Nykyaikana tuntuu siltä, että vanhemmille on kunnia-asia tehdä lapsista mahdollisimman itsenäisiä mahdollisimman aikaisin. Erityisesti lasten nukuttaminen omissa huoneissa on hittijuttu. Poikkeuksetta 90 % äideistä katsovat kieroon, jos esimerkiksi vielä vuoden ikäinen lapsi nukkuu vanhempiensa kanssa samassa huoneessa. Siltä ainakin tuntuu.
Meidän perheessä oli ehdottomasti kätevintä, että esikoislapsi nukkui huoneessamme ensimmäisen vuotensa ja vielä sen jälkeenkin. Imetin pitkään ja hän oli aika levoton nukkuja. Aika pian aloin odottaa toista lasta, ja viimeistään tuossa vaiheessa puoli kylää oli aivan ihmeissään, että emmekö vieläkään opeta esikoista nukkumaan omassa huoneessa, sillä sitten ollaan kusessa, kun vauva syntyy. No eipä tullut siirretyksi omaan huoneeseen, ja lasten täyttäessä pian 2 ja 4 he nukkuvat vieläkin kanssamme. Mikäpä on helpompaa kuin viedä jo valmiiksi lähellä oleva lapsi heti vessaan tai rauhoittaa hänet saman tien uneen, kun hätä tulee.
Ihmisiä vaan jotenkin huolettaa meidän avioliiton tila ja se, saavatko kaikki varmasti nukkua. Itselläkin on jo semmoinen olo, että tässä järjestelyssä on jotakin pervoa. Tosin seksiähän voi harrastaa muuallakin kuin sängyssä ja meillä nyt vaan koko perhe nukkuu paremmin, jos kaikki ovat samassa makuuhuoneessa!! Mites muut?
Meidän perheessä oli ehdottomasti kätevintä, että esikoislapsi nukkui huoneessamme ensimmäisen vuotensa ja vielä sen jälkeenkin. Imetin pitkään ja hän oli aika levoton nukkuja. Aika pian aloin odottaa toista lasta, ja viimeistään tuossa vaiheessa puoli kylää oli aivan ihmeissään, että emmekö vieläkään opeta esikoista nukkumaan omassa huoneessa, sillä sitten ollaan kusessa, kun vauva syntyy. No eipä tullut siirretyksi omaan huoneeseen, ja lasten täyttäessä pian 2 ja 4 he nukkuvat vieläkin kanssamme. Mikäpä on helpompaa kuin viedä jo valmiiksi lähellä oleva lapsi heti vessaan tai rauhoittaa hänet saman tien uneen, kun hätä tulee.
Ihmisiä vaan jotenkin huolettaa meidän avioliiton tila ja se, saavatko kaikki varmasti nukkua. Itselläkin on jo semmoinen olo, että tässä järjestelyssä on jotakin pervoa. Tosin seksiähän voi harrastaa muuallakin kuin sängyssä ja meillä nyt vaan koko perhe nukkuu paremmin, jos kaikki ovat samassa makuuhuoneessa!! Mites muut?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Isoon sänkyyn mahtuvat kaikki kunhan jokaisella on oma tyyny ja peite. Epäilen tosin, jos sallit, että teillä ei parina voi olla kovinkaan vilkasta seksielämää, mutta sehän teidän vaan tapanne elää. Lapsille oma sänky on yleensä ylpeyden aihe, joten silläkin tuetaan lapsen minää.
"Epäilen tosin, jos sallit, että teillä ei parina voi olla kovinkaan vilkasta seksielämää.."
Hohoijaa! No niin kuin sanottu: kukin tavallaan.. Monelle se on tosiaan yöaikaan ja parisängyssä. Lasten tulon jälkeen vain mielikuvitusta peliin, niin seksielämäkin saa samalla piristystä!
ehdottomasti kätevintä oli imetyksen lopettamisen jälkeen, että lapset siirtyivät omiin huoneisiinsa ja imetysaikana nukkuivat omassa pinnasängyssään vanhempien makuuhuoneessa. Ai miksikö? No siksi, että mä heräsin jokaiseen tuhinaan ja kääntymiseen muutenkin. Äidinvaistot herkässä. Vieläkin yöllä herään, jos lapset lähtevät omista huoneistaan yöllä käymään esim. vessassa vaikka ovat jo koululaisia.
