Meillä 2 v kestänut avoliitto/kihlaus takana. Nyt päädytty miehen aloitteesta asumaan erilleen. Tämä kuukausi vielä yhteiseloa, mies on jo uuden asunnon löytänyt, tosin ei ole sinne kantanut vielä kuin osan tavaroistaan. Itse toivoisin niin kovin, että sitten yksin asuessaan huomaa että ikävöi, minä ikävöin jo nyt. Toisaalta pelkään, että huomaa miten mukavaa on olla itsekseen, ilman nipottavaa akkaa. Eroon päädyttiin pari viikkoa sitten hirveän riidan tuoksinnassa, suutuspäissään ja humalassa. Riitoja on ollut yhteiselossamme ja minusta on tuntunut, etten saa häneltä tarpeeksi tukea. Tapahtui eräs asia jossa olisin totisesti sitä tarvinnut, siitä on jäänyt jonkinlainen kauna häntä kohtaan joka sitten ilmenee nipotuksena. Asiat täytyy selvittää/unohtaa, mutta eroa en missään nimessä halua. Pari viikkoa tässä nyt on oltu ilman sormusta ja ahdistus on varsinkin iltaisin tosi paha. Välillä itken silmät päästäni, joskus mies lohduttaa, joskus ei. Yöllä ei uni meinaa tulla ja ruokakaan ei maistu. Toivon että palaamme vielä yhteen kunhan aika on kypsä, mutta miten elän siihen saakka itsekseni, ikävissäni?
auttaako erillään asuminen..?
52
10135
Vastaukset
- Tämmöiseen kyllästyn
Meillä takana kohta 4 vuoden yhdessäolo, siitä puoli vuotta kihloissa. Nyt tilanne se, että minä sanoin miehelle, että parempi muuttaa erilleen. Eli minä olen lähdössä toiseen kämppään jos vaan sellainen löytyy. Miehen kanta asiaan on: "JOs kerran lähdet, niin senkun menet. En rupea sun perään tekemään mitään." eli mun mielestä aika selkeä kannanotto, et ei pahemmin enää välitä, jos ei aio edes yrittää mitään, jotta jäisin ja suhde mahdollisesti paranisi. Outoa tässä on se, että sormukset on edelleen sormessa molemmilla. Minä vaan muutan erilleen. Tosiasia on kuitenkin, että lopullinen erohan siitä tulee. En minäkään aio olla sellaisessa suhteessa, jossa ei koe olevansa rakastettu vaan oikeastaan kämppis. On vaan tilannetajusta kysymys, milloin sormus lentää. Ilmeisesti aika pian! Ja oikeesti, varmasti tuolta jostain löytyy joku, joku sellainen joka välittää.
- sinäkään
valmis paljoa suhteen eteen tekeen kun muutat pois.
- Huom!!
sinäkään kirjoitti:
valmis paljoa suhteen eteen tekeen kun muutat pois.
Eihän tässä kirjottaja mihkään muuta,,,,äijähän siellä muuttoo tekee!!
- TOIMII VARMASTI
Huom!! kirjoitti:
Eihän tässä kirjottaja mihkään muuta,,,,äijähän siellä muuttoo tekee!!
Miesten laatima seurusteluopas naisille.
http://www.julkkikset.fi/forum/index.php/topic,1666.0.html - hnsjjsfjs
Huom!! kirjoitti:
Eihän tässä kirjottaja mihkään muuta,,,,äijähän siellä muuttoo tekee!!
"Eli minä olen lähdössä toiseen kämppään jos sellainen vaan löytyy" Eli kyllä tuossa tapauksessa jos nainen lähtee niin nainen silloin lähtee.
- AP
Hei,
ehdottomasti lähde pois...ei ole mitään järkeä olla tuollaisessa suhteessa. Itse en olisi hetkeäkään naisen kanssa, joka tuntuu kämppikseltä. Ja voit olla varma, että on ihmisiä, jotka tuottaa sinulle onnea. Tsemppiä!
Terveisin, AP
- o oona
paljon ihmisistä, ja syistä miksi muutetaan erilleen.
Joillekin se voi oikeasti tehdä hyvää, uskon näin. Ja olen pari tarinaa kuullutkin.. yksi pariskunta asui puoli vuotta erillään, sen jälkeen palasivat yhteen ja saivat kaksi lasta.
Itsellä ei varsinaisesti kokemusta ihan tällaisesta, erosimme miehen kanssa (tosin ei poissuljettu sitäkään etteikö koskaan enää voitaisi palata yhteen..) Ongelmia oli niin paljon, molemmilla omia henkilökohtaisia, eikä osattu oikein puhua asioista... ja kumpikaan ei jaksanut toista tukea.
Tällä hetkellä siis olemme eronneet (molemmat siis saa tapailla toisia jos siltä tuntuu.. itsellä vain ei ole tuntunut).
Mutta kuka tietää, jos tämä erossa olo vaikka joskus palauttaisi meidät yhteen.. kunhan kumpikin on miettinyt omaa osuuttaan miksi päädyimme eroon. Itse sitä teen, ja tiedän että mieskin miettii.
Alkuun oli kauhea ikävä minullakin ja yksinolo tuntui kamalalta, mutta nyt jopa joskus hetkittäin on ihan mukava kun saa itse päättää asioista, sisustuksesta jne.
Muutin suoraan lapsuudenkodista miehen luokse, ja vaikka suren tätä eroa tosi paljon (tuli miehen aloitteesta), niin hetkittäin ymmärrän että tämä oli meidän tapauksessa tavallaan välttämätöntä. Palaammepa sitten koskaan yhteen tai emme. Aika näyttää... voimia sinullekin!
