Omaa rotua ei löydy!

valinnanvaikeus

Ajattelin josko täältä saisi vinkkejä sen oman rodun valintaan. Avokin kanssa ollaan mietitty, että oma koirakaveri voisi tulla taloon parin vuoden sisällä, mutta ongelmana on, ettei omaa rotua tunnu löytyvän niin millään. Rotukirjat ollaan kahlattu läpi samoin kuin monet keskustelut netistä. Haluaisin siis löytää rodun, joka iskis.

Emme ole ajatelleet aloittaa mitään virallista harrastamista, koira tulisi ihan vaan kaveriksi ja lenkkiseuraksi, perusjutut tietysti opetetaan.

Asumme kerrostalossa kaksiossa, talossa on hissi. Yhteensä koira saisi lenkityksiä noin pari tuntia päivässä ja koirapuisto on vieressä. Kesäisin käydään mökillä, jossa koira saisi olla vapaana ja jossa pääsisi myös uimaan.

Säkä saisi olla 40-55cm.

Turkinhoidon pitäisi olla suht helppoa, en halua rotua, jota pitäisi puunata päivittäin enkä myöskään halua pestä koiraa säännöllisesti parin viikon välein (kuraiset ilmat eri asia). Myöskään trimmattavaa rotua en haluaisi, mutta tässä saattaisin joustaa mikäli koira muuten sopii vaatimuksiin.

Koira ei saa olla herkkähaukkuinen, koska kerrostalossa asutaan enkä halua naapureita sotajalalle. Toki haukkumista voi karsia koulutuksella, mutten välttämättä halua mitään hälyttävää vahtikoiraa. Tosin tässäkin olen valmis joustamaan, jos koira muuten sopii toiveisiin.

Lapsiystävällisyys on ehdotonta, perheen vuoksi.

Molempien perheessä on ollut koiria, minun perheessä enimmäkseen sakemanneja ja miehen perheessä pyreneittenkoira.
Tämä koira olisi molemmille se ensimmäinen oma koira, joten suht helppo koulutettavuus on plussaa, pieni itsepäisyys ei ole haitaksi. Metsästysviettiä ei ole tai on hallittavissa (kissat ja mökillä vapaana). Miellyttämisenhalua olisi hyvä löytyä edes vähän.

Ehdotuksia otetaan vastaan! Jos jokin jäi mietityttämään, kysyä saa.

42

757

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • koirakuisk.

      Ensimmäisenä tulee mieleen bokseri, tunnetusti lapsirakas koirarotu, jonka turkinhoito on helppoa, ei tarvitse ranskalaisia lettejä sille laitella.

      Mutta bokseri on sitten hyvin energinen rotu (yleistys) ja jollei saa tarpeeksi liikuntaa, saattaa äityä täystuhoksikin kotona. Boksu on myös voimakas koira ja usein täynnä intoutuvaa energiaa, joko pakatusti odottamassa sisällänsä tai avoimena, jotenka lenkkeilytys voi olla haastavampaa, ellei kunnon kolutusta tässä tehtynä ja sitten intoa on paikoin yllättämään.

      Eivät ole herkkähaukkuisia, boksuja on myös kerrostaloissa ja ovat tunnetummin ei-haukkujia.

      Leikkiä riittää sitten ja usein pitkälle iän myötä.

      Minkäluonteisista yleisesti ottaen pidätte enemmän ja mitkä vastaavat omaa energiatasoanne, rauhallisemmista vai energisimmistä?

    • nti näpsäkkä

      ois just passelit rodut teille. kultainen noutaja tai labradorinnoutaja

    • nti näpsäkkä

      suomenlapinkoira,eurasier,islanninlammaskoira,pitkäkarvainen collie, lyhytkarvainen collie

      • aloittaja

        Bokseri oli jossain vaiheessa aika pitkäänkin harkinnassa, mutta tulin siihen tulokseen, että se saattaisi olla liian aktiivinen tapaus meille. Avokkikaan ei boksereille missään vaiheessa lämmennyt, koska näyttää "seinään päin juosseelta".

        Emme halua mitään sohvaperunaa, mutta emme myöskään adhd-tapausta. Sisällä täytyy osata rauhoittua ja ulkona saa sitten riekkua. Mukavaa olisi, jos koira olisi valmis moneen menoon :)

        nti näpsäkkä: Onko mitään perusteluja noille ehdotuksille? Nuo on kaikki käyty läpi, mikään ei oikeastaan iske, vaikka kultainennoutaja edelleen listallani onkin.


    • Hukka-Musti

      Tulee mieleen lähinnä tanskalais-ruotsalainen pihakoira: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tanskalais-ruotsalainen_pihakoira http://www.pihakoirat.net/rotu.html

      Ehkä vähän mainitsemaanne kokoa pienempi, mutta muuten sopii loistavasti kriteereihinne.

      Ja toisena tulee mieleen appenzellinpaimenkoira: http://sennenkoirat.net/site/appenzellinpaimenkoira

      Sopii kriteereihinne myös kokonsa puolesta.

      Aktiivisia ja liikunnallisia rotuja nämä kumminkin ovat, mutta myös terveitä, mutta liikuntahan on osa terveyttä. Ja kai tekin terveen rodun haluatte? Mutta uskon koiran olevan noihin mainitsemiinne liikuntarutiineihin tyytyväinen. Jos ei, niin liikuntaa ja tekemistä lisätään, mutta omalle koiralle sen aina rakkaudella onnellisesti suotaa:-D

      Molemmat rodut myös tulevat hyvin juttuun toisten koirien kanssa, eivätkä hauku turhia, mutta silti kannattaa sosiaalistaa hyvin pennusta saakka.

      • aloittaja

        Molemmat olivat näin pintapuolisen lueskelun perusteella oikeen hyviä vaihtoehtoja, kiitos niistä! :)

        Pienempiä saa toki ehdottaa, mutta esim. bokseria isompaa en mielelläni tänne ota. Vaikka tuo pihakoira pienempi onkin niin se vaikuttaa todella hyvältä "kilpailijalta".

        Pitipä vielä kysymäni näyttelyistä. Aikomuksena on miehen kanssa käydä jossakin vaiheessa näyttelyssä katselemassa rotuja ihan livenä, niin maksaakos se sisäänpääsy jotain katsojilta? Kumpikaan ei siis ole koskaan käynyt koiranäyttelyssä. Ja oliskos jotain sivustoa, mistä vois tulevia näyttelyitä bongata?


      • aloittaja
        aloittaja kirjoitti:

        Molemmat olivat näin pintapuolisen lueskelun perusteella oikeen hyviä vaihtoehtoja, kiitos niistä! :)

        Pienempiä saa toki ehdottaa, mutta esim. bokseria isompaa en mielelläni tänne ota. Vaikka tuo pihakoira pienempi onkin niin se vaikuttaa todella hyvältä "kilpailijalta".

        Pitipä vielä kysymäni näyttelyistä. Aikomuksena on miehen kanssa käydä jossakin vaiheessa näyttelyssä katselemassa rotuja ihan livenä, niin maksaakos se sisäänpääsy jotain katsojilta? Kumpikaan ei siis ole koskaan käynyt koiranäyttelyssä. Ja oliskos jotain sivustoa, mistä vois tulevia näyttelyitä bongata?

        Terveys tosiaan on hyvin tärkeä asia meille, pitkäikäistä kaveria tänne kuitenkin toivotaan!
        Boksereissa esim. huolestuttaa monet sairaudet, joita esiintynyt, tämä oli myös yksi syy siihen, ettei se tällä hetkellä ole ihan pinnalla ajatuksissa. Tokihan vanhempien sekä muun suvun tutkiminen auttaa terveen pentueen etsinnässä, mutta kyllä ne sairaudet aina taka-alalla kolkuttaa.


      • Hukka-Musti
        aloittaja kirjoitti:

        Terveys tosiaan on hyvin tärkeä asia meille, pitkäikäistä kaveria tänne kuitenkin toivotaan!
        Boksereissa esim. huolestuttaa monet sairaudet, joita esiintynyt, tämä oli myös yksi syy siihen, ettei se tällä hetkellä ole ihan pinnalla ajatuksissa. Tokihan vanhempien sekä muun suvun tutkiminen auttaa terveen pentueen etsinnässä, mutta kyllä ne sairaudet aina taka-alalla kolkuttaa.

        Ainakin Tampereen Kansainväliseen Koiranäyttelyyn sisäänpääsylippu on kahdelta päivältä 15 euroa. Ei siis paljoa.

        Tässä muuten lisätietoja vuoden 2009 tästä näyttelystä, joka oli maaliskuussa: http://www.tamperekv.fi/main_fin.html

        Joka vuosi järjestetään uusi näyttely vanhaan, tuttuun tapaan.

        Mutta tosiaan, terve rotu vaatii paljon liikuntaa. Eli liikuntaa pysyäkseen >>edelleen>> terveenä:-)


    • nti säpsäkkä

      staffodshirenbullterrieri,pinseri,welsh corgi,.länsigöötanmaanpystykorva. Niin ja ei ole mitään muita perusteluja muuta kun et noi sopii teidän kriteereihion jos vaan silmää miellyttää:)

      • fdhfhf

        En usko, että täydellistä koirarotua onkaan. Koirat ovat koiria ja vaikka olisi kuinka ihana pikku seurakoira, niin se saattaa räksyttää ja ei sovi kerrostaloon. Jo rodun sisällä on paljon hajontaa ja koulutuksella on hyvin suuri merkitys. Meillä sekarotuinen ja aivan ihana ja sympaattinen tapaus koiraksi. Muuta ei enää pystyisi harkitsemaankaan. Jos vähänkin emmit esim. koiran ulkonäön vuoksi ja muuten koirarotu soveltuu luonteeltaan sinulle, käy katsomassa pentuja ja veikkaan että et enää pohdi onko se ulkonäkö kohdillaan. Tietysti tärkeää on, että valitset oikean rodun esim. luonteen, koulutettavuuden ja liikuntatarpeen perusteella. Ja tärkeintä on, että sinulta löytyy motivaatiota ja aikaa koiralle.

