Tuntuu siltä että pursiseurojen pesänjako alkaa olla palava aihe.
Olen miettinyt asiaa, ja tullut siihen päätelmään että olisi järkevintä perustaa seuroja joissa ei kilpailla, täysin siis matkaveneilyseuroja, ja sitten taa kilpailukerhoja.
Toinen vaihtoehto on korvamerkitä rahaa, esim kilpailumaksu niille jotka haluavat kilpailla, ja tällä kilpailumaksulla katetaan kilpailusta johtuvat kulut.
Venepaikkamaksu menisi täysin venepaikkojen hoitoon, seurasmaksu seuran yleisiin kuluihin ja kilpailumaksu kilpailutoimintaan.
Tai sitten perustetaan kilpaseura joka toimii pursiseuran tiloissa vuokralla ja järjestää kisoja, maksaa tästä vuokraa seuralle ja hoitaa homman omilla jäsentuloilla, ns. ulkoistettu toiminta.
Luulempa vaan että jos näin toimitaan, loppuu kilpailu suomesta, kun loppuu rahat kilpailuun.
Olen miettinyt asiaa, ja tullut siihen päätelmään että olisi järkevintä perustaa seuroja joissa ei kilpailla, täysin siis matkaveneilyseuroja, ja sitten taa kilpailukerhoja.
Toinen vaihtoehto on korvamerkitä rahaa, esim kilpailumaksu niille jotka haluavat kilpailla, ja tällä kilpailumaksulla katetaan kilpailusta johtuvat kulut.
Venepaikkamaksu menisi täysin venepaikkojen hoitoon, seurasmaksu seuran yleisiin kuluihin ja kilpailumaksu kilpailutoimintaan.
Tai sitten perustetaan kilpaseura joka toimii pursiseuran tiloissa vuokralla ja järjestää kisoja, maksaa tästä vuokraa seuralle ja hoitaa homman omilla jäsentuloilla, ns. ulkoistettu toiminta.
Luulempa vaan että jos näin toimitaan, loppuu kilpailu suomesta, kun loppuu rahat kilpailuun.
Vastaukset 64
Vanhimmat
katetaan kokonaan tai suurelta osin kisoista aiheutuneet kulut, joten ei ole mitään eroa laituripaikkamaksuihin. Esim turun hopea maksoi viime kesänä 50 eur.
http://www.turunpursiseura.net/content/blogcategory/178/464/
Täällä muutenkin on paljon seuroja joista voi valita mieluisansa, mekin koetamme päästä seuraan jolla ei ole mitään toimintaa vakuutuksen katsastusalennuksen takia. Mun nykyinen satama- ja saariseura on liian kallis, koska mulla on oma kesä ja talvipaikka.
Häh? Mä kilpailen (noin 5 kisaa viikkokisat per kesä) sekä purjehdin perheen kanssa (joku alle 1000 nm kesässä) Penniäkään en saa seuralta kilpailemiseen rahaa. Joka kisaan, mihin osallistun, joudun maksamaan osallistumismaksun. Mutta, mikäs siinä. Kyllä mulle sopii, että kilpapurjehdusseurat erotetaan matkapurjehdusseuroista. Eipä tarvi jäsenmaksuilla kustantaa mökkiveneilijöiden saarimaksuja. Kertokaa, pääkaupunkiseudulla eka pelkästään kilpapurjehdusseura, niin liityn siihen välittömästi.
YP, siis. Se on niin puhdas tapaus, ettei niillä ole omaa satamaakaan, vaan koko seura on olemassa vain SPL:n jäseneksi ja siten kisoihin pääsyä varten.
Tarkoitankin että seurassa ei käytetä kilpailuun rahaa, muuta kuin juuri se raha, joka on erikseen kilpailua varten kerätty kilpailevilta.
Turha se on väittää ettei esim viikkokisojen järjestäminen maksa seuralle mitään, kyllä se maksaa.
Saaritukikohdan kanssa voisi olla sama homma, jos halutaan käyttää saaritukikohtaa, niin maksetaan vuosittainen saaritukikohtamaksu, ja ne rahat taas menis sen saaren hoitamiseen.
Kaikkihan eivät halua saaressa käydä, itse en ole käynyt kertaakaan.
Otetaan mallia HSS here we come! Jospa HSS n konsultit voisivat neuvoa muitakin uudistamaan seurojansa.
Vähän mutkallinen asia. NImittäin, jos haluttaisiin todella puhdistaa tilanne sellaiseksi, että varmasti kenenkään maksuja ei mene muuhun kuin heidän käyttämiinsä asioihin, niin silloin pitäisi jollain mystisellä tavalla määritellä myös, mikä on seuran kaluston, tilojen ja muun semmoisen käyttö mihinkin tarkoitukseen ja kohdistaa kustannukset sen mukaan. Meinaa sitä, että esimerkiksi kilpailutoiminnan kustannuksiin pitäisi kirjata mm. seuran kerhohuoneen käyttö järjestäjien suunnittelukokouksiin, kipparikokouksiin, palkintojenjakoon ja mitä niitä nyt olisikaan, saunan käyttö kilpailijoiden sulatteluun kisan jälkeen blaablaablaa. Vaan kuka hitto osaisi oikean hinnan määritellä, en minä ainakaan.
Ja vaikka se jotenkin saataisiinkin laskettua, niin pieleenhän tuo menisi silti. Katos kun niitä kerhorakennuksia ja satamazydeemeitä ei taatusti olisi olemassa pelkällä kilpailutoiminnan rahoituksella, ei myöskään seuralla veneitä, joita käytetään turva- ja tuomariveneinä. Ja ilman kaikkea tätä ei kyllä kisojakaan järjestetä.
Seuralta voi vuokrata saunaa, kabinettia ja muuta tilaa, sen saman maksaisivat kilpailutoimintaa vetävät.
Kaikelle on olemassa hinta, on kyse vain siitä halutaanko se laskea.
Esim junioirtoiminta on töysin kilpailutoimintaa, siis kaikki jollat, ja siihen liittyvä ostetaankilpailurahoilla, myös varasto jossa kaikkea tätä säilytetään.
Toisaalta ehkä helponta on erotella tuo kaikki kahdeksi seuraksi.
