkaa kotiin ja heti lenkille. Ja jos ei heti ryntää sillä sekunnilla lenkille ulos koiran kanssa silloin vaan esim. vaihtaa kenkiä niin liri saattaa silloin tulla.
Kissan sontalaatikkoa ei ole tännekään hommattu. Voin vaan kuvitella ystäväsi reaktiot ja samalla ystäväpiirisi reaktiot koirakoon vaihtumisesta. Saa nähä mitä täälläkin sitten joskus jatkossa. Ihmiset monasti niin mieltää koiran ja ihmisen samaksi paketiksi ja onhan siinä perää, mutta on myös tottumuskysymys.
Ja Paris Hilton ei tosiaan ole ollut parasta imagonviljelyä tälle rodulle, nyt sitten tullut pintaan myös Mickey Rourke ja chihunsa ja siten ns. miehisempää imagoa julkisuudessa. Hyvähän se, mutta Rourken koirapuuhat saattavat olla kyseenalaisia, ainakin sen hänen naisystävänsä kokemuksen mukaan, joka otti yhden (Rourken vähemmän tykkkäämän) chihun luokseen elämään. Joskus juteltiinkin sun kanssa näistä... ;-)Tuokin on yksilöllistä,millainen on pidätyskyky.Eli niitäkin löytyy,joilla se on yksinkertaisesti pienempi kuin toisilla.Mutta se on myöskin eri asia,omistaja tiedostaa sen,ja koirakaan ei kuitenkaan tee tarpeitaan sisälle kuin pakosta ( jos nyt normaalia pitempään joutuu olemaan ).
Tuo,että sitten kun tulee,niin pitääkin pistää vipinäksi,voi hyvinkin johtua siitä,että kun koissu jo kintut ristissä joutuu odottamaan,niin sitten innostuksissaan omistajan tullessa ei pysty enää kunnolla pidättämään.Mutta minkäs silloin tekee,ainahan vahinkoja voi sattua.Ainakin minusta se menee ihan vahingon piikkiin.
Itseasiassa sinänsä hupaisaa,että tuossa porukassa,on vuosien aikana muillakin koko pienentynyt :D
Nykyisin siinä porukassa taitaapi olla vähempi isompaa.Näin voi käydä,että hamsterit lisääntyy,heh,kun ne on niin käteviä.Ja varsinkin,kun niistä omista ennakkoluuloista pääsee pois,mitä kohdistuu noihin tirriäisiin.
Koiriahan ne on,samalla lailla,kun isotkin,jos niitä vaan niinä pidetään...
Juu,juteltiin Rourkesta.Tiedä sitten mikä on totta.Noit lehdethän saattaa kirjoittaa niin monenlaista.No,ei sitä voi kun toivoa,että hyvin pitäisivät noit julkimotkin.Kun tuntuu,että joku muotibuumi tuntuu olevan julkuilla se koiran omistaminenkin,tätänykyä.
Ite tykkään kovastikkin noitten hihujen luonteesta.Voisi muuten hyvinkin tuollainen olla,mutta isojen kanssa on kyllä liian pieni,jos ajattelee huolettomasti yhdessä pitää.Niin ja,täällä on haukkoja,taitaisin kyllä pelätä,että nappaisi pihalta,jos yksinään siellä ovat.Pitäis sitoa isoon koiraan kiinni o_Okoirakuisk. kirjoitti:
Pisti hymyilyttämään lukiessa, veikeästi virkottua.
Luin että sinulla on myös dobermanni/ja, kiinnostuksesta kysyn ja haluaisin tietää mielipiteesi että onko dobsuilla mielestäsi vekkuliutta luonteessa? Olen ollut jonkin verran (normaalilla tapaa esim. parisen kertaa puistossa ja hoidossa oli dobsumixi pari pv) tekemisissä dobsujen kanssa, mutta en tarpeeksi jotta olisin päässyt selvyyteen tuosta. Totta kai yksilöissä on eroja jne, mutta ihan noin oman kokemuksesi kautta dobsujen omistajana niin miten koet asian? Onko vekkuliutta ja hauskuutta riittänyt dobsuissa?
Luonteessa minäkin pidän vekkuliudesta, ettei olla liian yksioikoisia, totisia tahi neutraaleja. Tosin voihan semmoinenkin olla omalla tavallaan viehkoa.