        Itse suosittelisin sinulle Shetlanninlammaskoiraa tai Kultaista noutajaa.


      • aloittaja
        fdhfhf kirjoitti:

        En usko, että täydellistä koirarotua onkaan. Koirat ovat koiria ja vaikka olisi kuinka ihana pikku seurakoira, niin se saattaa räksyttää ja ei sovi kerrostaloon. Jo rodun sisällä on paljon hajontaa ja koulutuksella on hyvin suuri merkitys. Meillä sekarotuinen ja aivan ihana ja sympaattinen tapaus koiraksi. Muuta ei enää pystyisi harkitsemaankaan. Jos vähänkin emmit esim. koiran ulkonäön vuoksi ja muuten koirarotu soveltuu luonteeltaan sinulle, käy katsomassa pentuja ja veikkaan että et enää pohdi onko se ulkonäkö kohdillaan. Tietysti tärkeää on, että valitset oikean rodun esim. luonteen, koulutettavuuden ja liikuntatarpeen perusteella. Ja tärkeintä on, että sinulta löytyy motivaatiota ja aikaa koiralle.

        Itse suosittelisin sinulle Shetlanninlammaskoiraa tai Kultaista noutajaa.

        Ulkonäkövinkki oli oikeen tarpeellinen, en minä kuitenkaan sellaista koiraa välttämättä halua, joka omaan silmään on yksinkertaisesti todella ruma. Näyttelyihin on tarkotus mennä, koska kuvat eivät välttämättä anna ihan oikeaa kuvaa koirasta.

        Oman rodun löytyminen on tärkeää, koska en halua ongelmia, jotka syntyvät, kun on valittu rotu väärin.

        Shelttiä mietimme pitkään, mutta se ei tuntunut ihan omalta rodulta sitten kuitenkaan, joku siinä ei vaan toimi, vaikka kauniita koiria ovatkin.

        Kultainennoutaja sen sijaan on listalla aika korkealla, miellyttävä kasvattajakin on löytynyt ja yhteyttä pitäisi ottaa. Saatamme kuitenkin käydä näyttelyissä ennen lopullista päätöstä, jotta me molemmat voimme olla tyytyväisiä valintaan.


      • Hukka-Musti
        aloittaja kirjoitti:

        Ulkonäkövinkki oli oikeen tarpeellinen, en minä kuitenkaan sellaista koiraa välttämättä halua, joka omaan silmään on yksinkertaisesti todella ruma. Näyttelyihin on tarkotus mennä, koska kuvat eivät välttämättä anna ihan oikeaa kuvaa koirasta.

        Oman rodun löytyminen on tärkeää, koska en halua ongelmia, jotka syntyvät, kun on valittu rotu väärin.

        Shelttiä mietimme pitkään, mutta se ei tuntunut ihan omalta rodulta sitten kuitenkaan, joku siinä ei vaan toimi, vaikka kauniita koiria ovatkin.

        Kultainennoutaja sen sijaan on listalla aika korkealla, miellyttävä kasvattajakin on löytynyt ja yhteyttä pitäisi ottaa. Saatamme kuitenkin käydä näyttelyissä ennen lopullista päätöstä, jotta me molemmat voimme olla tyytyväisiä valintaan.

        Tuli nyt mieleen, että olisivatkohan hyviä rotuvinkkejä myös seuraavat:

        chesapeakelahdennoutaja: http://fi.wikipedia.org/wiki/Chesapeakelahdennoutaja, http://www.chesapeakekerho.com/rotu.html

        Stabyhoun: http://fi.wikipedia.org/wiki/Stabyhoun

        Picardienpaimenkoira (berger de picardie): http://fi.wikipedia.org/wiki/Picardienpaimenkoira, http://www.koirat.com/rotu.phtml?id=14

        Kroatianpaimenkoira: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kroatianpaimenkoira, http://www.finagility.com/tuus/kroaatti-info.html


    • Jos omaa rotua ei tahdo millään löytyä, niin silloin varmaankin tilanne on sellainen, että koiran ottamisen kriteeri on kovin korkealla ja ottamisen halu vastaavasti tosi alhaalla. Jos nimittäin oikeasti haluaa koiran, niin useimmiten löytyy kasapäin itseä miellyttäviä ja itselle sopivia rotuja samoin kuin sekarotuisia.

      Jotenkin tuntuu, että tässä on nyt kyseessä 'steriili ja intohimoton' koiranomistamishalu. Siis siihen malliin, että jos otan koiran, ihan kaiken siinä pitää olla täydellistä. Miten ihmeessä kukaan sellaista voisi luvata, kun ihan joka ainoa koira on yksilöllinen olipa se mitä rotua tahansa. Rotuvalinnalla suljetaan pois tai valitaan vain joitakin isoja ominaisuuksia. Valitsitko muuten samoilla tiukoilla kriteereillä puolisosi? Ovatko lapsesi samoin täsmälleen kaikkien toiveidesi mukaisia? Vai pitäisikö niiden olla?

      Hm.

      • aloittaja

        Ensinnäkin kiitos hyvistä vaihtoehdoista, otan noista kaikista enemmän selvää, kunhan kerkiän.

        Ja sitten, jos kuitenkin jätetään noi henkilökohtasuudet pois täältä. En mielestäni ole tehnyt mitään väärää, kunhan haluan valita rotuni oikein, jotta on aikaa perehtyä ja tutkia ennen kuin se kaveri kotiin tulee. En minä täydellistä etsi, vaan tutkin eri vaihtoehtoja ennen kuin päädyn mihinkään. Mielestäni on ihan fiksua kysyä muidenkin mielipiteitä, vaikka me sen valinnan teemmekin. Muilla voi olla myös vaihtoehtoja, joita en ole edes miettinyt tai löytänyt niin kuin on käynytkin.


      • Hukka-Musti
        aloittaja kirjoitti:

        Ensinnäkin kiitos hyvistä vaihtoehdoista, otan noista kaikista enemmän selvää, kunhan kerkiän.

        Ja sitten, jos kuitenkin jätetään noi henkilökohtasuudet pois täältä. En mielestäni ole tehnyt mitään väärää, kunhan haluan valita rotuni oikein, jotta on aikaa perehtyä ja tutkia ennen kuin se kaveri kotiin tulee. En minä täydellistä etsi, vaan tutkin eri vaihtoehtoja ennen kuin päädyn mihinkään. Mielestäni on ihan fiksua kysyä muidenkin mielipiteitä, vaikka me sen valinnan teemmekin. Muilla voi olla myös vaihtoehtoja, joita en ole edes miettinyt tai löytänyt niin kuin on käynytkin.

        Oikeastaan koiran luonne ei ole kiinni pelkästä rodusta, vaan myös kasvatuksesta. Omistaja on vastuussa koiran tulevasta luonteesta ja käyttäytymisestä. Myös koran venhempien luonteella on vaikutusta asiaan.

        Varmaan olet asiasta valmiiksi selvillä, mutta tämä oli vain oheisena huomautuksena.

        Älähän loukkaannu, en epäile lainkaan koulutus- ja kasvatustaitojasi.

        Onnea jatkoon ja rodun valintaan, kyllä kaikki teillä hyvin menee!


      • Hukka-Musti kirjoitti:

        Oikeastaan koiran luonne ei ole kiinni pelkästä rodusta, vaan myös kasvatuksesta. Omistaja on vastuussa koiran tulevasta luonteesta ja käyttäytymisestä. Myös koran venhempien luonteella on vaikutusta asiaan.

        Varmaan olet asiasta valmiiksi selvillä, mutta tämä oli vain oheisena huomautuksena.

        Älähän loukkaannu, en epäile lainkaan koulutus- ja kasvatustaitojasi.

        Onnea jatkoon ja rodun valintaan, kyllä kaikki teillä hyvin menee!

        Tiedot tulevista näyttelyistä löytyvät Suomen kennelliiton sivuilta.

        http://www.kennelliitto.fi/FI/toiminta/nayttelyt/etusivu.htm
        Esim. ensi viikonloppuna on Helsingissä isot kaksi päiväiset näyttelyt, joissa molempina päivinä on esillä kaikki rodut. Viime vuonna taisi olla sisäänpääsy maksu 12 € korvilla yhtenä päivänä. Vielä sen verran että KV ja kaikkien rotujen näyttely tarkoittavat kaikkia rotuja, ryhmänäyttelyt puolestaan määrättyjä roturyhmiä esim. FCI:n ryhmä 8 käsittää mm. noutajat ja ryhmä 9 seura- ja kääpiökoirat. Erikoisnäyttelyt ovat suunnattu vain ja ainoastaan joilleikkin tietyille roduille.


      • hesan näyttely
        Birjanna kirjoitti:

        Tiedot tulevista näyttelyistä löytyvät Suomen kennelliiton sivuilta.

        http://www.kennelliitto.fi/FI/toiminta/nayttelyt/etusivu.htm
        Esim. ensi viikonloppuna on Helsingissä isot kaksi päiväiset näyttelyt, joissa molempina päivinä on esillä kaikki rodut. Viime vuonna taisi olla sisäänpääsy maksu 12 € korvilla yhtenä päivänä. Vielä sen verran että KV ja kaikkien rotujen näyttely tarkoittavat kaikkia rotuja, ryhmänäyttelyt puolestaan määrättyjä roturyhmiä esim. FCI:n ryhmä 8 käsittää mm. noutajat ja ryhmä 9 seura- ja kääpiökoirat. Erikoisnäyttelyt ovat suunnattu vain ja ainoastaan joilleikkin tietyille roduille.