Ja uskon että puhtaasti kilpailupursiseuraa ei ole olemassa, koska se ei onnistu jos ei ole matkapurjehtijoita tuomassa rahaa kilpailutoimintaan.
Puhtaasti matkaveneilytoimintaan perustettu seurahan ei tarvitse kallista Venettä kilpailutoinnan ylläpitoon, jota perustellaan myös pelastustoiminnalla. Pelastusveneeksi riittää Terhi 385 rannassa.
Toisinsanoen matkaveneilykerho olisi enemmän tai vähemmän vain satama, jonne veneen saa jäsenet laittaa.
Ei tuhia kuluja, kilpailusta tai junioritoiminnasta, ei kalliita kalustoja.
Laiturit, huoltolaitusi jossa tankkaus ja septi-imu.
Ehkä muutama vierasvenepoiju ja wc/suihku.
Mahdollisesti kahvila/ravintola joka vuokrataan ulkopuoliselle yrittäjälle.
Miksipä ei. Kilpailuporukka hankkii sitten oman seuran jossa on luiskaa ja nosturia ja huoltovenettä, ja sitä kaikkea muuta juniori- ja kilpailutoimintaan.
Kovaa polemiikkia näköjään käydään HSS:n tilanteesta. Eikös se ratkaisu olisi siinä: kaikki kilpaveneilijät kulkuvoimasta riippumatta (no, ei Stadissa kyllä taida moottorikilpaveneilijöitä ollakaan) ja junnut mukaanlukien HSS:lle vaan. Muihin seuroihin jää matkaveneilijät. Tai ne, joita ei haittaa, jos oma seura ei järjestä kilpailuja.
Musta tuntuu, että tulee kesämökkiveneilijöillä itku, jos kilapilijat lähtee seurasta. Tarjkoitan myös niitä, jotka sekä kilpailee että väliaikoina mökkiveneilee. Itse teen molempia ja henkisesti tunnen kuuluvani kilpailijoihin.
Gallup: Kertokaapa sekä kilpailijat että mökkiveneilijät, mikä on oma seuranne. Itse, EPS
Ja kotisatamana merisatama, kaupungin paikalla tosin. Lisäksi kuulun toiseenkin venekerhoon, mutta se alle sadan jäsesnen kerhona on pikkuseura.
Kilpailen, mutta matkapurjehdusta tulee perheen ja kaverien kanssa omalla veneellä se 500 - 700 mailia kesässä.
Seurat ei ole siskoksia, yleistäminen johtaa harhaan. Mutta meillä seuran sadasta köliveneestä alle 20 osallistuu koskaan kilpailuihin. Vaikka ne lähtisivät kaikki, tuskin se olisi valtaisa itkunpaikka.
Käytännössä arvaisin, että lähtijöitä olisi kymmenkunta veneellistä.
Kerro seurasi nimi
Tuo oli yksi vaihtoehto.
Eikun toimeksi.
Koska seuroissa on kaltaisiasi ääliöitä, joille elämässä ei ole muuta kuin oma täydellisyys ja muiden kommentoiminen, olisikin hyvä kun kilpailu erotettaisiin oikeasta harrastamisesta kokonaan.
Omat seurat oikeille purjehtijoille sekä perfektionistikilpailijoille.
Loppupelissä kun kuolema tulee, niin sillä ei ole mitään merkitystä kuinka hyvin purjeet on trimmattu ja montako kisaa on voittanut, vaan sillä että kuinka onnellisena on elämänsä elänyt.
Tarkoitatko, että oikea harrastaminen on hölmöläisten touhua? Ei sen nyt luulisi olevan matkapurjehtijallekaan olevan täysin ylivoimaista opetella edes pikkuisen purjehtimisen alkeita? Tai jos ei osaa, viitsi, kehtaa kysyä ym. niin miksei osteta moottorivenettä. Hävettää vaan perus matkapurjehtijan puolesta merellä. Kuolema tulee kaikille ennemmin tai myöhemmin, se on selvä. Hommat voi silti tehdä hyvin tai huonosti. Mieluummin purhehdin edes edes kohtuullisesti ja parhaiten purjehtimaan oppii kilpailemalla.
Purjehdus on lopulta tekniikkalaji ja ei kaikkien ole pakko purjehtia, jos tuntuu ettei taidot riitä.
Hölmöläisten touhua on runkata niiden säätöjen kanssa enempää kuin sen verran, että vene suurinpiirtein kulkee.
Ei siinä sinänsä mitään ylivoimaista ole, mutta se on yksinkertaisesti turhaa.
Ja kilpailemalla ei opi muuta kuin huonoa merimiestapaa.
Meitä on niin moneksi. Sinun logiikkasi mukaan on varmaan turha "runkata" vaikka opiskelujen kanssa peruskoulua pidemmälle. Saahan perusduunarikin suunilleen maksettua vuokran ja ostettua ruokaa ja joskus tupakkaa.
Joillakin ihmisillä rima vaan on korkeammalla. En sano, kumpi meistä on oikeassa, arvomaailmamme näyttää aika erilaisilta.
Aika onneton vertailu. Opiskeluissa on kyse jostain hyödyllisestä asiasta, sellaisesta, jonka osaamisesta ja tekemisestä on HYÖTYÄ itselle ja muille. Purjehdus ei ole sellainen asia, maailma ei parane hiekanjyväsenkään vertaa siitä, että joku osaisi purjehtia hiukan paremmin kuin muut. Tai ole yhtään sen huonompi paikka siksi, että joku tai vaikkapa kaikki purjeveneilijät purjehtivat huonommin kuin sinun mielestäsi pitäisi.
Sama pätee ylipäätään kaikkiin harrastuksiin.
Maailma oikeasti paranee siitä mielihyvästä, jonka oikein trimmattu purje tai hyvin suoritettu manööveri tuottaa. Ja hyvä mieli taas säteilee positiivisesti ulospäinkin. Kaikki hyöty vain ei ole rahassa mitattavissa.
..provoilija, joka tuskin purjehtii, kilpailemisesta puhumattakaan.
Suurinta osaa kisaajia ei hittoakaan kiinosta miten pelkkää matkapurjehdusta harrastavat purjeensa trimmaa. EI me itsekään hupipurjehduksilla oteta kaikkea veneestä kokoajan irti. Kunhan mennään ja nautiskellaan.
