Koulussa lähes kaikki ottivat H1N1 rokotteen ja Lissabonin sopimus astui pari päivää sitten voimaan. Nyt itsenäisyyspäivän kunniaksi keräännyttiin laulamaan Finlandia hymniä jossa sanotaan "Oi, Suomi, katso sinun päiväs koittaa, yön uhka karkoitettu on jo pois" niin teki mieli tulla tänne vähän "valittamaan" miten mukavaa on. Lukiossa niin monet oppiaineet on vaan paskaa ja pintatietoa joka ei liity mihinkään. Historiassa kun yritän sanoa opettajalle että kertoisi jonkun tapahtuman rahoittajista ja että kuka siitä oikeasti hyötyy, niin opettaja jopa myöntää että amerikkalaiset juutalaiset pankkiirit ne rahoitti ja hyötyi, mutta meillä ei ole valitettavasti aikaa perehtyä mihinkään sen syvällisemmin.
On valitettavasti yleensä totta että jos jotain asiaa ei osaa selittää yksinkertaisesti niin ei tosiasiassa tiedä siitä paskaakaan. Koulussa selvää kuvaa asioista on vaikea hahmottaa, ja tuntuu että 90% koulussa opitusta on täyttä paskaa. Parhaita oppimismuotoja minun mielestäni olisi kunnon kirjojen lukeminen vaikka englanniksi, ja samaan aikaan pitää sanakirjaa auki niin siinä oppii englannista ja historiasta enemmän kuin koulunkirjoista yhteensä. Samalla netistä voi etsiä vastauksia ja täydennyksiä kaikkeen mitä lukiessa ei täysin ymmärrä. Kuitenkaan esim tälläinen oppimismuoto ei koulussa mitenkään käy, vaan pitää jankata turhuuksia turhuuksien perään joita ei sitten kukaan kuitenkaan muista kurssin päätyttyä. Tämän perusteella sitten saa numeroita todistukseen ja hyvän todistuksen perusteella hyvän jatko-opiskelu paikan. Itse saan ihan hyviä numeroita ja jos vaan oikein yrittää niin tyhmäkin voi saada kaseja ja ysejä, mutta vaikka saisin jokaisesta kurssista ysin niin en uskoisi että olisin oikeasti yhtään sen viisaampi jälkeenpäin.
En suunnittele tätä mitenkään, kirjoitan vaan mitä mieleen tulee... se on aika rentouttavaa välillä, mutta kukaan ei jaksa kuunnella. Vaihdetaanmpa suuntaa yksinäisyyden puolelle, kun se kuitenkin on tämän palstan aihe.
Ajattelen välillä että jos lopettaisin koulun ja rupeaisin tekemään mitä lystää. Miinuspuolena on vaan se että menettäisin opintotukeni ja sitä kautta vuokra asuntoni, ruokaakin pitäisi jostain saada, puolisoa en varmaan tulisi koskaan saamaan kun en olisi paras mahdollinen elättäjä, ja oisin muun yhteiskunnan mielestä vaan katuroskaa koska minulla ei olisi työtä eikä koulutusta. Toisaalta kun mietin mitä kaikkea minä saisin jos eläisin normien mukaan, suorittaisin opiskeluni ja menisin töihin. Voisin ottaa lainaa ja ostaa omakotitalon (ja maksaa sitä loppu elämäni ja olla siihen juurtunut) saada vaimon (yhtä pinnallinen kuin talokin) ja pari lasta (jotka omaksuvat kaikki tavat kavereilta ja mellastavat, kiroilevat ja ryyppäävät sitten teininä) hyvä palkkaisen työn (mitä vittua minä kaikella sillä rahalla tekisin? Onko onnellisuuden tae isompi auto ja kalliit huonekalut?) ja vielä hyvän sosiaalisen aseman (en edes sano siitä sen enempää, arvaatte varmaan). Niin en näe muuta syytä tuolle "normien mukaan elämiselle" kuin että silloin voi tavata ihmisiä. Maailmassa on kuitenkin jo lähemmäs seitsemän miljardia ihmistä niin ei siinä minun tekemiseni paljoa paina. Ei täällä minulle muutenkaan ole paljon mitään, minä kun en oikeastaan muusta välitä kun sosiaalisista suhteista, mutta niitä minulla ei paljoa olekkaan, enkä todellakaan ymmärrä miksi.
On valitettavasti yleensä totta että jos jotain asiaa ei osaa selittää yksinkertaisesti niin ei tosiasiassa tiedä siitä paskaakaan. Koulussa selvää kuvaa asioista on vaikea hahmottaa, ja tuntuu että 90% koulussa opitusta on täyttä paskaa. Parhaita oppimismuotoja minun mielestäni olisi kunnon kirjojen lukeminen vaikka englanniksi, ja samaan aikaan pitää sanakirjaa auki niin siinä oppii englannista ja historiasta enemmän kuin koulunkirjoista yhteensä. Samalla netistä voi etsiä vastauksia ja täydennyksiä kaikkeen mitä lukiessa ei täysin ymmärrä. Kuitenkaan esim tälläinen oppimismuoto ei koulussa mitenkään käy, vaan pitää jankata turhuuksia turhuuksien perään joita ei sitten kukaan kuitenkaan muista kurssin päätyttyä. Tämän perusteella sitten saa numeroita todistukseen ja hyvän todistuksen perusteella hyvän jatko-opiskelu paikan. Itse saan ihan hyviä numeroita ja jos vaan oikein yrittää niin tyhmäkin voi saada kaseja ja ysejä, mutta vaikka saisin jokaisesta kurssista ysin niin en uskoisi että olisin oikeasti yhtään sen viisaampi jälkeenpäin.