Mutta siis, uskon että joillekin erillään olosta voi olla oikeasti hyötyä. Aina vain kuulee näitä pessimistisiä tarinoita, että joo, kyllä se on ero lopullinen, jos erilleen pitää muuttaa. Ei se aina noin mene. Ehkä meidän kohdalla sitten meneekin.. mutta tuo aiempi pariskunta josta kerroin, niin heille ainakin kävi hyvin.- ex mies
siis toi oli kyllä ihan päin p sulla oli ne ongelmat en minä. Mä kysyin että mitäs se lapsen teko ja sä skitsasit siitä ja muutit pois. Ihan oma moka mun mielestä. Ter ex mies
- Välillävähännipo
Eikö olisi parasta pyrkiä itse ratkomaan omat ongelmat, eikä kerjätä tukea kumppanilta? Ei kumppani halua tuntea itseään miksikään psykoterapeutiksi. Nipottaminen varsinkin on tosi rasittavaa, ei sellaista jaksa kuunnella.
Sama pätee selviämiseen: koeta purkaa pahaa oloa jollakin itsellesi sopivalla tavalla, oli se sitten urheilua, kulttuuria... mitä vaan. Koeta pakottaa itsesi liikkeelle ja tekemään jotain (enemmän!). Kyllä se ilo sieltä palaa ja asiat löytää paikkansa.
Itse pyytäisin häntä nyt pistämään vähän vauhtia muuttoon JOS on varma, että haluaa lähteä, onhan tuo tilanne tosi raastava sulle!- 29v aviossa
Miksi ihmiset on parisuhteessa? Koska halutaan jakaa/tehdä asioita toisen kanssa, in love.Toisen elämää ei tartte elää, mutta mun mielestä normaalisti parisuhteessa tuetaan puolin ja toisin vuorotellen enemmän tai vähemmän. Tai sitten suhteen alussa sovitaan ettei jaeta ongelmia, tehdäänkö lapsia yms. Nipottaminen yms. tulee kun ei osata riidellä asiasta vaan mennään henkilökohtaisuuksiin. Ja se valta, toinen haluaa olla niskan päällä.Pelinsännöt/rajat, jotka pitää selvittää heti alkuun, niin kuin muissakin ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. Poismuutto? Ihmisillä on outo tapa juosta ristiriitoja pakoon. Kun ei osata riidellä oikein?
- Niin se menee
Toiset ihmiset oppivat elämään yksin ja toiset eivät. Minusta ei ole yksineläjäksi, mutta joudun silti olemaan viikot toisella paikkakunnalla työssä. Olen kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus työntekoon tällaisena aikana. Työstä en siis luovu, joten nyt tilanne on se että kaikki muu tulee perässä jos tulee. Jos ei tule, niin se elämä rakennetaan pikkuhiljaa alusta uudelle paikkakunnalle, jos ja kun sopiva kumppaniehdokas löytyy.
- EI VIINAA
36v naimisissa tyyntä ja myrskyy mut en antais päivääkään pois onnellinen mies ps:SYYLLINEN KUNINGAS ALKOMAHOOLI JA SUOMEN VALTIO PÄÄTTÄJÄT
- Ällistynyt
Alkoholi on ongelma monessa parisuhteessa, mutta voisiko nimimerkki Ei viinaa täsmentää millä tavalla Suomen valtio tai päättäjät ovat vastuussa, jos kaksi kansalaista kännipäissään riitelevät ja päättävät erota!?
- emmäämitää
Ällistynyt kirjoitti:
Alkoholi on ongelma monessa parisuhteessa, mutta voisiko nimimerkki Ei viinaa täsmentää millä tavalla Suomen valtio tai päättäjät ovat vastuussa, jos kaksi kansalaista kännipäissään riitelevät ja päättävät erota!?
nii !
- MistäNäitäSikiää?
Olisi kiva kuulla miten Suomen valtio ja päättäjät ovat syyllisiä siihen, että suhteenne ei toimi?
- nyt onnellinen
Itselleni ja ex aviomiehelle asumusero oli lopun alku, MUTTA näin jälkeen päin katsottuna se oli parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Menimme naimisiin ennen kuin olimme siihen valmiita ja tajuamatta kuin erilaisia oikeesti olimme. Itse en saanut suhteelta mitä halusin ja kauan vitkuttelin ja yritin tilannetta korjata, mutta tuloksetta. sitten tulin siihen tulokseen että asumusero on ainut keino ratkoa ongelmat ja niimpä lähdin. Minun tarkoitukseni oli puhua asioista ja yrittää saada suhde kuntoon, mutta alusta asti oli selvää että mies ei ollut kiinnostunut. Häntä kiinnosti kavereitten kanssa bilettäminen ja pleikkarin peluu huomattavasti enemmän. Tätä kesti vuoden (valitettavasti olin vielä nuori ja naivi joten annoin mennä noin kauan) mutta vihdoin tajusin ettei siitä mitään tule, ei yhden ihmisen yrittäminen korjaa avioliittoa. Hain siis eroa. Olihan se kamalaa, mutta niin kuin aiemmin kirjoitin, paras päätös elämässäni. Nyt rinnallani seisoo MIES, ei poika, jonka kanssa toivon viettäväni loppu elämäni. Hyvältä näyttää, olemme naimisissa ja odotan viimeisilläni esikoisamme. Pidä lippu korkialla, kyllä asiat suttaantuu niin kuin niiden on tarkoitus.