Niin kuin muutkin matkapurjehtijat. Harrastushan tää vaan on...
Kivahan noita pyttyjä on tossa vitriinissä esitellä, mutta kisa on kisaa ja muulloin vaan purjehditaan.. tai ajetaan vaikka koneella, jos ei tuuli ole niin hyvä.
Lähinnä kilpailemattomat, mutta kilpailemisesta haaveilevat saattaa "ottaa päänahkoja" tuolla normaaleissa retkipurjehduksissa ja sitten leveilee täällä miten tuli sellanen ja sellanen vene ohitettua...
Ei se latvalakaan vedä täysiä joka kerta, kun liikennevaloista lähtee... Kisat on kisat ja muulloin mennään niin kuin muutkin.
No sinä ainakin vaikutat onnelliselta... ei taida olla purjeet trimmissä?
Eli on vain yksi oikea tapa purjehtia, jos ei purjehdi niin on parasta kun ei purjehdi ollenkaan.
Minun mielestäni purjehtimisessa on juuri ihaninta se, kun ei ole kiire minnekään.
Purjeet voivat olla pikkaisen väärin trimmattu, ei niihin tarvitse koskea jos eivät lepata.
Pitkällään penkillä, vaimo kainalossa, kaunista musiikkia, aurinkoa...Elämää parhaimmillaan.
"Tai jos ei osaa, viitsi, kehtaa kysyä ym. niin miksei osteta moottorivenettä" Kysyisin mielumminkin niin, että jos on niin kova kiire ja pakko maksimoida vauhti, miksi et SINÄ osta moottorivenettä?
Minulla ei ole kiire minnekään, elän jotta voin nautiskella.
Olethan ottaut osaa kävelykilpailuun, koska muuten uskon että et osaa kävellä optimaalisimmalla tavalla, ja monia kävelyn tosissaan ottavia häiritsee aivan kauheasti löntystelysi...vai häiritseekö?
Olethan kilpaillut kaikilla muilakin tärkeillä aloilla, jossa haluat olla täydellinen? Lasten kasvatus, parisuhde, onnellisuus, sisarrakkaus, vanhempien rakkaus.....
Elämässä voi olla joko tyytyväinen siihen mitä on. Tai toisaalta ei tyytyväinen mihinkään.
Onnea täydelliseen elämääsi.
Riippuu ihan siitä jos tuuli sattuu tulemaan oikeasta suunnasta.
Kaipa nuo joskus ovat ollet ihan priimatrimmissä:)
Heh.
Ei noinkaan.
Rima voi olla ehkä koulun suhteen samalla tasolla, toisella vaan on tarve suoriutua siitä perfektisti keskiarvolla 5 ja toisella on tarkoitus vain suoriutua.
Opiskeljeni aikana huomasin että nämä "perfektionismiin" pyrkivät olivatkin juuri heitä, jolla oli kovin duuni että pysyi vauhdissa.
Kun muut nauttivat opiskelusta nämä herra-täydelliset pänttäsivät...
Jotkut heistä pärjäsivätkin, nelinkertaisella työllä he saivat keskiarvoksi se reilun nelosen kun rennosti helpolla menijä nykäsisi kolmosen.
Kavereilla he eivät juuri kehuneet, niitä kun ei ollut.
Täydellisyyteen pyrkiminen kasvatti heistä juuri sellaisia tyranneja, jotka sitten vaativat sitä täydellisyyttä läheisiltään, lapsiltaan ja vaimoltaan. Kommentoivat muiden epätäydellistä purjetrimmiä jne.
Kännissä tulevat kyllä sitten marisemaan miten ihania ihmiset ovat ja miten kadehtivat muiden onnea jne jne. Itselleen vaan eivät ole juuri onnea saaneet. Ovat ehkä saaneet rahaa, viran, talon... jokin tärkeä asia elämästä silti vain puuttuu.
Harmi vain, sillä monesti sen elämän ilon tajuaa juuri silloin kun se pellolta eksynyt mustakaapuinen kaveri viikatteen kanssa kolkuttaa ovelle. Sillon se on myöhäistä.
Musta tuntuu, että säkään et kyllä kilpaile, kuin nettikirjoituksissa. Et ainakaan tulosluetteloissa näy.
Jokainen voi purjehtia ihan niinkuin haluaa. Voi opetella täydellistä purjehdusta vaikka seuraamalla sinun toimintaasi merellä. Tai voi kymmenien vuosien aikana yrityksen ja erehdyksen kautta opetella pienin askelin lisäämään veneensä vauhtia. Voi myös mennä kurssille tai kilpailuihin (miehistönjäsenenä) oppimaan. Ihan miten vain.
Miksiköhän seurailet kanssapurjehtijoiden touhuja niin tarkasti? Voisiko syynä olla esimerkiksi se, että niillä "huonommilla" purjehtijoilla on usein isommat ja uudemmat veneet. Aiheuttaako se sellaisen ikävän tunteen, jota kateudeksi kutsutaan?
Jos pitää reilun 5-6 viikkoisen kesäloman ja viettää loput viikonloput merellä, on kaudessa pari päivää, jolloin purjehdus on kuvailemasi kaltaista. Ne päivät voikin hyvin ottaa poikkeuksellisista olosuhteista nauttien ja tiukemmalla otteella saisikin sitä paitsi vain niitä solmun kymmenyksiä. Muuna aikana moinen velttoilu pudottaa VMG:n puoleen, rikkoo paikkoja tai lyhentää niiden käyttöikää tai tekee muuten vain etenemisen epämiellyttäväksi. Klisee tai ei, koneen käyttö on huomattavan usein sitten se korjauskeino huonoille purjehdustaidoille.
Jos kelit ovat suurimman osan ajasta sellaiset että pitää verisuonet poksauttaa päästä, niin eikö ole parempi kun lopettaa koko touhun.
Onneksi en riko sinun venettä huonolla trimmaamisella, kilpaveneitähän ei hajoille, kun trimmit ovat niin kohillaan.