Joskus tulevassa isompi koira aatoksissa.Heh, kiva uusi käsite! Kiitos ideasta, vaan muista patentoida se, muuten lainaan sitä jatkossa ihan vaikka luvattakin.
Juu, kyllä dobbereistakin huumorintajua löytyy ja vekkuliutta, tottakai. Samoin kuin kosolti yksilöllisiä eroja, kuten kaikista samaankin rotuun kuuluvista, olipa sitten kyseessä koira- tai ihmisrotu. Vaan kun dobberi on alunpitäen käyttökoiraksi kehitetty, sen huumori on kovin toisenlaista kuin vaikkapa basenjin. Sellaista jotenkin hillitympää (en sano rajoittuneempaa, vaikka tavallaan sitä tarkoitankin) ja enemmän teknokraattista. Käyttökoiran tavoin se hakee ihmisen /isäntänsä hyväksyntää myös huumorinsa viljelylle, ihan samoin kuin se hakee hyväksyntää kaikelle muullekin toiminnalleen. Koiran ihmisestä sitten riippuu, miten hyvin sama juttu jaksaa huvittaa molempia osapuolia vuodet läpeensä, vaikka se toistuisi ihan samanlaisena. Esimerkkinä vaikkapa pallon noutaminen rapalätäköstä: dobberi ’nauraa samalle vitsille’ (’isäntä heitti pallon hankalasti’) ja toistaa omaa käytöstään (=noutaa pallon yhä uudelleen rapalätäköstä), jotta edelleen voitaisiin yhdessä nauraa samalle vitsille. Toivottavasti kukaan ei pahastu, kun vertaan tätä tyylilajia ihan leikilläni ihmisten insinöörihuumoriin.
Basenjin huumori puolestaan perustuu täsmälleen päivastaiseen lähtöasetelmaan: basenji nauraa ennenkaikkea kaikelle sille, missä se voi jujuttaa isäntäänsä. Vaikka kuinka kieltäisit repimästä tätä tiettyä lampaankarvaa tällä tuolilla, sehän repii sitä juuri siksi, että se saa nauraa kun juokset sen perässä kiukuissasi. Tai vaikka se tasan tarkkaan tietää, että ihmisten pöydiltä ei saa ruokaa varastaa, se varastaa sitä silloin tällöin ihan vain siksi, että sen mielestä on kiva katsella, kun hidas ja kömpelö ihmisparka juoksee perässä ja karjahtelee. Se karkaa pihalle ovenraosta, juoksee talon edessä tiellä eeskahtaalle, ja nauttii täysillä kun ihminen ovenraosta huutelee, pyytelee ja anoo, että tulisit nyt tänne. Äitillä on namia täällä…- koirakuisk.
molossi kirjoitti:
Tuokin on yksilöllistä,millainen on pidätyskyky.Eli niitäkin löytyy,joilla se on yksinkertaisesti pienempi kuin toisilla.Mutta se on myöskin eri asia,omistaja tiedostaa sen,ja koirakaan ei kuitenkaan tee tarpeitaan sisälle kuin pakosta ( jos nyt normaalia pitempään joutuu olemaan ).
Tuo,että sitten kun tulee,niin pitääkin pistää vipinäksi,voi hyvinkin johtua siitä,että kun koissu jo kintut ristissä joutuu odottamaan,niin sitten innostuksissaan omistajan tullessa ei pysty enää kunnolla pidättämään.Mutta minkäs silloin tekee,ainahan vahinkoja voi sattua.Ainakin minusta se menee ihan vahingon piikkiin.
Itseasiassa sinänsä hupaisaa,että tuossa porukassa,on vuosien aikana muillakin koko pienentynyt :D
Nykyisin siinä porukassa taitaapi olla vähempi isompaa.Näin voi käydä,että hamsterit lisääntyy,heh,kun ne on niin käteviä.Ja varsinkin,kun niistä omista ennakkoluuloista pääsee pois,mitä kohdistuu noihin tirriäisiin.
Koiriahan ne on,samalla lailla,kun isotkin,jos niitä vaan niinä pidetään...
