Minulla on ollut univaikeuksia loppu raskaudesta alkaen. Silloin pelkäsin, että lapseni syntyy kun olen yksin kotona nukkumassa, enkä saanut unta. Syynä tähän silloin olivat kovat harjoitus supistukset ja se että lapseni meinasi syntyä ennen aikaisesti. Mieheni jätti minut raskauden keskivaiheilla, joten loppuraskaudesta olin erittäin paljon yksin kotona. Lapseni synnyttyä en saanut unta sillä pelkäsin etten herää, jos lapseni itkee tai en herää jos jotain tapahtuu. En voi syyttää lastani univaikeuksistani, sillä hän on nukkunut aina oudon säännöllisesti ja hyvin. Nyt lapseni on n. 5kk ikäinen ja nukkuu tauotta noin 8-10 tuntia yössä. Itse en vain saa unta ja olen jatkuvasti väsynyt. Jos lapseni menee esim. mummolaan hoitoon yöksi, pyörin sängyssä ja torkahtelen. Herään noin puolentunnin torkkujen jälkeen vakuuttuneena siitä, että lapselleni on käynyt jotain ja minun kestää pitkään saada unta, jos saan enää ollenkaan. Näin myös silloin kun lapsi on luonani.
Loppuraskaudesta selkäni kipeytyi, mikä on käsittääkseni yleistä. Ongelmanani on se etteivät kivut ole lakanneet vaan pahentuneet kuukausi kuukaudelta. Välttelen selkää rasittavien liikkeiden tekemistä ja minulla on esim. hoitopöytä niin korkealla ettei minun tarvitse juurikaan kumarrella.
En uskalla mennä lääkäriin puhumaan univaikeuksistani/selkäkivusta, sillä pelkään heidän antavan minulle unilääkkeitä/lihasrelaksantteja, joita en voisi syödä, sillä kuka silloin heräisi hoitamaan lasta? En ole aiemmin kärsinyt univaikeuksista.
Loppuraskaudesta selkäni kipeytyi, mikä on käsittääkseni yleistä. Ongelmanani on se etteivät kivut ole lakanneet vaan pahentuneet kuukausi kuukaudelta. Välttelen selkää rasittavien liikkeiden tekemistä ja minulla on esim. hoitopöytä niin korkealla ettei minun tarvitse juurikaan kumarrella.
En uskalla mennä lääkäriin puhumaan univaikeuksistani/selkäkivusta, sillä pelkään heidän antavan minulle unilääkkeitä/lihasrelaksantteja, joita en voisi syödä, sillä kuka silloin heräisi hoitamaan lasta? En ole aiemmin kärsinyt univaikeuksista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itsellänikin oli synnytyksen jälkeen nukahtamis- ja univaikeuksia, kävin aivan ylikierroksilla ja tarkkailin vauvaa vähän väliä, luulen että se johtui hormonimuutoksista, jonka imetys aiheutti, koska heti kun lopetin imetyksen, olo helpottui 100% eikä ole enää ollut mitään univaikeuksia kun vauva on nyt 8kk. Juttelin yhden lääkärin kanssa asiasta ja hän sanoi, että naisilla hormonit laskee imetyksen aikana vaihdevuosien tasolle ja vaihdevuosien yhtenä oireenahan on unettomuus, masennus jne. Lääkäri sanoi, että unettomuus on hyvin yleistä äideillä tästä syystä ja omassa lähipiirissänikin on äitejä, joilla sama ongelma. Kai se on luonto hoitanut asiat sillailla, että äiti valvoo lapsensa vieressä vaikka asiat olisivat hyvinkin lapsella. Kaikki kaveritkin ovat sanoneet, että unettomuus helpottui imetyksen loputtua. Itse asiassa nyt lapseni heräilee paljon yössä, mutta silti en ole väsynyt, koska en kärsi enää unettomuudesta, joka on kaikista pahinta!!
Pyydä lääkärin kirjottamaan sulle imovania, se on vain nukahtamislääke, ei oikea unilääke,eikä siis tee tokkuraiseksi...
