enää ei vaan yksinkertaisesti jaksa. olen työssä, jossa minulla ei ole työaikaa, joten päivät venyvät helposti kaksitoista tuntisiksikin. vuodessa suunnitelluista vapaapäivistä noin kolmannes toteutuu ja pitämättä jääneet viikkovapaat siirtyvät keväällä aina kesän loppuun ja näin syksyllä jouluun. en saa työssäni arvostusta, en työnohjausta en mitään, koska olen "vain" sijainen, ollut jo pian kolme vuotta. työilmapiiri on ihan syvältä, ihmiset kuormittavat pitämällä minua työpaikka psykiatrina, mutta kenellekkäs minä puhun? minua myös syyllistetään jos haluan pitää kiinni ennalta sovitusta vapaasta viikonlopustani. työstäni en saa edes kunnollista palkkaa, seurakunnassa kun ei makseta ilta-,viikonloppu- tai pyhälisiä ns. henggellisille työntekijöille. sekin ahdistaa ettei minulla ole kuin tämä paska työ. työaikojen epäsäännöllisyydestä johtuen en voi aloittaa mitään harrastusta. minulla kun ei ole saannöllisiä viikkovapaa päiviä. joskus vapaa on maanantai ja tiistai, joskus lauantai ja sunnuntai. joskus tiistai ja torstai tms.
työssä ollessani olen lihonut 25 kg, koska en yksinkertaisesti ehdi ja pitkien päivien jälkeen jaksa liikkua saati syödä säännöllisesti ja terveellisesti. tänään sain kuulla siitä taas lääkäriltäni. olen yrittänyt tulla raskaaksi jo kahden vuoden ajan ja tämäkin ahdistaa ettei toivottua raskautta ole tullut. mitään vikaa meissä ei varsinaisesti ole, en vaan tule raskaaksi ja painon pudotus kuulemma voisi auttaa. mitenkäs stressin vähentäminen? me olisimme oikeasti hyvät ja sitoutuneet vanhemmat ja meille tuota lahjaa ei suoda. toiset vaan lisääntyy kuin sienet sateella ja hylkäävät lapsiaan ja minulle ei anneta edes sitä yhtä?!
ja kaiken tämän kestän yksin mieheni kanssa. ystäväni asuvat lähes 300 km päässä ja perheeni noin 200 km päässä. minulla ei tässä kaupungissa ole ketään muita kun mieheni. ja kaiken tämän shitin keskellä pitäisi pystyä nauttimaan elämästä. todellakin toivoisin että tulisi maailmanloppu, minusta kun ei ole tappamaan itseäni.
työssä ollessani olen lihonut 25 kg, koska en yksinkertaisesti ehdi ja pitkien päivien jälkeen jaksa liikkua saati syödä säännöllisesti ja terveellisesti. tänään sain kuulla siitä taas lääkäriltäni. olen yrittänyt tulla raskaaksi jo kahden vuoden ajan ja tämäkin ahdistaa ettei toivottua raskautta ole tullut. mitään vikaa meissä ei varsinaisesti ole, en vaan tule raskaaksi ja painon pudotus kuulemma voisi auttaa. mitenkäs stressin vähentäminen? me olisimme oikeasti hyvät ja sitoutuneet vanhemmat ja meille tuota lahjaa ei suoda. toiset vaan lisääntyy kuin sienet sateella ja hylkäävät lapsiaan ja minulle ei anneta edes sitä yhtä?!
ja kaiken tämän kestän yksin mieheni kanssa. ystäväni asuvat lähes 300 km päässä ja perheeni noin 200 km päässä. minulla ei tässä kaupungissa ole ketään muita kun mieheni. ja kaiken tämän shitin keskellä pitäisi pystyä nauttimaan elämästä. todellakin toivoisin että tulisi maailmanloppu, minusta kun ei ole tappamaan itseäni.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.