Juu,juteltiin Rourkesta.Tiedä sitten mikä on totta.Noit lehdethän saattaa kirjoittaa niin monenlaista.No,ei sitä voi kun toivoa,että hyvin pitäisivät noit julkimotkin.Kun tuntuu,että joku muotibuumi tuntuu olevan julkuilla se koiran omistaminenkin,tätänykyä.
Ite tykkään kovastikkin noitten hihujen luonteesta.Voisi muuten hyvinkin tuollainen olla,mutta isojen kanssa on kyllä liian pieni,jos ajattelee huolettomasti yhdessä pitää.Niin ja,täällä on haukkoja,taitaisin kyllä pelätä,että nappaisi pihalta,jos yksinään siellä ovat.Pitäis sitoa isoon koiraan kiinni o_OTotta joo, pidätyskykykin yksilöllistä. Ja tuo oli vahinkoliri liian pitkän sisällä olon jälkeen pikku-ukolla, jep.
Hyvin sanottu, että koiria ovat jos niitä niinä pidetään. Käteviä kanssa, salakuljettanutkin olen pari kertaa kauppaan, kun en millään jaksanut edestakaisin ravata kodin ja lenkityksen ja kaupan väliä ja maito jokin muu "elintärkeä" (en muista enää mikä) oli pakko hommata juuri silloin.
Lemmikkien omistaminen julkimoilla menee trendeissä joillain. Nyt uusin villitys on mikropossut, Paris Hiltonilla jo on semmoinen ja ties keillä muilla. No, onhan sillä Parisilla varmaan tilaa pitää lemmikkejä ja hoitajia niille sitten. Toivottavasti myös hommasi useamman kuin yhden mikropossun, vaikka kaksi kerralla, koska ovat kuulemma hyvin seurankipeitä eläimiä ja kaipaavat lajitoverin seuraa. Rantautunee Suomeen tämä mikropossubuumi jossain vaiheessa ja hinnat ovat kalliit, Enkuissa kuulemma 1000 euron pintaan.
Toivon myös etä Rourke pitäisi hyvää huolta kaikista koiristaan, kun just sellaista älämölyä ollut esillä, että hällä olisi suosikkeja joistain niistä ja aremmille taas huutaisi jne. Jonkun haastattelijan aikana oli huutanut muistaakseni mopsilleen että "on niin tyhmä koira!" ja että koira olisi tärissyt, mutta kuka näistä tietää. Toisaalta voisin uskoa Rourkesta tämän puolen, tunne-elämä ei kaikkein vakainta tällä ja voi siirtää omia traumojaan isäpuolensa sorsimistavoista koiriinsa. Tai sitten ei, toivottavasti ei.
Jospa Tukiainen meille vielä raportoi tästä, hän kun on kuulemma tekstiviestiyhteydessä Mikkiin ja tavannut tämän koiraperheen. :D
Millaisia koiria sulla on, jos et halua kertoa, ymmärrän, kysyn kiinnostuksesta ja tavallaan vastapainona sille, että olen tässä jaarannut omasta ukosta...
Hihuilla on kyllä luonnetta, ainakin joillain, nyt kun pennutusta alkaa olla paljon, voi tulla laajempaa skaalaa ja epäluonteikkaimpiakin. Olen tykännyt luonteesta, vekkuli, mutta se on harmillista ettei pääse kunnolla heittämään palloa ja juoksentelmaan. Turva-asian suhteen myös huonompi juttu, pupun näköinen gremlini ei hihnan päässä niin vakuuta. Vaikka olen kuullut kuinka yksi (c)hihhuli (:D) pelasti emäntänsä varkausyritykseltä/päällekarkaukselta, kun rosmo kävi illalla ulko-oveansa avaamassa olleen koiraihmisnaisen kimppuun takaapäin ja tällä olikin chihhuli kainalossa, niin sepä sieltä hyökkäsi pompahtaen ja puri miestä kasvoihin. Rosmo pakeni. - koirakuisk.
tiinamuori kirjoitti:
Heh, kiva uusi käsite! Kiitos ideasta, vaan muista patentoida se, muuten lainaan sitä jatkossa ihan vaikka luvattakin.