Miten pelkkää hauskuus poksauttaisi verisuonia? Ja miksi pitäisi lopetta se, mikä on mukavaa? Kilpailutilanne on asia erikseen, mutta silloinkin ja erityisesti matkapurjehduksella pidetään huolta siitä, ettei purjeita ja heloitusta pilata väärällä käytöllä. Siihen on ihan hyvät taloudelliset perusteet.
Että minun purjehdustyylillä ei veneestä ole juuri mitään hajonnut, purjeet ovat kestäneet todella kauan. Kilpaveneissä tuntuu porsivan joka kisassa jotain, laitteita uusitaan, kaikki pitää olla titaania tai hiilikuitua jotta kestää, purjeilla ajetaan yksi kausi, spinnuja repeilee....
On siis ihan tyhjäpäistä väittää että minun lappoisa harrastuspurjehdus olisi jotenkin venettä kuluttavampaa.
Kuinka monessa 70-luvulla tehdyssä kilpaveneessä on alkuperäinen heloitus suhteessa harrastepurjehtijaan?
Sanoit itse että kuvailemani laisia päiviä on vain muutama vuodessa, kuvailin siis nautintoa, jos kaikki muut päivät eivät ole nautintoa niin miksi purjehtia? Siksikö vain että tyydyttää kipailuvietin ja pääsee kehumaan viikkokisatuloksilla?
...veneitä, joilla kilpailen. En useinkaan kipparoi niitä, joten mun nimeä ei tulosluetteloissa tältä kaudelta olekaan. Edellinen kausi oli Räyhärockilla, mutta ei sitäkään sillä nimellä ole ollut tuloslistoissa, siellä se oli nimellä Mean Mari.. Viime kausi Feverillä, kun Räyhis myytiin keväällä. Omallani olen kisannut viimeksi 2008, joten sillä kisaamiseni ei ole niin aktiivista ollutkaan.
Kuitenkin 70 luvulla kisaamiseni jo alkoi, jollaluokista Optarin jälkeen Flipper-Juniorilla. Ja jo 70 luvulla siirryin kisaamaan köliveneillä, louhella silloin. Se vene oli nimeltään MaryCook.
Kun oikeampi olisi jolla ja junioriseurat sekä pursiseurat. Eihän ne kilpailevat köliveneilijät eroa muista köliveneilijöistä kuin siinä, että käyttävät vähemmän niitä saaritukikohtia ym.
Ja luonnollinen uudistuminen olisi paras tapa. Jos mielestäsi seurasi panostaa liikaa jollapurjehdukseen ja junioritoimintaan niin vaihda seuraa. Ja sama tietysti toisinpäin.
Ei tää oo niin vaikeeta...
Kuulun nykyään seuraan jolla ei ole mitään kilpailutoimintaa.
Seura on moottoriveneseura.
Seuralla on myös saaritukikohta, mutta sitä en ole koskaan käyttänyt.
Joku täällä sanoi että tulisi ikävä muilla kilpailijoita jos he lähtisivät.
Seurassa johon kuulun, ei kilpailla, velkaa ei ole, saaritukikohta on, kahvilaravintola on, tankkauslaituri ja septityhjennys on, taloudellinen tilanne erittäin hyvä, jäsenmaksu ja laituripaikka halpa, talvisäilytys halukkaille halpa....
Edellinen seurani, jossa oli paljon toimintaa on kovissa veloissa ja eripuraa piisaa.
Minäkin vaihdoin seuraan, jossa ei ole lainkaan kilpailutoimintaa. Sen sijaan sitäkin enemmän on leppoisaa yhdessä viihtymistä ja talkootyötä hyvän asian puoleta. Seurani on Itä-Helsingin Lions Club. Eipä sitä veneilyä oikeastaan kaipaakaan, kun saa hyvän mielen arpajaisista ym. mielekkäästä tekemisestä. Olisipa hirveä stressi ja vatsahaava, jos joutuisi vapaa-ajallaan kilpailla. Huh huh, ei kiitos.
Tätä samaa asiaa ollaan pohdittu ja edelleen etsitään pk -seudulta meille sopivaa seuraa. Venepaikka on mutta, mutta.... samaa asiaa pohditaan blogissa hieman toisesta näkökulmasta: heittäkää sinne vinkkejä!
http://bluebrook.wordpress.com/2009/09/06/koyhan-naisen-vinttikoira/#comments
Oma seurani, smk-fmk Lauttasaaressa Helsingissä toimii minua miellyttävällä tavalla. Kun nimikin on Suomen Moottoriveneklubi, ei moottoriveneilijää karsasteta mutta yhtälailla purjehtijat ovat tervetulleita tasavertaisia jäseniä. Kilpailee kai ne pojat purjeilla joskus jossain mutta ei kai siihen klubin rahaa käytetä. Optaritoimintaa on ihailtavin vapaaehtoisponnistuksin mutten sitä lukisi kilpailutoiminnaksi vaikka joku junnuista vanhemmiten ryhtyisi kisaamaan - se on junioritoimintaa jäsenien (ja muidenkin) lapsukaisille. Optarijunnuista saattaa kasvaa veneilijöitä, purjeilla tai ihan vaan koneella, kukaties.
Saaritukikohtia on ja niihin klubi käyttää jäsenrahaa mutta näin on ollut jo vuosikymmenet eli tuskin jäseniksi tulee kukaan jota saarten kulut rassaavat. Olen tyytyväinen valintaani ja ymmärrän jos ei kilpailuorientoituneet ensimmäiseksi tule tänne. En minäkään haluaisi kilpapursiseuraan. Pusu vai paakelsi?
Outoa, että tuo kilpailijoiden ja matkapurjehtijoiden näkemys harrastaa veneilyä aiheuttaa näin paljon intohimoja. Itse harrastan molempia ja kohtalaisen hyvällä menestyksellä ja minusta molemmat tavat ovat yhtä suotavia ja oikein. Ei ole ainakaan edustamassani seurassa keneltäkään pois jos joku pelkästään kilpailee tai matkapurjehtii, seurastamme löytyy molempia. Tälläinen juupas eipäs riitely ei kyllä edistä lajia mitenkään, päin vastoin se karkoittaa meitä harvalukuisia harrastajia toisiin harrastuksiin tai ainakin pois seuroista. Niinhän se on, että toinen pitää äidistä ja toinen tyttärestä tai, että toinen puhuu aidasta ja toinen aidan pylväistä.