- hennah
Hei! Meillä oli myöskin 2 vuotta avoliittoa takana kun muutin pois miehen luota hänen tahdostaan, mutta silti jatkoimme seurustelua ja jatkamme edelleen.. Itselläni ikävä on rajaton aina kun olemme erossa eikä uni tule, lisäksi olen alkanut kärsimään luottamuspulasta. itseäni erossa asuminen ei ainakaan ole helpompaa, mutta minkäs teet kun toista rakastaa.
- Fighter85
Itsellä 3 vuoden suhde takana joka tuli lopulta siihen pisteeseen että huomasin miehen pyrkivän irrottautumaan parisuhteesta.
Aikani rukoilin häntä unohtamaan moiset aikeet,yritin olla kuin kaikki olisi hyvin ja tukehdutin oman tahtoni jottei toinen kyllästyisi ja lähtisi.
Jonkun aikaa asiat sujuivat hyvin,kunnes puolen vuoden kuluttua mies alkoi taas puhumaan eri teille lähdöstä.Sillä kertaa keräsin kaiken tahdonvoimani ja sanoin että mä rakastan häntä aivan mielettömästi mutten aio enää pitää kiinni ja jos hän haluaa lähteä hän on vapaa niin tekemään.
Tästä noin kuukauden päästä hän oli hankkinut asunnon joka sijaitsee muutaman sadan metrin päästä omastani,puhui että asutaan vähän erillään ja kattellaan "puhtaalta pöydältä" asioita.
Kesäkuun ajan keräilin itteeni,kuuntelin meidän kappaleitamme itkien itteni uneen ja kaipasin niin jumalattoman paljon,välillä mietin ettei tälläsesta sydänsurusta kertakaikkiaan voi parantua koskaan.Kunnes pikkuhiljaa alkoi helpottaa.
Kuukauden päästä tein kuitenkin pahimman virheeni ikinä eli kun mies alkoi ottamaan enemmän yhteyttä annoin hänelle tilaa elämässäni enkä sitten osannutkaan jarruttaa kun huomasin hänen toistavan samoja juttuja kuin ennen eroamme eli mikään ei ollut muuttunut.
Hän aina kännispäissään todisteli ikuista rakkauttaan muhun ja sehän oli musiikkia korvilleni mutta myrkkyä sielulle,sillä mitä useammin tätä tapahtui sitä enemmän aloin taas häntä kaivata silloin kun hän ei ollut luonani.
Ja hänhän teki edelleen mitä tahtoi,kuitenkin kyseli kautta rantain ettei mulla vaan ollut ketään uutta..
Ja hitto kun olisin ollut niin viisas että olisin valehdellut maat ja taivaat että näin on,mutta ikävä kietoi mua taas yhä tiukempaan otteeseen ja aloin taas olemaan varpaillaan ettei hän vain lähtisi minnekkään ja ehkäpä tajuaisi kuinka paljon hän minua rakastaa ja ja...
Niin,oltiin sitten "onnellisesti" yhessä,kunnes noin viikko takaperin mulla tuli mitta täyteen tätä epävarmuutta ja vannoin että räpistelen irti tästä henkisestä hirttosilmukasta joka kiristyy yhä tiukemmin mitä useammin miestä näen ja joudun ikävöimään.
Ja pikkuhiljaa asiat ovat taas alkaneet selkiytyä,pitänee vaan muistuttaa itelleen säännöllisesti: se että rakastaa toista ei ole mikään peruste sille miksi pitäisi itseään arvostaa niin vähän että jäisi suhteeseen joka tuottaa itselle tuskaa.
Onnittelen niitä joille erillään asuminen on tuomassa jotain parannusta parisuhteen tilaan,
niitä vähemmän onnekkaita joihin itse kuulun kehotan olemaan tuhlaamatta enää yhtään lisää päiviä elämästään turhaan sydänsuruun. - lisma
Fighter85 kirjoitti:
Itsellä 3 vuoden suhde takana joka tuli lopulta siihen pisteeseen että huomasin miehen pyrkivän irrottautumaan parisuhteesta.
Aikani rukoilin häntä unohtamaan moiset aikeet,yritin olla kuin kaikki olisi hyvin ja tukehdutin oman tahtoni jottei toinen kyllästyisi ja lähtisi.
Jonkun aikaa asiat sujuivat hyvin,kunnes puolen vuoden kuluttua mies alkoi taas puhumaan eri teille lähdöstä.Sillä kertaa keräsin kaiken tahdonvoimani ja sanoin että mä rakastan häntä aivan mielettömästi mutten aio enää pitää kiinni ja jos hän haluaa lähteä hän on vapaa niin tekemään.
Tästä noin kuukauden päästä hän oli hankkinut asunnon joka sijaitsee muutaman sadan metrin päästä omastani,puhui että asutaan vähän erillään ja kattellaan "puhtaalta pöydältä" asioita.
Kesäkuun ajan keräilin itteeni,kuuntelin meidän kappaleitamme itkien itteni uneen ja kaipasin niin jumalattoman paljon,välillä mietin ettei tälläsesta sydänsurusta kertakaikkiaan voi parantua koskaan.Kunnes pikkuhiljaa alkoi helpottaa.
Kuukauden päästä tein kuitenkin pahimman virheeni ikinä eli kun mies alkoi ottamaan enemmän yhteyttä annoin hänelle tilaa elämässäni enkä sitten osannutkaan jarruttaa kun huomasin hänen toistavan samoja juttuja kuin ennen eroamme eli mikään ei ollut muuttunut.
