Lemmikkini on kipeä ja sitä täytyy hoitaa muutaman tunnin välein ja kokoajan väistämättäkin sitä tarkistelee onko rakas lemmikki kunnossa. Se vie yllättävästi voimia ja stressaa melkoisesti.
Oman rakkaan eläimen sairastuminen on stressaavaa ja rankkaa aikaa myös omistajalle, mitä ei usein oteta missään huomioon. Itsestäni ainakin tuntuu, että kohta kahden viikon päivät kun on sairasta lemmikkiä hoidellut niin alkaa mehut olemaan melkolailla loppu...
Lemmikin sairastelu kun luo kokoaikaisen huolen ja jännitystilan. Yöt valvoo ja miettii ja päivällä varmistelee varmistelemistaan että onko kaikki hyvin
Eläinlääkärillä ravataan vähän väliä koska ei tiedetä mikä lemmikkiä vaivaa, ja sitten sitä itse miettii kaikenlaista diagnoosia muunmuassa netissä selailemalla, minkä olen kyllä itse kokenut varsin stressiä lisääväksi tekijäksi, enkä suosittele...
Onko teillä vastaavia kokemuksia, ja millaisia ovat teidän tarinanne lemmikin sairastaessa..??Olisi kiva kuulla jos löytyy samassa tilanteessa olleita, ja varmasti löytyykin, joten kerrohan omista kokemuksistasi..
Oman rakkaan eläimen sairastuminen on stressaavaa ja rankkaa aikaa myös omistajalle, mitä ei usein oteta missään huomioon. Itsestäni ainakin tuntuu, että kohta kahden viikon päivät kun on sairasta lemmikkiä hoidellut niin alkaa mehut olemaan melkolailla loppu...
Lemmikin sairastelu kun luo kokoaikaisen huolen ja jännitystilan. Yöt valvoo ja miettii ja päivällä varmistelee varmistelemistaan että onko kaikki hyvin
Eläinlääkärillä ravataan vähän väliä koska ei tiedetä mikä lemmikkiä vaivaa, ja sitten sitä itse miettii kaikenlaista diagnoosia muunmuassa netissä selailemalla, minkä olen kyllä itse kokenut varsin stressiä lisääväksi tekijäksi, enkä suosittele...
Onko teillä vastaavia kokemuksia, ja millaisia ovat teidän tarinanne lemmikin sairastaessa..??Olisi kiva kuulla jos löytyy samassa tilanteessa olleita, ja varmasti löytyykin, joten kerrohan omista kokemuksistasi..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minun kissani jouduttiin lopettamaan 13. joulukuuta 2008.
Oireet alkoivat todella pienestä -- aluksi oli silmävuotoa ja pärskimistä. Sitä jatkui todella kauan ja jatkuvasti ramppasin sen takia eläinlääkärissä. Kokeita tehtiin ja lääkityksiä kokeiltiin, koska eläinlääkäri oli sitä mieltä että kyseessä oli allergia. Kun toimenpiteet eivät auttaneet, menin Helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan tutkituttamaan kissani. Sieltä tuli sellainen sanoma, että kyseessä on pieni parannettavissa oleva hammasjuuripaise, joka on levittänyt tulehduksen hengitysteihin. Olin todella huojentunut, kun kuulin että kyseessä on jokin, jonka saattoi parantaa. Kissani sai lähetteen hammashoitoon erikoistuneelle eläinlääkärille.
Jono hammaslääkärille oli pitkä, rahaa tutkimuksiin oli mennyt paljon ja kissani olotila vaikutti huononevan, mutta lohduttauduin siihen, että pian se olisi ohi. Kun viimein tuli aika viedä kissa lääkärille, paljastui koepalan otosta kuitenkin, että kyseessä ei ollut hammasjuuripaise, vaan pitkälle edennyt imusolmukesyöpä. Sitä ei voinut leikata, koska se oli syövyttänyt kissani kasvojen luita niin, että ne olivat liian hauraat kestääkseen leikkausta. Kissalleni annettiin muutama kuukausi elinaikaa, pitkäkestoinen antibioottipistos ja vahva kipulääkitys.
Tuolloin alkoi valtavan vaikea aikakausi elämässäni. Kissani leuassa ollut pieni kasvain oli ärsyyntynyt koepalan otosta ja alkoi ensimmäistä kertaa näkyä ulkopuolelle. Kipulääkityksen ansiosta se oli kuitenkin pirteämpi kuin se oli ollut pariin kuukauteen -- se leikki, söi, pörisi ja oli tyytyväinen, vaikka sen terveydentila koko ajan vähitellen rapistui. Tilanne teki oloni valtavan vaikeaksi. Pyrin tekemään kissani olotilan mahdollisimman mukavaksi kaikin keinoin, jotka tiesin. Kissa nukkui vieressäni joka yö kuten ennenkin, vaikka sen koriseva hengitys oli hirveää kuunneltavaa ja sai minut itkemään.
Samalla kun kissani terveys rapistui muutaman viikon kuluessa hammaslääkärikäynnistä, niin rapistui omanikin. En loppujen lopuksi enää saanut nukuttua, joten olin monia päiviä putkeen ilman yhtään unta. Sain kovan flunssan ja kuumeen, päänsärkyjä tuli ja meni, ruokahaluni katosi, vatsani oli koko ajan kuralla ja koko ajan masensi. Olin hyväksynyt kissani tulevan kohtalon, mutta sen tiedostaminen ei vain auttanut.
Eläinlääkärin ohjeiden mukaan kissa olisi hyvä lopettaa, kun se vaikuttaa onnettomalta. Päätös oli vaikea, mutta lopulta päädyin lopettamaan kissani, vaikka se olikin yhtä tyytyväisen oloinen kuin ennen sairastumistaan. En enää vain pystynyt katsomaan sitä, enkä ollut ainoa joka kärsi sairauden etenemisen seuraamisesta.
Kun kissani lopetettiin ja sen sairaudesta koituva stressi ja suru häipyi, terveydentilani koheni nopeasti.