On ollut surkuhupaisaa seurata HSSn valtaajien tylyä kohtelua täällä mediassa. Asia putkahti esiin Vene-lehden kolumnissa viime syyskuussa. HSSllä alkoi heti kuuleman mukaan kuplia. Jutun kirjoittajaan ja hänen kavereihinsa seuran johdossa suunniteltiin joitain kostoaktioita. Heitä alettiin nimitellä julkisesti pelargoniapurjehtijoiksi.
Ei mikään yhdistys pidemmän päälle kestä sellaista eriseuraisuutta ja kaunaista ilmapiiriä, joka tuntuu vallitsevan HSSllä.
Elleivät valtaanpäässet nopeasti IHAN OIKEASTI ryhdy sellaisiin toimiin, että valtaosan kuluista maksavat veneilijät tuntevat olonsa hyväksi niin seura murenee sisältäpäin. Voi olla että HSS läpikäy jo tätä prosessia eikä sitä enää kukaan yksittäinen henkilö, ei uusi tai vanha kommodori tai hallitukseen valittu henkilö kykene estämään.
Kehitystä ja muutosta tapahtuu. Väkivaltainen muutos taikka väkivaltaiseksi koettu muutos jäsenistön piirissä ei koskaan eikä misään yhdistyksessä ole hyväksi kenellekään. Ei ainakaan muutoksessa väkivaltaisen haltuunoton suorittaneille ole näin. Heitä odottaa pitkä ja ankea erämaavaellus.
Kolmen vuoden kuluttua arviolta HSSn rauniot savuavat elleivät nyt valtaan päässeet tosissaan tee jotain edustamansa lajin (purjehdusurheilun ja veneenomistajien) eteen.
Tätä mieltä minä olen
Tuntuu siltä etteivät kaikki purjeveneen omistajat haluaisi kantaa taloudellisia seuraamuksia siitä, että samassa yhdistyksessä tehdään asioita kilpapurjehduksen hyväksi. Yleensä toimenpiteet maksavat; pitää olla erilaisia slipejä jollia varten, Hiabnosturia ja sen sellaista. Rakennusta, saunaa, suihkutilaa ynnä muuta.
Tavallinen veneilijä peseytyy kotonaan ennen kuin lähtee veneelleen ja peseytyy kun tulee takaisin kotisatamaan pidemmältä tai lyhyemmältä kruisailulta. Silloin ei kotisatamaan tarvitse rakentaa suuria märkätiloja kerhohuoneeseen (vrt. esim HSK), jolla rasitetaan purjehdusseuran budjettia.
Merisataman ympärillä tapahtuu monenlaista vääntöä. Kaavoitukseen ja kiinteistön jalostukseen erikoistuneiden businessmiesten voi olla vaikeaa pitää sormensa erossa vanhoista purjehdusseuroista ja niiden vuosien saatossa muodostamasta satamamiljööstä. Näin on käynyt muualla maailmassa. Miksei tämä tapahtuisi myös meillä Helsingissä. Veneenharrastajan on vaikea hahmottaa itsensä tässä. Hän ehkä vain luottaa siihen ettei suurempia muutoksia tule.
Sitten eräänä päivänä hän huomaakin lehdestä että hänen veneensä kotisatama on erilaisten spekulanttien käsissä. Hernesaaren kaavaa vastustetaan ja kerrotaan, että merisatama on jo lähes sata vuotta ollut vesiurheilukeskus. Hän ei ole tätä havainnut.
Pursiseurojen on uudistuttava. Millä tavalla. Ei ainakaan sillä tavalla että vanha kulttuuurimaisema (merisatama) muutetaan uudeksi MM- ja Olympiaterminaaliksi.
Luulisi Museoviraston olevan valppaana ja määriteltävä Merisataman (Uunisaaren, Liuskasaaren ja Sirpalesaaren maiseman ja rakennusten suojelukohteiksi). Eikö Helsingissä ole muitakin alueita, joissa maisema on asemakaavan ja rakennusten osalta suojeltu yhteiskunnan toimesta. Tämä siksi ettei lyhyt- tai kaukonäköiset raadolliset intressipiirit pääse pyrkimyksillään raiskaamaan sellaista, jota monien sukupolvien ajan on tullut meidän kaikkien yhteiseksi omaisuudeksi riippumatta siitä harrastammeko purjehdusta, tuemmeko optarijunnujen toimintaa vai ajelemmeko vanhalla puufiskarilla Liuskaluodon bensikselle tankkaamaan ja juomaan munkkikahvit.
kuulua mihinkän seuraan jos ei kisaa ja vene kaupungin paikalla?
Ainakin kaksi syytä tulee mieleen, joita jotkut arvostavat:
1) katsastus (alennusten takia)
2) saarimestat.
Toki kumpikaan noista ei kaikkia kiinnosta. Mutta joitain kiinnostaa.
Itselläni on kolme varsinaista syytä
1) venepaikka (turvallisempi kuin useimmat kaupungin mestat ja käytettävissä varastotilaa)
2) telakointipaikka (turvallisempi kuin mitkään kaupungin mestat ja muutenkin kätevä)
3) saarimesta saunoineen yms.
Kaksi ensimäistä olivat liittymissyitä, kolmas on noussut vuosien myötä tärkeämmäksi, jopa niin, että jos seura jostain syystä saaren myisi, saattaisi venepaikka muualta kiinnostaa.
Minulla ei syy ole mikään noista.
Kuulun pursiseuraan siksi, että purjehdus on tärkein harrastukseni, ainakin puolet vuodesta, ja haluan kuulua yhdistykseen jossa tapaan muita purjehtijoita. Meillä on hyvä pursiseura, pitkät perinteet, hieno kerhorakennus ja mukavaa porukkaa. Arvostan seuraa ja jäsenyyttäni siinä!
Olen liian laiska jotta toimisin aktiivisesti seuran hallinnossa, talkoissa pistäydyn ehkä kerran vuodessa, kahdessa. Eskaadereilla ja muissa mukavissa jäsenistön tapaamisissa useamman kerran vuodessa. Kisoissa kerran pari kesässä, tai ei ensinkään. Minut hyväksytään porukkaan sellaisena kuin olen, minun mielestäni seurassamme on hyvä henki. Osa jäsenistä on sellaisia, että näkee vain satunnaisesti, etenkin kun oma veneeni ei ole seuran satamassa, mutta mitäs sekään haittaa että kaikki eivät ota osaa tapahtumiin?