Hän aina kännispäissään todisteli ikuista rakkauttaan muhun ja sehän oli musiikkia korvilleni mutta myrkkyä sielulle,sillä mitä useammin tätä tapahtui sitä enemmän aloin taas häntä kaivata silloin kun hän ei ollut luonani.
Ja hänhän teki edelleen mitä tahtoi,kuitenkin kyseli kautta rantain ettei mulla vaan ollut ketään uutta..
Ja hitto kun olisin ollut niin viisas että olisin valehdellut maat ja taivaat että näin on,mutta ikävä kietoi mua taas yhä tiukempaan otteeseen ja aloin taas olemaan varpaillaan ettei hän vain lähtisi minnekkään ja ehkäpä tajuaisi kuinka paljon hän minua rakastaa ja ja...
Niin,oltiin sitten "onnellisesti" yhessä,kunnes noin viikko takaperin mulla tuli mitta täyteen tätä epävarmuutta ja vannoin että räpistelen irti tästä henkisestä hirttosilmukasta joka kiristyy yhä tiukemmin mitä useammin miestä näen ja joudun ikävöimään.
Ja pikkuhiljaa asiat ovat taas alkaneet selkiytyä,pitänee vaan muistuttaa itelleen säännöllisesti: se että rakastaa toista ei ole mikään peruste sille miksi pitäisi itseään arvostaa niin vähän että jäisi suhteeseen joka tuottaa itselle tuskaa.
Onnittelen niitä joille erillään asuminen on tuomassa jotain parannusta parisuhteen tilaan,
niitä vähemmän onnekkaita joihin itse kuulun kehotan olemaan tuhlaamatta enää yhtään lisää päiviä elämästään turhaan sydänsuruun.Sama juttu täällä. Monen vuoden seurustelun jälkeen, asumusero ja uudelleenlämmitys, jota kesti yli vuoden. Mikään ei ollut muuttunut eron jälkeen ja päätin, että jos kerran rakastan häntä päästän hänet menemään. Omasta mielestään meillä ei ollut mitään ongelmia, vain minulla oli! Tapaili kuitenkin muita naisia, suhteista en tiedä. Nyt ei olla oltu tekemisissä kuukauteen, ylpeyteni ei anna periksi kysellä mitä kuuluu. Arvaan ettei hänelläkään, mahdollisesti odottaa että otan yhteyttä ensimmäiseksi. Enpä tällä kertaa
otakaan eli varmaan helopttaa kun vuodet kuluvat. Luottamuspula ja erilainen rytmi elämässä olivat pääsyy eroomme. Etsin aktiivisesti uutta kumppania koska "ihmisellä on ikävä toisen luo". - Joyer
lisma kirjoitti:
Sama juttu täällä. Monen vuoden seurustelun jälkeen, asumusero ja uudelleenlämmitys, jota kesti yli vuoden. Mikään ei ollut muuttunut eron jälkeen ja päätin, että jos kerran rakastan häntä päästän hänet menemään. Omasta mielestään meillä ei ollut mitään ongelmia, vain minulla oli! Tapaili kuitenkin muita naisia, suhteista en tiedä. Nyt ei olla oltu tekemisissä kuukauteen, ylpeyteni ei anna periksi kysellä mitä kuuluu. Arvaan ettei hänelläkään, mahdollisesti odottaa että otan yhteyttä ensimmäiseksi. Enpä tällä kertaa
otakaan eli varmaan helopttaa kun vuodet kuluvat. Luottamuspula ja erilainen rytmi elämässä olivat pääsyy eroomme. Etsin aktiivisesti uutta kumppania koska "ihmisellä on ikävä toisen luo".Me ollaan kans oltu asumuserossa vajaan vuoden verran mut mä en haluu päästää irti mun elämän rakkaudesta,vaikka tiiän että toinen puoli ei ees oikeesti enää haluu palata yhteen...:(Mut se on niin vaikee pistää välejä kokonaan poikki koska mä tiiän etten ikinä löyä mulle yhtä rakasta ihmistä:(
Hei! Ikävä kuulla teidän tilanteesta. Mulla on nyt itsellä jo kaksi erillään oloa eri suhteista lähi vuosina. Kumpikaan ero ei palauttanut enää yhteen. Olen mies, ja lähdin pois perheestäni elelemään yksin ja toisen miehen kanssa. Vaikka välillä tuntui pahalta yksin eläminen ja uuden kumppanin pettäjä luonne, niin kävin entisessä perheessäni aina vain tilapäisesti viikon pari. Tuli pysyvä avioero 2007.
Nyt mulla oli jo toinen mies, joka oli niin äksy, että lähti tuon tuostakin omille teileen. Asuimme Espanjassa, ja kesäkuussa hän lähti taas Suomeen suuttuneena. Ja jäi sille tielleen. Emme koskaan enää ole nähneet, vaikka olimme puhelimessa yhteydessä päivittäin jopa useita tunteja Skypellä vielä viime viikollakin. Hänellä on jo uus miesi, vaikka hän ei ole mulle sitä vielä kertonutkaan. Eli ainakin minun omat kokemukset ovat, että kun ero pitkittyy, se vie lopulta pysyvään eroon. Ei auta vaikka mekin tämän viimeisen kanssa rakastettiin tulisesti. Mutta lopullinen ero viime viikolla oli rauhallinen , kun lopulta sain itse selville, muuta kautta, että hän ei enää halunnutkaan palata luokseni, ja hällä on uusi. No rauhallinen, monet itkut ja kurjat olot siitä sain.- Nainen 40v.