        Tässä http://voittaja.kennelliitto.fi/FI/voittaja2009/etusivu.htm vielä Helsingin näyttelyn sivut, joilta löytyvät aikataulut, milloin mikin rotu esiintyy sekä kehien sijainnit, joissa eri rodut esiintyvät. Yhden päivän lippu maksaa aikuiselta 13 euroa ja kahden päivän lippu 20 euroa. 4-12-vuotiaat 7 euroa ja perhelippu (enintään kaksi aikuista ja neljä alle 12-vuotiasta lasta) 25 euroa.


      • Hukka-Musti kirjoitti:

        Oikeastaan koiran luonne ei ole kiinni pelkästä rodusta, vaan myös kasvatuksesta. Omistaja on vastuussa koiran tulevasta luonteesta ja käyttäytymisestä. Myös koran venhempien luonteella on vaikutusta asiaan.

        Varmaan olet asiasta valmiiksi selvillä, mutta tämä oli vain oheisena huomautuksena.

        Älähän loukkaannu, en epäile lainkaan koulutus- ja kasvatustaitojasi.

        Onnea jatkoon ja rodun valintaan, kyllä kaikki teillä hyvin menee!

        Minusta kysymys oli nimenomaan kovin henkilökohtainen ihan alunperin: kysyit, mikä rotu olisi meidän (=vaikkapa minun) mielestä omin ja paras teidän perheelle. En todellakaan tarkoittanut ’vastata väärin' kysymykseesi.

        Nyt sitten yritän vastata oikein: miten ihmeessä te voitte tietää, että vaikkapa rotikka, josta ketjun perusteella ymmärtääkseni pidätte, ei sovi teille? Että se on teille liian vaativa rotu? Jos teillä kerran ei ole ikinä ollut minkäänlaista koiraa, niin mistä ihmeestä te voitte sen tietää! Kysyn siis vaan...

        Yksikään eläin ei ole liian vaativa yhdellekään ihmiselle, joka oikeasti tuntee halua omistaa sellaisen ja on päättänyt elää ja selvitä sen kanssa. Siksi maailmasta löytyy edelleen (eläviä) leijonankesyttäjiä ja (kelpoja) koiranomistajia. Härreguud, koirahan on helpoin hallittava (lihaa syövistä eli peto)eläimistä!

        Aikaisemmalla kirjoituksellani en todellakaan tarkoittanut sanoa, että sinusta ei olisi koiranomistajaksi. Päinvastoin yritin sanoa, että jos kerran selviydyt vaikkapa lastesi kanssa olemalla heille jämäkkä laumanjohtaja, selviydyt satavarmasti myös koiran kanssa sen rodusta riippumatta.

        Tutkailehan itseäsi vaikkapa rotweilerin mahdollisena omistajana. Tässäpä Tiinamuorin pikatesti.

        A) Lapsesi vaativat sinulta kaupassa itselleen sitä sun tätä. Sinä ilman muuta ostat sen kaiken heille välttääksesi kaikki konfliktit.
        B) Lapsesi vaativat sinulta kaupassa itselleen sitä sun tätä. Sinä ensin kiellät kolmesti tai enemmän, yrität hyssytellä lapsia hiljaiseksi muilla lahjuksilla, vaan sitten kuitenkin lopulta myönnyt ja ostat vaaditut jutut hiljentääksesi huutokuoron.
        C) Lapsesi eivät vaadi sinulta kaupassa itselleen sitä sun tätä, koska olet tehnyt heille selväksi jo heidän ollessaan kaksivuotiaita, että näistä asioista ei keskustella julkisella paikalla. Nämä asiat ja käyttäytymismallit sovitaan kotona. Jos tämä ei passaa, niin sitten he eivät pääse kauppaan, eivät mihinkäään kauppaan vanhempiensa kanssa. Menevät kauppaan sitten kun ovat täyttäneet 18v ja muuttaneet pois kotoa ja ansaitsevat itse omat kaupparahansa. Johtajan ei tarvitse / ei pidä sietää anarkiaa.

        Tasan yhtä yksinkertaista kuin selvitä kunnialla pikkulasten kanssa, on selvitä kunnialla koiran kanssa. Tai yhtä monimutkaista, jos tämmöisen yksinkertaisen asian monimutkaiseksi kokee.
        Pikatestin oikea vastaus on siis C. Siinäpä hyvä minkä vaan koiran omistaja. Ja ihmisperheen isä tai äiti. C perheen koira on onnellinen, ja ihmislapsillakin todennäköisesti on murrosiässä keskimääräistä paljon vähemmän ongelmia.

        Kiitos kun sain sanoa mielipiteeni.


      • oliski noin helppoa
        tiinamuori kirjoitti:

        Minusta kysymys oli nimenomaan kovin henkilökohtainen ihan alunperin: kysyit, mikä rotu olisi meidän (=vaikkapa minun) mielestä omin ja paras teidän perheelle. En todellakaan tarkoittanut ’vastata väärin' kysymykseesi.

        Nyt sitten yritän vastata oikein: miten ihmeessä te voitte tietää, että vaikkapa rotikka, josta ketjun perusteella ymmärtääkseni pidätte, ei sovi teille? Että se on teille liian vaativa rotu? Jos teillä kerran ei ole ikinä ollut minkäänlaista koiraa, niin mistä ihmeestä te voitte sen tietää! Kysyn siis vaan...

        Yksikään eläin ei ole liian vaativa yhdellekään ihmiselle, joka oikeasti tuntee halua omistaa sellaisen ja on päättänyt elää ja selvitä sen kanssa. Siksi maailmasta löytyy edelleen (eläviä) leijonankesyttäjiä ja (kelpoja) koiranomistajia. Härreguud, koirahan on helpoin hallittava (lihaa syövistä eli peto)eläimistä!

        Aikaisemmalla kirjoituksellani en todellakaan tarkoittanut sanoa, että sinusta ei olisi koiranomistajaksi. Päinvastoin yritin sanoa, että jos kerran selviydyt vaikkapa lastesi kanssa olemalla heille jämäkkä laumanjohtaja, selviydyt satavarmasti myös koiran kanssa sen rodusta riippumatta.

        Tutkailehan itseäsi vaikkapa rotweilerin mahdollisena omistajana. Tässäpä Tiinamuorin pikatesti.

        A) Lapsesi vaativat sinulta kaupassa itselleen sitä sun tätä. Sinä ilman muuta ostat sen kaiken heille välttääksesi kaikki konfliktit.
        B) Lapsesi vaativat sinulta kaupassa itselleen sitä sun tätä. Sinä ensin kiellät kolmesti tai enemmän, yrität hyssytellä lapsia hiljaiseksi muilla lahjuksilla, vaan sitten kuitenkin lopulta myönnyt ja ostat vaaditut jutut hiljentääksesi huutokuoron.
        C) Lapsesi eivät vaadi sinulta kaupassa itselleen sitä sun tätä, koska olet tehnyt heille selväksi jo heidän ollessaan kaksivuotiaita, että näistä asioista ei keskustella julkisella paikalla. Nämä asiat ja käyttäytymismallit sovitaan kotona. Jos tämä ei passaa, niin sitten he eivät pääse kauppaan, eivät mihinkäään kauppaan vanhempiensa kanssa. Menevät kauppaan sitten kun ovat täyttäneet 18v ja muuttaneet pois kotoa ja ansaitsevat itse omat kaupparahansa. Johtajan ei tarvitse / ei pidä sietää anarkiaa.

        Tasan yhtä yksinkertaista kuin selvitä kunnialla pikkulasten kanssa, on selvitä kunnialla koiran kanssa. Tai yhtä monimutkaista, jos tämmöisen yksinkertaisen asian monimutkaiseksi kokee.
        Pikatestin oikea vastaus on siis C. Siinäpä hyvä minkä vaan koiran omistaja. Ja ihmisperheen isä tai äiti. C perheen koira on onnellinen, ja ihmislapsillakin todennäköisesti on murrosiässä keskimääräistä paljon vähemmän ongelmia.

        Kiitos kun sain sanoa mielipiteeni.

        Kunpa koiran ja lapsen kanssa olisikin noin yksinkertaista! ;) Vakaista päätöksistä huolimatta kaikki ei aina onnistu niin kuin haluaisi. Valitettavasti pelkkä halu selvitä ei aina auta. Tärkeää on löytää itselleen sopiva rotu, ettei mene liian tiukille sen kanssa.


      • oliski noin helppoa kirjoitti:

        Kunpa koiran ja lapsen kanssa olisikin noin yksinkertaista! ;) Vakaista päätöksistä huolimatta kaikki ei aina onnistu niin kuin haluaisi. Valitettavasti pelkkä halu selvitä ei aina auta. Tärkeää on löytää itselleen sopiva rotu, ettei mene liian tiukille sen kanssa.

        Johtopäätelmä ei ole meillä ihan sama. Itse toivoisin mieluummin lukijan vetävän sellaisen johtopäätöksen, että jos ihmisellä on uskallusta hankkia lapsia, ja on sen asian loppuun asti ajatellut ja oikeat toimintatavat miettinyt, niin tottakai sellainen ihminen uskaltaa koirankin ottaa. Vai tarkoitatko, että lapsia voi kyllä surutta tehdä vaikka ei vastuuta niiden kasvatuksesta ole pätkääkään miettinyt, mutta koiraa ei voi ottaa niin heppoisin perustein?


    • koirakuisk.