Ihmiset nukkuvat eri lailla. Mun vieressä voi vaikka remottia tehdä enkä välttämättä herää niihin ääniin, mutta vauvan/lasten äänet saa mut heti hereille. Tää on ihan testattu juttu ja miestäni huvitti kovin miten uneni ja heräämiseni voikaan olla niin valikoivaa :)
Jahas, kirjautuminen ei sitten jostakin syystä onnistu.
Minun lapseni (3 v 1 kk ja 1 v 4 kk) nukkuvat edelleen samassa makuuhuoneessa vanhempien kanssa. Minua ja miestäni lastemme tuhinat ja kääntyilyt eivät haittaa. Minusta on kätevää, että pinnasänky on vieressäni siltä varalta, jos lapsi tarvitsee lohdutusta yöllä. Mies taas hoitaa useimmiten juuri nuo vessassakäynnit. Erityisesti esikoisemme on hyvin, hyvin tarvitseva ja sen vuoksi minusta on reilua, että hänelle annetaan se läheisyys, mitä hän tarvitsee. En näe siis tarpeelliseksi opettaa häntä erikseen siihen, mihin hän ei ole selvästikään vielä valmis vaan annan ajan hoitaa tehtävänsä. Tuskin tyttö haluaa enää rippikoulussa nukkua huoneessamme!
Kun lapset kasvavat ja kun saamme tilavamman asunnon, ajattelin silloinkin, että lapsilla on kaksi makuuhuonetta, jossa toisessa nukutaan kaksin ja toisessa leikitään. Minä uskon yhdessä nukkumiseen!
jotta joku toinenkin kannattaa ajatusta että pienillä lapsilla ei olisi kullakin omaa huonetta vaan huoneet jaettaisiin funktion mukaan nukkumiseen, leikkimiseen (ja miksei askarteluunkin jos tilaa riittää).
Hei! Minusta tuo huoneiden jako nukkumiseen, leikkimiseen ja ties mihin aktiviteetteihin alkaa olla yhä yleistyvä tapa ainakin meidän tuttavapiirissämme. Monet asiantuntijathan ovat ottaneet siihen viime aikoina kantaa, ettei lasten ole hyvä elää yksin omissa kopperoissaan, joissa on sänky, televisio ja kaikki aktiviteetit eikä huoneesta tarvitse poistua kuin vessaan ja jääkaapille. Ja sanoivatpa asiantuntijat mitä tahansa, niin minusta on hyvä tilaisuus opettaa jakamista, kun jokaisessa tavarassa ja nurkassa ei ole nimilappua.
Sinulla kun on noita vanhempia lapsia, niin ovatko he missään vaiheessa vaatineet omaa nukkumahuonetta? Ovatko he nukkuneet siihen asti sisarusten kesken, kun ovat muuttaneet pois kotoa vai onko murrosiän kynnyksellä järjestetty joku oma tila? Mietin kovasti näitä asioita, kun lisää lapsia on toiveissa ja kun elämäntapamme on mikä on, meillä ei ole ikinä varaa ostaa suurta taloa Helsingistä. Periaatteessa olen sitä mieltä, että oma huone ei ole mikään ihmisoikeuskysymys, mutta olihan se toisaalta ihan mukavakin ainakin lukioiässä.
Periaatteessa meillä muksut ovat siirtyneet omiin kammareihinsa about koulunalun aikaan.
Sitä ennen huone/huoneet on jaettu ikähaarukassa lähimpänä olevan sisaruksen kanssa.
Tällä hetkellä 12 -vuotiaalla ja 16 -vuotiaalla on kummallakin omat kammarit ja 2 ja 4-vuotiaat jakavat yhdessä yhden ison, joka on myöhemmin haluttaessa jaettavissa kahdeksi pienemmäksi.