Kyllä se todellakin on mukavaa olla itsekseen ja mennä kavereitten kanssa "sinkkuna" jälleen vapaasti 2 avoliitto vuoden jälkeen(ei aina).
Kokeilla uutta ja silti ei tavallaan petä.
Kirjoitukseistasi päättelen että,olet liikaa sitonut kumppaniasi ja vaadit liikaa henkilökohtaista huomiota itsellesi.
Kaunaa jota tunnet jostakin jutusta, vaikuttaa koko ajan teidän välissä.
Anteeksi voi antaa, muttei unohtaa, mutta voi oppia sen kanssa elämäänkin.
Kerroit joskus (ex)mies lohduttaa joskus ei,en suosittele lohdutuksen pyyntöä häneltä päin,mieluummin kaveri/kotiväki.
Hän on tietoinen sinut saa milloin vaan takaisin, älä ole liika helppo saalis takaisin.
Toivoisin sinun nyt nauttivan sinkkuudestasi ja tapailevan MYÖS muita vastakkaista sukupuolta olevia "kavereita".
Kun hän huomaa osaat nauttia, kenties tapaat muita miehiä herää hänessä mustasukkaisuus ja jos sinua rakastaa palaatte mitä pikemmiten yhteen ettei muut vie mutta,jos ei mustasukkaisuus herää ,ei ole enää tunnetta toista kohtaan.
Näytä että,osaat nauttia elämästä ja olla MYÖS onnellinen yksinkin käy kirjastossa,elokuvissa, lenkillä, shoppailemassa,ota yhteyttä vanhoihin ystäviisi ,uimahallissa ja vieraile vanhemmillasi jne.
Älä missään nimessä näytä että,olet onneton, ei mies ota onnetonta ainakaan itselleen enää vaivoikseen.
Jos mies jo on hommannut oman uuden asunnon,näyttäisi siltä nyt että, ette palaa todellakaan enää yhteen,valitettava totuus.
Olisi hän voinut asua jonkun "kaverin" luona vaikka 1-2 kk että,olisitte saaneet erimielisyytenne sovituksi.
Hän tietää ette palaa yhteen,pitää sinua vaan varalla nyt.
Toivoisin sinun jatkavan positiivisesti ajattelua eteenpäin.
Tälläkin (ex)jutullasi varmasti opit jotain ja tulevaisuus varmasti tuo paljon muita ihania asioita ja uusia miehiä kuvioihisi.
Olen lähes saman kokenut pari kertaa ja parempaan päin olen mennyt kun olen suruistani eteenpäin ajankuluessa selvinnyt.
Jälkeenpäin viisastunut.Käy vaikka uusi kampaus leikkauttamassa ja hemmottele itseäsi kerrankin. - Seija50
Jos asuu parisuhteessa, sitä pitää hoitaa, puolin ja toisin. Tee toiselle se, mitä haluaisit itsellesi tehtävän!
Tuo lause on mielestäni hyvä ohje tässä elämän karikkoisella tiellä. Mielestäni et voi odottaa toiselta tukea, jos et ole ensin itse antamassa sitä toiselle. Pane elämässäsi kumppanisi itsesi edelle, niin huomaat saavasi samaa häneltä. Jos niin ei käy, hän on narsisti ja elämäsi kanssaan tulee olemaan vaikeaa, eikä yrittämisen arvoista. Kirjoitan kokemuksestani! - Postiivisesti
Olemme mieheni kanssa asuneet 14 vuotta erillään ja meillä on 3 lasta pienin vasta 1½. Lapset asuvat mun luona - ja lapsille on aivan normaalia että isä ja äiti asuvat erillään ja meillä kaksi asuntoa. Normaalia elämää voi silti elää vaikka onkin kaksi asuntoa. Jotkut vain tekevät pienistä asioista suuria ja uusista vaikeita.
- 1+1=6
Haluaisin kuulla mielelläni lisää teidän tilanteesta.
Käytättekö kumpaakin kotia yms.
- Santeri777
Asuntoa ei oteta huvin vuoksi, ero tulee.
Mikäli nipottamista ja riitoja on ollut jatkuvasti, on vapauttava kokemus olla pois.
Erittäin todennäköisesti tuosta olotilasta (ex-)kumppanisi tulee nauttimaan eikä missään nimessä halua takaisin rähinä-boxiin siihen jatkuvan nysväämisen ja naljaamisen/vihan pesään.
Tuo on välivaihe josta otetaan lopullinen ero kun ei suoraan haluta sanoa että nyt tää on loppu, easy siirtyminen uuteen elämään ja uusiin suhteisiin.- sopii.
Erillään asuminen mainiosti. Ollaan asuttu erillään jo vuosikausia,eikä suhde ole siitä yhtään väljähtänyt.
- Läpi tuonkin käynyt
naiset kuvittelevat omistavansa miehen. Nipottavat joka asiasta ja komentelevat ja määräävät mitä mies saa ja mitä ei saa tehdä.
Sitten kun mies ei jaksa enää kuunnella, miten pitäis elää ja olloa, ja lähtee, niin kyllä sit ruikutetaan perään.
Menkää itsekkäät naiset itseenne. Ajatelkaa käytöstänne aikanaan. Turha on enää perään itkeä, kun mies on saanut tiestä tarpeekseen. - Läpi tuonkin käynyt
Läpi tuonkin käynyt kirjoitti:
naiset kuvittelevat omistavansa miehen. Nipottavat joka asiasta ja komentelevat ja määräävät mitä mies saa ja mitä ei saa tehdä.
Sitten kun mies ei jaksa enää kuunnella, miten pitäis elää ja olloa, ja lähtee, niin kyllä sit ruikutetaan perään.