Juu, kyllä dobbereistakin huumorintajua löytyy ja vekkuliutta, tottakai. Samoin kuin kosolti yksilöllisiä eroja, kuten kaikista samaankin rotuun kuuluvista, olipa sitten kyseessä koira- tai ihmisrotu. Vaan kun dobberi on alunpitäen käyttökoiraksi kehitetty, sen huumori on kovin toisenlaista kuin vaikkapa basenjin. Sellaista jotenkin hillitympää (en sano rajoittuneempaa, vaikka tavallaan sitä tarkoitankin) ja enemmän teknokraattista. Käyttökoiran tavoin se hakee ihmisen /isäntänsä hyväksyntää myös huumorinsa viljelylle, ihan samoin kuin se hakee hyväksyntää kaikelle muullekin toiminnalleen. Koiran ihmisestä sitten riippuu, miten hyvin sama juttu jaksaa huvittaa molempia osapuolia vuodet läpeensä, vaikka se toistuisi ihan samanlaisena. Esimerkkinä vaikkapa pallon noutaminen rapalätäköstä: dobberi ’nauraa samalle vitsille’ (’isäntä heitti pallon hankalasti’) ja toistaa omaa käytöstään (=noutaa pallon yhä uudelleen rapalätäköstä), jotta edelleen voitaisiin yhdessä nauraa samalle vitsille. Toivottavasti kukaan ei pahastu, kun vertaan tätä tyylilajia ihan leikilläni ihmisten insinöörihuumoriin.
Basenjin huumori puolestaan perustuu täsmälleen päivastaiseen lähtöasetelmaan: basenji nauraa ennenkaikkea kaikelle sille, missä se voi jujuttaa isäntäänsä. Vaikka kuinka kieltäisit repimästä tätä tiettyä lampaankarvaa tällä tuolilla, sehän repii sitä juuri siksi, että se saa nauraa kun juokset sen perässä kiukuissasi. Tai vaikka se tasan tarkkaan tietää, että ihmisten pöydiltä ei saa ruokaa varastaa, se varastaa sitä silloin tällöin ihan vain siksi, että sen mielestä on kiva katsella, kun hidas ja kömpelö ihmisparka juoksee perässä ja karjahtelee. Se karkaa pihalle ovenraosta, juoksee talon edessä tiellä eeskahtaalle, ja nauttii täysillä kun ihminen ovenraosta huutelee, pyytelee ja anoo, että tulisit nyt tänne. Äitillä on namia täällä…Kiitti vastauksesta. :)
Sain nyt parempaa käsitystä tuosta huumorpuolesta ja etenkin kun vertasit vielä toisentyyppiseen huumoriuteen basenjilla. Insinööri-huumori... :D
Vekkulius tai ainakin jonkilainen hauska huumorintaju on toivottavaa koirassa täälläkin päin. Chihussa on ollut/on vekkuliutta, kuulostaisi että vähän samaan tapaan kuin tuolla basenjilla. Protestihenkeä myös pinnassa paikoin ja täysin tunteikasta vekkuliutta, machoilun suhteen tullut myös naurettua useamman kerran. Aina se menee niin häntä pörhöllä ja itseensä ylen tyytyväisenä, kun on kohdannut siitä kiinnostuneen narttusen. Ja huvittavaa on ollut nähdä, miten erilailla se myös juttelee ihmismiesten ja ihmisnaisten kanssa, esim. miesten kanssa meininki on semmoista äijämäistä saunakerhoilua, ryhdissä pörisee ja silti tykkäilee. ;-) koirakuisk. kirjoitti:
Totta joo, pidätyskykykin yksilöllistä. Ja tuo oli vahinkoliri liian pitkän sisällä olon jälkeen pikku-ukolla, jep.
Hyvin sanottu, että koiria ovat jos niitä niinä pidetään. Käteviä kanssa, salakuljettanutkin olen pari kertaa kauppaan, kun en millään jaksanut edestakaisin ravata kodin ja lenkityksen ja kaupan väliä ja maito jokin muu "elintärkeä" (en muista enää mikä) oli pakko hommata juuri silloin.
