Henkilökohtainen avustaja ei saa puhua työnantajansa asioista muualla eli on vaitiolovelvollinen. Mutta entäs toisin päin? Voiko työnantajaa velvoittaa olemaan juoruilematta avustajansa asioista toisille avustajille tai kotisairaanhoidon henkilökunnalle tai ylipäätään muille ulkopuolisille henkilöille?
Harkitsen henkilökohtaisen avustajan työtä mutta onko se niin että kun joutuu olemaan hyvin lähellä avustettavaa niin tämä yrittää pumpata kaikki mahdollisen tiedon avustajastaan. Vai löytyykö sellaisia avustettavia jotka kunnioittaa avustajansa yksityisasioita?
Jos itse pidän vaitiolovelvollisuuden enkä puhu työnantajan asioista ulkopuolisille niin eikö tämän pitäisi toimia myös toisinpäin? Kommentteja, kiitos.
Harkitsen henkilökohtaisen avustajan työtä mutta onko se niin että kun joutuu olemaan hyvin lähellä avustettavaa niin tämä yrittää pumpata kaikki mahdollisen tiedon avustajastaan. Vai löytyykö sellaisia avustettavia jotka kunnioittaa avustajansa yksityisasioita?
Jos itse pidän vaitiolovelvollisuuden enkä puhu työnantajan asioista ulkopuolisille niin eikö tämän pitäisi toimia myös toisinpäin? Kommentteja, kiitos.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En osaa tuohon kysymykseesi tarkalleen vastata, mutta en usko asian olevan ongelma. Ei kannata kuitenkaan luottaa hoidettaviin.Voivat olla psyykkisestikin sairaita ja viis veisata asioista, vaikka kuinka olisivat "työnantajia".Riippuu ihmisestä. Sinustahan se riippuu mitä kerrot. Itse kuittaan aina esim työkaverien ym liian henkilökohtaiset kysymukset (joita tosi harvoin tulee) muutamalla sanalla ja sanon suoraan etten välitä keskustella tästä asiasta, enkä ota kantaa näihin kysymyksiin. Sanon ettei näistä keskusteleminen kuulu työhön, eikä ole velvollisuutta kertoa asioitaan enempää mitä itse mahdollisesti haluaa.Keksitään muita puheenaiheita. Helppoa se on sanoa, koska näin asia on. Ei kenenkään yksityisasiat kuulu työsuhteissa käsiteltäväksi ja niiden käsittelystä voi kieltäytyä häpeilemättä suoraan. Niillä ei ole mitään tekemistä työnteon kanssa.
Kiitos vastauksestasi. En ole kuullut asian tästä puolesta keskusteltavan ja siksi tein tämän aloituksen.
Itse pyrin välttämään liian henkilökohtaisia keskustelunaiheita työpaikoilla. Ajattelin vaan sitä että joku avustettava joka joutuu olemaan kotona, voi olla hyvin kiinnostunut sellaisestakin mikä ei välttämättä hänelle kuulu. Kun joutuu olemaan pitkiä aikoja kahdestaan niin on vaikeaa nätisti sanoa että en puhele tästä aiheesta enempää. Ja joskus voi vahingossa kertoa liikaa jostakin aiheesta, eihän sitä kukaan joka sanaa ennätä pitkää aikaa tutkimaan ennen kuin se on sanottava.
Mikä sitten on tarpeeksi henkilökohtaista että ei tarvitse vastata kysymykseen? Jos teen henk.koht. avustuksen ohella toista työtä niin tarvitseeko minun kertoa missä olen toisessa työssä ja tarkalleen mitä teen? Tämä tieto ei kuulosta valtiosalaisuudelta mutta minulla on omat syyni olla kovin pikkutarkasti kertomatta näitä asioita avustettavalle. Mistään rikollisesta toiminnasta ei ole kyse mutta minulla on omat syyni miksi en halua tarkalleen mainita mitä työtä toisena työnäni teen. Eikä tämä tieto mielestäni mitenkään vaikuta henk.koht. avustajan työni tekemiseen.
Onko OK jos kertoo vain ne asiat jotka omasta mielestä voi "hyvällä mielellä" kertoa? Kun näistä voidaan olla eri mieltä mitkä sellaisia on ja mitkä ei.
Mulla on sellainen avustettava, että sitä ei paljoo kiinnosta työntekijöidensä asiat tai edes terveydentila!
Hän on täysin välinpitämötän ja kiinnostumaton toisten asioista. Niinpä ei ole tuollaista ongelmaa. Ymmärtääkseni kyllä vaitiolovelvollisuus pätee myös toistepäin. Ja ei sinun tarvitse kertoa mitään sellaista, mitä et itse halua. Ellei sillä ole jotain oleellista vaikutusta työntekoosi. Riippuu ihmisestä, miten kiinnostunut hän on yksityiselämästäsi. Jonkinlainen rajan veto voi toisaan olla järkevää. Itse joskus toivoisin, että työnantajaani kiinnostaisi edes hieman minunkin kuulumiseni. Hän ei niitä koskaan itse kysele ja ohittaa aiheen olan kohautuksella ja hiljaisuudella. On siis olemassa myös ihmisiä, joilla huomio menee siihen omaan sairastamiseen eikä toisten iloinen yksityiselämä silloin jaksa kiinnostaa. Onhan se tavallaan ymmärrettävää ja sinänsä hyvä, ettei sitten voi käyttää yksityiselämääsi sinua vastaan, mikäli sellaiselle päälle sattuu.