Menkää itsekkäät naiset itseenne. Ajatelkaa käytöstänne aikanaan. Turha on enää perään itkeä, kun mies on saanut tiestä tarpeekseen.Po. saanut teistä tarpeekseen...
- hih2365
ihan kuin elämässä ei olisi kauheampia asioita kuin yksi asumusero . En yleensäkkään ymmärrä miksi ei voi erota samantien .. Miksi oottaa joku typerä asumusero. Elämä on ei voi muuta sanoa !! parempi olla yksinään kun huonossa suhteessa kärvennellä .
- hei hajalla
elä oo tyhmä!? voin uskoa että sinuun sattuu ja ikävöit ukkoos, mut sanompahan vaan että jos pitkäänkin kaipailet sen perään niin jälkeen päin vaan vituttaa miten oot aikaas mennyt tuhlaamaan. niin se vaan on että jos se ei jossain vaiheessa toimi niin se ei toimi enää ikinä..sorry nyt vaan.
etsit uuden miehen kainaloon, sellaisen joka on sun arvoinen.- kysymys herää
"niin se vaan on että jos se ei jossain vaiheessa toimi niin se ei toimi enää ikinä..sorry nyt vaan"
Aika karua, onko joku muukin tätä mieltä? - Mariska999
ihan paskaa sun juttus!:D
- tirlittania
Meillä on pariskuntana takana 8 normaalia vuotta, naimisissakin asti ollaan. Meidän suhde on ollu aina ihan hyvä, toki riideltykin välillä ollaan pahasti. mutta kyllähän ne riidat taitaa kuulua joka liittoon. Me ollaan jouduttu olemaan eros puolisen vuotta miehen töitten takia, ollaan toki nähty kerran tai kaksi kuukaudessa. Mä olin alkujaan tosi pahasti tätä työjuttua vastaan, mies suhtautui siihen positiivisemmin. Sanoi, et ehkä erillään olo tekee hyvää. Tässä on kuitenkin käynyt niin, että mä olen alannut nauttimaan yksinolosta ja siitä, ettei kukaan ole kotona tiellä. Saa tehdä asiat juuri niinkuin itse haluaa jne. Mutta sitten mies taas on ihan rikki tästä erosta ja haluis ottaa loparit, että vois palata kotiin. Itse tässä mietin, että haluanko häntä enää takaisin kotiin. Siis minä mietin näin, joka itki itkemistään kun hän päätti lähteä tuohon työhön. Elikkä olen sitä mieltä, että erillään olo voi auttaa huomaamaan suhteen tärkeyden, mutta toisaalta se saattaa tuoda myös esiin sen, kuinka hyvää elämää voi olla yksinkin.
- Vastuu ja vapaus
Olemme asuneet vuosikymmenet yhdessä ja erilleen..toisistamme emme halua eroon,mutta kaksi asuntoa on helpotus näinkin voimaikkaille persoonille kuin me.Toinen asunto on ympärivuotinen vapaa-ajan asunto.
Miksi suotta ottaa matsia päivittäin kun voi olla rauhassa ja itsekseen.Tämä toki vaatii luottamusta uskolllisuuden saralla.
Olemme molemmat sitä mieltä ,että tämä sopii meille.Lapset ovat jo poissa kotoa.Temperamentit ovat ilma ja tuli ,niin siinä saa puhaltaa ja roihua,siksikin välimatka on hyväksi.Puhun nyt vain meistä.Jokainen kokee omanlaisena tämän elämän.
Joulurauhan odotusta ja rauhallista joulua kuitenkin jokaiselle!;) - Jennya
ettei vain menisi aidat ja seipäät sekaisin..... se,että asutte ukkonne kanssa erillään töitten takia on HIUKAN eri asia kuin yksineläminen (joka voi sekin olla ihan jees) ...mutta älä puhu yksinelämisestä silloin,kun olet suhteessa,riippumatta siitä,kuinka usein näette. kiitos.
- Haisulinäätä
oot sääkin tyyppi,olet naimisissa miehen kanssa ja et halua sitä enää tiellesi.Kuinka ihanan omahyväistä.
- Seplix
...huomaatkin miten mukavaa on asua itsekseen?
Miksi pitkittää eroa, kun se näyttää olevan noin vahvasti ilmassa. Mies haluaa vain pitää takaportin, jos ero ei olekaan ihan kivaa. Luultavasti käykin niin, että sinä huomaat olevasi onnellisempi ilman ko. miestä ja saat hätistellä pois kun on palaamassa hurvittelukauden jälkeen takaisin. - AP
Hei,
omasta kokemuksestani voin kertoa, että, kun tottuu asumaan yksin vaikka seurustelee, niin todella vaikea on enää palata sellaiseen tilaan, jossa asuisin yhdessä. Se ei tarkoita, että tilanne olisi huonompi kuin aikaisemmin. Päinvastoin. Nyt tapaamiset toisen kanssa ovat aivan erityisen arvokkaita ja niihin panostaa ihan eri tavalla kuin aikaisemmin yhdessä asuessa. Toisin sanoen, tilanteen voi kääntää voitoksi, kun oppii ajattelemaan uudella tavalla....tai oppii pois vanhasta ajattelutavasta. Siis suosittelen erillään asumista.
Terveisin, AP - --Tara--
Mitä teit ennen seurustelua? Missä sun ystävät ovat? Harrastukset? Työ?. Sisusta kotia ja tee mitä tahdot...