Huonerajat ovat diffuusit kyllä isommillakin omista kammareista huolimatta. Esim 12 v ei halunnut rempan jälkeen lainkaan kirjoituspöytää omaan huoneeseensa vaan täytti senkin tilan vaatenukella ja kenkätelineillä harrastukseensa liittyvillä kalusteilla. Läksyt hän tekee yläkerran aulassa tuon pöydän ääressä:
http://www.viipaleita.net/blog/media/blogs/satu/ompelupoyta.jpg
(Harmittelen, kun ei ole parempaa kuvaa. Olemme tuon kuvan oton jälkeen hankkineet siihen vanhan pormestarintuolin ja suutarinlampun ja nurkkauksesta on tullut kovin viihtyisä ;-) )
Mikä lapsista tee erilaisen läheisyyden tarpeen suhteen kuin aikuisista! Vanhemmat haluavat (useimmiten) nukkua vieretysten läheisyyttä tuntien. Lapset tarvitsevat läheisyyden ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta monin verroin enemmän ja heidät sitten pitäisi laittaa eristyksiin.
Jotkut lapset viihtyvät omillaan, mutta jos lapsi tarvitsee vanhemman turvaa, niin silloin vanhemman tehtävä on sitä myöskin antaa. Miksi tehdä lapsia, jos ei olla valmiita heidän tarpeitan huomioimaan..
Minut oli kai aivopesty siihen ajatusmaailmaan, että lapsi menee heti synnyttyään omaan sänkyyn. Raskausaikana laitoin jo sängyn valmiiksi, eri huoneeseen kuin missä minä ja mies nukuimme. Muistan myös sen hirvittävän syyllisyyden ja itkukohtauksen, jonka sain sairaalassa, kun NUKAHDIN imettäessäni vauvaa. Me siis ihan nukuimme samassa sängyssä kumpikin, ja vielä hyvin, ja lapsellehan olisi voinut käydä vaikka mitä!
Ei se sitten mennytkään ihan niin. Vauva ei pystynyt nukkumaan ellen minä (tai tissi) ollut vieressä. Yritin ensin nukuttaa häntä äitiyspakkauksenlaatikossa, muttei siitä mitään tullut, kun lapsi heräili kymmeniä kertoja yössä, vaati uudelleen nukutuksen ja taas noston laatikkoon. Yleensä hän vielä heräsi nostettaessa, joten piti kaikki alkaa alusta. Sitten luovutin. Tein ihmeellisiä järjestelyjä, että sain pienen vauvan sänkyyn niin, etten missään tapauksessa kierähtäisi hänen päälleen. Naurattaa vähän jälkeenpäin se vaiva, kun en usko, että olisin kierähtänyt edes maanjäristyksen sattuessa.
Näin mentiin se ensimmäinen vuosi ja - hui kamalaa - näin mentiin se toinenkin! Lapsi nukkuu edelleen meidän sängyssä, enkä ainakaan itse ole vielä valmis luopumaan hänestä siellä. Minusta on ihanaa mennä nukkumaan tuhiseva lämmin poika kainalossa. Jotenkin olen aina ahdistunut siitä, jos mies yöllä nukkuu liian kiinni, koska tuntuu, etten saa tarpeeksi happea. Poika on välillä nukkunut kasvojeni päällä, eikä se haittaa. Yleensä aamulla löydän hänet pää minun polveltani ja varpaat minun tyynyltäni.
Imettämisen aikana oli ihan mahdotonta ajatellakaan, että lapsi nukkuisi jossain muualla. En olisi selvinnyt siitä, jos olisin joutunut joka yö nousemaan 5-10 kertaa imettämään. Nyt saatoin vain lykätä tissin vauvan suuhun ja jatkoin uniani.
Muutama yö sitten olin jo itse melkein unessa, kun havahduin siihen, että lapseni oli alkanut hiljaa laulaa lastenlaulua, jota en edes tiennyt hänen osaavan. En myöskään ole valmis luopumaan meidän syvällisiksi käyvistä nukkumiskeskusteluista, jotka toki 2-vuotiaan kanssa ovat vähän "erikoisia", mutta on ihanaa, että lapsi jo nyt purkaa mieltään ja kertoo, mikä on päivän aikana häirinnyt, vaikka se olisi niinkin vähänpätöistä kuin auki ollut auton ovi :)
Petissä pitkällään unta odotellessa pariskunnatkin juttelevat päivän tapahtumista ja syvällisemmistä asioista...ei niitä oikein voi verrata muihin keskustelutuokioihin. Mun tyttö on jo 8v (olen yh), käymme yhessä nukkumaan ja aina siinä pötköllään tyttö avautuu kertomaan kokemuksiaan, luottaa että olen kuulolla...on ihana toivottaa hyviä unia ja toivoa kumpikin millasta unta oisi kiva nähdä.