      Tulee myös mieleen jo aiemmin mainittu labbis (joka varmasti nauttisi myös päästessään mökillänne uimaan), landseer ja lagotto romagnolo. Viimeisin on sopeutuvainen, mukavaluonteinen, rauhallinen, sosiaalinen, mökiltä voi löytää jopa sieniä. ;-) Lagoton turkki kuuluu myös ns. vähemmin allergisoiviin.

      Sitten myös sekarotuisista löytyy välillä oivia tapauksia. Harmi että olette vasta vuoden, kahden sisällä hankkimassa koiraa, täällä http://www.espanjankatukoirat.com/ekk/pg.php?pg=Koirat/kotiaetsivat_isot.html olisi ollut esim. Harvey ja tuolla on pentujakin http://sitebuilder.viipurinkoirat.fi/ImageGallery/CategoryList.aspx?id=9ea53893-0aca-4bba-acea-917df98feeff&m=0, samaten täällä http://www.rekkurescue.com/koirat_koditta.php?sivu=4. Toki myös on sitten paikkakuntien omia eläinsuojelutaloja, joissa on yleensä noin parisen koiraa vailla kotia. Tarkemmin saa perehtyä, mutta yksi vaihtoehto tässäkin koiraa miettiessä!

    • katyyyyy1
      • aloittaja

        Saatoin siis ymmärtää väärin tiinamuorin viestin. Kyllä me ymmäretään, mitä se koiran ottaminen tarkottaa. Ja kyllähän paljon mieluisia rotuja on tullut eteen, suurin osa niistä vaan on ollut liian vaativia meille (esim. rotikka oli kauan mielessä, mutta tultiin siihen tulokseen, ettei se ehkä ole meille se oikea rotu tässä vaiheessa, vaikka komea koira onkin).

        Tietysti omistajat vaikuttavat paljolti koiran käyttäytymiseen, kyllähän esimerkkejä näkee päivittäin.

        Kiitos tuosta näyttelyinfosta. Tuonne emme ikävä kyllä pääse töiden vuoksi, mutta nyt ainakin löydän näyttelyiden ajankohdat.

        Minua hieman hämää tuo labbiksen massa, kultainen vaikuttaa paljon sirommalta. Olen myös ymmärtänyt, että labbikset olisivat huomattavasti vilkkaampia kuin kultaset?
        Lagottoa olen miettinyt ja se on oikein passelilta kuulostava sekä näyttävä, mies ei siitä ole niin innoissaan, mutta eihän sitä tiedä, vaikka tähänkin päädyttäisiin. Mikäli joku tietää tuon lagoton turkin hoitamisesta tarkemmin niin olisi kiva tietää siitä hoidosta. Täytyykö se turkki ajaa välillä alas vai voiko sitä vaan siistiä? Miten peseminen, harjaaminen? Kuinka vaikeaa on pitää siistinä esim kurakeleillä? Tarttuuko metsästä risut ja männynkävyt turkkiin? Tieto on tervetullutta, kyllähän rotumääritelmät ym. netistä löytyy, mutta harvemmin omia kokemuksia, joita olisi mukava kuulla.
        Landseer taitaa olla tänne liian iso, vaikka onkin hienon näköinen.
        Kodittomiakin voisi miettiä, niitä ei olla mietittykkään, joten näistä otan varmasti enemmän selvää.

        Onhan sitä hauvakonettakin kokeiltu, mutta ei kovin onnistuneesti :)


      • Hukka-Musti
        aloittaja kirjoitti:

        Saatoin siis ymmärtää väärin tiinamuorin viestin. Kyllä me ymmäretään, mitä se koiran ottaminen tarkottaa. Ja kyllähän paljon mieluisia rotuja on tullut eteen, suurin osa niistä vaan on ollut liian vaativia meille (esim. rotikka oli kauan mielessä, mutta tultiin siihen tulokseen, ettei se ehkä ole meille se oikea rotu tässä vaiheessa, vaikka komea koira onkin).

        Tietysti omistajat vaikuttavat paljolti koiran käyttäytymiseen, kyllähän esimerkkejä näkee päivittäin.

        Kiitos tuosta näyttelyinfosta. Tuonne emme ikävä kyllä pääse töiden vuoksi, mutta nyt ainakin löydän näyttelyiden ajankohdat.

        Minua hieman hämää tuo labbiksen massa, kultainen vaikuttaa paljon sirommalta. Olen myös ymmärtänyt, että labbikset olisivat huomattavasti vilkkaampia kuin kultaset?
        Lagottoa olen miettinyt ja se on oikein passelilta kuulostava sekä näyttävä, mies ei siitä ole niin innoissaan, mutta eihän sitä tiedä, vaikka tähänkin päädyttäisiin. Mikäli joku tietää tuon lagoton turkin hoitamisesta tarkemmin niin olisi kiva tietää siitä hoidosta. Täytyykö se turkki ajaa välillä alas vai voiko sitä vaan siistiä? Miten peseminen, harjaaminen? Kuinka vaikeaa on pitää siistinä esim kurakeleillä? Tarttuuko metsästä risut ja männynkävyt turkkiin? Tieto on tervetullutta, kyllähän rotumääritelmät ym. netistä löytyy, mutta harvemmin omia kokemuksia, joita olisi mukava kuulla.
        Landseer taitaa olla tänne liian iso, vaikka onkin hienon näköinen.
        Kodittomiakin voisi miettiä, niitä ei olla mietittykkään, joten näistä otan varmasti enemmän selvää.

        Onhan sitä hauvakonettakin kokeiltu, mutta ei kovin onnistuneesti :)

        Hyvin iso koira sopeutuu pieneen asuntoon. Ulkona se tilaa tarvitsee, sillä siellähän se liikuntansa hoitaa. Kotona koira lepää. Ja on niitä pienen pieniä omakotitaloasuntojakin, jonna kasvattajat ilo mielin koiria antavan.

        Mutta landseer nauttii uimisesta, ja siten olisikin hyvä, jos tekin nautitte. Mikäli vain tuon lempeän jättiläisen meinaisitte hankkia:-)


      • aloittaja
        Hukka-Musti kirjoitti:

        Hyvin iso koira sopeutuu pieneen asuntoon. Ulkona se tilaa tarvitsee, sillä siellähän se liikuntansa hoitaa. Kotona koira lepää. Ja on niitä pienen pieniä omakotitaloasuntojakin, jonna kasvattajat ilo mielin koiria antavan.

        Mutta landseer nauttii uimisesta, ja siten olisikin hyvä, jos tekin nautitte. Mikäli vain tuon lempeän jättiläisen meinaisitte hankkia:-)

        Tästä jämäkkyydestä uskaltaisin sanoa, ettei ongelma tulisi minun vaan miehen puolelta. Minä uskon, että mieheni luulee koiran tulevan ns. valmiina pakettina kotiin, sitä voi sitten halia ja pitää sellaisena "mussuna". Mikäli mies saisi rodun yksinään päättää, se olisi pyreneittenkoira, koska "meillä oli semmonen ja se oli niin kiltti ja iso ja valkonen". Miehelle siis kelpaisi mikä tahansa koira, joka näyttää kiltiltä, on pitkäturkkinen ja mieluiten valkoinen.

        Ottaen siis huomioon meidät molemmat uskoisin, että pehmeämmät rodut sopivat meille. Vaikka koira minun vastuulleni tuleekin niin en usko, että mies nauttisi koirasta, joka yrittäisi jatkuvasti alistaa miehen laumassa alemmas. (Rotikathan ovat yleensä dominoivia ja pyrkivät pääsemään arvoasteikolla ylöspäin. En myöskään usko, että pystyisimme antamaan näin aktiiviselle koiralle tarpeeksi virikkeitä, kun meitä ei tosiaan aktiivinen ja tavoitteellinen harrastaminen ainakaan tällä hetkellä kiinnosta.)

        Selvennyksenä siis, että miehen perheessä ollut joskus tämän ollessa pieni pyreneittenkoira, minä olen kasvanut koirien parissa ja minun perheessäni on pääasiassa ollut sakemanneja ja muutama sekarotuinen.

        Sanottakoon vielä, että jos yksin asuisin niin luultavasti päätyisin bokseriin, rotikkaan tai amstaffiin, mutta näin ei nyt ole, enkä ole koiraa hankkimassa ainoastaan itselleni. Tässä tilanteessa minun täytyy ajatella myös mieheni luonnetta ja kykenevyyttä olla auktoriteetti koiralle. Kyllä kaikilla täytyy olla hyvä mieli, kun uusi perheenjäsen taloon tulee.


      • Hukka-Musti
        aloittaja kirjoitti:

        Tästä jämäkkyydestä uskaltaisin sanoa, ettei ongelma tulisi minun vaan miehen puolelta. Minä uskon, että mieheni luulee koiran tulevan ns. valmiina pakettina kotiin, sitä voi sitten halia ja pitää sellaisena "mussuna". Mikäli mies saisi rodun yksinään päättää, se olisi pyreneittenkoira, koska "meillä oli semmonen ja se oli niin kiltti ja iso ja valkonen". Miehelle siis kelpaisi mikä tahansa koira, joka näyttää kiltiltä, on pitkäturkkinen ja mieluiten valkoinen.

        Ottaen siis huomioon meidät molemmat uskoisin, että pehmeämmät rodut sopivat meille. Vaikka koira minun vastuulleni tuleekin niin en usko, että mies nauttisi koirasta, joka yrittäisi jatkuvasti alistaa miehen laumassa alemmas. (Rotikathan ovat yleensä dominoivia ja pyrkivät pääsemään arvoasteikolla ylöspäin. En myöskään usko, että pystyisimme antamaan näin aktiiviselle koiralle tarpeeksi virikkeitä, kun meitä ei tosiaan aktiivinen ja tavoitteellinen harrastaminen ainakaan tällä hetkellä kiinnosta.)