- petetty...
että turhaa sitä yrittää enää yhtään mitään kerran tietää jo itse että asiat ei tule koskaan muuttumaan enää.. meillä ykteiseloa n puolitoista vuotta takana, ja puoli vuotta kihlausta.. mies jäi kiinni pettäessään minua edellisen naisystävnsä kanssa(hänellä on myös kaksi lasta sen edellisen kans) .. annoin typerä minä anteeeksi, ja nyt on tilanne se että minä en voi luottamuksen puutteen takia enää luottaa siihen missä mies on vaikka hän sanoisi että olisi kotona ja minä en siellä olisi pitää kellostakin aika katsoa varmistukseksi kysyessäni paljon kello on.. tässä tilanteessa ei enään yhteiselosta tule yhtään mitään.. parempi alkaa itse etsimään uutta asuntoa.. harmittaa vain kun yhteen muuton aikana myin kaikki omat tavarani pois..
- kokemusta on
ei miehen varaan voi koko elämäänsä laittaa. hae tukea ystäviltä ja ammattiauttajilta, keskity omaan eläämääsi ja anna miehelle vapaus, jos se rakastaa niin ei jätä sinua kokonaan jos ei niin ei siinä mikään auta.
ja sen vielä sanon että lopeta viinanjuonti ja etsi selväpäistä seuraa, niin on jotain toivoa että suhteet onnistuu.- Johanna_
Itsellä takana reilu kahen ja puolen vuoden suhde, siitä yhdessä asuttiin lähes kaksi vuotta. suhde oli melkoista valtataistelua..muutettiin kesän alussa erilleen. Ja nyt jälleen hieman viisampina varovaisesti alettu tapailla. Tuntuu hyvälle.
Huonosta suhteesta kannattaa lähteä, jos haluaa aloittaa joskus alusta sen voi tehdä vain eron kautta.
Eikä todella voi yleistää että jos ei suhde ole toiminut niin ei koskaan tuu toimimaan. Suhteeseen vaikuttaa niin moni asia. esim minä itse olin suhteen lopussa vailla koulupaikkaa ja töissä oli hirveetä. Takerruin ja hain huomiota, ei ollu omaa elämääja aloin rajoittaa toisenkin elämää. Nyt kun on koulua ja kavereita niin tuntuu itsestäkin paremmalta,ei tartte roikkua toisessa.
- M_tre
Ei paljoa auta. 8-9v yhdessä joista Naimisissa ehdittiin olla 7kk. Sitten asumusero kun ei toisiamme jaksettu. Nyt oltu siis erossa. Mulla muutama irtosuhde kun vaimo pihtaa selvästi vain kiusatakseen (lupaa eikä annakaan) ja itse se kehuskelee ja läähättää jonku rokkarin perään jota ei voi koskaan saada. Tai ainakaan kun tiedän että eukkoani ei moni katso kauaa. Itsekin se on mua pettäny suhteemme alussa ja haeskelee netistä seuraa. Molemmat odottaa että toinen ottaa eron. Sekavaa. Molemmilla siis uusia kumppaneita, mutta toisissamme roikutaan.
- ööö täh
Mikäs idea tässä nyt on, jos mies on mennäkseen niin sitten menee, asuitte yhdessä tai ette. Turha sitä on pelätä että "huomaa miten mukavaa itsekseen", jos on parempi olla itsekseen niin toivottavasti rakastat tarpeeksi paljon että osaat päästää irti ja annat hänelle sen mahdollisuuden. Rakkaus on nimenomaan epäitsekkyyttä ja tilan antamista.
- Arvoja valiten
Siis oikeasti se on epäitsekkyyttä!!!!
Tuota aina olen ihmetellyt! Kun kerrotaan RAKASTAVANSA ja käytös sekä kohtelu sekä vaatimukset ovat ehdottomia,mustasukkaisia, uhmaavia, vakoilevia, salailevia, petollisia,itsekkäitä,vahinkoa tuottavia ym ym. Kuinka mahdottoman yleistä tämä onkaan!? Mikä koulu ja arvo tätä opettaa sekä pitää yllä koska olemma "maailman mallimaa" koulutuksessa!
Miksi ei ole elämänkatsomus sekä arvomaailma koulutusta toisiaan kohtaan ja ennekaikkea turvaa tuottavaa velvollisuuskoulutusta vastuineen??
Myös "Irtipäästäminen" on rakkautta mutta ongelma on se itsekäs yksilö lauma joka arvottomana kulkee raatelemassa kuin susilauma ja ja syö kaiken minkä eteensä saa keinoja kaihtamatta. Kykeneekö kovin moni enää päästämään irti "saavutetuista eduista" ja itsekkyydestään jota raha ja yksilökeskeinen juridiikka ajaa ilman yhteisöllistä toimintaa.
Arvottamista
Kyllä se auttaa. Tilastojen mukaan 90% eroaa ja loput menee yhteewn uudelleen ja yrittää sinnitellä
- Zepppgo
A. Naiset ei viitti edes yrittää sängyssä!
B. Ei ihme jos pleikka kiinnostaa enemmän!
C. Naiset vois itse kattoa peiliin välillä tai oikeestaan kuvaa kun rupesi seurustelemaan, saattaa kaunokaisesta olla kuoriutunut pullukka sohvaperuna joka sipsejä salaa syö ja ihmettelee turvotusta.
D. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
E. Alussa nainen tekee kaikki kotityöt, lopussa mies imuroi ja tiskaa, nainen vain sättii sohvaltaja ja vetää sipsiä sekä valittaa päänsärkyä.