Tyttöni on aika itsenäinen päivisin ja muutenkin, hän haluaa esim ehdottomasti itse käydä hammaslääkärin vastaanotolla, on jo hyvin pienestä halunnut. Luulen etten ainakaan tuota vahinkoa nukkumisjärjestelyllämme.
Minusta nukkumisjärjestelyissä ratkaisaisee se, missä kaikki (vauva ja vanhemmat) nukkuvat parhaiten. Jos teille sopii tuo järjestely, mikäs siinä, se on silloin teille sopiva ratkaisu. Veikkaanpa kuitenkin, että syy omassa huoneessa nukkumiseen on monella se, että vauva nukkuu siellä paremmin kuin vanhempien sängyssä jos esim. vanhemmat nukkuvat levottamasti, toinen kuorsaa tai puhuu unissaan tms. Meillä tyttö nukkui ekat 4 kk minun vieressä ja meidän sängyn vieressä omassa sängyssä, sitten rupesi heräilemaan, öhisemään ym. unissaan ja kaikki nukku huonosti (mies kuorsaa, minä inisen / puhun unissani), joten siirsimme tytön omaan huoneeseen 6 kk iässä. Välillä ollaan kokeiltu tytön nukuttamista meidän viereen, mutta on niin vilkas tapaus ja pelkään hänen putoamista koska liikkuu paljon, että en todellakaan uskaltaisi nyt nukkua tytön vieressä turvallisuussyiden vuoksi.
Ei minua ole kukaan katsonut kieroon, kun olen kaikki kolme lasta sallinut perhepetiin nukkumaan. Läheisyys on mukavaa ja imetysaikoina ainakin vauvan hoito on helpompaa, kun hän nukkuu vieressä. Itsenäisiähän noista on tullut, kun on siirretty parin vuoden iässä omiin sänkyihin ja omiin huoneisiin. Tosin aina on ollut lupa tulla viereen, jos on vaikka herännyt pahoihin uniin.
Seksiasiat järjestetään tilanteen mukaan.
Meillä lapsilla on (ollut) allergioita, joista oireet tulevat pääasiassa yöaikaan, ja ovat enimmäkseen hengitystieoita, joten en ole uskaltanut siirtää lapsia omaan huoneeseen nukkumaan ennen kuin allergiat helpottavat.
Toisaalta, kaikki lapsemme ovat alkaneet haluamaan omaan huoneeseen n. 4 vuotiaana. Siinä vaiheessa ovat saaneet ainakin kokeilla omassa tai siskon kanssa yhteisessä, huoneessa nukkumista.
Tällä hetkellä kaksi nuorinta nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa. On meillä ollut kolmekin lasta meidän huoneessa nukkumassa. Seksiä harrastetaan kun lapset nukkuvat.
Itse nukuin kouluikään asti vanhempieni huoneessa, enkä tiennyt heidän sekstailuistaan mitään, vaikka varmasti he sitä harrastivat. Siitä on useita eläviä todisteita olemassa.
Olen ihan samaa mieltä aloittajan kanssa ja kiva kun avasit tälläisen keskustelun; näin huomaan itsekin että emme ole ainoita. Vaikka joskus tuntuu että meitä katsotaan vähän kieroon kun meillä lapset 3v ja 1v nukkuvat meidän vanhempien makkarissa. Tuntuu että mun pitää aina selitellä sitä jotenkin :/ Muiden lapset tuntuvat olevan niin itsenäisiä kun ovat jo omissa huoneissaan.
Meillä siis 3v nukkuu omassa sängyssä toisella seinustalla ja 1vuotias omassa sängyssään joka on meidän sängyssä sivuvaununa. Tämä on antanut mukavasti lisätilaa parisänkyymme josta löytyy aamuisin neljä nukkujaa:) 3 vuotiasta tyttöämme kokeiltiin omaan huoneeseen nyt alkusyksystä, muutama yö meni kivasti mutta sitten ei enää huvittanut. Siirrettiin tyttö takaisin. Tulee öisin lähes aina meidän sänkyyn mikä ei haittaa kyllä ollenkaan.