        Selvennyksenä siis, että miehen perheessä ollut joskus tämän ollessa pieni pyreneittenkoira, minä olen kasvanut koirien parissa ja minun perheessäni on pääasiassa ollut sakemanneja ja muutama sekarotuinen.

        Sanottakoon vielä, että jos yksin asuisin niin luultavasti päätyisin bokseriin, rotikkaan tai amstaffiin, mutta näin ei nyt ole, enkä ole koiraa hankkimassa ainoastaan itselleni. Tässä tilanteessa minun täytyy ajatella myös mieheni luonnetta ja kykenevyyttä olla auktoriteetti koiralle. Kyllä kaikilla täytyy olla hyvä mieli, kun uusi perheenjäsen taloon tulee.

        Se riittää, että koiralla on laumassa yksi henkilö, jonka se tuntee iteään korkea-arvoisemmaksi. Kun yksi ihminen on koiran mielestä perheessään sitä ylempänä, niin sen mielestä kaikki muut ovat samalla tasolla keskenään, eikä se rupea kilpailemaan enää vallasta. Ja monelle koiralle riittää vain yksi kerta arvojärjestyksen osoittamiseen.

        Ja kyllä rotikallekin taitaa riittää päivän liikunnaksi kohtuulliset kävelylenkit, käynti koirapuistossa joksikin aikaa, tokoilu kotona, pallon tai frispiin noudeskelu aukeilla sekä kärryjen vetäminen tyhjinä lähikauppaan ja täysinäisinä sieltä kotio.


      • koirakuisk.
        aloittaja kirjoitti:

        Tästä jämäkkyydestä uskaltaisin sanoa, ettei ongelma tulisi minun vaan miehen puolelta. Minä uskon, että mieheni luulee koiran tulevan ns. valmiina pakettina kotiin, sitä voi sitten halia ja pitää sellaisena "mussuna". Mikäli mies saisi rodun yksinään päättää, se olisi pyreneittenkoira, koska "meillä oli semmonen ja se oli niin kiltti ja iso ja valkonen". Miehelle siis kelpaisi mikä tahansa koira, joka näyttää kiltiltä, on pitkäturkkinen ja mieluiten valkoinen.

        Ottaen siis huomioon meidät molemmat uskoisin, että pehmeämmät rodut sopivat meille. Vaikka koira minun vastuulleni tuleekin niin en usko, että mies nauttisi koirasta, joka yrittäisi jatkuvasti alistaa miehen laumassa alemmas. (Rotikathan ovat yleensä dominoivia ja pyrkivät pääsemään arvoasteikolla ylöspäin. En myöskään usko, että pystyisimme antamaan näin aktiiviselle koiralle tarpeeksi virikkeitä, kun meitä ei tosiaan aktiivinen ja tavoitteellinen harrastaminen ainakaan tällä hetkellä kiinnosta.)

        Selvennyksenä siis, että miehen perheessä ollut joskus tämän ollessa pieni pyreneittenkoira, minä olen kasvanut koirien parissa ja minun perheessäni on pääasiassa ollut sakemanneja ja muutama sekarotuinen.

        Sanottakoon vielä, että jos yksin asuisin niin luultavasti päätyisin bokseriin, rotikkaan tai amstaffiin, mutta näin ei nyt ole, enkä ole koiraa hankkimassa ainoastaan itselleni. Tässä tilanteessa minun täytyy ajatella myös mieheni luonnetta ja kykenevyyttä olla auktoriteetti koiralle. Kyllä kaikilla täytyy olla hyvä mieli, kun uusi perheenjäsen taloon tulee.

        No nyt valkeni justiinsa, mikä voisi olla mainio vaihtoehto sinne päin. Jos mies pitää valkoisesta, pitkäkarvaisesta koirasta olemuksen puolesta, niin miten olisi valkoinen paimenkoira. Ja sinulla kun on ollut saksanpaimenkoiria, niin ei se tämän kanssa vaikeampaa voi olla. Ainoa vain siinä, että rodussa esiintyy arkuutta, joten kannattaa katsoa mistä koiran mahdollisesti hankkii ja nähdä tämän emo ja isä ja plussaa luonnetulokset. Parasta vielä jos pennut olisivat kasvaneet paikassa, jossa on normaalia sosiaalistamista ja kenties lapsiakin.


      • ------
        aloittaja kirjoitti:

        Saatoin siis ymmärtää väärin tiinamuorin viestin. Kyllä me ymmäretään, mitä se koiran ottaminen tarkottaa. Ja kyllähän paljon mieluisia rotuja on tullut eteen, suurin osa niistä vaan on ollut liian vaativia meille (esim. rotikka oli kauan mielessä, mutta tultiin siihen tulokseen, ettei se ehkä ole meille se oikea rotu tässä vaiheessa, vaikka komea koira onkin).

        Tietysti omistajat vaikuttavat paljolti koiran käyttäytymiseen, kyllähän esimerkkejä näkee päivittäin.

        Kiitos tuosta näyttelyinfosta. Tuonne emme ikävä kyllä pääse töiden vuoksi, mutta nyt ainakin löydän näyttelyiden ajankohdat.

        Minua hieman hämää tuo labbiksen massa, kultainen vaikuttaa paljon sirommalta. Olen myös ymmärtänyt, että labbikset olisivat huomattavasti vilkkaampia kuin kultaset?
        Lagottoa olen miettinyt ja se on oikein passelilta kuulostava sekä näyttävä, mies ei siitä ole niin innoissaan, mutta eihän sitä tiedä, vaikka tähänkin päädyttäisiin. Mikäli joku tietää tuon lagoton turkin hoitamisesta tarkemmin niin olisi kiva tietää siitä hoidosta. Täytyykö se turkki ajaa välillä alas vai voiko sitä vaan siistiä? Miten peseminen, harjaaminen? Kuinka vaikeaa on pitää siistinä esim kurakeleillä? Tarttuuko metsästä risut ja männynkävyt turkkiin? Tieto on tervetullutta, kyllähän rotumääritelmät ym. netistä löytyy, mutta harvemmin omia kokemuksia, joita olisi mukava kuulla.
        Landseer taitaa olla tänne liian iso, vaikka onkin hienon näköinen.
        Kodittomiakin voisi miettiä, niitä ei olla mietittykkään, joten näistä otan varmasti enemmän selvää.

        Onhan sitä hauvakonettakin kokeiltu, mutta ei kovin onnistuneesti :)

        Kaikki labbikset mitä tiedän ovat tosiaan melkoisia adhd tapauksia, itse en ottaisi vaikka kiltti ja hauska rotu tuntuu muutoin olevan. Mutta ainakin meidän perheelle olisi liian aktiivinen tapaus. Enkä snao, että se on huono piirre, lähinnä ominaisuus mikä tälle rodulle ollut tarpeen!


      • Hukka-Musti
        ------ kirjoitti:

        Kaikki labbikset mitä tiedän ovat tosiaan melkoisia adhd tapauksia, itse en ottaisi vaikka kiltti ja hauska rotu tuntuu muutoin olevan. Mutta ainakin meidän perheelle olisi liian aktiivinen tapaus. Enkä snao, että se on huono piirre, lähinnä ominaisuus mikä tälle rodulle ollut tarpeen!

        Ei pahalla, mutta varmaan nämä kaikki tähän mennessä mainitut rodut taitavat olla liikunnallisia ja aktiivisia, labbiksen tavoin. Kasvattajan varsinkin on tärkeää huolehtia jalostuksessa käytettävien koirien saavan paljon liikuntaa, jotta suku pysyy terveenä. Ja samoin aktivointia, jotta pennuista kasvaa miellyttämisenhaluisia.

        Terveet rodut tosiaan vaativat omistajaltaan viitseliäisyyttä liikuntaa ja aktivoimista varten. Siihen on valmistauduttava koiraa hankkiessa ja alettava ajattelemaan koiran kanssa liikkumista ja harrastelua hyvällä.

        Tosiaan joo. Koira on eläin ja vaatii omistajaltaan paljon.

        Jotkin rodut ovat liikunnan suhteen vaatimattomampia, mutta niiden terveystila ei ole enää kiitettävä.


      • pelkkä mauton

        vitsi! Ei kai kukaan selväjärkinen tuon perusteella koiraa valitse!


    • Mitä koirakirjoja olette lukeneet,jos ei mitään ole yhtään tarttunut...

      Entä ootteko käyneet esim.roturyhmiä läpi,nekin löytyy googlettamalla.

      Minusta se,että suositellaan,jotenkin menee väärinpäin.Tai ei siinä mitään,jos haluaa,niin mikäs siinä.

      Oletteko lukeneet Tapio Eerolan kirjoittamaa kirjaa koiraroduista?Suosittelenkin enemmän sitä,kun mitään rotua.
      Sieltä löytyy aikas hyvät lyhyet kuvaukset,joita sitten voi miettiä,ja alkaa työstämään,vaikka katsomalla löytyykö rodun forumia,mikä kiinnostaa.Niistä saa tietoa,vähän useammankin puolesta ;)
      Kasvattajilta toki myös saa,mutta kannattaa soittaa useammalle,että saisi "monennäköistä" näkökulmaa.
      Näytelmät on ihan kiva paikka käydä tsekkaamassa livenä.Mieluiten kannattaa sitten kehän jälkeen vasta mennä juttelemaan ( tai arvostelun),koska moni koiran kanssa oleva keskittyy niin koiraansa,ettei välttämättä anna parastaan ennen kehässä oloa ;)
      Toki palstoiltakin jotain tietoa saa,jos sattuu joku lukemaan,millä ko.rodusta on tietoa.Ja varsinkin laaja-alaisesti nimenomaan.