Voi miettiä syitä sille miksi EN kuuluisi pursiseuraan. Hyväksyn kaikki seuran päämäärät, se ei voi olla syynä. Enkä ole niin köyhä tai nuuka ettenkö voisi maksaa jäsenmaksua. Miksi siis olla kuulumatta seuraan josta tykkää?
Noh, taitaa olla HSS:n paviljonki jo suojeltukin. Mutta mikäli tuollainen "kaupunginosan suojelukaava" Merisatamaan saariin tehtäisiin, se ei millään tavalla estäisi alueen kehittämistä kilpapurjehduksen tarpeisiin - sehän juuri olisi parasta suojelua se!
Laitan nimeni tuollaiseen adressiin heti, jos sellainen ilmestyy.
Seuroilla ei ole monopolia katsastukseen. Ja muutenkin sen katsastuksen käyttäminen oikeasti perusteluna taloudelliseen säästöön on outo: Maksoin katsastuksesta viimeksi 50 euroa ja sain sillä 40 euron säästön vakuutusmaksussa.
Venpaikan turvallisuus on ehkä juuri HSS:llä pointti. Koska se on saaressa, ei ilkivaltaa niin helposti esiinny. Muissa seuroissa tuo on siinä ja siinä. Mun laituripaikka samassa kohtaa mantereen puolella on lukitun portin takana ja laituri on valaistu. Turvallisuus on siis vähintään hyvällä tasolla.
Telakka-alue saattaa olla turvaton, siispä telakoin tänä vuonna muualle. Voin telakoida minne haluan, ei se ole seurasta kiinni.
Saarimestojen arvostusta en ole koskaan ymmärtänyt. Ehkä se on sitten joku yhteisöllisyysjuttu, joka saa sitä arvosatamaan. Mulle on koko saaristomeri täynnä saaripaikkoja, ei siihen seuraa tarvita. Joka reissulla käytän eri saaria, yhtä ainoata välietappia lukuunottamatta. Jo 70-luvun alusta olen aina käynyt yhdessä tietyssä lahdessa Hiittisissä, mennessäni Helsingistä kohti saaristomerta lomapurjehduksilla. Mutta sielläkin siksi, että siellä ei ole muita.
Mulle ainoa syy kuulua seuraan on SPL:n jäsenyys. Se tarvitaan, että voin kisata veneelläni. Ei muuta. Kaikessa muussa säilytän valinnanvapauden... joka kesä.
höpö höpö. Et sä veneelläsi mitään kilpaile, veneesi ei ole edes SPL:n rekisterissä. Gastaat korkeintaan jossakin veneessä ja siihen ei tod vaadita SPL:n alaisen seuran jäsenyyttä.
On ollut surkuhupaisaa todeta, että yhden seuran sisäinen eripura on saatu keskusteluissa koskemaan koko purjehtivaa suomea. Erityisesti tuossa ottaa päähän se niputus, että kilpapurjehdusta harrastavat olisivat jotenkin yhtenainen joukko joka käyttäytyy kuten HSS:n jollakilpapurjehdustoimintaa ajava porukka.
Ja tämähän on kaukana totuudesta.
Suurin osa kilpapurjehdusta harrastavista on samalla matkapurjehtijoita, joten emme edes voi olla itseämme vastaan tässä väittelyssä. Emmekä ylenkatso niitä, jotka eivät purjehi myös kilpaa. Järjetön ajatuksenakin.
Enemmän on näissäkin keskusteluissa nähty pelkästään matkapurjehdusta harrastavien kärkeviä mielipiteitä "kilpailijoista". Ilmeisimmin tarkoittaen tuota äänekästä (?) jollapurjehdusta ja MRC:tä merisatamaan haluavaa porukkaa. Samalla leimaten kaikki kilpailujakin harrastavat veneilijät öykkäreiksi. Lähes kaikki kilpailuja harrastavat köliveneilijät on kuitenkin niitä samoja matkapurjehtijoita, kun muutkin. Maksamme seuran maksut kuten muutkin ja ehkä jotkut meistä käyttää saaritukikohtiakin... Ja kisaaminen on sitten se osa-alue, jonka jokainen köliveneilijä maksaa ihan itse. Tästä on varmaan muutama poikkeuskin, mutta niitä on vaan muutama koko suomessa.
Järjestöriitoja ei kannata laajentaa koskemaan koko veneilevää kansaa... Ja yleensäkin järjestöjen riidoissa on vaan häviäjiä...
Kyllä seuroilla on monopoli katsastukseen: ellet ole SPL/SVEL/Navigaatioliiton jäsenyhdistyksen jäsen ja sellaiseen venettäsi kirjauttanut, ei venettäsi katsasteta. No, okei, ainakin teoriassa on mahdollista saada "oikea" katsastus MKL:n virkamieheltä, mutta hintalappu on ihan toinen. Sitäpaitsi taisi olla keväällä sellainen tieto jaossa, että he eivät enää katsastaisi huviveneitä.
Kuinka jouduit noin paljon katsastuksesta maksamaan, vai sisällytätkö maksuun koko seurajäsenmaksun? Sinulla on aika halpa vakuutus, jos hinta on 200 ennen katsastusalennusta. Itselläni pelkkä alennus kuittaa kyllä oman ja vaimon jäsenmaksut ja katsastusmaksunkin. Taitaa jäädä vielä sen jälkeenkin plussalle.
Saarimestasta: ei siinä ainakaan minulla ole yhteisöllisyydestä kysymys, vaan hyvätasoisesta sopivan matkan päässä olevasta satamasta. Minä en harrasta "luonnonsatamia", haluan veneen kunnolliseen laituriin ja poijuun (tai tolppiin) kiinni. Tykkään saunasta, lämmitän sen joka kerta, vaikka oltaisiin ainoa venekunta paikalla. Ja sähkönsaantikin on ihan kiva juttu. Vähän liioitellen, vierassataman palvelut ilman vierassatamamaksua. Eikä alle 8 tunnin matkan päässä Stadista edes olisi kovin montaa vierassatamaa tarjolla.