En suunnittele tätä mitenkään, kirjoitan vaan mitä mieleen tulee... se on aika rentouttavaa välillä, mutta kukaan ei jaksa kuunnella. Vaihdetaanmpa suuntaa yksinäisyyden puolelle, kun se kuitenkin on tämän palstan aihe.
Ajattelen välillä että jos lopettaisin koulun ja rupeaisin tekemään mitä lystää. Miinuspuolena on vaan se että menettäisin opintotukeni ja sitä kautta vuokra asuntoni, ruokaakin pitäisi jostain saada, puolisoa en varmaan tulisi koskaan saamaan kun en olisi paras mahdollinen elättäjä, ja oisin muun yhteiskunnan mielestä vaan katuroskaa koska minulla ei olisi työtä eikä koulutusta. Toisaalta kun mietin mitä kaikkea minä saisin jos eläisin normien mukaan, suorittaisin opiskeluni ja menisin töihin. Voisin ottaa lainaa ja ostaa omakotitalon (ja maksaa sitä loppu elämäni ja olla siihen juurtunut) saada vaimon (yhtä pinnallinen kuin talokin) ja pari lasta (jotka omaksuvat kaikki tavat kavereilta ja mellastavat, kiroilevat ja ryyppäävät sitten teininä) hyvä palkkaisen työn (mitä vittua minä kaikella sillä rahalla tekisin? Onko onnellisuuden tae isompi auto ja kalliit huonekalut?) ja vielä hyvän sosiaalisen aseman (en edes sano siitä sen enempää, arvaatte varmaan). Niin en näe muuta syytä tuolle "normien mukaan elämiselle" kuin että silloin voi tavata ihmisiä. Maailmassa on kuitenkin jo lähemmäs seitsemän miljardia ihmistä niin ei siinä minun tekemiseni paljoa paina. Ei täällä minulle muutenkaan ole paljon mitään, minä kun en oikeastaan muusta välitä kun sosiaalisista suhteista, mutta niitä minulla ei paljoa olekkaan, enkä todellakaan ymmärrä miksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
(tuli niin pitkä viesti että piti pistää 2 osaan)
Pari päivää sitten tuntui ihan hirveältä. Tuntui kuin sisuskalut meinaisivat revetä ja se henkisen kivun määrä oli melkein sietämätön. En kestänyt selvänä niin menin ja vedin jonkinlaiset kännit jo ennen kahtatoista. Juon erittäin harvoin, mutta se tuo minulle sentään jotain helpotusta, enkä välittänyt sillä hetkellä mistään muusta. Valitettavasti lähes mikään määrä viinaa ei ole riittävästi että saisi aivot nollattua. Päivän kohokohta oli kun sain sentään jutella kirjakaupassa myyjän kanssa. Normaalisti olen sellaisissa tilanteissa erittäin sosiaalinen ja hymyilen paljon, mutta silti ei mistään minulle tule kavereita. Ei vaikka kävisin miten paljon harrastuksissa ja koulussa ja yrittäisin parhaani. Pärstäkertoimessani ei pitäisi ainakaan hirveästi olla vikaa, näytän ihan normaalille. En ole mikään nössö ja olen yllytyshullu kaikkeen, mutta mikään ei tunnu riittävän. Jokaisella on se oma ryhmä johon on niin pirun vaikea tunkea, ja älkää sanoko että juttele muille yksinäisille! Niistä ei yleensä saa mitään irti ja ovat niin tylsiä vaikka yrittäisin olla miten ystävällinen, yleensä se muistuttaa lähinnä yksin puhelua.
Monesti ajattelen miten helppoa olisi vain kuolla, mutta valitettavasti olen tehnyt sen päätöksen että EN LUOVUTA KOSKAAN vaikka olisi miten paskaa niin yritän pitää surkeasta hengestäni kiinni viimeiseen asti. En vaan pysty motivoimaan itseäni tarpeeksi. Miksi minä jatkaisin enää? Ei ole mitään syytä. Olen äärettömässä kiitollisuuden velassa niille vähille ihmisille jotka tunnen, ilman heitä tulisin täysin hulluksi.
Toivon nyt että olisin nyt kännissä että voisin kertoa kaiken oikein avoimesti ja mielikuvituksellisesti... Joskus vielä teenkin sen ihmeen.
Hahahhahaa mutta hauskinta on että melkeinpä kukaan ei voi ymmärtää tätä. Sanotaan että "koitahan nyt ryhdistäytyä" tai "kyllä se siitä" mutta kukaan ei halua ymmärtää. Oikeasti on kyllä olemassa paljon muita ihmisiä joilla asiat on paljon huonommin, mutta ei minun mielestäni heitä oikeasti paljoa auteta sillä että jaetaan vähän ruokaa ja pari huopaa. No jos oikein hulluksi tulen niin taidan mennä johonkin avustusjärjestöön vapaaehtoiseksi. Ehkä se auttaa muita edes jonkinverran. Haluaisin niin auttaa muita, mutta mitä minä voisin tehdä kun olen itsekkin rikkinäinen levy?
Ei tullut uni niin piti jotain kirjottaa...
mun ei tullut uni niin piti jotain lukea..
ja löysin tämän ja SAMA täällä, niinkuin oisin omaa tekstiä lukenut. paitsi kieliopillisesti oikeammin kirjoitettuna.
Taas sai yksinäiset toiselta yksinäiseltä huutia.
Ihme menoa.