Miltä tuntui ottaa yhdeltä onnettomalta kerta heitolla kaikki luulot pois? Miltä tuntui sillä hetkellä, kun toisen sydän musertui palasiksi. Oliko se sinulle helppoa? Miltä sillä hetkellä tuntui?
Miltä sillä hetkellä tuntui
+
9595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vaikka se ei ollut lähellekkään niin pahaa mitä hän aikoinaan pisti minut käymään läpi. Elämäni ensimmäinen kerta kun ilkeily ja pudottaminen tuntui hyvältä, toivottavasti ei samaan tarvitse kuitenkaan enää ikinä ryhtyä.
on sinulle tehnyt?
Sinulle tämä ei varmasti ole, mutta henkilö itse kyllä tietää tekonsa koska asiat on hänen kanssaan monesti puhuttu. Oli vaan niin sopiva kysymys tämä että oli pakko vastata.
Ehkä hän ei tiennyt tekevänsä mitään väärää. Ehkäpä hänen näkemyksensä asioista oli toinen. Itse sain aikas tylyä kohtelua eräältä mieheltä, vaikka en mitenkään olisi voinut aavistaakaan hänen ajatuksiaan. Tuntuisi todella pahalta, jos hän edelleenkin ajattelisi noin, että "ilkeily ja pudottaminen" tuntui hyvältä.
Tekevänsä väärää. Kyllä minä ymmärrän näitä tapauksia jossa on epäselvyyksiä yms, mutta tässä minun ja hänen tapauksessa on kaikki hyvin selvää, eikä kenelläkään ole siitä mitään epäselvyyttä. Kunhan kokeili onneaan taas. Toivottavasti sinun tarinaan löytyy onnellisempi loppu. :)
mennyt nyt liioittelet (rajusti) ,pidettiin yhteyttä viellä sen kaiken jälkeenkin?.
Eräs ainakin nautti, sen kyllä huomasi. Tuntui nauttivan kun sai nälviä.
Halusi varmaan, etten toivu tästä koskaan. Tuskinpa nämä ihmisten nöyryyttäjät ajattelevat ollenkaan, mitä toiselle pahoilla sanoillaan aiheuttavat. Joku ihminen kohtelee sinua vielä kuin arvokkainta enkeliä eikä niin kuin arvotonta paskaa, jota nöyryyttää ja tuhota. Vain sellainen ihminen, joka kohtelee sinua hyvin eikä tee mitään pahaa, on arvokas. Sen tajuaa vasta sitten kun joku jota kohtaan luuli tuntevansa jotain kaunista, tekee niin pahaa. Ihmisen sydän on niin erehtyväinen . Sellainen ihminen on arvokas, joka ei ole täysin tunteeton tuskallesi. Ei naura kärsimyksellesi... Vaan tuntee empatiaa ja välittää. Sellainen normaali, terve ihminen. Itseäni sattuu niin paljon ihmisten hyvyys, kun on kokenut jotain niin pahaa...
Olin pitkälle tuollainen kuin kuvailet, kohtelin kuin arvokkainta enkeliä, kohtelin hyvin, tunsin jotain kaunista. Mutta toisen välinpitämättömyys, haluttomuus parantaa sitä, miten kohteli minua, minun esineellistäminen ja silkka hyväksikäyttö teki sen, että sanoin kerrankin tässä elämässä vain satuttaakseni toista, nöyryyttääkseni häntä ja loukatakseni häntä yhtä paljon, kuin hän loukkasi sekä teoillaan että tekemättömyydellään minua. Voin kuvitella, että hän loukkaantui pahasti, mutta suoraan sanottuna hän sai just mitä ansaitsi. Enkä kadu tippaakaan. Toivottavasti otti opikseen sen, että ei toisia ihmisiä voi hyväksikäyttää ja luottaa siihen, että saa olla kuin sika siksi, että toinen ei uskalla panna vastaan tai lopettaa suhdetta. Pinna loppuu meistä kilteimmältäkin, toisen pyyntöjä hyvästä kohtelusta ei voi ignorata loputtomiin ilman, että saa takaisin joka pennin korkoineen sitä paskaa, mitä toisen on pistänyt piittaamattomuuttaan kestämään.