F. Nainen määrää koska mennään nukkumaan, koska saa jos saa, mitä syödään, kenen kanssa saa olla jne.
G. Nainen valittaa ettei enään sitä huomio tarpeeksi vaikka mies tekee todellisuudessa kaiken kotityön, mitä siinä enään jaksaa huomioida? lisäksi samaan aikaan maristaan, että pitää saada lapsia mennä naimisiin pitää matkustella saada parempaa palkkaa, lisää vaatteita.
Juu siinä alkuun listä on loputon... näin se on. Jos mies hairahtaa niin se on pelkästään naisen syytä ja eritoten kohdan A! PISTE! - Seija50
Zepppgo kirjoitti:
A. Naiset ei viitti edes yrittää sängyssä!
B. Ei ihme jos pleikka kiinnostaa enemmän!
C. Naiset vois itse kattoa peiliin välillä tai oikeestaan kuvaa kun rupesi seurustelemaan, saattaa kaunokaisesta olla kuoriutunut pullukka sohvaperuna joka sipsejä salaa syö ja ihmettelee turvotusta.
D. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
E. Alussa nainen tekee kaikki kotityöt, lopussa mies imuroi ja tiskaa, nainen vain sättii sohvaltaja ja vetää sipsiä sekä valittaa päänsärkyä.
F. Nainen määrää koska mennään nukkumaan, koska saa jos saa, mitä syödään, kenen kanssa saa olla jne.
G. Nainen valittaa ettei enään sitä huomio tarpeeksi vaikka mies tekee todellisuudessa kaiken kotityön, mitä siinä enään jaksaa huomioida? lisäksi samaan aikaan maristaan, että pitää saada lapsia mennä naimisiin pitää matkustella saada parempaa palkkaa, lisää vaatteita.
Juu siinä alkuun listä on loputon... näin se on. Jos mies hairahtaa niin se on pelkästään naisen syytä ja eritoten kohdan A! PISTE!Aika usei täältä saa lukea sellaisesta asiasta kuin naisen pihtaus. Mitä se on??? Rakastelu (miehillä nainti) on sitä, että haluaa olla toiselle (miehelle) hyvä, hyväillä, tehdä toiselle sitä, mistä hän nauttii. Tästä seuraa se, että kun toinen on kiihottunut ja hyväillyt naista niistä kohdista, joista nimenomaan nainen nauttii tulee halu yhdyntään. Mielestäni useimmat miehet ajattelevat, että "paneminen" on rakastelun synonyymi. Todellisuudssa, yhdyntä on rakastelun huipentuma kiihottavien hyväilyjen jälkeen. Ottakaapa miehet (ja naiset) tästä opiksenne ja kokeilkaa! Suosittelen lämpimästi!!!
- nnnggggghh
Seija50 kirjoitti:
Aika usei täältä saa lukea sellaisesta asiasta kuin naisen pihtaus. Mitä se on??? Rakastelu (miehillä nainti) on sitä, että haluaa olla toiselle (miehelle) hyvä, hyväillä, tehdä toiselle sitä, mistä hän nauttii. Tästä seuraa se, että kun toinen on kiihottunut ja hyväillyt naista niistä kohdista, joista nimenomaan nainen nauttii tulee halu yhdyntään. Mielestäni useimmat miehet ajattelevat, että "paneminen" on rakastelun synonyymi. Todellisuudssa, yhdyntä on rakastelun huipentuma kiihottavien hyväilyjen jälkeen. Ottakaapa miehet (ja naiset) tästä opiksenne ja kokeilkaa! Suosittelen lämpimästi!!!
Miten rakastelun määritelmä liittyy pihtaamiseen? Voi niitä hyväilyjäkin pihdata...
- Eräs mies
Seija50 kirjoitti:
Aika usei täältä saa lukea sellaisesta asiasta kuin naisen pihtaus. Mitä se on??? Rakastelu (miehillä nainti) on sitä, että haluaa olla toiselle (miehelle) hyvä, hyväillä, tehdä toiselle sitä, mistä hän nauttii. Tästä seuraa se, että kun toinen on kiihottunut ja hyväillyt naista niistä kohdista, joista nimenomaan nainen nauttii tulee halu yhdyntään. Mielestäni useimmat miehet ajattelevat, että "paneminen" on rakastelun synonyymi. Todellisuudssa, yhdyntä on rakastelun huipentuma kiihottavien hyväilyjen jälkeen. Ottakaapa miehet (ja naiset) tästä opiksenne ja kokeilkaa! Suosittelen lämpimästi!!!
Mistä löytää nainen joka ei halua lapsia eikä muuttaa yhteen ja silti haluaa elää parisuhteessa. Marsista?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 3484654
- 302942
Naisiin ei ole luottamista
Ainakaan useimpiin suurin osa hakee vain hyötyä miehistä tavalla tai toisella.962004- 1351985
Minun täytyisi lopettaa
Kaipaaminen. Siksi kun en pysty mihinkään. Tulee vain harmia kun kaipaan. Olen niin väsynyt, ei kiinnosta mikään, enkä e311845Olet niin lähellä
.... mutta en tiedä haluatko nähdä tai kuulla minusta. Minulla on ikävä sua, minua nuorempi nainen.411777- 321655
Hävetkäämme!
Rydman saa jatkaa. Hymyili leveästi haastattelujen aikana. Mikä meissä on vikana kun tuollainen "mies" ministerinä?1171448Tänään onkin hyvä päivä
Selata koko päivän Tinderin hunajaisia naisia. Jospa löytyy se rakkaus. Vähän kuin pelaisi hedelmäpelejä. 💘🍑🍍611329- 1771312