Se että Imovane vaikuttaaa nopeasti ja vaikutusaika on lyhyt, ei poista sitä tosiasiaa että se ON unilääke. Kyseessä on kolmiolääkkeisiin kuuluva lääkeaine, ja sen sivuvaikutukset ovat aivan samat kuin muillakin unilääkkeillä. Ne vaan menevät nopeasti ohi, eikä seuraavan päivän päivätokkuraa sen takia tule! Sitä usein markkinoidaan potilaille "nukahtamislääkkeenä" sen nopean vaikutuksen takia. Mutta voin omasta kokemuksesta kertoa, että kerran kun olin tuon pillerin ottanut enkä mennytkään heti sänkyyn, olin tehnyt ja puhunut vaikka mitä täysin käsittämätöntä kotona (mies kertoi) josta minulla itselläni ei ollut mitään muistikuvaa. Eli sitä ei missään tapauksessa voi suositella silloin, jos joutuu mahdollisesti nousemaan ja tekemään jotain lääkkeen oton jälkeen!
Melatoniinia eli pimeähormonia sisältävä Circadin sen sijaan EI ole unilääke.
Mutta ap. kirjoittajalla tuntuu olevan paljon ns. pakkoajatuksia ja masennukseen viittaavaa. Onhan taustalla vaikka mitä. Imetyksen lopettaminen ei aina ole ratkaisu (vaikka estrogeenin puute ehkä lisääkin masennusta), jos äiti kokee sen huonona. Tällaisen siteen katkeaminen lapseen voi jopa pahentaa masennusta - siitäkin on kokemusta! Itse ehdottaisin neuvolan psykologia, fysioterapiaa, omalääkäriä ja mahdollisesti mielialalääkitystä, joista monet parantavat myös unen laatua mielialan nostamisen lisäksi.
Ihan kuin mun tarina!
Tosin mulla mies keikkatyössä, ja siksi olen asennoitunut paljon kantamaan vastuuta lapsesta yksin.
Ongelma ei ainakaan minulla ratkennut yhdessä yössä, vaan nukkumaan oppimisessa meni n. puoli vuotta. Välillä tulee edelleenkin unettomia öitä, mutta korkeintaan kerta viikossa....
Mutta vinkki 1: Kannattaa kokeilla KUURINA Sedonium-tabletteja- saa apteekista ilman reseptiä.
Pari nappia pari tuntia ennen nukkumaan menoa ja pari lisää nukkumaan mentäessä. Ja säännöllisesti joka ilta ja samoilla rutiineilla ja samaan aikaan!
Toisena vinkkinä korvatulpat. Pari iltaa yrität kuunnella muksua tulppien "läpi", mutta se käy pidemmän päälle melko yksitoikkoiseksi, joten turha kärkkyminen jää pois. Jos lapsi huutaa oikeasti, niin sen kyllä kuulee tulppienkin läpi!! Ja voin vakuuttaa, että siitä tulee melkoinen voittajafiilis, kun aamulla herää virkeänä korvatulpat päässä ja huomaa että muksulla on myös kaikki ok, ihan kuin ennenkin!
Kolmantena vinkkinä muksu mummolaan yökylään useammaksi yöksi jos mahdollista. Ja sellaisella sopimuksella, että muksu tulee kotiin nukkumaan ensimmäisen hyvin nukutun yön jälkeen!!
Mulla itsellä meni siihen 4 yötä.
Ja selkäkipu mulla helpottui välittömästi, kun sain pari viikkoa nukuttua rentouttavaa ja sikeää unta!
Mä kun pelkäsin jo jotain välilevyn pullistumia ja kaikkea muuta kammottavaa.
Lisäksi ostin töihin paluun kunniaksi (sikakalliit..) Masai- kengät ja selän asento on parantunut niillä kävellessä huomattavasti ja käytän niitä myös tavallisella vaunuttelulenkilläkin.
Tässä vielä hierojaltani saama pikavinkki kipeälle selälle: Kävele takaperin niin paljon kuin mahdollista!!
Näyttää hullulta, mutta sitä voi tehdä myös vaunulenkillä. (Selitys: etuperin kävellessä työntövaiheessa joudut käyttämään juuri oletettavasti niitä kipeitä selkälihaksia-takaperin kävellessä ne saavat levätä ja venyä omaan mittaansa. Joutuu harjoittelemaan pikkasen, jotta huomaa jujun. Muista antaa lantion keinua vapaasti.)
Tee itsellesi tavoite ja rutiinit ja kirjaa nukutut tunnit ylös, niin huomaat edistymisen.
Tää on totista työtä hetken, mutta helpottaa kunhan alkuun pääsee!
Itse jätin kahvin juonnin kokonaan hetkeksi, mutta sitävastoin söin aina illalla tukevan iltapalan.
Ilmoitahan tänne, kuinka homma etenee :0)