Lemmikkien omistaminen julkimoilla menee trendeissä joillain. Nyt uusin villitys on mikropossut, Paris Hiltonilla jo on semmoinen ja ties keillä muilla. No, onhan sillä Parisilla varmaan tilaa pitää lemmikkejä ja hoitajia niille sitten. Toivottavasti myös hommasi useamman kuin yhden mikropossun, vaikka kaksi kerralla, koska ovat kuulemma hyvin seurankipeitä eläimiä ja kaipaavat lajitoverin seuraa. Rantautunee Suomeen tämä mikropossubuumi jossain vaiheessa ja hinnat ovat kalliit, Enkuissa kuulemma 1000 euron pintaan.
Toivon myös etä Rourke pitäisi hyvää huolta kaikista koiristaan, kun just sellaista älämölyä ollut esillä, että hällä olisi suosikkeja joistain niistä ja aremmille taas huutaisi jne. Jonkun haastattelijan aikana oli huutanut muistaakseni mopsilleen että "on niin tyhmä koira!" ja että koira olisi tärissyt, mutta kuka näistä tietää. Toisaalta voisin uskoa Rourkesta tämän puolen, tunne-elämä ei kaikkein vakainta tällä ja voi siirtää omia traumojaan isäpuolensa sorsimistavoista koiriinsa. Tai sitten ei, toivottavasti ei.
Jospa Tukiainen meille vielä raportoi tästä, hän kun on kuulemma tekstiviestiyhteydessä Mikkiin ja tavannut tämän koiraperheen. :D
Millaisia koiria sulla on, jos et halua kertoa, ymmärrän, kysyn kiinnostuksesta ja tavallaan vastapainona sille, että olen tässä jaarannut omasta ukosta...
Hihuilla on kyllä luonnetta, ainakin joillain, nyt kun pennutusta alkaa olla paljon, voi tulla laajempaa skaalaa ja epäluonteikkaimpiakin. Olen tykännyt luonteesta, vekkuli, mutta se on harmillista ettei pääse kunnolla heittämään palloa ja juoksentelmaan. Turva-asian suhteen myös huonompi juttu, pupun näköinen gremlini ei hihnan päässä niin vakuuta. Vaikka olen kuullut kuinka yksi (c)hihhuli (:D) pelasti emäntänsä varkausyritykseltä/päällekarkaukselta, kun rosmo kävi illalla ulko-oveansa avaamassa olleen koiraihmisnaisen kimppuun takaapäin ja tällä olikin chihhuli kainalossa, niin sepä sieltä hyökkäsi pompahtaen ja puri miestä kasvoihin. Rosmo pakeni.Joo,olen noista minipossuista nähnyt kuvia,ja lukenut.Tosi söpöjä,ja ei voi kuin toivoa,ettei niitä nyt aleta ottaa vaan sen perusteella,ja miettimättä kunnolla olosuhteita.Eläinsuojeluyhdistyksillä taitaa jo ihan tarpeeksi olla hommaa jo muutenkin...
Ai tunteeko Tuksu Rourken :D Just,sen jutut aina vaan paranee...Täytyy sanoa,että välillä joulupukin olemassaolokin on uskottavampaa :P
No nostiko se rosmo syytteen sitä naista vastaan ? Hätävarjelun liiottelusta ? Karmee vahtikoira suoraan hornan syövereistä kävi käsiksi.Tuosta olisi voinut pyytää jo traumoista korvauksia :P.
Mutta kuten olen joskus jossain tilanteessa sanonut,ei se koko,vaan se laatu ;)
Jaa ne omat tällä hetkellä (muitakin ollunna tuossa vuosikymmenten saatossa), jonkin sortin molosseja luulemma ovat. Ja koosta sen verran,että se pieni rotu pyyhältää kevyesti isomman rotukaliperin vatsan alta .Mutta ei pissi mennessään :D- koirakuisk.
molossi kirjoitti:
Joo,olen noista minipossuista nähnyt kuvia,ja lukenut.Tosi söpöjä,ja ei voi kuin toivoa,ettei niitä nyt aleta ottaa vaan sen perusteella,ja miettimättä kunnolla olosuhteita.Eläinsuojeluyhdistyksillä taitaa jo ihan tarpeeksi olla hommaa jo muutenkin...
Ai tunteeko Tuksu Rourken :D Just,sen jutut aina vaan paranee...Täytyy sanoa,että välillä joulupukin olemassaolokin on uskottavampaa :P
No nostiko se rosmo syytteen sitä naista vastaan ? Hätävarjelun liiottelusta ? Karmee vahtikoira suoraan hornan syövereistä kävi käsiksi.Tuosta olisi voinut pyytää jo traumoista korvauksia :P.