Ai joo, vielä yksi juttu: monissa (ei toki läheskään kaikissa) seuroissa on kotisatamassa myös varastotiloja. Minun ei tarvitse kuskata patjoja, purjeita, työkaluja, painepesuria, pelastusliivejä tai veneenhoitoromppeita talveksi kotiin täyttämään kellarikomeroa. Pelkästään vaivannäön väheneminen on minusta hyvinkin muutaman kympin arvoinen asia.
Eivät nämä jokaiselle ole merkityksellisiä, itse olet varmaan siitä hyvä esimerkki. Mutta toisille taas ovat. Sitten ne perusteet, joita Purskamies esitti, eivät esimerkiksi minulle merkitse mitään. Tai sanotaan, että eivät merkitse paljoa; kyllähän satamassa jaellaan neuvoja ristiinrastiin ja muutama ystävä on siitä joukosta vuosien aikana siilautunut. Mutta minäkin kuulun niihin purjeveneilijöihin, joille homman juju on veneessä ja vesilläolossa, ei niinkään purjehtimisessa itsessään. Ei minua kiinnosta keskustella siitä, millaisella purjeilla tai millaista vauhtia kuljettiin.
Kaupunki kuuluu kaupunkilaisille, eikä millekään veneiljäeliittiryhmälle.
Venepaikat voi olla vaikka jossain teollisuusalueella, sama kai se missä sitä venettä säilyttää.
No jos haluaa seuraan kuulua, ei pidä valittaa kun menee rahaa kaikkeen muuhunkin.
Minä en tajua koko katsastusta, kun saman alennuksen saa ilmankin.
Saaritukikohta, hoh hoijaa, niinkuin suomessa ei olisi saaria.
Tuo turvallisuus voi olla pikkaisen toki parempi kuin kaupungin paikoissa.
Itse kuulun moottorivenekethoon, ei ole juuri kuluja, ei kilpailua, ei junnuilua...
Saari on, mutta ihan sama, ei sinne purjeveneellä pääse.
Mikä saatana näissä yhteenlaskujutuissa on.
Hankkikaa nyt joku laskutaitonen nörtti koodaamaan sinne.
Hiukan erilainen lähestymistapa minulla on aiheeseen, mutta silti ensi kerta, kun huomaan olevani osin eri mieltä Mikan kanssa.
Melkoinen palapelihän HSS:n tilanne on, mutta uskon vahvasti, että kokonaiskuvan olen siitä saanut. Kilpa- ja junioripurjehduksen harrastajat ja kannattajathan ovat se enemmistö. Vastassa heillä on sellainen pieni ja äänekäs "klubi klubissa"-porukka, jonka mielestä heidän perinteisiä oikeuksiaan on nyt loukattu. Ja samanlainen tilanne voimasuhteiltaan olisi melko varmasti melkein missä hyvänsä seurassa, jos äänestys tulisi. En vain muista äänien kuuluneen aikaisemmin seuran ulkopuolelle. Ja yleensä pöly laskeutuu hyvin nopeasti. Muutama ärsyyntyy ja polttaa sillat takanaan niin pahoin, että vaihtavat seuraa, mutta karavaani kulkee.
Tuosta monopolista: myönnän, että en ole itse otanut asiasta selvää, olen kuulopuheiden varassa siinä asiassa (vaikkakin mielestäni luotettavien). Katsastus maksoi noin paljon, koska se ostettiin palveluna toiselta seuralta. YP:llä ei ole omaa katsastustoimintaa. Tästä(kin) jäi se mielikuva, että katsastuksen voi halutessaan saada nseuraan kuulumattomaankin veneeseen. Mikä se hyöty siitä sitten olisi, en osaa sanoa...
Vakuutusmaksu on edullinen, koska se on Ålandiassa ja ei sisällä karilleajoavekuutusta... jos töpeksin, maksan sen itse. Joka tapauksessa se on kymppejä mitä siiä katsastuksesta hyötyy, joten sen käyttäminen argumenttina on jokseenkin hmm kyseenlaista nykyään..?
Saarimestasta: Oon kai sitten niin vanha ja poissiirtyvää sukupolvea, etten osaa noita arvostaa. Pidän yksityisyydestä ja siksi suosin luonnonsatamia. Jos haluan saunaan, menen sitten vierassatamaan. Näin teen yleensä silloin, kun kaupassakäyntikin tulee ajankohtaiseksi. Kyllä mun mielestä Inkoo on alle 8 tuntia stadista, ja jaakopissa on ihan kohtuullinen sauna. Mutta kukin tyylillään... Jotenkin vaan tuntuu, että yksi tietty ainoa sama satama sitoisi liikaa mun liikkumista... vaikka eihän se poissulje muiden satamien käyttöä. Seuroissa olevat tutut vaan tuppaa käymään aina siinä seuran saaressa ja siitä tällainen mielikuva.
Omakotiasujana saan kamat himaan, en siis tarvitse sitä seuran varastoa... Tämääkin on perskohtainen asia. En varmaankaan ole tyyppiesimerkki missän kategoriassa, kunhan vaan esimerkki siitä, että niputtaminen on vaikeeta, ellei mahdotonta...
Jokainen tyylillään ja arvostustensa mukaan.
Meillä on erilainen aikaikkuna ja käsitys kisaamisesta. Vaikka en viimekaudella omallani kisannutkaan, ei se tarkoita ettenkö yleensä kisaisi. Ja totta on myös se, että viime kautena ei mun vene ollut SPL:n rekisterissä.. olikohan edellisenäkään, en oo ihan varma...
Ja on mahdollista, että en ensikaudellakaan kisaa omallani. Haluan silti pitää sen mahdollisuuden. Ja jos kisaan, niin ei se ole hampaat irvessä menoa. Mut hei, tällasta tää on ollut mulla jo 30 vuotta...
Kun hyvän porukan oon löytänyt, ei mun tarvii kisata omallani. Mulle riittää se gastaaminen, kun porukalla on oikea meiniki ja menestystä tulee. Joku saattaa saada kiksejä siitä, että näkee oman nimensä kipparina tuloslistoissa, mä en. Mulle riittää se, että "Meidän Vene" on listoilla korkeella. Ja erityisesti se fiilis siellä kisassa. Räyhiksellä tää toteutui toooodella hyvin. Mä ainakin tykkäsin, ja se riittää mulle...