      Mutta hyvä juttu,että asioita miettii kunnolla.Ja nimenomaan koiran ottoa siltä pohjalta,mikä juuri omiin tarpeisiin ja olosuhteisiin sopii :)

      • aloittaja

        Valkkari voisi olla täydellinen, mutta mies pelkää ainakin sakuja (hyökkäys nuorempana). Täytyy tosin kysyä, mitä mieltä on. Mutta nuo ongelmat valkkareiden joukossa tosiaan mietityttää. Koiran, kun täytyy olla suhteellisen hyvähermoinen suvun lasten takia. Mutta mikäli rotu miestä miellyttää, voisi siitäkin ottaa tietysti enemmän selvää.

        Roturyhmätkin ollaan katottu läpi (tai siis minä olen ja kun on tullut vastaan rotu, joka voisi meille olla hyvä niin olen miehen mielipidettä kysynyt). Tällä hetkellä mies on siis kultaisen kannalla ja näitä ainakin mennään näyttelyyn katsomaan, kunhan näyttelyihin asti päästään.

        Ollaan lueskeltu lähinnä niitä rotukirjoja, joita tuosta lähikirjastosta on saanut, aikomuksena mennä kaupunginkirjastoon myöhemmin kattomaan, josko siellä ois parempi valikoima kirjoja. Tuosta lähikirjastosta ei siis paljoa koirakirjoja löydy eikä suurin osa niistä ole kauhean kattavia.

        Ideana tässä kyselyssä on saada lisää rotuehdotuksia ja uusia näkökulmia valintaan. Minua tämä on ainakin auttanut suuresti.

        Kun tuota rotikkaakin nyt on puolusteltu niin olisiko jollain enemmän tietoa rodusta? Viime kesänä sain kunnian yhteen nuoreen rotikkaan tutustua, mutta ystävyys oli lyhytaikaista, koska koirasta luovuttiin henkilökohtaisista syistä. Olisin itsekkin voinut kyseisen koiran ottaa, mutta silloin ei ollut oikea aika. Koira oli oikea ilo silmälle, vilkas ja rakasti kaikkia. Ei minulla siis ole mitään rotikoita vastaan, olen vaan ajatellut, ettei meillä olisi antaa sille tarpeeksi virikkeitä, jotta koira olisi tyytyväinen.

        Eikös rotikat ole aika reviiritietoisia? Kun asumme kuitenkin kerrostalossa ja täällä kuuluu kyllä kaikki äänet seinien ja oven läpi. Jos jollain kokemusta siis rotikoista kerrostalossa niin voisi kertoa?


      • Hukka-Musti
        aloittaja kirjoitti:

        Valkkari voisi olla täydellinen, mutta mies pelkää ainakin sakuja (hyökkäys nuorempana). Täytyy tosin kysyä, mitä mieltä on. Mutta nuo ongelmat valkkareiden joukossa tosiaan mietityttää. Koiran, kun täytyy olla suhteellisen hyvähermoinen suvun lasten takia. Mutta mikäli rotu miestä miellyttää, voisi siitäkin ottaa tietysti enemmän selvää.

        Roturyhmätkin ollaan katottu läpi (tai siis minä olen ja kun on tullut vastaan rotu, joka voisi meille olla hyvä niin olen miehen mielipidettä kysynyt). Tällä hetkellä mies on siis kultaisen kannalla ja näitä ainakin mennään näyttelyyn katsomaan, kunhan näyttelyihin asti päästään.

        Ollaan lueskeltu lähinnä niitä rotukirjoja, joita tuosta lähikirjastosta on saanut, aikomuksena mennä kaupunginkirjastoon myöhemmin kattomaan, josko siellä ois parempi valikoima kirjoja. Tuosta lähikirjastosta ei siis paljoa koirakirjoja löydy eikä suurin osa niistä ole kauhean kattavia.

        Ideana tässä kyselyssä on saada lisää rotuehdotuksia ja uusia näkökulmia valintaan. Minua tämä on ainakin auttanut suuresti.

        Kun tuota rotikkaakin nyt on puolusteltu niin olisiko jollain enemmän tietoa rodusta? Viime kesänä sain kunnian yhteen nuoreen rotikkaan tutustua, mutta ystävyys oli lyhytaikaista, koska koirasta luovuttiin henkilökohtaisista syistä. Olisin itsekkin voinut kyseisen koiran ottaa, mutta silloin ei ollut oikea aika. Koira oli oikea ilo silmälle, vilkas ja rakasti kaikkia. Ei minulla siis ole mitään rotikoita vastaan, olen vaan ajatellut, ettei meillä olisi antaa sille tarpeeksi virikkeitä, jotta koira olisi tyytyväinen.

        Eikös rotikat ole aika reviiritietoisia? Kun asumme kuitenkin kerrostalossa ja täällä kuuluu kyllä kaikki äänet seinien ja oven läpi. Jos jollain kokemusta siis rotikoista kerrostalossa niin voisi kertoa?

        >>Kun asumme kuitenkin kerrostalossa ja täällä kuuluu kyllä kaikki äänet seinien ja oven läpi.>>

        -Se on oikeastaan juuri hyvä asia. Kun koira kasvaa pennusta saakka ihmisten ja äänten keskellä, niin se tottuu niihin tietysti, eikä enää aikuisena näe vaivaksi sellaisiin kommunikoida. Koira on tärkeää juuri sosiaalistaa totuttamalla se pennusta asti vieraisiin, lapsiin, toisiin koiriin, kyläilyyn ja muuhun oleelliseen, ettei se sitten aikuisena tunne näitä uhiksi.

        Mutta kultainennoutajakin on perusterve rotu ja liikunnallinen. Kultseja olen nähnyt vesipelastuskurssien listoilla, niitä ollaan käytetty sokeiden oppaina ja niillä ollaan tienattu valioita sekä tokossa että valjakkohiihdoissa. Nämä monipuolisuudet ja raskaat/keskittymistä vaativat harrastukset kertovat jotain kultaisennoutajan liikunnallisuudesta ja aktiivisuudesta.

        Mutta sittenhän sen näkee, kun koira on tullut taloon ja kasvanut aikuiseksi. En sano näitä asioita pahalla, mutta niin se vain on, että koiralle hyvä terveystila ja vähäinen liikunta eivät oikein kohtaa. Liikunta on niin tärkeänä osana terveyttä. Ja kultainennoutajakin haluaa oppia paljon, sehän on suosittu sokeiden opaskoira ja menestyksekäs tokorotu.

        Onnea kumminkin uuteen elämään:-)


      • aloittaja
        Hukka-Musti kirjoitti:

        >>Kun asumme kuitenkin kerrostalossa ja täällä kuuluu kyllä kaikki äänet seinien ja oven läpi.>>

        -Se on oikeastaan juuri hyvä asia. Kun koira kasvaa pennusta saakka ihmisten ja äänten keskellä, niin se tottuu niihin tietysti, eikä enää aikuisena näe vaivaksi sellaisiin kommunikoida. Koira on tärkeää juuri sosiaalistaa totuttamalla se pennusta asti vieraisiin, lapsiin, toisiin koiriin, kyläilyyn ja muuhun oleelliseen, ettei se sitten aikuisena tunne näitä uhiksi.

        Mutta kultainennoutajakin on perusterve rotu ja liikunnallinen. Kultseja olen nähnyt vesipelastuskurssien listoilla, niitä ollaan käytetty sokeiden oppaina ja niillä ollaan tienattu valioita sekä tokossa että valjakkohiihdoissa. Nämä monipuolisuudet ja raskaat/keskittymistä vaativat harrastukset kertovat jotain kultaisennoutajan liikunnallisuudesta ja aktiivisuudesta.

        Mutta sittenhän sen näkee, kun koira on tullut taloon ja kasvanut aikuiseksi. En sano näitä asioita pahalla, mutta niin se vain on, että koiralle hyvä terveystila ja vähäinen liikunta eivät oikein kohtaa. Liikunta on niin tärkeänä osana terveyttä. Ja kultainennoutajakin haluaa oppia paljon, sehän on suosittu sokeiden opaskoira ja menestyksekäs tokorotu.

        Onnea kumminkin uuteen elämään:-)

        Mikä on mielestäsi vähäinen liikunnan määrä? Minä kuitenkin pitäisin tärkeämpänä aivojumppaa. Mutta mikä siinäkin on sopiva määrä? (Tietysti liikunta tärkeää jo koiran kunnonkin kannalta, tätä en kiellä.)


      • Hukka-Musti
        aloittaja kirjoitti:

        Mikä on mielestäsi vähäinen liikunnan määrä? Minä kuitenkin pitäisin tärkeämpänä aivojumppaa. Mutta mikä siinäkin on sopiva määrä? (Tietysti liikunta tärkeää jo koiran kunnonkin kannalta, tätä en kiellä.)

        Molemmat toki ovat tärkeitä: liikunta ja aivotyöskentely.

        No mutta kyllä sen sitten omasta koirasta näkee, mihin on tyytyväinen. Emme tietenkään voi olla varmoja siitä, mikä >>koiran>> mielestä riittää.

        Löytyyhän niitä rauhallisempia ja aktiivisempia yksilöitä jopa samoista pentueista. Eli asia on myös yksilökohtainen kysymys.

        Mutta enpä rupea tässä nyt koiran puolesta valehtelemaan. Tärkeää onkin, että varautuu koiran tarjoamiin >>yllätyksiin>>. Mutta sehän onkin juuri mukavaa. Jos kaikki tietyn rotuiset koirat olisvat kaikki aivan saman laisia, niin silloinhan oma koira ei tuntuisikaan niin omalta:-)


      • koirakuisk.
        aloittaja kirjoitti:

        Valkkari voisi olla täydellinen, mutta mies pelkää ainakin sakuja (hyökkäys nuorempana). Täytyy tosin kysyä, mitä mieltä on. Mutta nuo ongelmat valkkareiden joukossa tosiaan mietityttää. Koiran, kun täytyy olla suhteellisen hyvähermoinen suvun lasten takia. Mutta mikäli rotu miestä miellyttää, voisi siitäkin ottaa tietysti enemmän selvää.