Mutta kuten olen joskus jossain tilanteessa sanonut,ei se koko,vaan se laatu ;)
Jaa ne omat tällä hetkellä (muitakin ollunna tuossa vuosikymmenten saatossa), jonkin sortin molosseja luulemma ovat. Ja koosta sen verran,että se pieni rotu pyyhältää kevyesti isomman rotukaliperin vatsan alta .Mutta ei pissi mennessään :DNimenomaan samaa olen miettynyt, että toivottavasti niitä mikropossuja ei aleta otta ihan tuosta vain, ovat muistaakseni vielä hyvin pitkäikäisiä, parikytä vuotta ainakin. (täytyy tarkistaa tämä...)
Ja tosiaan seurankipeitä, niin ettei ainakaan otettaisi silloin, jos possu joutuu olla liian kaukan yksin kotona eikä lajitoveriakaan ole. Olen myös miettinyt sitä, että mites niitten pahnojen ja olkien kanssa, eikös ne niissä tykkää möyriä myös, niin kotoa pitäisi sitten löytyä paikka olkipesälle myös. Kissanhiekkalaatikkoa kuulemma oppivat käyttämään. Ja ruuan perään ovat mahdottomia.
Että sinänsä mulla ei ole mitään näitä vastaan eikä sitäkään, että niitä tulisi lemmikeiksi, mutta kuten sanoitkin, kunhan ei tule hankituksi tuosta vain muotivillistyksen vanavedessä!
Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin vaikuttaa siltä, että Tukiainen tosiaan on ainakin tavannut Mikin. http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/viihde/henkilot_ja_yhtyeet/suomalaiset/635190.jpg
Totuus on kyl välillä tarua ihmeellisempää. :D
Mutta nythän Mikki on sitten kihlannut venäläisen nuoren mallinaisen, jotenka luulisi että Tukiaisen tekstiviestilinja olisi jäissä. Tässä Mikki ja Ellu, kihlattunsa, koirahenkisinä : http://www.famouspeoplesuck.com/36079/mickey-rourke-engaged-to-elena-kuletskaya-puppy-love/
Vielä tämä Mikistä... Mikillä oli kyllä legendaarinen lausuma lehdistötilaisuudessa "sometimes when a man's alone, that's all you got is your dog." Tykkäsin. Ristiriitaisia tunteita ja kantoja herättää tämä Mikki itsessäkin.
Se chihhulin sankarmainen tarina on kuultuna koiraihmiseltä, elikkä välikäden kautta, en tiedä siis 100 %sti todeksi, mutta kyllä sitä mulle kerrotiin siihen malliin että näin olisi sillä seudulla käynyt. Eivät kertoneet rosmon edesottamuksista, mutta oiva huomio tuossa, että niin se nykyään tuppaa menemään, jotta vallan humoristisesti lätkäisevät sanktioita.
Tässä vielä joulunodotuksen alla ihanan jouluinen kappale videolla ja siltä voi bongata ainakin dobsun että jackrusselin. Ettei Mariah vain olisi laulanut "All I want for Christmas"ia koirat mielessään... :)
http://www.youtube.com/watch?v=ZqIMh4wNyD0
♥
- rm
osta lelukoira niin se täyttää kaikki vaaditut ominaisuudet
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sä olet epävakaa
tai ainakin yrität onnistuneesti vaikuttaa siltä. Ei sun kanssa uskalla ruveta yhtään mihinkään, menis hommat ojasta all241885Mieti miten paljon yritin
Löytää yhteyttä kanssasi uudelleen sen väärinymmärryksen jälkeen. Koen etten tullut puoleltasi hyvin kohdelluksi mies😔551723- 301440
- 701116
- 521059
- 54900
Yksi viesti häneltä ja ottaisin takaisin
Mutta ei sitä tule. Ja ehkä parempi niin, tein jo valintani. En saanut häneltä tarpeeksi, kaikki muu meni minun edelle j22885- 49873
- 24864
Keskisarjan puheet
Onko kansanedustajan sopivaa puhua tuollai vai pitäisikkö potkia pois eduskunnasta?176847