Mikä sitten on tarpeeksi henkilökohtaista että ei tarvitse vastata kysymykseen?
--Jokainen määrittelee sen rajan itse, ja myöskin sen paljonko haluaa asioistaan puhua.Eihän näihin mitään sääntöjä ole olemassa, kun velvollisuuttakaan puhua omista asioistaan ei ole. Jotkut työntekijät puhuvat hyvin vähän esimerkiksi työkavereille, jotkut ihmiset kertovat elämästään aivan kaiken, joka on jo rasite toisille. Kyllä avustettavatkin ovat erilaisia, jotkut eivät halua kertoa hoitajille oikeastaan yhtään mitään asioistaan, eivätkä kysele hoitajiltakaan. Riippuu täysin siitä, millainen henkilö sattuu, kun työtä tehdään yhdelle ihmiselle. Ja jos se on vaikeaa, niin vaihda työtä ja avusta jotain muuta. Moni muukin asia voi aiheuttaa ongelmia, esim avustettavan hankala käytös ja jatkuva passauttaminen ym.
Siitä ei voi etukäteen tietää, voi sattua hyvä tai huono paikka.
avustuksen ohella toista työtä niin tarvitseeko minun kertoa missä olen toisessa työssä ja tarkalleen mitä teen?
--Tuota saatetaan kysyä, koska sehän ei ainakaan päällisin puolin vaikuta kovin henkilökohtaiselta. Mutta ei kaikille sitäkään halua kertoa.Itse en halunnut tuntemattomille epäluotettavan oloisille ihmisille esim baarissa kertoa. Silloin voisi vähän puhua asian vierestä. Itse olen maininnut ammatin, ja kertonut tekeväni lyhyitä keikkahommia milloin missäkin alan työpaikoissa. Se on sellainen vastaus joka ei juuri jatkokysymyksiä herätä, eikä yhdistä kertojaa mihinkään työpaikkaan. Ja koska tämäkin vastaus on ollut usein totta, en koe siinä juuri valehdelleeni.
Onko OK jos kertoo vain ne asiat jotka omasta mielestä voi "hyvällä mielellä" kertoa?
--On tietenkin. Mieti valmiiksi mitä ja minkäverran kerrot mistäkin asiasta. Vastaile melko lyhyesti ja koita kääntää juttu muihin asioihin. Kyllä se yleensä ottaen on niin, ettei avustettavia juuri kiinnosta työntekijöiden asiat, vaan lähinnä se että saavat tarpeellisen avun ja tulevat toimeen keskenään sen mitä tarvitsee työn kannalta.
Työnantajia on joka lähtöön kuten on myös työntekijöitäkin. Jokainen meistä saa itse määritellä mitä puhuu toiselle. Se riipuu myös luottamuksesta, kuinka avoimia ollaan. Hyvä työsuhde syntyy ajan kanssa jos on syntyäkseen. Vaikka sama avustaja tekisi useammallekin töitä, niin siinä ei saa kertoa, mitä on tehnyt toisessa paikassa.
Kun on uusissa työhaastatteluissa, voi kertoa yleisesti, että on tehnyt henkkarin töitä ja jos kysytään että millaisia toimia, niin ihan yleistä kanssa. Vaitiolovelvollisuus on AINA muistettava myös sen jälken kun työsuhde on päättynyt.
Eli ei avustettavalla ole kuin "omatunto". He eivät saa potkuja jos juoruilevat asioistasi, mutta sinä avustajana sitoudut vaitiolovelvollisuuteen. Sinä voit saada siitä hyvästä potkut. Ilmeisesti ei edes varoitusta tarvita - eli ei meillä ole sitä edunvalvontaa, jonka vuoksi haluaisinkin, että siirrymme jonkin edunvalvonnan piiriin - jotta meilläkin olisi turva työssämme, niin palkan, lomien, terveydenhuollon, kuin kaiken tällaisenkin varalle. Ellei minulle tuolla ylempänä, kukaan halukkuudesta tällaisen perustamiseen ilmoita, en sitten työstä asiaa, mutta kovin olemme "tuulen armoilla" työsuhteemme kanssa. Meillä ei ole kuin velvollisuuksia, ei etuuksia, kuin kunkin työnantaja sattuu antamaan. Mitään emme voi vaatia, ellei asioista ole olemassa kunnon sopimuksia. Olen entisessä työssäni ollut ay -ihminen ja tiedän, ettei liittokaan kaikkea takaa, mutta kyllä se jonkin turvan tuo ja ainakin riitatapauksissa pitää huolta oikeuksistamme.
Kyllä työnantajaa koskee sama vaitio-olovelvollisuus kuin avustajaakin henkilökohtaisissa asioissa. Työsopimuslain rikkomisesta voi pahimmillaan joutua työoikeuteen. Avustamissuhteessa joutuu todella lähelle toisen ihmisen elämää. Jos tulisin esimerkiksi raskaaksi, niin avustaja luultavasti tietäisi asiasta ensimmäisten joukossa, koska tarvitsen apua wc-käynneillä. Monilla, erityisesti nuorilla työntekijöillä, on joskus vaikeuksia sisäistää vaitioloasiaa.
Järjestäytymisestä avustajien kohdalla sen verran, että monet ovat erton jäseniä.