        Roturyhmätkin ollaan katottu läpi (tai siis minä olen ja kun on tullut vastaan rotu, joka voisi meille olla hyvä niin olen miehen mielipidettä kysynyt). Tällä hetkellä mies on siis kultaisen kannalla ja näitä ainakin mennään näyttelyyn katsomaan, kunhan näyttelyihin asti päästään.

        Ollaan lueskeltu lähinnä niitä rotukirjoja, joita tuosta lähikirjastosta on saanut, aikomuksena mennä kaupunginkirjastoon myöhemmin kattomaan, josko siellä ois parempi valikoima kirjoja. Tuosta lähikirjastosta ei siis paljoa koirakirjoja löydy eikä suurin osa niistä ole kauhean kattavia.

        Ideana tässä kyselyssä on saada lisää rotuehdotuksia ja uusia näkökulmia valintaan. Minua tämä on ainakin auttanut suuresti.

        Kun tuota rotikkaakin nyt on puolusteltu niin olisiko jollain enemmän tietoa rodusta? Viime kesänä sain kunnian yhteen nuoreen rotikkaan tutustua, mutta ystävyys oli lyhytaikaista, koska koirasta luovuttiin henkilökohtaisista syistä. Olisin itsekkin voinut kyseisen koiran ottaa, mutta silloin ei ollut oikea aika. Koira oli oikea ilo silmälle, vilkas ja rakasti kaikkia. Ei minulla siis ole mitään rotikoita vastaan, olen vaan ajatellut, ettei meillä olisi antaa sille tarpeeksi virikkeitä, jotta koira olisi tyytyväinen.

        Eikös rotikat ole aika reviiritietoisia? Kun asumme kuitenkin kerrostalossa ja täällä kuuluu kyllä kaikki äänet seinien ja oven läpi. Jos jollain kokemusta siis rotikoista kerrostalossa niin voisi kertoa?

        Luulen vahvasti että jos otatte valkkarin pentuna, niin mies kyllä siihen ihastuu ja tottuu, eihän pentua voi pelätä. Valkkareiden luonteissa tosiaan sitä pulmaa, että saa sitten katsoa mistä koiran hankkii ja olla tarkkana, aiemmin tästä olikin juttua. Sitten on tietysti se ovela vaihtoehto, että hommaisitte saksanpaimenkoiran mutta valkoisena, niitäkin välillä syntyy, muuten olisi sakua mutta väri valkoista. ;-)
        Kultainen noutaja on labbista hoikempi versio tosiaan, vilkkauksista vaikeampi sanoa, kenties on kyllä niin, että labbikset yleistetysti ovat vilkkaampia. Kultainen noutaja ei myös olisi sitten niin niin vahva kuin labbis ja vähemmin vissiin lonkkavikaa kultaisten joukossa kuin labbisten, labbiksilla nimanomaan taipumusta potruuteen ja siten riskit lonkkavikoihin suurenevat, mutta potruuteen voi toki ja nimenomaan omistaja vaikuttaa.
        Rotikka on kyllä sitten eri homma tyystin kuin kultsi, vahva koira jolla vahtiviettiä.

        Ja voihan tosiaan niistä kodittomista koiristakin löytyä juuri se teidän koiranne, mieli avoinna... :)


    • Valkkareita löytyy täältä naapurista.Ihan mukavia,mutta hajontaa luonteissa ilmeisesti sen verran paljon,että kannattaa olla tarkkana mistä hankkii ( tosin nyt ylipäätäänkin koiran hankinnassa).Entinen pitkän linjan sakemanniharrastaja myöskin,ja verraessa esim.noita toisiinsa,noh,sanotaanko puolensa ja puolensa ajatellen nykyaikaa ,kun tuossa ollaan juteltu.

      Ja jos minulta kysytään,niin rotkulat ei kuulu niihin rotuihin,joita ihan ensimmäiseksi suosittelisin.
      Jos ylipäätään suosittelisin jotain.Noit lasken rotuihin,joiden lähtökohta pitäisi olla toisinpäin eli varmasti tietää mitä haluaa,ja minkä nimenomaan ja myöskin olla varma omista resursseistaan,jos ei saakaan mitään ihan helpommasta päästä olevaa yksilöä...
      Rotkut sopii mainiosti kerrostaloon,JOS ne on oikeilla omistajilla,ja tietää paikkansa.Eli lähtökohta,sopii oikeille omistajille.Hyvin paljon eri roduissakin löytyy eroavaisuuksia vaativuudessakin,mutta hankkiessa kannattaa miettiä aina sitä,että jos saakin sieltä vaativammasta päästä yksilön.
      Ja koirapuistorotuhan rotkula tuskinpa on...

      • Hukka-Musti

        >>Ja koirapuistorotuhan rotkula tuskinpa on...>>

        -Sekin riippuu omistajasta. Jos koira pitää omistajaa itseään korkeammassa asemassa ja on pennusta asti tapaillut kilttejä koiria, niin se viihtyy kyllä toisten koirien seurassa.

        Ja rotikoita ollaan lukemieni mukaan aikoinaan käytetty jopa vammaisten lasten hoitamiseen. Yleensä rottweilerit tulevat nykyisinkin lasten kanssa hyvin toimeen.

        Mutta jos ensimmäiseksi koiraksi rotikan välttämättä haluu, niin sillon ehkä narttu ois viisaampi valinta. Tosin en rotikkaa kyllä ekaks koiraks heti suosittelis, sen verran voimakas ja temperamenttinen saattaa olla. Mutta vaikuttaahan koiran luonteeseen paljolti sen vanhempien luonne. Tunnollinen kasvattaja valitsee jalostusyksilöiksi mahdollisimman avoimia ja sosiaalisia koiria sekä tietysti myös terveitä.


      • Hukka-Musti kirjoitti:

        >>Ja koirapuistorotuhan rotkula tuskinpa on...>>

        -Sekin riippuu omistajasta. Jos koira pitää omistajaa itseään korkeammassa asemassa ja on pennusta asti tapaillut kilttejä koiria, niin se viihtyy kyllä toisten koirien seurassa.

        Ja rotikoita ollaan lukemieni mukaan aikoinaan käytetty jopa vammaisten lasten hoitamiseen. Yleensä rottweilerit tulevat nykyisinkin lasten kanssa hyvin toimeen.

        Mutta jos ensimmäiseksi koiraksi rotikan välttämättä haluu, niin sillon ehkä narttu ois viisaampi valinta. Tosin en rotikkaa kyllä ekaks koiraks heti suosittelis, sen verran voimakas ja temperamenttinen saattaa olla. Mutta vaikuttaahan koiran luonteeseen paljolti sen vanhempien luonne. Tunnollinen kasvattaja valitsee jalostusyksilöiksi mahdollisimman avoimia ja sosiaalisia koiria sekä tietysti myös terveitä.

        Kun puhutaan rodusta,niin puhutaan siitä,mikä on se tyypillisin rotunsa edustaja.Ei poikkeuksista niinkään.

        Ja kun puhutaan roduista,niin ihan aikuisten oikeasti on hyvinkin erilaisia rotuja.Kaikki ei ole samanlaisia,eikä niitä perusluonneominaisuuksia muuteta ihan noin vaan.Luonnettahan ei voi muuttaa,ja hallinta on muuta,kuin koiran luonne.

        Kun puhutaan roduista,jotka ei ole sosiaalisia omaa lajiaan kohtaan,joka yleensä ilmenee nimenomaan omaa sukupuoltaan kohtaan,niin on aivan sama,jos on kyseessä tyypillinen tapaus,onko se koira tapaillut "kilttejä" koiria vai ei,viimekädessä.Sillä aikuistuessaan se ei vättämättä ,itseasiassa harvemmin,pitää omasta sukupuolestaan.Joistain roduista löytyy kyllä niitä yksilöitä,jotka saattaa tulla toimeen omassa laumassa,mutta ei ulkopuolisten kanssa.Mutta on rotuja,joissa sekin on kyseenalaista,eli poikkeuksia voi olla jopa nekin,jotka tulee hyvin omassa toimeen saman sukupuolen kanssa,varsinkin useinpien.
        Ja viimekädessä,siis viimekädessä,sillä ei ole mitään tekemistä johtajuuden kanssa.Tottakai ne asiat vaikuttaa,ja varsinkin,jos ei ole ihan vähiten sosiaalisesta yksilöstä kyse,mutta "tyypillisten" ei sosiaalisten kanssa sekään ei pahemmin auta.Ainakaan niin,että voi aina ja huoletta olla varma,ettei karvat pölise,kun sopiva kohta tulee...

        Ja siitä viihtyvyydestä.On koiria,jotka ei viihdy erityisemmin vieraiden kanssa,perusluonteeltaan.Ja niitä löytyy pitkälti nimenomaan roduista,jotka eivät ole kovinkaan sosiaalisia muita koiria kohtaan ( käytännössä useinmiten omaa sukupuoltaan).

        Ja jos rotikasta puhutaan,niin enpä voi kuvitella vaikka useampaa urosta kisailemassa keskenään koirapuistossa,kuten taas jossakin muussa rodussa...Juu,ja enpä sanoisi,että rodusta voi puhua suhteessa lajitovereihin sosiaalisena.Siis rotuna,ei jostain yksilöistä pelkästään.