Kait mä buukkaan taas omani kahteen, kolmeen kisaan enskaudelle, ja jos hyvin käy niin ajan nen kisat....
Räyhis nyt ei kummemmin ole menestynyt. Omassa luokassaan häntäpään veneitä eli ei se "Meidän Vene" niin hirveän korkealla ole ollut eli ei toteutunut toooodella hyvin.
2008 Suursariracessa oltiin luokan neljäntenä ja rankingin vika kisa voitettiin... ja oltiin lopputuloksissa (?) neljäntenä..
Ei huonoa mun mielestä.
Se neljäs sija vaan aina jää "vähän" kaivelemaan...
Loppupäästä tuloslistoja meitä ei yleensä löytänyt...
Mutta ei kai se nyt ole se pointti, miten sitä menestystä on tullut? Tärkeämpää on (mulle) kehitys, joka porukassa tapahtuu...
Muista vielä sanoa, että Suursaaressa neljäs sija, kahdeksan osallistujaa. ORC rankingissa sija 27.
..niin... tapana on vaan kertoa niistä parhaista suorituksista...
Mutta hyvä se kausi oli ja meillä oli kivaa. Tai ainakin minä tykkäsin.
En siis ole kilpailija voittajaveneestä... eise mua haittaa..
Sellasta se on... seuraavana kautena jotain muuta...
Olisko sanoillani jotenkin enemmän painoarvoa, jos olisin ollut gastaamassa voittajavenettä?
Kai epätoivoisena yrityksenäni oli vaan kuvata kisavaa purjehtijaa. Jolla on kuitenkin muutakin elämää..
Ja miten sen muuten voin tehdä kuin kertomalla omasta toiminnasta asian tiimoilta.
Räyhiksen jengi on hankkinut ensi kesälle uuden veneen, saas nähdä onko entistä kilpailukykyisempi. Vene on ainaki hieno ja maailmalla menestynyt. toivotan onnea
Olet näköjään joutunut puun ja kuoren väliin, kun ei kilpapurjehtijat näytä tunnustavan omakseen...
Asiaan: kuten olet huomannut, ihmiset hakevat eri asioita veneilystä. Tämä näkyy niin itse veneilytavoissa kuin vaikkapa noissa seurajutuissa. Seuroihin liitytään hyvin erilaisista syistä ja sen kautta myös odotukset seuran tekemisille ja palveluille ovat erilaiset. Kovasti moni kilpailijapuolella on halunnut korostaa, että kilpapurjehdus olisi jotenkin seurojen alkuperäinen olemassaolon tarkoitus. YP:n kaltaisten seurojen kohdalla sen uskonkin, mutta miksi ne muut sitten ovat ylipäätään ruvenneet pykäämään satamia ja hankkimaan saaria? Ettei vain olisi kyse siitä, että jäsenistön pääosa on halunnut seuralta muuta(kin) kuin kilpailutoimintaa?
Minä kerran huvikseni kyselin omassa seurassa, kuinka moni on ikinä lukenut seuran säännöt. Ei löytynyt ketään, joka olisi tunnustanut. Sitten kyselin, mitä muuta oli seurasta tiedossa, kun hakivat jäseniksi. No, nimi tiedettiin, sijainti ja se, onko venepaikkaa saatavissa. Osa oli tuntenut jonkun seurasta ennestään. No, otos ei ollut valtava, kymmenkunta taisi olla kuulolla, mutta ehkä se silti jotain kertoo, että vain kaksi heistä oli tiennyt mitään seuran muusta toiminnasta kuin satamasta. Mahtaneeko asiat olla muissa seuroissa kovinkaan eri tolalla?
Ei liene kyse tunnustamisesta menestyksen mukaan. Jos kaveri on joka foorumilla asenteella kyllä mä tiedän, mä olen tehnyt sitä jo 50 vuotta, mähän en muiden jurpojen kanssa saariin mene jne jne. Lyhyesti sanoen, besserwisser. Meidän porukoissa itsekehu ei kauaa haise tai lentää laidan yli.
Meillä tuo katsastus maksaa vitosen, koska sillä ei ole tarkoitus tehdä bisnestä. Tuo vitonen kattaa kyllä ne lomake ja tarra kulut.
toi osu ilkeesti. Mutta kai sitten ansaitusti.
Itse en voi siteää besservisseröintiä... päin vastoin: koitan kyseenalaistaa ja haastaa sitä.
Olen ilmeisesti epäonnistunut surkeesti siinä. Näillä nettifoorumeilla vaan helposti oman näkemyksen kertominen ajatellaan sen tuputtamiseksi ainoana oikeana totuutena, vaikka tarkoitus on ollut juuri päinvastainen: haastaa esitettyä asiaa erilaisesta lähtökohtasta katsovalla näkemyksellä.
Onneksi tuolla reaalimaailmassa homma menee ihan toisin... täällä kuspäältä vaikuttava kaveri voi ollakin hyvä tiimipelaaja...
Kirjoittamalla voi saada helposti väärän kuvan tai message menee väärin läpi. Kunnioitan miehekästä tunnustamista, että on saattanut kirjoituksessa siementä provoon. No hard feelings.
Pitäisikö merisataman purjehdusseuroilta ottaa venepaikat Liikuntaviraston hallintaan. Jako tapahtuisi helsinkiläisille samoin perustein kuin muissakin kaupungin laitureissa ja satamapaikoissa. Purjehdusseurat voisivat jatkaa kabinettipolitiikkaansa vanhoissa kerhorakennuksissaan ja kisata siitä paljonko jollia ostetaan jäsenmaksuilla per vuosi. Veneenomistajien ei silloin välttämättä tarvitsisi osallistua niihin karkeloihin.
HSSn joku edeltävä kommodori oli näitä kiinteistönkehittäjiä. Sai aikaan kaavamuutoksen lisärakentamiselle Liuskasaareen joitakin vuosia sitten. Siitäkin käytiin jotain tivolia HSSllä. Sitä rantasaunaa merenpuolelle ei sitten rakennettu koskaan mutta kaavassa se lienee vieläkin.