Vauva-aikoina tämä on ollut mahottoman kätevä ratkaisu, imettäminen on sujunut ongelmitta kun vain tissi suuhun ja unia on jatkettu. Itsekin on saanut samalla hyvin jatkaa unia. 1-vuotias nukutetaan edelleen niin että poika oikeen ottaa mua kaulasta kiinni ja hipsuttaa mun hiuksia ja siihen sitten nukahtaa :) Voiko ihanampaa olla
Kunpa huolehtisivat enemmän omista asioistaan ;-D.
Meillä pojat 6v ja 4,5v nukkuvat edelleen samassa makkarissa meidän vanhempien kanssa.Poikien isä on ulkomailla töissä,joten olemme hyvin paljon kolmistaan nassikoiden kanssa.Meillä molemmat nukkuvat pääasiassa omissa sängyissään,mutta joskus kun se ikävä on musertavaa,niin pojat tulevat viereeni.Kuopus on liki neljännesvuoden vieressäni öisin.Meillä pojat on hirmu itsenäisiä muuten,mutta kokevat kait jonkinlaista turvattomuutta isän ollessa poissa niin paljon.Jos minä olen joskus harvoin reissussa,niin kyllä molemmat kiilaavat isän kylkeen tiukkaan.
Kokeilimme liki vuoden järjestelyä missä pojat nukkuivat omassa (yhteisessä) huoneessa ja totesin sen meillä aika toivottomaksi vaihtoehdoksi.Nukumme parhaiten näin.Molemmat kun ovat perhepetiläisiä ja allergia&astma-lapsia,niin ne katkeamattomat yöunet ei ole itsestäänselvyys vieläkään.Itse kärsin unettomuudesta ja häiriinnyn vähäisimmistäkin risahduksesta,joten joskus rakennan itselleni vuoteen työhuoneeseen parempien unien toivossa (mieheni kun kuorsaa hillittömästi),mutta useimmiten se "vieras" peti tuntuu niin vieraalta ettei voi nukkuakaan.Vaakalimboilu sujuu kyllä vaikka lapset onkin samassa kammarissa.
Itse en vierasta näitä yhteisiä makuuhuoneita,pikemminkin ihmettelen järjestelyitä jossa vastasyneet vauvatkin nukutetaan omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen.Mutta kun meitä on niin moneksi ja uskon kyllä,että joka taloudessa noudatetaan sitä itselle parasta vaihtoehtoa.Mutta jos rehellisiä ollaan,niin haaveilen ihan omasta,"äidin buduaarista",jossa olisi rahtun parempi vuode,eristetyt seinät ja vähän hömpämpi sisustus ja se olisi täysin lelutonta vyöhykettä ;-).Legot ja gormitit sängyssä ei ole mukavaa uniseuraa...
Kuten monet jo täällä ovatkin sanoneet, minustakin on parasta että jokainen tekee omat ratkaisunsa sen mukaan miten nukkuminen sujuu kaikkien kannalta parhaiten. Meillä on menty oikestaan kaikki "vaiheet" läpi ja kaikissa on ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Hyväunisemmat sopeutuvat varmaan helposti perhepetiin mutta huonounisemmalla (ja sängyssä pyörivän lapsen kanssa) se voi aiheuttaa suuriakin univaikeuksia. Samoin joku lapsi kaipaa läheisyyttä vielä kouluiässä, toiselle taas omassa sängyssä nukkuminen on suuren ylpeyden aihe jo 3-vuotiaana. Siksi ei ehkä kannata tehdä liian tiukkoja periaatteita siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Ja järjestelyitä voi aina muuttaa jos tuntuu että ei suju. Meilläkin on palattu omasta sängystä takaisin vanhempien viereen kun tuli joku "herkkyyskausi" ja oma sänky alkoi taas pelottaa vaikka välillä siellä tyytyväisenä jo nukkuikin useamman vuoden. Tosin lapsi on jo sen verran kookas (ja pyörivä) että isä joutui huonounisena muuttamaan toiseen huoneeseen. Joten ei sekään ihan optimaali ratkaisu ollut. Mutta tilanteen mukaan ja päivä kerrallaan.