        Mainitsemieni tyyppisten rotujen kanssa ( ja yksilöiden) tärkeintä on omistajalla realiteetit,sen suhteen,mitä käsissä on.Kyky ja taito toimia oikein tämäntyyppisten koirien kanssa, eli hyvä hallinta.Jos kuvittelee,että koiran genettisen puolen voi kokonaan sivuuttaa,niin voi helposti käydä,kuten on nähty,että roikkuu jossain lööpeissä koiransa kanssa,eikä niinkään positiivisessa merkeissä.Tai lukea,miten taas vaaditaan kieltoja rodulle milloin missäkin maassa...

        Ja ei,minä en laske rotkulaa roduksi,josta voi huoletta puhua sosiaalisena koirapuistorotuna.Tai rotuna,jos on erittäin hyvin hallinnassa,niin se takaa varmasti sen,että jokainen näistä on varma vieraiden koirien kanssa,jos niiden pitää niiden kanssa iholla olla ja "tykkkää" niistä...

        Se sitten taas,miten suhtaudutaan ihmiseen,on toinen juttu.

        Ja on vaan helpompia rotuja käsitellä ja omistaa,ja vaikeinpia.Nin se vaan on.Poikkeuksiahan aina roduissa löytyy,mutta poikkeukset ei siis ole sama,kuin puhutaan kokonaisuutena.
        Ja rotkulaa rotuna en tosiaan helppoon kasti laita.Niin fyysisten,kuin myös psyykkisten ominaisuuksien puolesta yleisesti ottaen.


    • ei saa todellista

      kuvaa. Kuvista ei saa kunnollista käsitystä koiran koosta. Esimerkiksi basset on hyvin matala koira, mutta muuten valtavan kokoinen. Myös rotukirjojen tekstit ovat usein "puuta heinää". Kannattaisi käydä koiranäyttelyssä katsomassa koiria livenä. Siellä voisi sitten kysellä heti kasvattajilta ja rodun harrastajilta, jos jokin rotu sattuisi enemmän kiinnostamaan.

      Käykää sivuilla www.kennelliitto.fi. Sieltä pääsee näyttelyt-valikkoon. Kannattaa käydä jossain yksipäiväisessä näyttelyssä, missä näkisi kaikki rodut saman päivänä.

      • aloittaja

        En kyllä usko, että rotikkaan päädytään, taidetaan nämä jättää osaavimpien käsiin. Ehkä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun on tosiaan enemmän kokemusta.

        Valkkari ei tosiaan ole poissuljettu vaihtoehto, mieheen varmasti vetoaa tuo valkoinen väri :) Esimerkiksi kultaisessa miestä vetää varmasti puoleensa vaaleahko väri ja hieman nallemainen olemus.

        Sakemannia meille ei varmasti tule, mies värähtää pelkästä sanasta. Ja siis tämä yksilö, joka miestä "vainosi" (ei siis ollut yksittäinen kerta, kun saku kiinni otti) oli tosi nuori tapaus. Joten en usko, että pentumainen söpöys tässä tilanteessa auttaa asiaa lainkaan.

        Aiemmin mainittu pk collie saattaisi myöskin olla vaihtoehtona. Collieilla on vaan ilmaantunut myöskin paljon arkuutta. Jotenkin olen saanut sen kuvan, että nämä saattavat myös näykätä helposti? Mutta ovat kuitenkin kuulemani mukaan hyvin älykkäitä koiria. Turkin pituus tosin huolettaa, onko se hirveän vaikea pitää selvänä?

        Aikaisemmin kyselin lagoton turkista, tietääkö kukaan millaista sen hoito on? Jos joku kokemusta omistava paikalle osuu, niin kaikki tieto otetaan mielellään vastaan (tietysti muistakin roduista) :)

        Kennelliiton sivuilla olen jo käynytkin ja ensi vuoden puolella näytti olevan parikin näyttelyä, joihin olisi tarkoitus päästä paikan päälle. Nähdään sitten ihan livenä erilaisia koiria ja toivotaan, että sitten päästäisiin lopulliseen päätökseen. Kuvien ja rotumääritelmien perusteella, kun ei pitkälle pötkitä.


      • koirakuisk.
        aloittaja kirjoitti:

        En kyllä usko, että rotikkaan päädytään, taidetaan nämä jättää osaavimpien käsiin. Ehkä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun on tosiaan enemmän kokemusta.

        Valkkari ei tosiaan ole poissuljettu vaihtoehto, mieheen varmasti vetoaa tuo valkoinen väri :) Esimerkiksi kultaisessa miestä vetää varmasti puoleensa vaaleahko väri ja hieman nallemainen olemus.

        Sakemannia meille ei varmasti tule, mies värähtää pelkästä sanasta. Ja siis tämä yksilö, joka miestä "vainosi" (ei siis ollut yksittäinen kerta, kun saku kiinni otti) oli tosi nuori tapaus. Joten en usko, että pentumainen söpöys tässä tilanteessa auttaa asiaa lainkaan.

        Aiemmin mainittu pk collie saattaisi myöskin olla vaihtoehtona. Collieilla on vaan ilmaantunut myöskin paljon arkuutta. Jotenkin olen saanut sen kuvan, että nämä saattavat myös näykätä helposti? Mutta ovat kuitenkin kuulemani mukaan hyvin älykkäitä koiria. Turkin pituus tosin huolettaa, onko se hirveän vaikea pitää selvänä?

        Aikaisemmin kyselin lagoton turkista, tietääkö kukaan millaista sen hoito on? Jos joku kokemusta omistava paikalle osuu, niin kaikki tieto otetaan mielellään vastaan (tietysti muistakin roduista) :)

        Kennelliiton sivuilla olen jo käynytkin ja ensi vuoden puolella näytti olevan parikin näyttelyä, joihin olisi tarkoitus päästä paikan päälle. Nähdään sitten ihan livenä erilaisia koiria ja toivotaan, että sitten päästäisiin lopulliseen päätökseen. Kuvien ja rotumääritelmien perusteella, kun ei pitkälle pötkitä.

        Lagoton turkinhoito ei ole vaikeaa käsittääkseni. Koirapuistossa olen pariin otteeseen näitä tavannut ja jutellut omistajien kanssa, yksi sanoi vain että "ei muuta kuin saksilla pidetään lyhyenä."

        Tässä yksityiskohtaisempi selvitys lagoton turkinhoidosta :

        "TURKIN HOITO
        Lagoton turkki on tosi helppohoitoinen.

        Sitä EI saa kammata ja karstata auki.

        Turkki leikataan lyhyeksi pennun ollessa noin puolivuotias. Saa leikata tavallisilla terävillä saksilla. Varo leikkaamasta nahkaan. Turkki leikataan koiran ääriviivoja seuraten muualta paitsi päästä. Kuonon ja pään karvat jätetään hiukan pitemmiksi.
        Hännän päässä kasvava tupsu leikataan pois.
        Korvalehden ulkopuolelle kasvavat karvat leikataan pois korvan muotoisesti.
        Silmien edestä saa leikata karvat lyhyiksi siten, että silmät näkyvät.
        Tassujen ympäriltä karvat leikataan lyhyiksi. Myös tassujen pohjissa kasvavat karvat voi leikata lyhyiksi.

        Kun pitää turkin noin 3-4 cm pituisena, ei takkuja muodostu kovin helposti. Jos takkuja tulee, ne voi karstata tai kammata auki tai leikata kokonaan pois, esim. korvien taakse tulevat pienet paakut.

        Pari kertaa vuodessa voi lagoton karstata perusteellisesti, jolloin ylimääräinen pohjavilla irtoaa. Turkin aukaisun jälkeen koira on aina pestävä tai kasteltava perusteellisesti.

        Lagoton karva hylkii likaa, joten sitä ei tarvitse pestä kuin muutaman kerran vuodessa. Pesuun sopivat koirien shampoot, esim. KW minkkishampoo. Pesun jälkeen voi turkin huuhdella koirille tarkoitetulla hoitoaineella, KW Pelskur on lagoton turkille sopiva aine.

        Pesun jälkeen turkista puristellaan liika vesi pyyheliinaan ja annetaan turkin kuivua itsekseen.

        EI SAA FÖÖNATA! Turkki ei kiharru oikein, jos se föönataan. "

        Lainattu Suomen lagottoklubin sivulta : http://www.lagottoromagnolo.fi/A6.htm


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sä olet epävakaa

      tai ainakin yrität onnistuneesti vaikuttaa siltä. Ei sun kanssa uskalla ruveta yhtään mihinkään, menis hommat ojasta all
      Ikävä
      24
      1885
    2. Mieti miten paljon yritin

      Löytää yhteyttä kanssasi uudelleen sen väärinymmärryksen jälkeen. Koen etten tullut puoleltasi hyvin kohdelluksi mies😔
      Ikävä
      55
      1723
    3. Kurkkiiko myyrä jo

      Milloin tulee kolostaan?
      Ikävä
      30
      1440
    4. Kaikki on hyvin rakkaani

      Ja tulee olemaan.
      Ikävä
      70
      1116
    5. En enää uskalla laittaa sulle viestiä

      Naiselta miehelle ****
      Ikävä
      52
      1059
    6. En ikinä koskaan

      En tule ikinä hyväksymään!
      Tunteet
      54
      900
    7. Yksi viesti häneltä ja ottaisin takaisin

      Mutta ei sitä tule. Ja ehkä parempi niin, tein jo valintani. En saanut häneltä tarpeeksi, kaikki muu meni minun edelle j
      Ikävä
      22
      885
    8. Sovitaanko ja halataanko?

      Pyydetään toisiltamme anteeksi...❤️
      Ikävä
      49
      873
    9. Olen selvästi rikki

      Narsistiset ihmiset jotenkin koukuttaa minut.
      Ikävä
      24
      864
    10. Keskisarjan puheet

      Onko kansanedustajan sopivaa puhua tuollai vai pitäisikkö potkia pois eduskunnasta?
      Suomussalmi
      176
      847
    Aihe